Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Kiitos teille myötätunnosta. Voi olla, että käyn täällä välillä kurkkimassa teidän kuulumisianne, mutta en usko, että minulla on tähän keskusteluun enää kovin paljon annettavaa. Plussajännäilyjä kun itsellä ei enää tule olemaan, ainakaan ennen mahdollisia tulevia hoitoja. Pitää alkaa muutenkin säästämään rahaa hoitoja varten. Kaikki mahdollinen ylimääräinen pitää laittaa sivuun ja tinkiä kaikesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä.

Eitne: Onnittelut plussasta!

Onpa täällä hurjasti viestejä niin uusilta kuin vanhoiltakin ja sekä iloisia että synkemmän sävyisiä uutisia. Tervetuloa joukkoon Greta14 ja Maija1984!

Megan, olen pahoillani, niin todella pahoillani. Uskallan sanoa tämän kaikkien puolesta: kirjoita tänne ihan milloin vain haluat, ihan mistä vain haluat, jos se yhtään helpottaa. 

Eitnelle onnittelut ja mielenrauhaa! Olen varma että kaikki menee hyvin!

Tyttö ja Varis, tuulettelin täällä sun ovisviivalle! :D HYvältä näyttää!

Minä jatkan tänne kirjoittamista, vaikka aktiivinen yrittäminen onkin ollut taas pari kiertoa tauolla hääsuunnitelmien takia. MAanantaina tosiaan piipahdin gynellä selittämättömän kipukohtauksen takia, mutta selkeää syytä sille ei löytynyt, ja nyt olen jo ihan kunnossa. Kyseessä oli joko puhjennut kysta (munasarjassa oli pieni nestekertymä), tai todennäköisemmin jokin suolistovaiva. Se hyvä puoli tuossa kokemuksessa kuitenkin oli, että munasarjat näyttivät kuulemma oikein hyviltä, ja sain varatuksi kauan vitkuttamani tarkastusajan tammikuulle. Inhoan lääkärissä käymistä yleensäkin ja ihan erityisesti täällä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Nyt olen kuitenkin ihan virallisesti julistanut gynelle, että olemme suunnittelemassa lasta - askel eteenpäin taas tällä tiellä!

TEimme siis tosiaan sen päätöksen, että vaikka häitä juhlitaan elokuussa, vauva saa tulla jos on tullakseen. Tammikuun kierrossa sitten aloitamme taas yrittämisen, mikäli lääkäri näyttää vihreää valoa. Hirveää jahkaamista, tälle palstallekin olen kirjoittanut jo yli puoli vuotta, ja vasta kaksi vaivaista yrityskertaa takana. Täällä minä silti ruuhkautan keskustelua... :D Olen kuitenkin tuuminut, että tämä kaikenlainen pohdinta ja harkinta on ollut miehelleni ja minulle ihan välttämätöntä valmistautumista vanhemmuuteen - olemme päättäneet entistäkin lujemmin sitoutua toisiimme ja tehdä kaikkemme perheemme hyväksi. Lefemme, ja Melita, komppaan teitä, raskauden yrittäminen ja suunnitteleminen todellakin voi syventää parisuhdetta.  Meillä vielä suku ja läheiset ystävät ovat muutaman tuhannen kilometrin päässä, joten turvaverkot pitää rakentaa huolella ja tehdä suunnitelmat joka tilanteeseen. Näistä syistä minä tälle palstallekin kirjoitan, jotta saisin omalla äidinkielelläni näitä vauvahaaveita miettiä ja purkaa pelkoja. 

Ihanaa, toiveikasta viikonloppua kaikille! 

Megan: Ei Se ole maailmanloppu. Mun mielestä teidän kannattaa ottaa nyt aikalisä. Se on miehelle iso päätös suostua käyttämään toisen miehen spermaa. Miehellä on kuitenkin vahva halu lisääntyä ja Se on geeneissä. Eikä kaikkia miellytä toisen miehen lapsi. Mun mun mielestä ensin kannattaa kokeilla clomeilla parantaa sperman laatua ja jos Se ei auta niin kivesbiopsia. Sun miehellä voi olla vain tukos johtimissa vähimmillään. Onko sun miehellä rasvaa rintalihaksissa vai onko kiinteä rintalihas? Se kertoo alhaisesta testosteronitasosta jos on "manboobsit". Mut ottakaa nyt aikalisä ja miettikää mitä haluatte. Kuitenkin pahimmillaan hoidot johtaa eroon. Se onko lapsi kaiken vaivan arvoinen riippuu ihmisistä. Elämä myös kaksin on arvokasta <3

Saanko Asistente udella minkälaisessa tilanteessa menette, koska selvästi olet paljon pohtinut lapsettomuuteen liittyviä asioista ja ilmeisesti jo hyvinkin pitkälle päätynyt ratkaisuun elää kahden? Korjaa toki, jos menen rivienvälistä lukemisessa ihan metsään.. :D

Schmetterling, viime kuussa, kun multa löydettiin se viiden sentin kokoinen kysta munasarjasta niin kivut oli tosiaan tosi kovat ja yhtäkkiset. Kystan koko teki ilmeisesti sen kivun suhteellisen ahtaaseen munasarjaan. Ne myös katosi aivan yhtä yllättäin silloin, kun kysta puhkesi ja vieläpä saman päivän aikana. Ensi viikolla eli kuukausi tapahtuneesta, on sitten vielä kontrolli, jossa aion todellakin udella, että onhan kaikki muutenkin hyvin.Niin ja minusta oli jotenkin ihana lukea, kuinka positiivisesti suhtaudut yrittämiseen ja ennen kaikkea elämään sen "ulkopuolella". Totta tosiaan elämän onnellisimpia päivä voi tulla, vaikka plussa antaa itseään odottaa! 

