Mikä oli ikävintä anoppilan joulussa, kun olit siellä ensimmäistä kertaa?

Mentiin aatonaattona ekaksi jouluksi anoppilaan, oltiin yhteensä kolme yötä. Anoppi oli hirveän kiukkuinen ja kiireinen alusta loppuun. Missään ei saanut auttaa, eikä mitään tuoda, vaan hän teki kaiken itse. Ruuat eivät olleet edes järin maukkaita. Kinkku seisoi pöydässä aamusta iltaan ja alkoi vihertää kolmantena päivänä, silti sitä vaan syötiin ja piti ottaa mukaankin kotiin.

Aaton pukukoodina juhlapukeutuminen, naisilla korkokengät ja vähintään coctailmekot. Mulla ei kumpaakaan, juhlavuus tuli täysin yllätyksenä, en edes omistanut korkkareita, oli vaivaantunut olo. Mukana oli pikkulapsia, joita pakotettiin syömään jouluruokaa vasten tahtoaan, he itkivät ja kakoivat äitien (kälyjeni) survoessa lusikkaa kurkkuun. Joulupukki tuli tosi myöhään, lapset olivat väsyneitä ja tuskaisia, tappelivat jatkuvasti, mikä oli ihan ymmärrettävää. Lahjoja tuli kymmeniä per nassu, ne vaan revittiin auki, osa haukuttiin huonoiksi. Osa rikottiin samantien. Aikuisten, myös minun, piti ihastella koko ajan vieressä.

Minun piti erityisesti huolehtia miehen isän ja vanhojen sukulaisten viihdyttämisestä joulunpyhät, kun anoppi touhusi keittiössä, omat tyttäret sentään kelpasivat aaton jälkeen avustamaan. Kuuntelin tuntikaudet vanhusten lääkityksistä, gynekologisista vaivoista, syövistä... Kuuntelin ihmisten kuulumiset, sellaisten joita en edes tunne. Mieheni pelasi anopin tietokoneella, minä lakkasin ikään kuin olemasta hänelle kokonaan. Jopa itkin yhtenä iltana, että tätäkö varten minut tänne toit, eikö me voida olla yhdessä ollenkaan. Mies suuttui minulle, miksi olen niin hankala, joten palasin kiltisti takaisin kuuntelemaan hänen isotätinsä kohdunlaskeumasta.

No, ei tässä mitään. Kuitenkin kun saimme omia lapsia ja touhu jatkui ihan samanlaisena, kyllästyin lopullisesti. Anoppi yritti viimeiseksi jääneenä yhteisenä aattona, että hän voi pakkosyöttää lapsiani, jos minulle tekee pahaa. Hän on siinä kokenut, ja kyllä jouluruokaa on opittava syömään. Jotain ihan sairasta... Eli siihen loppui. Mies marisi pari vuotta, sitten hänkin ymmärsi, miten ihanaa on kokkailla omassa rauhassa oikeasti hyvää jouluruokaa. Että on oikeudemukaista ja tervettä, ettei lapsiin kohdisteta minkäänlaista väkivaltaa. Ei huudeta ja ahdistuta. Harrastetaan hyvä s....ä aattoiltana, kun lapset nukkuvat onnellisina sängyissään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä aina kysellään vain negatiivisia kokemuksia?

Millaista porukkaa täällä pääasiallisesti liikkuu, kun kaikki on niin kielteistä ja huonoa ja epäonnistunutta.

Olisihan tuonkin otsikon ja aloituksen voinut laittaa positiiviseksi: Mikä oli kivointa kuin vietit ensimmäisen joulun anoppilassa?

Mutta ei, eihän sellaista täällä kysytä eikä kerrota.  Tässäkin ketjussa vain pari kolmee kertoo rohkeasti, että anoppilan joulu oli mukava ja nautinnollinen.

Onko tälle palstalle pesiytyneet vain totaalisesti elämässään pelkkää kurjuutta kokeneet ihmiset?

Siltä ainakin näyttää, kun aloituksia ja kommentteja selailee.

Onhan näitä hauskempi lukea kuin arkipäiväisen hyvin sujuneita jouluja. Jos haluat positiivisuutta, ehkä joku blogi tai Instagram sopisi sinulle paremmin?

Istuin ja katsoin kun muut jakoivat toisilleen lahjoja. Vahdin lapsiamme kun silloinen mieheni keskittyi omiin puuhiinsa, lähinnä istumiseen ja lehden lukemiseen. Käly mulkoili ja veetuili joka välissä, anoppi esitti kuin minua ei olisikaan.

