Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Tervetuloa mukaan keskusteluun Melita ja Illusia86! :) Täällä on hyvä puhua näistä mieltä askarruttavista asioista vauva haaveiden ja yrittämisen suhteen. Itse koen helpompana kirjoittamisen täällä vaikka moni lähipiirissäni tietääkin että vauva olisi meille tervetullut. 

Ja illusia86 oi, mukavaa hääjärjestely aikaa! Tuleeko teille isotkin juhlat? :)

Iines14: Toivon että nuo merkit viittaisivatkin raskauteen kohdallasi! Tulethan päivittämään kuulumisesi?

Tyttö ja Varis: Ajatuksesi on niin saman kaltaisia kuin omani, kirjoitat jotenkin aina niin ihanalla tyylillä :) Minäkin välillä kaipaan omaa normaalia elämääni ennen kuin alkoi nämä vauva asiat pyöriä mielessä, eli ymmärrän fiiliksesi oikein hyvin! Nuo oireesi vaikuttaa kuitenkin oikein lupaavilta ja jännään jo puolestasi! Milloin ajattelit testata?

Blondcherry: Yritän itsekin huijata itseäni vastaavilla ajatuksilla aika ajoin ;) Mutta hirvittävän vaikeaa se on kääntää ajatuksia pois vauva-aiheesta. Huomaan itsekin silmäileväni työhuonetta ajoittain ja miettiväni uudelleen sisustamista. Hienoa, että miehesi on nyt mukana jännäämässä :)

Janetteo: ui, jännittävää! Toivotaan että se viiva todella olisi se minkä sen toivoisi olevan! Nää viivojen tulkitsemiset ovat tosiaan hieman hermojakin syövää puuhaa :D Milloin ajattelit testata uudestaan?

Megan: Jospa tämä olisi se tärppi kierto! Puhallan onnistumisen tuulia sinne suuntaan! :) Mutta joo, itseänikin alkaa kyllä epäilyttää nuo kertomuksen ehkäisyn läpi tulleista vahinkoraskauksista ... ennen ajattelin että kyllähän niinkin voi tapahtua! Mutta silloin ajatteli ylipäätään raskautumisen olevan helpompaa, tyyliin yksi pilleri unohtui ja sitten huoletti... Nyt vähän naurattaa ne ajatukset :D (vaikka kaipa niin on oikeasti jollekin käynyt)

Ei vieläkään menkkoja, valkovuoto on lisääntynyt hurjasti... Eilen olin monta kertaa varma että nyt ne kuukautiset alkaa, mutta ei!... Jos ne ei tänään ala teen uuden testin varmaan huomenna aamulla... Jos sekin on nega ja viikonloppuna ei tapahdu mitään niin pitää varmaan soittaa lääkäriin ... Jospa kyse on jostakin tulehduksesta? Tuo valkovuoto ihmetyttää, se on kirkasta ja hajutonta eikä siihen liity kirvelyä... 

En jaksa uskoa sen viittaavan raskauteen. Kroppa taitaa vaan yhä olla sekaisin pillereiden jälkeen.

Melita: Punaviinissä on flavonoideja, jotka edistävät verenkiertoa. Näin ollen myös kohdun verenkiertoa ja täten SAATTAVAT myötävaikuttaa alkion kiinnittymiseen kohdun seinämään. Jotkut uskovat myös punaviinin rentouttavaan vaikutukseen, koska stressi vaikeuttaa raskauden alkamista. Nämä ovat kuitenkin vain oletuksia, mutta moni on lukemani mukaan tullut raskaaksi näistä "punkkukierroista", joten ei kai siitä haittaakaan ole.. Punaviiniä tosin nautitaan toki vaan pieni lasillinen päivässä. :) Mä ajattelin kokeilla, kun mulla on tosiaan hiukan lyhyenpuoleinen tuo luteaalivaihe, johon toivonkin saavani sitten apua sieltä lääkäristä.

Eitne: Miksi valkovuodon lisääntyminen ei voisi olla merkki raskaudesta? Tee vain se uusi testi, kaikilla kun raskaus ei testissä näy läheskään heti.. Tsemppaan sua täältä käsin! :)

Tänään aamulämpö oli noussut, joten uskoisin että munasolu on irronnut, vaikka kipuja ei ollutkaan normaaliin tapaan. Nyt vaan odottelemaan ja mies saa hakea mulle kotimatkalla punkkua. Taidanpa oikein sytyttää illalla parit kynttilät harmaan sadepäivän ratoksi ja tunnelmoida oikein kunnolla!