Täällä tuli kuukautiset vierailulle ja yhdestoista yrityskerta pääsee käyntiin. Sinällään kuullostaa jo aika paljolta, mutta toisaalta, kun kierto on enintään 25 päivää (lyhyin oli onnettomat 17, mutta onneksi vain kerran) niin johan yhdeksään kuukauteen yksitoista jo mahtuu. Totta kai sitä alussa ajatteli, että tärppäisi nopeammin, mutta jollain tapaa eihän tässä minnekään kiire ole. Ihmisluonto on vaan niin malttamaton, varsinkin minä. Onnellinen olen, myös siitä, että kierto tosiaan on säännöllinen noin 25päivää ja kroppa siinä mielessä toimii. Vieläpä, kun ultrassa totesi, että kaikki kunnossa ja lyhyt kierto kertoo vartalon aktiivisuudesta. Juttelin myös vaivihkaa äitini sekä anopin kanssa ja meitä molempia puolisoni kanssa on työstetty vuosi ja vähän yli. Rauhassa siis edelleen hengitellään ja helpottava ajatus on myös se, että pianhan sitä pääsee jos terveydenhuollon piiriin selvittelemään missä mennään, jos ei seuraavaan kolmeen kiertoon mitään kuulu. 

Aika menee nopeasti, elämä jatkuu ja minä lähden koiran ja "ukon" kanssa tarpomaan lumiseen metsään!! 

Greta14, tervetuloa minunkin puolestani! Hei, meillähän olis mahdollisesti lähes samassa vaiheessa mahdollisuus testiin! :)

Megan, olet ollut kovasti täällä mielessä. Monet kerrat olen näkymättömiä voimia teidän tueksenne koittanut loitsia näinä päivinä. Kuten mm. Schmetterling ihanasti muotoili, voit kirjoittaa meille mistä haluat. <3

Lefemme, pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta! Ihailtavan tyynesti otat sen, ja tottahan onkin, että kehosi tuntuu toimivan uskomattoman tasaiseen tahtiin. Ihana lumi! Äänetkin ovat nyt aivan erilaisia metsässä. Mekin olemme olleet koko pesueen voimin samoilemassa viime päivinä.

Asistente, miten asunnon katsominen meni?

Eitne, voi että, totta se nyt sitten on!  Onnea <3 Oletteko tarkistaneet laskettua aikaa jo? Kyllä kaikki menee varmasti hyvin! Mutta ymmärrän, että etenkin alkuvaiheessa pelottaa. Ja kiitos, täällä on otettu rennosti nyt viikonloppuna. On ollut melkoista kuherruskuukauttakin ilmassa tällä viikolla! Ja aktiviteetit sen mukaisia. Hih.

Schmetterling, hienoa että munasarjat näyttivät hyviltä gynekäynnillä! Ja kiitos tuuletuksista. :D

Olen nyt mitannut lämpöjä, ja aika korkealla tuntuvat olevan. Ovat hieman alle 37 tai yleensä yli. Voi hitsi, melko hyvältähän tuo näyttäisi kerrankin ovulaation tapahtumisen suhteen!

Lefemme: Me aloitettiin lapsen yrittäminen heinäkuussa 2013. Huhti- toukokuussa 2014 hakeuduttiin hoitoihin. Tiesin, että mussa vikaa, kun 2001 lääkäri sanoi, että voi olla vaikeuksia raskautua ja 2009 gyne kehotti hankkiutumaan raskaaksi ennen 30v, koska silloin ei luultavasti edes hoidot tepsi. Kesäkuussa oli mulla verikokeet jossa tulokset loistavat ja sit miehen simpat tutkittiin. Heinäkuun lopussa tuli simppa- tulokset ettei miehellä ole juurikaan liikkuvaisia. Päätettiin heti, että ei mennä hoitoihin, koska se olisi 99% varmuudella turhaa, stressaavaa ja kallista. Ja se syö parisuhdetta.

Syy miksi ehdotin Meganille aikalisää on se, että ei kannata hätiköidysti tehdä päätöksiä jotka vaikuttaa loppuelämään. Mä en henk.koht tunne yhtään miestä joka suostuis lapsen tekoon toisen miehen tavaralla. Varmasti adoptio tai sijaislapsi on helpompi hyväksyä kun ei oe kummankaan oma. Mut musta on väärin laittaa mies hyväksymään lainasiittiöitä. Mutta jos aiotte lähteä hoitoihin, niin kannattaa ehdottaa kivesbiopsia, jos vaikka on vaan purkissa

Kännykkä ei taas halua toimia... Niin siis kannattaa kokeilla kivesbiopsia, koska syy voi olla tukkeutuneissa putkissa, niin saatte biologisen lapsen ja mies saa tuntea olevansa mies ;)

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista. Täällä tuntuu olevan ihanan lämpöinen vastaanotto ja ilmapiiri <3

Megan, Olen hirmu pahoillani uutisista :'(. En osaa ajatella, miten pahalta sinusta varmasti tuntuu, mutta toivotan voimia tilanteen käsittelyyn <3 Toivotaan, että saatte tavalla tai toisella asiat parhainpäin <3

Tyttö ja varis, vitsit, kiva juttu ! :) Toivotaan kummallekin (ja tietysti kaikille muillekin) hyviä testituloksia!