Lisäksi omassa lapsuudenkodissani olen tottunut siihen, että ruokia ei lasketa. Ex-anoppilassa laskettiin perunatkin. Tähän päälle vaivautunut hiljaisuus, olin helpottunut kun pääsin kotiin.

Miksi olisin mennyt anoppilaan jouluksi?  Olen aina kutsunut meille niin anopit, apet, kuin omat vanhempanikin. En ikinä menisi  perheeneni  ns. valmiiseen pöytään.

Olen viettänyt anoppilassa tasan yhden joulun. Toista kertaa en lähtenyt. Anoppi vaatimalla vaati tulemaan, koska olimme erehtyneet viettämään pääsiäisen minun vanhempien luona. "Toisessa paikassa pääsiäinen, toisessa joulu". Eihän nuo ole tasavertaisia- joulu on joulu ja pääsiäinen on sarja vapaapäiviä.

Kysyin mitä voi tuoda. Ei kuulemma tarvita mitään, heillä on kaikki tarpeellinen.

Ruuat olivat hienoja mutta outoja. Ei mitään jouluista. Punaviiniä oli laatikollinen. Jälkiruokaoli juustoja. Ainoa makea tarjottava oli kaupasta ostetut joulutortut 1/henkilö. Ei ollut kohvehteja. Ei kuulemma tarvittu, kun ei ollut lapsia viettämässä joulua.

Minulle joulu on nimenomaan makea juhla. Paljon erilaisia leivonnaisia ja kohvehteja. Anoppi yritti vongata uudelleen muttei menty. Seuraava joulu vietettiin minun vanhemmillani ja sen jälkeen omassa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisin mennyt anoppilaan jouluksi?  Olen aina kutsunut meille niin anopit, apet, kuin omat vanhempanikin. En ikinä menisi  perheeneni  ns. valmiiseen pöytään.

Meidän suvuissa tämä on hirvittävä loukkaus. Anoppi suuttui ja piti mykkäkoulua kuukauden, kun kutsuttiin hänet meille. Hänen luokseen pitää kaikkien tulla aina ja ikuisesti, hän ei mihinkään kotoaan lähde jouluksi. No, ei menty siltikään, ja nyt on 20 vuotta kuunneltu sitä tuskaa ja itkua, kuinka hän hyljättynä vanhuksena joutuu viettämään joulua ilman sukulaisia. (On siis kutsuttu meille, mutta ikinä tule.)

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään suomalaista jouluruokaa. Kyseisessä maassa ei muutenkaan oikein mitään tiettyjä jouluruokia samalla tapaa, joten perinnefiilis uupui.

Siis mitä hel*ettiä, olit ulkomailla ja anopin olisi pitänyt tajuta tarjota suomalaisia perinneruokia???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli jotenkin niin arkinen ja vanhanaikainen, että en tuntenut itseäni lainkaan mukavaksi.

Tuskin oletkaan mukava.

Kiva, jos tarjosin sinulle nokkailumahdollisuuden. Tarkoitin, kuten varmaan ymmärsit, että en tuntenut oloani mukavaksi. Ole hyvä. Minun iltani ei mennyt pilalle ja tuskin tämäkään pelasti sinun huonoa iltaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään suomalaista jouluruokaa. Kyseisessä maassa ei muutenkaan oikein mitään tiettyjä jouluruokia samalla tapaa, joten perinnefiilis uupui.

Siis mitä hel*ettiä, olit ulkomailla ja anopin olisi pitänyt tajuta tarjota suomalaisia perinneruokia???

No jopas taas riehutaan. Ei kirjoittaja ollut mitään vaatimassa, sanoi vain että perinnefiilis uupui.

Varmaan se, että ei vain tuntunut Joululta. Ensimmäisen kerran. Oli tottunut jouluun lapsuudenperheessä, jossa oli aika perinteikäs joulunvietto pelkän ydinperheen kesken. Saunottiin, syötiin puuroa, kuunneltiin Joulurauhanjulistus, syötiin itsetehtyjä jouluherkkuja ja kuunneltiin rauhallista joulumusiikkia. Pelattiin lautapelejä ja availtiin rauhassa lahjat illalla.

Anoppilassa oli hirveä määrä ensinnäkin ihmisiä.