Tiistaina mennään tosiaan sinne vastaanotolle ja olen nyt pystynyt blokkaamaan tuon aika hyvin mielestäni, joten tällä hetkellä ei jännitä läheskään niin paljon kun aikaisemmin. Katsotaan sitten vastaanottoaikaa edeltävänä yönä, tuleeko uni ollenkaan silmään..

Noin kuukauden kuluttua lähdetään mun synttärimatkalle ja olenkin alkanut jo suunnittelemaan matkalaukun sisältöä. Koska suuntaamme lähi-itään, pitää mukaan hamstrata myös peittävämpiä vaatteita. Kaikki tällaiset pienetkin jutut antavat nyt muuta ajattelemisen aihetta, kun tämä jatkuva kropan ja oireiden kyttääminen (johon muuten alkaa jo kyllästyä, mutta teen sitä pakonomaisesti kuitenkin).

Kiitos peukuista Tytöt, ne auttavat jaksamaan tätä raivostuttavaa epätietoisuutta. :) Välillä se tuntuu raskaalta, että on huhtikuusta asti tavallaan rakentanut mielessään koko ajan kahta rinnakkaista elämää. Toinen niistä aina toteutuu, kuukausi kuukaudelta, jos olisin raskaana, toinen jos en ole... Näiden kuukausien ajan, valintoja tehdessä tai asioista haaveillessa sitä heijastelee elämänsä joko kahden tai yhden viivan valossa.

Enkä varmasti voi edes käsittää niiden kokemusta, jotka ovat eläneet tässä välitilassa vielä kauan meitä pidempään.

Megan, matkalaukun sisällön miettiminen kuulostaa hyvältä! Eihän sitä pysy muuten järjissään, jalat tässä seisovassa vedessä. EHkä rupean miettimään matkoja ja matkalaukkua minäkin.

Eitne ja JanetteO, ihmettelen miten pysytte järjissänne. Minä en tällä hetkellä pysy. Nyt on pakko keksiä jotain ihan muuta tälle illalle taas. Eilinen menikin ihanasti ihan muissa ajatuksissa ystävän ollessa kylässä. Tarvitsisin ympärivuorokautista valvontaa, ja googleen kunnon munalukon!

Blondcherry, tiedän NIIN nuo yritykset huijata itseään! Nimimerkillä "rintani ovat arat, mutta koska se voi tarkoittaa sekä raskautta että pms-oireita, ehkä ne eivät olekaan oikeastaan arat. Yritän nyt kuvitella, että ne eivät olisi arat, koska ehkä olenkin loppujen lopuksi vain kuvitellut, että ne ovat arat..."

 t. Sekopää ja varis

Kiitos peukuista Tytöt, ne auttavat jaksamaan tätä raivostuttavaa epätietoisuutta. :) Välillä se tuntuu raskaalta, että on huhtikuusta asti tavallaan rakentanut mielessään koko ajan kahta rinnakkaista elämää. Toinen niistä aina toteutuu, kuukausi kuukaudelta, jos olisin raskaana, toinen jos en ole... Näiden kuukausien ajan, valintoja tehdessä tai asioista haaveillessa sitä heijastelee elämänsä joko kahden tai yhden viivan valossa.

Enkä varmasti voi edes käsittää niiden kokemusta, jotka ovat eläneet tässä välitilassa vielä kauan meitä pidempään.

Megan, matkalaukun sisällön miettiminen kuulostaa hyvältä! Eihän sitä pysy muuten järjissään, jalat tässä seisovassa vedessä. EHkä rupean miettimään matkoja ja matkalaukkua minäkin.

Eitne ja JanetteO, ihmettelen miten pysytte järjissänne. Minä en tällä hetkellä pysy. Nyt on pakko keksiä jotain ihan muuta tälle illalle taas. Eilinen menikin ihanasti ihan muissa ajatuksissa ystävän ollessa kylässä. Tarvitsisin ympärivuorokautista valvontaa, ja googleen kunnon munalukon!

Blondcherry, tiedän NIIN nuo yritykset huijata itseään! Nimimerkillä "rintani ovat arat, mutta koska se voi tarkoittaa sekä raskautta että pms-oireita, ehkä ne eivät olekaan oikeastaan arat. Yritän nyt kuvitella, että ne eivät olisi arat, koska ehkä olenkin loppujen lopuksi vain kuvitellut, että ne ovat arat..."

 t. Sekopää ja varis

Sori, tuli tuplana! Joku jumitus (muuallakin kuin päässäni)

Heippa!