Jännää tämä on, ei voi mitään, ja ihan uuttakin vielä meikäläiselle. Luen tätä palstaa ja kaikki vaikuttaa ihan ammattilaisilta täällä :D Olette varmasti moneen kertaan käyneet ne samat tunteet läpi, mitä itse nyt ekaa kertaa kokee. Se on jännä, miten pitkälle ajatus jo juoksee, vaikka vasta aloitettiin koko rumba. Olen koittanut olla liikaa innostumatta, koska tuntuu, että ei se nyt ekasta yrityksestä voi ikinä natsata. Niitäkin tarinoita täällä kyllä riittämiin, mutta että omalle kohdalle..

Silti tietää jo nyt, että kamala pettymys olisi menkat. Kokoajan ajatus tuntuu liitelevän yhdessä ja ainoassa asiassa ja mietin jo, että voisin ehkä keskittyä ajatusteni kanssa muuhunkin. On vain vähän vaikeaa ;)

Meidän ovisajan petipuuhat jäi lopulta vähäisiksi ja siitäkin syystä en oikein nyt jaksa uskoa. Jotenkin vaan se meni lopulta niin, että meitä taisi jännittää liikaa koko homma. Omat työvuoronikin olivat superhankalat ja väsy kova. Oletteko te muut aina otollisella hetkellä kokoajan makkarin puolella vai luotatteko, että pari kertaa riittää? Onko ikinä sellainen olo, että ei nyt jaksaisi yhtään huvittaa nuo sänkypuuhat, mutta on "pakko", jos meinaa plussaa tavoitella? Eroaako siis se yrittäminen normaalista puuhailusta teillä? Meillä tuli miehen kanssa ehkä vähän sellainen yliyrittämisen olo ja se alkoi sitten rassata. Ideaalitilannehan olisi se, että onnellisesti vain paukahtaisi paksuksi jonkun romanttisen illan jälkeen eikä että ovistikku kädessä rynnätään hoitelemaan hommia... ;) No, tästäkin olimme vähän eri mieltä. Mies oli huomattavasti romanttisemman toiminnan perässä, kun itse taas haluaisin vain saada ne viivat näkyviin ja sen jälkeen voisi keskittyä siihen rentoutuneeseen lemmiskelyyn. Kuulostanko kamalalta?

Greta14 minua alkoi hymyilyttämään tuo sinun kommenttisi ovistikku kädessä hommiin ryntäämisestä :D itse olen kerran sortunut tähän samaan (ensimmäistä kertaa kun tikuttelin) mutta meillä kummallakin niin iso huumorintaju ettei aiheuta mitään hämmennystä. Me miehen kanssa ennen tätä vauvayritystä ollaan oltu todella aktiivisia sängyn puolella ja edelleenkin ollaan ihan samanlaisia. Kyllä mä ne ovikset aina bongaan mutta oikeasti sillä ei väliä kun joka tapauksessa tykätään lemmiskellä paljon :) Yhden kuukauden kokeilin rajottaa ettei nyt puuhailtas niin paljoa kun luin jostain että liika seksi huonontaa sperman laatua, mutta pöh...koko asian olen jo ravistellut mielestäni irti. Tahdon nauttia ajasta miehen kanssa miettimättä mitä teen ja milloin. Tosin ainahan kun tunnen oviksen olen innoissani josko nyt tässä kuussa onnistuisi ja joo, myönnettäköön että tällöin olen hyvinkin se alotteelinen osapuoli tosin varmaan johtuen siitäkin että hormonit pistää halut jylläämään ja mies puolestaan näinä hetkinä tuntuu nauttivan pienestä pedostaan vällyjen välissä ;)

Siis kyllä oli niin tunteiden vuoristorataa tämä aamu! Ja itku tuli heti aamupalapöydässä! Johtuen siis teistä.. :) Itku tuli Megan sinun puolestasi, en tiedä yhtään mitä sanoa mutta asistentellä tuntui olevan jotain neuvoja.. tuo biopsia voisi olla mahdollisuus? En tiedä muuta kuin että erilaiset/toisenlaiset äidit ohjelmassa oli mies jolla oli samankaltaiset tulokset ja lapsettomuustuomio annettu ja se toimi. Jos on noin huonot tulokset ettei mitään infoa saa irti sieltä voisiko siellä olla joku tukos joka sen aiheuttaa? Tai sitten hormonihoidot, voisivatko ne auttaa? En suostu uskomaan että kaikki toivo on mennyttä, ihan oikeasti <3 Uskon että suru ja pettymys ovat musertavat, mutta ehkä pienen pientä valoa voisi näkyä jossain kaukana tunnelin päässä..Minäkin toivon, että jäisit keskustelemaan meidän kanssamme jos vain pystyt ja haluat. Tuntuu, että teillä noita pettymyksiä tulee tipotellen koko ajan, olet varmasti ihan puhki, suunnattomasti voimia sinulle ja teille <3

Itku tuli myös näiden plussanneiden puolesta! Eitne onnea koko sydämestäni! Vaikka myönnän että olen "kateellinen" ja itku tuli myös omasta plussaamattomuudesta ja aikuismaisesta "miks en minä"-asenteesta, mutta ihan tosissani voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen puolestasi! Jossain vaiheessa mentiin samaan tahtiin kiertopäivissä ja jännättiin ja petytyttiin yhdessä, voikun voisin nytkin peesissä päästä iloitsemaan yhdessä! ;) Miten mones kierto teillä olikaan nyt? Iiik!

Ja Tyttö ja varis! Iso plussa teilläkin! Iiiiihananaaa! Kyllä minäkin väitän että se on ihan selkeä! Se tyyppi ei tykännyt siitä teestä!?? Tee ostoksille suuntaa hän.. ;)

Ihanaa Aliisa kun käyt kertomassa kuulumisia, ehkä pienen kyyneleen tässä tunnepitoisessa aamussa tirautin sen pienen haukottelevan tyypin vuoksikin... <3

Toivoisin myös että maggiemee tulisi kertomaan missä mennään! Oliko hän ensimmäinen joka plussasi tässä ketjussa? 