Oli setää ja tätiä myöten koko suku :D Tuntui vieraalta. Lisäksi ehkä se, että jouluruoat olivat kaikki ostettuja ja joulumusiikkia ei oikeastaan kuunneltu, koska väkeä oli jo musiikiksi asti :D.

No, nykyään olen joka toinen joulu anoppilassa ja joka toinen vanhemmillani. Kyllä tuohon erilaisuuten jo on tottunut.

Anoppi kävi miehen siskon kanssa hakemassa mut iltapäivästä, koska mies pääsi töistä vasta illalla. Tarkoitus oli käydä saunassa ja kuvittelin, että syödään sitten miehen tultua, koska se olisi kuitenkin jo klo 19 aikoihin anoppilassa ja porukassa oli vain aikuisia. Päivällä oli kuitenkin syöty jotain. Kävin porukan viimeisimpänä saunassa ja sitten kuivailin hiuksia ja meikkasin vähän. Anoppi oli vielä kylpytakissa ja kysyi ollaanko me vielä menossa tänään jonnekin. Mä vaan, että ei kai. En sen kummemmin ajatellut kysymystä. Sain itseni laiteltua ja menin olohuoneen ja anoppi sanoi, että ota vaan ruokaa jääkaapista, me syötiin jo. 😳 Ajattelin ensin, että kuulin vissiin väärin, mutta huomasin, että siinähän ne pötköttää sohvalla lautaset vieressä katsomassa Kauniita ja rohkeita. Sopersin jotain, että jos mä sitten kun mies tulee, niin syödään yhdessä. Hyvä ettei itku päässyt. Kotona olin tottunut, että jouluaterialle laitetaan paremmat vaatteet ja mun vanhemmat ei todellakaan ole mitään hienostelijoita, isällä on mm. 27 vuotta vanha toppatakki. 🙈 Nyt huvittaa koko juttu, mutta muistan tämän varmaan hautaan saakka. Olin ihan poissa tolaltani.

Siellä oli niin paljon porukkaa, ettei syömään päässyt koko päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kävi miehen siskon kanssa hakemassa mut iltapäivästä, koska mies pääsi töistä vasta illalla. Tarkoitus oli käydä saunassa ja kuvittelin, että syödään sitten miehen tultua, koska se olisi kuitenkin jo klo 19 aikoihin anoppilassa ja porukassa oli vain aikuisia. Päivällä oli kuitenkin syöty jotain. Kävin porukan viimeisimpänä saunassa ja sitten kuivailin hiuksia ja meikkasin vähän. Anoppi oli vielä kylpytakissa ja kysyi ollaanko me vielä menossa tänään jonnekin. Mä vaan, että ei kai. En sen kummemmin ajatellut kysymystä. Sain itseni laiteltua ja menin olohuoneen ja anoppi sanoi, että ota vaan ruokaa jääkaapista, me syötiin jo. 😳 Ajattelin ensin, että kuulin vissiin väärin, mutta huomasin, että siinähän ne pötköttää sohvalla lautaset vieressä katsomassa Kauniita ja rohkeita. Sopersin jotain, että jos mä sitten kun mies tulee, niin syödään yhdessä. Hyvä ettei itku päässyt. Kotona olin tottunut, että jouluaterialle laitetaan paremmat vaatteet ja mun vanhemmat ei todellakaan ole mitään hienostelijoita, isällä on mm. 27 vuotta vanha toppatakki. 🙈 Nyt huvittaa koko juttu, mutta muistan tämän varmaan hautaan saakka. Olin ihan poissa tolaltani.

Ja ikää oli? Kuulostaa melkoisen hemmotellulta kakaramaiselta neiti-ihmiseltä!

Yhteissauna ehdottomasti. Haluaisin saunoa mieheni kanssa kaksistaan, mutta ei onnistu. Lauteille änkeää yhtäaikaa niin appiukko, anoppi, miehen veli ja hänen vaimonsa.

Ollaan tietenkin ilman vaatteita.

Ärsyttää. En osaa olla oma itseni alastomana vaikka kuinka olisivat "sukua".

Ikävin asia oli se, kun tajusin, että näin ihanaa joulua en ole koskaan kokenut oman perheeni kanssa. Tunsin tulleeni uuteen kotiin.

Anoppi ei kykene laittamaan joulua, mutta yhden kerran seurustelun alkuaikoina osallistuin miehen kanssa hänen sukunsa joulunviettoon.