Kiitos kannustavista sanoista ja tsempeistä naiset <3 Täällä sitä kuitenkin kuukautisviiltokipujen sekaisissa tunnelmissa kirjoitellaan. Vuoto ei ole vielä alkanut, mutta kivuista päätellen tänään tulossa on. Tänään siis kp 33 (pisin mulla ollut 37) ja se ovulaatiokipu (jonka ainakin oletin olevan ovulaatiokipu) tapahtui tasan kaksi viikkoa sitten. Oli se silti kiva tuntea kunnolla ekaa kertaa! 

Tässä kierrossa todellakin itsekin jo elättelin realistisia toiveita, että olisin raskaana. Rinnat kipeytyivät ja kasvoivat siitä normaalista kasvusta ja kipeytymisestä poiketen enemmän (liekö gelee royalen syytä/ansiota?). Myös normaalia suurempaa turvotusta oli havaittavissa kropassa. Näiden lisäksi oli oikealla puolella havaittavia "nippailukipuja" kolmen päivän ajan noin viikko ovulaatiosta. Ehkä ne olivatkin jotain muita nipistelyjä. Ja todella raivostuttavaa, että oireet ennen kuukautisia ovat täysin samanlaisia kuin raskaaksi tullessa! En tiedä voiko ajatukset tehdä kuinka paljon tepposia kropalle, sillä tässä kierrossa en ole oikein ehtinyt edes ajatella tätä itse asiaa oikein ollenkaan..

Hei Megan onnea viivoista!! Hyvältä, oikein hyvältä vaikuttaa! Tsemppauksia täältä sinne suunnalle ja toivotaan sitä parhainta! : ) 

Tyttö ja Varis, kiitos tsemppisanoistasi! : ) Oli kyllä mukava tuntea se ovulaatiokipu. Onko sulla tietoa voiko se olla myös huono jos sen tuntee? Mitään limoja mä en ole kyllä havainnut, mutta onko sekin niin että ei niitä kaikilla aina näykään? Googleen varmaan minäkin tarttisin sen munalukon..Huoh! : D Kovasti tsemppiä myös nyt sinun tähän kiertoon, hyvältä vaikuttaisi sielläkin!

Tervetuloa Melita ja Illusia! Minä täällä vain aloitin näköjään höyryämällä omista asioistani, mutta lämpimästi tervetuloa! : )  Tämä on kiva ryhmä!

Mikä Eitnellä ja Janettella tilanne? Peukut pystyssä täällä teille myös!!

kp 30

Ovis oli tosiaan viime viikonloppuna. Tummat viivat tulivat la ja su ja maanantaina jo vähän vaaleampi ja tiistaina oltiinkin jo takaisin melkein näkymättömässä viivassa. Sunnuntaina minulla tuntui kyllä oikealla puolella jotain tuntemuksia mutta sen jälkeen muistaakseni joka päivä, muunmuassa nyt, tuntuu sellaisia.. ..hmm... pistoksia tai jotain ihan alhaalla vasemmalla puolella. En ole ennen tätä gelee royalin käyttöä mitään tuntenut, tai ainakaan noteerannut asioita ennenkuin tämän yrittämisen aikana. Nyt sitten katsellaan vielä moooooonta pitkää päivää että tuleeko sieltä menkat vai tuleeko jotain muuta. Te raskaana olevat, mitä raskauden merkkejä tuli ensimmäisenä ja milloin?

Tervetuloa myös uudet ja tsemppejä kaikille muillekin :)

Osaatteko rakkaat tukijoukot kertoa että kun ostamani Multivita Beko Long ohjeessa mainitaan että pitää ottaa aterian yhteydessä..Miksi? Onko väliä onko aamupala vai pitääkö olla kunnon ruokaa? Miksi yhden vitamiini/foliohapon ottamisestakin on tehty niin vaikeaa?!

Bloncherry eiköhän se aamupala riitä tuon pillerin kaveriksi :)

MÄHALUANRASKAAKSI!! MÄHALUANVAUVAN!!

Siinä kiteytettynä tämän hetken ajatukset, se tunne ja tarve on niin suuri. Miksi se ei voi onnistua?!

Eli kaikesta päätellen täällä tänään kp1, eilen alkoi tuhruttelu ja jatkunut tänään, lämmöt laskeneet ja digitaalinen sanoi not pregnant.