Tervetuloa kaikille uusille ja terkut kaikille muillekkin, nyt tuli kamala kiire töihin! Itsekkäästi itsestä sen verran että tässä tappavan tylsässä kierrossani mennään nyt kp12 ja normaalille naiselle sehän alkaisi jo olemaan ovulaatio käsissä mutta ei minun tylsässä pitkässä kierrossa vielä sellaisia murehdita... greippimehu is back in business! 

Voimia, iloa ja halauksia kaikille!

Kiitos jälleen onnen toivotuksista, hullulta tämä yhä tuntuu :)

Lefemme: pahoittelut uudesta kierrosta, mutta sinullakin tuntuu  olevan ihanan rauhallinen ja positiivinen asenne joten olen varma että ennen pitkää se plussa pärähtää :)

Tyttö ja Varis: Milloinkas sinulla lähestyy testipäivä? Puhallan onnistumisen tuulia sinne suuntaan! :) Kyllähän minä jo mahdollista laskettua aikaa tarkistin laskurin avulla ja se antoi päiväksi 20.8. Laskin sen ensimmäisen haalean plussan mukaan eli kp27.

JanetteO: Kiitos :) Ja ymmärrän hyvin tuon pienen kateuden se on luonnollista ja kyllä itsekin aina tunsin sen pienen pistoksen kun muiden hyvistä uutisista luin. Minulla oli nyt 5 kierto pillereiden jälkeen, olisihan tähän puoleen vuoteen useampi normaalisti kuulunut, mutta nyt viimein ilmeisesti tasaantui ja onnistui :)  Minkä pituiset sinun kiertosi nyt olivatkaan? Muistanko oikein että sinulla on normaalisti ovulaatio noin kp19-?

Uskaltauduin varaamaan ensimmäisen neuvolan ja se menee tammikuun puolen välin yli, ajanvarauksessa oli oikein miellyttävän kuuloinen nainen :) Yllätyin kun heti kysyttiin toivetta synnytyssairaalasta ja enhän minä niin pitkälle ole osannut ajatella :D Onneksi sen ehtii ensimmäisellä neuvolakäynnillä, jos sinne asti päästään, toivotaan että päästään! Lämmöt on edelleen 37C tienoilla kun normaalisti olisi noin 36,5C, myönnän että olen mittaillut nyt päivittäin ikään kuin se antaisi jonkinlaista lisävarmuutta asiaan...

Muutamalle ystävälle olen kertonut ja eilen olin äitini kanssa kaupungilla; teki kovasti mieli kertoa, mutta onnistuin hillitsemään itseni kun oltiin miehen kanssa sovittu että odotetaan jouluun vanhemmille kertomista. Tuntuisi toisaalta pahalta kertoa nyt  jos joutuisi jouluna sanomaan että meni kesken...

En minäkään tästä ryhmästä osaa lähteä, haluan tietää mitä teille kuuluu ja missä vaiheessa menette, ihanaa olisi jos pian teillekin plussat tulisi testeihin :)

Ihana Janetteo :D. Tuo kertoo niin hyvin sitä, kuinka palstalaisten kokemuksia myötäelää! Niin ilot kuin surutkin. Näistä naisista tulee vääjämättä merkityksellisiä, vaikka mahdollista on, että tietämättämme törmäisimmekin toisiimme täysin tunnistamatta. Jonkinlaisen mielikuvan jokaisesta on kuitenkin saanut. <3

Eitne, älä lähdekään. Ihana lukea juttuja siitä miten raskaus etenee. :)

Täällä vähän ristiriitaiset fiilikset. Kuukautiset siis alkoivat, mutta luteaalin mukaan pari päivää myöhässä. Oltiin mökillä, enkä siis päässyt mitään testailemaan, vaikka tiesin että eivät taida olla ihan ajallaan. Vuoto osoittautui todella runsaaksi ja juoksinkin pimeässä vähintään kahden tunnin välein ulkohuussiin vaihtelemaan varaosia. Se ei myöskään ollut tavallisen oloista, vaan kirkkaampaa. Samalla oli kouristuksen kaltaisia kipuja alavatsalla sunnuntain ja maanantain. Nyt vuoto lähes kokonaan loppunut ja jäljellä tuntemukset alavatsalla. Mitä itse veikkaan tapahtuneen, tutkittuani asiaa ja vaihdettuani kuulumisia ystäväni kanssa, on joko kemiallinen tai tosi varhainen keskenmeno. Kaikki viittaisi siihen. Toisaalta en osaa olla surullinen, ainoastaan vähän alakuloinen, enhän mitään viivoja missään vaiheessa nähnyt, koska en päässyt mökkihöperönä testailemaan. Toisaalta, koska en ennättänyt mistään innostua, yhdeksän kuukauden hiljaisuuden jälkeen on tietyllä tapaa helpottavaa huomata, että jokin meissä taitaa sittenkin toimia. On tämä yritys melkoisen moninaista kaikkine iloineen, suruineen ja huolineen! 