Lapsuudenkodissani joulu on aina ollut ylenpalttinen ja tunnelmallinen, arvokaskin, muttei pönöttävä. Talo on valaistu kynttilöin, vuoden kaunein pöytä katettu rakkaan mummoni Arabian vanhalla häälahja-astiastolla, on pukeuduttu juhlaan (joskin vanhassa talossa jaloissa on aina villasukat) jne. Niinpä miehen suvun kerrostalojoulussa ihmetytti, että televisio oli koko ajan päällä läpi jouluaterian ja jouluaiheisella kertakäyttöliinalla katettuun pöytään oli asetettu muun tarjoilun oheen mielestäni tökerösti kaljatölkkejä. Kaikki puhuivat toistensa päälle, ja aikuisilla oli päässään tonttulakit. Jouluvalaistuksen sijaan asunnossa oli päällä täydet valot. Joulupöytä oli paljon niukempi kuin omassa perheessäni, mutta sen oli huhkinut kasaan miehen täti, joka ylpeili kaikella kuin kyse olisi ollut kuninkaallisista pidoista. Toki on hyvä, että on itsetunto kohdillaan, mutta jouduin kyllä feikkaamaan kehuakseni edes jotain, kun olin tottunut niin yltäkylläiseen ja kauniisti katettuun pitopöytään.

En halua sanoa, että miehen suvun joulussa olisi ollut jotain varsinaista vikaa. Kyse oli sosiaalisista eroista, mutta ymmärsin sen vasta myöhempinä vuosina.

Ei ollut tarjolla mitään tuoretta. Ei salaattia, ei kasviksia, ei rosollia. Jokin karmea eines-italiansalaatti nostettiin pöytään erilaisten lihojen seuraksi. Ei ollut rahasta kiinni, eikä vaivasta, koska lihajuttuja askarreltiin monta päivää ennen joulua.

Miehen vanhemmat olivat myös kovia käyttämään alkoholia, mikä minulle oli vierasta. Omat vanhempani ottivat viinilasilliset, enkä ole koskaan nähnyt heitä edes hiprakassa. Appi sen sijaan on ollut tukevasti humalassa.

Tiedättekö mitä mä ihmettelen?Onko näin paljon siis lapsia,jotka eivät saa viettää osaa esim.jouluista toisten isovanhempiensa kanssa.Ymmärrän toki,jos on vaikeita tyyppejä,mutta te kun puhuttekin vain omista vanhemmista ja sitten anopista ja apesta joiden kanssa ette halua olla yhteyksissä.Herravarjele.

Hehän ovat toisen puolison vanhemmat ja lasten mummo ja pappa.Ajatteleeko teidän mies omista appivanhemmistaan yhtä tympeästi kuin te hänen vanhemmistaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mitä mä ihmettelen?Onko näin paljon siis lapsia,jotka eivät saa viettää osaa esim.jouluista toisten isovanhempiensa kanssa.Ymmärrän toki,jos on vaikeita tyyppejä,mutta te kun puhuttekin vain omista vanhemmista ja sitten anopista ja apesta joiden kanssa ette halua olla yhteyksissä.Herravarjele.

Hehän ovat toisen puolison vanhemmat ja lasten mummo ja pappa.Ajatteleeko teidän mies omista appivanhemmistaan yhtä tympeästi kuin te hänen vanhemmistaan?

Jos kysytään, mikä ihmetytti ekana jouluna siellä (eikä meillä silloin mitään lapsia ollut) niin siihen vastataan. Varmasti jokainen tässä osaisi myös kertoa jotain muuta positiivista, jos sitä kysytään. Ja kaikesta ihmettelystä huolimatta, joka toinen joulu jaettiin aina vuorotellen eri isovanhempien kanssa.

Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, että sitä voisi sietää. Ja varmaan miehetkin välillä ihmettelee appivanhempiaan. Olisi kummallista, jos eivät ihmettelisi.

Miehen vanhemmat käyttävät alkoholia, toisin kuin omat vanhempani. Se rentouttaa tunnelmaa ja tekee yhdessäolosta hauskempaa. Kukaan ei ole humalassa eikä juomista aloiteta päivällä, mutta illalla saatetaan olla pienessä hiprakassa mikä on hauskaa kun mukana ei ole lapsia. Juttelemme aina paljon ja katsomme tyhmiä elokuvia. Omassa perheessäni on vakavampi tunnelma.