Mä olen lukenut näitä vauvapalstoja jo vuosien ajan, aina tullut ihmettelemään googlen kautta hakusanoilla "raskaana vaikka..." tai "alkuraskauden oireet" tai "pikkurillisärky raskaus", kun sitä on toivonut niin paljon, vaikkei se ole ollut todennäköistä olen hakenut sitä toivoa, että jollain muullakin on pikkurilli kipeä raskauden takia... olen huomannut että millä tahansa oireella tai säryllä tai kivulla tai ihottumalla löytyy keskusteluja raskauteen liittyen, se tarve on muillakin naisilla niin suuri että kaikenlaiset tuntemukset halutaan yhdistää siihen..Mutta siis ajattelin jo silloin paljon nuorempana että minä olen yksi noista joilla ei tule onnistumaan raskaaksi tulo, se olisi liian hyvää ollakseen totta. Ja nyt jopa huimien 3. yrityskierron jälkeen pelkään, että se ei oikeasti onnistu. Tiedän, että 3 kertaa ei ole paljon, mutta siinä on ollut 3 mahdollisuutta, miksi miksi miksi se ei ole onnistunut...

Antakaa anteeksi tämä itsekäs valitukseni, voimia kaikille omiin koetuksiin ja sydämestäni toivon niitä oikeita kirkuvan punaisia, lihavia plussaviivoja teille <3

Mä niin jaan tunteesi Janetteo! Ihan kun suoraa mun näppiksestä tuo teksti! Huokaus! Nyt elelen taas tätä paska vaihetta jossa menkat on loppunut ja ovista odotellaan...

Pakko vielä purkaa..Miksi ei voi olla vaan onnellinen kun maailma pursuu vauvauutisia?! Miksi se alkaa vaan itkettää..Vitsin viidakontähtöset!

Iines14: Jep, nuo oireiden samankaltaisuudet ovat hyvin ärsyttäviä! Mutta miltäs näyttää, onko menkat pysyneet poissa? :) 

Tuutikki85: Toivotaan että se plussa pärähtäisi! Odottelu on kyllä aina piinaavaa....

Blondcherry: aamupala riittää :) Jos vitamiinit/ravintolisät ottaa tyhjään vatsaan ne ei imeydy kunnolla ja tulee aika nopeasti virtsan mukana ulos. 

Janetteo: Täällä saa purkaa ja tuntemukseni ovat aika lailla samoja. Itse olisin tällä hetkellä onnellinen edes niitä menkoista.

Testejä olen tuhlannut, aamulla tein digitaalisen tiedostaen että nega siihen varmasti tulisi, mutta oman mielenrauhani vuoksi tarvitsin selkeän: ei raskaana tekstin, kuin että yrittäisin tihrustella niitä samperin viivoja. Eilen kipeyty nännit, menkka oireita on ollut ei vain itse vuotoa... Vähän huolestuttaa että mikä on nyt vialla...

Te jotka olette yksityisellä gynellä käyneet niin minkälaisissa hinnoissa tarkastukset liikkuvat? Kunnallisessa taitaa jonot olla aika huimat, vähän pohdin pitäisikö huomenna kuitenkin yrittää soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja selittää oma tilanne.

Hei!

Liitympä joukkoon, vaikka tilanteeni onkin hieman erilainen.

Itse olen vauvakuumeillut pari vuotta nyt, mutta mies ei anna täyttä suostumustaan esikoisen yrittämiselle. Olemme (tai minä olen) keskustelleet asiasta usein, mutta mieheltä ei saa mitään vastausta mihinkään. Nyt sitten kuitenkin itse päätin lopettaa yaz-pillerit, joita olen vähän reilu kaksi vuotta popsinut. Tietenkin ilmoitin miehelleni, että tämä pilleriliuska on viimeinen. Salassa en sentään kehtaisi toimia.

Ensi viikolla siis syön viimeisen pillerini, ja toivon, että mies ei jaksaisi kovin pitkään kumien kanssa toilailla. Tiedän, että miehestäni tulee todella hyvä isä ja että heti jos tulisin raskaaksi, hän olisi innoissaan. Nyt vain pitäisi saada se masu aikaiseksi jotenkin "vahingossa". ;)

Mutta siis äärimmäisiä turhautumisen tunteita täälläKIN! Huolettaa, että vaikka mies innostuisikin nyt asiasta, en tulisi raskaaksi pillerien käytön tai jonkun muun syyn takia. Lapsettomuus pelottaa ihan hirvittävästi, vaikka olenkin nuori ja hedelmällisestä suvusta, enkä koskaan ole edes yrittänyt tulla raskaaksi. On tämä kuumeisen naisen pää kyllä semmonen uhkakuvapesäke...