Hei.. Ensinnäkin iso onnittelu Eitnelle ja onnittelut myös T&V:lle. Kyllähän tuo selkeästi O. :)

Itsellä kuukautiset alkoi melkein heti viime viestin kirjoittelun jälkeen. Nyt kierrossa on 13/26 ja viime kierrossa tikutin ovis plusan kp 12-13. Nyt en ole tikutellut, mutta vielä en ole ainakaan ovista tuntenut. Makkarin puolella ollaan yritetty olla aktiivisia, mutta aika rennolla asenteella. Töissä on sen verran stressiä ja muutenkin paljon mielen päällä joten jatkan edelleen sinnikkäästi sitä että tästä en vielä alkaisi kamalasti stressaamaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Janetteo: Kyllä itsellä on välillä sellainen fiilis että pitää vähän yrittämällä yrittää, varsinkin kun arkena tohinaa ja toimintaa riittää kellon ympäri, ei aina jaksaisi innostua vain sen takia että olisi otollinen hetki. Suhteellisen aktiivisia ollaan oltu koko suhteen ajan, mutta välillä saattaa tulla menojen takia pientä taukoa. Koitetaan kuitenkin ottaa asia huumorilla ja keksiä vähän jotain erillaista ja molemmille mukavaa että myös tässä virallisesti yrittämisessä säilyisi postiivinen fiilis. Tässä pohdiskelen haenko lisaa tikkuja ja bongailenko ensi kuussa virallisesti otollisemmat hetken, vai mennäänkö vain mututuntumalla seuraavat pari kk. Katsotaan mitkä fiilikset on. Vuodenvaihteessa pitäisi alkaa kuukautiset joten siihen asti nyt siis vain odottelua. Tänään ja huomenna kun on aktiivinen, niin voi ainakin sanoa että tilaisuus (mikäli ovis siis on nyt) on käytetty. :D Mutta ihan hyvä olo asian suhteen enkä hirvittävästi stressaa.

Tuli mieleeni eräs asia mikä minua on mietityttänyt. Mietin että kirjoitanko aiheesta, sillä olen vähän varovainen sen suhteen että kukaan ei minua tunnistaisi. Mutta annetaan nyt mennä, ei kai se maailmaa kaada vaikka vähän enemmän elämäänsä  avaa. Harrastan siis kilpaurheilua, ensi kaudelle en ole kuitenkaan buukannut yhtään kisaa sillä maksut ovat kalliita ja elän toivossa että olisin raskaana. Kuitenkin minua mietityttää että mikäli ei tärppääkään vuoteen tai jopa pidempään aikaan.. Laitanko muun elämän ja asiat joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä "holdiin" liian pitkäksi aikaa. Tokihan voisin ilmoittautua ja katsoa sitten mikä tilanne on, mutta toisaalta rahaa ei ole liikaa ja se kaikki ylimääräinen pitäisi säästää jos kävisikin niin hyvä tuuri että tärppää. Ja toisaalta pelkään että huomaan kolmen vuoden päästä että olen luopunut rakkaasta harrastuksesta ja siitä huolimatta minulla ei ole sitä nyyttiä jota niin kovasti toivon. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan. Tottakai tämä asia on se nro. 1. mutta mietin kuinka pitkään ja kuinka laajasti muita elämänalueita kannattaa muokata yrittämisen ehdoilla. Toki treenaan edelleen ja yritän pitää avoimena ajatuksen että ensi kesänä voisinkin ehkä kisata jos asiat ovat sillä tolalla. Ongelmana vain on että niihin ei onnistu yleensä ilmoittautuminen viimetingassa. Lisäksi harrastuspiireistä saan jatkuvasti kyselyjä mihin kisoihin menen ja mitkä ovat ensikesän tavoitteet ja en tiedä oikein mitä vastata kyselyihin kun ne ihmiset eivät kuitenkaan ole niin läheisiä että haluaisin heille tästä yrittämisestä kertoa.

Oli rönsyilevä kirjoitus, toivottavasti pointtini tule selväksi. Mukavaa joulunaikaa kaikille jo en sitä ennne palaa. Viimeistään sitten uuden vuoden puoella palaan asiaan että aloitellaanko jälleen uutta kirrosta vai jännätäänkö jotain muuta. :D

yk 3 kp13/26(?) 

Moikka tytöt!

Moon81, ei kai tämä vauvaprojektin tarkoitus ole, että se estää muun elämän elämistä? Tietenkin ymmärrän nuo kisamaksut jne. että ne hankaloittavat päätöksen tekoa varmasti. Mutta pointtini on se, että ei kannata "jumittaa" yhteen asiaan liikaa. Vähän samankaltaista jos viettäisit aikaa vain kumppanisi kanssa ja unohdat ystäväsi. Se tulee kostautumaan jossain vaiheessa. Olipas epäselvästi selitetty, mutta toivottavasti tajusit pointtini :). 

Käytiin sitten torstaina Helsingissä 4D-ultrassa, koska minua vainosi se, etten tiedä vauvan sukupuolta. Lääkäri oli mukava, ja lupasi että saamme varmasti tietää hänen vastaanotollaan kumpi on :). Hämmästyttävää teknologiaa ja kuvaa nähtiin, saatiin myös aika hyvä varmistus että vauva on niin terve kuin voi olla tässä tilanteessa :). Jotenkin näiden tietojen kanssa on mukava jatkaa odotusta :). 

Mukavaa viikonloppua ja tulevaa joulua tytöt :)

Terv. Aliisa ja poika-tonttu

Hei tytöt!

Voi pientä tonttupoikaa, Aliisa! Ihmeellistä on nykyään, että vauvan voi oikeasti nähdä tuolla tavoin! Saitteko videon kotiin katsottavaksi? Kävin hankkimassa joululahjaa lähipiirin pikkuiselle ja meinasin kyllä hassahtaa siellä liikkeessä. Miten kehtaavatkin olla niin sietämättömän suloisia kaikki vauvatavarat!

Moon81, pohdintasi kuulostavat erittäin tutuilta!  Teen taidetta, ja olen tässä ketjussakin purkanut sitä, miten vaikeaa on välillä pitää jatkuvasti rinnakkain kahta mahdollista tulevaisuutta. Kun teen yhteistyötä muiden kanssa, tuntuu välillä tosi oudolta suunnitella aikatauluja, joiden toteutumista en voisikaan luvata siinä tapauksessa, että tulisin raskaaksi. Toisaalta nyt, jo jonkin aikaa yritettyämme olen sitä mieltä, että muuta elämää ei kertakaikkiaan voi laittaa tauolle. Jos esimerkiksi me olisimme onnnistuneet heti, olisin synnyttänyt ihan kohta. Mutta loppujen lopuksi en ole vielä edes raskaana! Toisaalta, voit tulla raskaaksi vaikka kuinka nopeasti. Jos pystyt jarruttelemaan maksujesi kanssa hetken, ehkä tiedät pian jo enemmän. :)

Lefemme, pahoittelut kuukautisista/mahdollisesta kemiallisesta. Toivon kovasti että teillä pian onnistaisi, olette tekin jo kärsivällisesti odottaneet!!

Hei muuten, etenkin sellaisilla, joilla on säännöllinen kierto, olisi kiva kuulla aina, missä kiertopäivissä mennään. Voisi sitten jännätä :)

Ja Eitne, tottakai jatkat kanssamme!

Janetteo, voin kuvitella niin hyvin sinut siellä aamiaispöydässä. Minullekin tästä ketjusta ja teistä kaikista on tullut tärkeitä. Itse asiassa juuri sinä samana päivänä kun näin Meganin surulliset uutiset, olin lueskellut tätä ketjua ja kaikkia vanhoja kirjoituksia. Tähän ketjuun mahtuu vaikka mitä, vaikka kuinka paljon surua ja onnen kipinöitä ja haaveilua.

Toivon kaikille meille ihanaa keskitalven aikaa, valoa ja kauneutta, siihen tilanteeseen missä kukin juuri nyt elää. (Ja varmaan kirjoitan kuitenkin vielä tänne ennen joulua)

Oma olo on jännittynyt mutta alavireinen. Olen jo valmiiksi surullinen. Tuskin uskallan ajatella koko testiä, Eitne!  Jouluaattona tai joulupäivänä tuota ovulaatiotestiä ajatellen voisi kai testata. Pelottaa ihan hirveästi! Ihan oikeasti pelottaa se suru ja pettymys niin paljon, että kyyneleet melkein nousevat silmiin kun kirjoitan tätä.

Mites sinä Greta?

Megan, olet mielessäni.

Melita, hihi, hassua yli-innokkuutta noiden tikutusten kanssa ekalla kerralla, mutta sallittakoon se ;) Ihanaa, että te osaatte ottaa noin rennosti miehen kanssa. Niinhän se kuuluisi varmasti ollakin. En vain yhtään tajua miten tämän asian unohtais niin, ettei sitä kokoajan miettisi. Kun pitkään eleli ihan vain itselleen eikä vauvajutut olleet mitenkään edes ajatuksissa, niin nyt kun päätös yrittämisestä on tehty ja puuhiin lähdetty, toivoisi tietysti pikaista asioiden etenemistä. Eri asia, jos olisi vaikka 25 vee, ei ehkä kiirehtisi niin kovasti asian kanssa. Sitä laskee päässään, milloin olisi mahdollinen vauvan syntymäpäivä ja milloin voisi jäädä töistä pois.. hehe.. huvittaa kyllä itseäkin nämä ajatukset, koska harvapa niitä kalenterin kanssa päättää! Tiedän kyllä heitäkin, joilla on tärpännyt tasan siinä kohtaa, kuin on haluttu, mutta aika harvinaista taitaa olla? 

Oviksia olen koittanut paikantaa ilman tikutuksia, mutta täytyy sanoa, että en tajua yhtään milloin on oikea aika. Ehkä siinä mielessä se tikutus on meille kuitenkin oikea tyyli. Aika usein tulee peittoa heiluteltua, mutta toisaalta joskus saattaa mennä kaksikin viikkoa ilman, jos työvuorot ja muut on hankalat. Joten, ei sillä tyylillä taida vauvaa kovin pian kuulua..

Toivon kovasti teille niitä plussatuulia <3

Eitne, tuhannesti onnea minultakin! <3 Hassua, että kysyvät synnytyssairaalaa jo tuossa vaiheessa? Olin ajatellut, että niihin pääsee tutustumaan ennen päätöstä, ei sit vissiin? :D

Lefemme, voi harmistus :( Lähettelen positiivisia ajatuksia kuitenkin halausten kera <3

Moon81, voi että, tuo on kyllä vähän hankala tilanne. Olen kuitenkin samaa mieltä muiden kanssa, että paras varmaan olisi, jos osaisi elää suht normisti, vaikka vauvayritystä onkin. Tosin se on helpommin sanottu, kuin tehty ottaen huomioon sun kisatilanteen kaikkine ilmottautumisineen jne. Täällä on kans vähän sama tilanne työn suhteen. Joudun sopimaan aikatauluja jo ensi syksylle ja mietin joka kerta, että mitä sitten, jos en olekaan työkunnossa enää silloin? Tosiasia taitaa olla se, että en välttämättä ole edes raskaana vielä syksyllä.. joten siinä mielessä ei pitäisi ajatella niin tarkasti. Uskon, että asiat järjestyy sitten tavalla tai toisella, jos mahdollinen raskaus muuttaa suunnitelmia :)

Minusta on vaikea vastata jo ihan ystävillekin, kun eräskin tuossa kyseli, että lähdettäiskö viihteelle joulu/tammikuussa ja mua ei yhtään nyt kiinnosta mikään humalahakunen ilta, joten piti lennosta keksiä valkoinen valhe, että mulla on nyt kova treenaaminen päällä, kun haluaisin kuntoon enkä siitä syystä ole okein innostunut juomisista. En ole sanonut kellekkään, että yritetään vauvaa, koska jotenkin se tuntuu liian henkilökohtaiselta. Ehtiihän sen sitten kertoa, jos onni potkasee. Ymmärrän hyvin, että on vaikea vastata puolitutuille, jos teillä on siellä tapana kysellä tulevista kisoista jne :/

Aliisa kyoto, voi kuulostaa aivan ihanalle. En voi edes kuvitella miten huisia on nähdä tuommosta kuvaa vauvasta <3 

Tyttö ja varis, sama täällä! Kävin eilen katsomassa vaatteita pienelle kummitytölleni ja meinasin seota! Olisin halunnut ne kaikki mekot, pikkusukat ja rusettikengät <3 oijoi <3 Miestä huvitti kyllä kovasti katsella minun höpinöitä ;) On se aikamoista, kun ensimmäisen kerran saa ihan omaan käyttöön sellaisia ostella!

Täällä on tällä hetkellä vissiin kp 24. Kierto on ollut lähikuukausina vähän arvaamaton (24-32), joten periaatteessa menkat voi alkaa ihan koska vaan. Ei ole yhtään sellanen olo, että olisi raskaana. Tosin enpä tiedä miltä sellainen tuntuu vai tuntuuko miltään ;) Olen näiden viikkojen aikana seurannut kroppani tuntemuksia enemmän, kuin koskaan! Viikon sisään on ollut sellaista sähköiskumaista kipua/pistelyä alavatsalla, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Kuvittelin varmaan itse nuokin tuntemukset, kun niin kovasti haluaisin niitä olevan ;) Me ollaan miehen kanssa pähkäilty, että pakko tehdä testi varmuudeksi ennen joulun viettoon lähtöä. Mennään vanhemmille jouluksi, joten siellä kyllä tarjoillaan graavilohta ja viiniä. Ei taida tosin aatonaattona vielä välttämättä näkyä testissä mitään, mutta tehdään joka tapauksessa. Ellei sitten ehdi sitä ennen menkat jo tulla. 

Halauksia sinullekin ja positiivista mieltä <3 Voi kun testi näyttäisi parhaita mahdollisia tuloksia <3

Ihanaa joulua kaikille !! <3

Heippa tytöt, pitkästä aikaa!

Päätin tässä joulun alla tulla toivottelemaan rauhaisaa joulun aikaa. Toivon sydämeni pohjasta teille jokaiselle pientä, suloista nyyttiä. Ehkä joulun ihme tapahtuu? Tai uusi vuosi tuo tullessaan jännittäviä uutisia? Vaikken olekaan käynyt kirjoittelemassa, olen käynyt välillä taka-alalla kurkistelemassa kuulumisianne. Osalla on jo melko pitkä tie takana ja elän taustalla mukana, sormet ja varpaat ristissä, aina toivoen, että joka kerta, kun avaan palstan, jollakulla olisi jännittäviä uutisia kerrottavanaan! Ja me kyllä haluttais tonne plussanneitten keskusteluihin lisää porukkaa ihmettelemään :)

Täällä viikkoja nyt 19+5 eli puoliväli lähestyy, hurjaa! Olen tällä hetkellä sairauslomalla, kun n. viikko sitten alkoi olla harjoitussupistuksia, jotka onneksi nyttemmin ovat jo rauhoittuneet. Molemmat ultrat on käyty ja kaikki hyvin. Kätilön silmään vaikutti siltä, että siellä köllii pieni tytön tylleröinen :') 

Aliisa, mekin meinattiin ensin mennä 4D:ssä käymään, mutta paljastuikin niin huisin kalliiksi touhuksi, että päätettiin jäädä odottelemaan sitä, että tavataan kaveri sitten keväällä kasvotusten.

Jouluterkuin, Murrmelitar ja kirppu-neitonen

Tyttö&varis: Unohdin vastata. Se asunto oli AIVAN IHANA. Ihan mun unelmien täyttymys. Siinä on olkkarin ja keittiön välissä KOKO SEINÄN KOKOINEN ISO IKKUNA <3 Vastattiin hyväksyvästi asuntotarjoukseen ja saatiin kaupungilta myönteinen päätös :-* Perjantaina saatiin asuntolainapäätös ja huomenna meen hyväksymään sen. 29.12 alkaa muutto. Meil on 1,5vk aikaa muuttaa 24/7 ja sit loppuu lomat. 19.1 palautetaan tän nykyisen avain. Oon niin onnellinen <3 Ja ajatelkaa joka ikkunasta näkyy järvi. Siinä on iso parveke ja siitäkin näkee järven.

Heippa tytöt, vanhat ja uudet :)

Vähälle on jäänyt tämä kirjoittaminen ja palstan lukeminen, ajatuksissani olette olleet. Joku aikaisemmin kyseli olenko painunut kirjoittamaan raskaus-osioon. En ole, koska en koe sitä omakseni. Tällä palstalla on alusta asti ollut hyvä, rauhallinen ja reilu tunnelma. Raskauspalstalla ja huhtikuisissa on nyt yli sata kirjoittajaa. Ajatus siitä, että menisi selittämään omia asioitaan "vieraille" ihmisille ei houkuta. Kiitos teille vanhoille, Janetteo, T&V, Eitne, Megan, Aliisa ja muut jotka olette kaivanneet kuulumisiani, se lämmittää jouluista mieltä.

Olen suunnattoman pahoillani puolestasi Megan. En voi ymmärtää sitä tunteiden myllerrystä mitä juuri nyt käytte läpi. Muistakaa tukea ja kuunnella sekä ymmärtää toisianne vaikealla hetkellä. Niin se usein on, että pahimmatkin takaiskut lujittavat parisuhdetta. Te selviätte tästä kyllä ja ennen pitkää löydätte oikean ratkaisun tilanteeseen. Ja vaikkei just nyt tunnu siltä, muista puhua asiasta myös jollekin muulle, joka kuuntelee. Suuren surun kanssa ei saa jäädä yksin.

Onnea Tyttö ja Varis plussatestistä :) Sait merkin siitä, että kehosi toimii, eikä haraa vastaan. Ja nyt vaan iisisti eteenpäin ;)

Suuret onnittelut myös Eitnelle isosta plussasta! Alku on piinaavaa aikaa, pelkkää odottelua. Siltä musta ainakin tuntui. Teet raskaustestin vaikka joka viikko, sieltä se plussa vaan vahvistuu :) Onnea ja halaukset!

Ja Janetteolle paljon halauksia :) Viestistäsi huokuu positiivinen mieli, niin kuin usein ennenkin.

Ja heipat Aliisalle, kiva kuulla että raskautesi on edennyt rauhallisesti eteenpäin. Ja voi sitä onnea, kun tietää että kohdussa kasvaa terve vauva. Ja ajatus tulevasta vauvasta, se vain vahvistuu ja tekee tulevan äidin mielen herkäksi. Onko itselläsi ollut mitään raskausvaivoja vai onko kaikki edennyt hyvin?

Omia kuulumisia ja vähän Papunkin: aika kuluu hurjan nopeasti, on se hyvä että tää kestää sen 9 kuukautta, niin ehtii sopeutua ajatukseen uudesta. Raskaus on nyt viikolla 25+5. Toisessa ultrassa ollaan jo käyty, kaikki on hyvin. Sukupuolta emme halunneet tietää, jätetään jotain yllätykseksi :) Pieni on joka kerta päättänyt itse, kuinka kauan häntä saa kuvata ja kuunnella. Mieluiten hän piiloutuu kaikkien antureiden ulottumattomiin, jotta kukaan ei häiritsisi hänen rauhaansa :D

Olen itse ollut kaksi kuukautta flunssassa ja kovassa yskässä, se hieman laimensi intoa raskaudesta. Ensin keuhkoputkentulehdus ja antibiootit, sitten jatkuva räkäisyys. Ärsyttävää. Soitin jo neuvolaan kysyäkseni, olenkohan jo tappanut lapseni jatkuvalla yskimisellä, maha vaan hyppii ylös alas koko ajan. Neuvolassa vakuutettiin, etten voi tällä tavalla vahingoittaa lastani. Ja lääkärikin sanoi, että mahan painamisella ja  kaatumisella aiheutuvia keskenmenoja sattuu vain jenkkileffoissa. Kohtu on kuulemma suojaava ja turvallinen paikka asustaa :)

Papu potkii jo kovasti, silloin se tuntuu kun itse rauhoittuu. Vähän kuin ilmakuplia ympäri mahaa, hih. Se tykkää isän laulamisesta ja mölisemisestä. Istukka sijaitsee ihan edessä, sen takia potkut tuntuvat joskun tosi vaimeilta. Huomenna menen sokerirasitukseen, kirja ja eväät kainaloon siis.

Jouluntuoksua joka kotiin ja halauksia teille, hyvät naiset.

MaggieMee ja Papu

Kuten kerroin, niin testi tehtiin tosiaan aamulla. Meillä oli kotosalla Clearbluen plus-testi, johon tulee siis kirjaimellisesti plussa mikäli on raskaana. Tuijotettiin tulosta miehen kanssa ja todettiin, että siinä näkyy haalea plussa! Nyt en kyllä osaa vielä oikein innostua asiasta, koska viiva oli niin haalea, vaikkakin selvästi nähtävissä. Toisaalta olen tehnyt saman testin kerran aikaisemmin eikä silloin tullut minkäänlaista plussaa.

Tämä on nyt aika hankala tilanne, kun lähdetään illalla joulun viettoon enkä todellakaan halua kertoa meidän yrityksestä koko suvulle, jos/kun tilanne ei ole varma :D Mutta samaan aikaan ei kyllä tee mieli myöskään juoda viiniä. Minä kun tykkään punkusta aika paljon, niin perheellä kyllä herää heti ihmetys, jos kieltäydyn lasillisesta :D Voi hitsi, pakko varmaan vielä huomenna testata salaa vessassa ennen kun muut heräävät.. 

Näin muuten viime yönä hassua unta, että oltiin miehen kanssa tekemässä raskaustestiä. Jostain syystä mies pissasi siihen tikkuun :D Sitten me jossain vaiheessa tajuttiin, että minunhan siihen olisi pitänyt pissata ja itkettiin molemmat, kun ei toista testiä ollut enää saatavilla.. voi päivää mitä kaikkea pää kehitteleekään öiden ratoksi ;)

Eilen ja tänään on ollut sellaisia oireita, että menkat olis tulossa. Alavatsa on kokoajan jotenkin jännittynyt ja eilen teki mieli ottaa jo särkylääkettäkin, mutta en ottanut. Saas nähdä miten tässä käy, tässä on kuitenkin vasta kp 26/24-32.

Semmosta tänne näin minäminä-muodossa :)