Vaikka kärsinkin myös melkoisesta raskauskateudesta, niin teille kaikille muille tässä ketjussa oleville toivon vilpittömästi pikaisia plussia!

Blondcherry helpottavaa kuulla että sinulla on samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Ja olen myös varsinkin viimeaikoina ahdistunut suunnattomasti raskausuutisista ja pienten vauvojen äitien onnellisuuspurkauksista. Kai se on normaalia vaikkei siinä ole mitään järkeä, eihän muiden onni ole itseltä pois, eikä vauvoja ei ole mitään kiintiötä minkä verran maailmaan saa vaikka vuodessa vauvoja syntyä..Se oma syli vaan tuntuu niin tyhjältä :(

Eitne ähh tiedän tunteen kun haluaa että edes ne kuukautiset sieltä tulisivat ja ne negatiiviset raskaustestit joka kertaa pudottaa vaikka sen jo tietääkin..

Minähän pääsin terkkarissa ultraan melko pian, en tiedä johtuiko se sitten niistä kivuista mitä minulla oli vai mistä, mutta kannattaahan tosiaan ainakin soittaa huomenna jos vaikka onnistuisi. Tai sitten esim. mehiläisen peruskäynti gynekologilla on n. 80e, kirpaisee varmasti mutta mielenrauha on sen arvoista! Erikoisinta sinun tapauksessa on että sinulla oli ovulaatio... minne ne menkat on nyt jääneet??? T&v:n tapauksessahan oli erilaista se että ovulaatiota ei kuulunut minkä takia kierto pitkittyi.. Voimia! <3

Sminkki tervetuloa mukaan! Inhottava tilanne, mutta toisaalta miehesi ei kuitenkaan ole ehdottomasti vauvaa vastaan! Miten me saataisiin sille vauvakuume? ;D Hyvä kuitenkin että saat kierron "normaaliksi" ja heti yrittämään kun mieheltä tulee vihreää valoa :) 

Täällä kunnon menkat päällä kipuineen, ahdistaa kun jouduin ottamaan buranaa kipuun ja olen lukenut että se ei ole hyväksi hedelmällisyydelle, mutta panadol ei vaan riitä :( Toivottavasti se ei noin pienenä määränä vaikuta.. Tänään käytiin h&m:ssä ja eiiiiiii en kestä käveltiin vahingossa sen kaikista pienimpien vauvojen vaatteiden ohi ja sydän meinasi sulaa, mitä ihania pikkusia bodyja muita, itku meinasi tulla. 

Voimia kaikille alkavaan viikkoon! :)

Tervetuloa mukaan turisemaan Sminkki!

Eitne: Yksityisellä tosiaan nuo gynekologin käyntihinnat taitavat olla sitä 80e luokkaa ja sitten jos ultrataan, niin mulla tuli hintaa käynnille kela-korvauksen jälkeen reilu 100e. En tiedä kuinka nopeasti kunnalliselle pääsee, riippuu varmaan sekä kunnasta että oireista. Jos katsotaan kiireelliseksi, niin sitten varmasti pääsee parin päivän sisään yleislääkärille, josta saa sitten lähetteen gynekologille, jos on tarvis. Mä olin positiivisesti yllättynyt, kun saatiin aika sinne lapsettomuustutkimuksiin perhesuunnittelun puolelle (ei akuutti asia) jopa kolmen viikon päähän ajanvaraushetkestä (ensimmäinen vastaanottoaika huomenna, jaiks!), olin jotenkin valmistautunut odottamaan ties kuinka kauan, kun oon kuullut että kunnallisella saa jonottaa. Yleislääkärille olis päässy nopeammin toki, mutta ajanvarauksessa sanoivat heti, että tällaset asiat kuuluu perhesuunnittelulle ja sinne kannattaa mennä, jotta tutkimukset saadaan heti käyntiin. Itse asun pk-seudulla.

Oon taas hämilläni tästä(kin) kierrosta.. Sain ne kaks viivaa ovistestiin melkein viikko sitten ja rinnat ei oo kipeytyneet vieläkään! :O Viime kierroissa rintojen arkuus alkanut jo 1-2 päivää oviksesta ja jatkunut ainakin viikon verran siitä eteenpäin. Nyt ei siis mitään! Oviskipuja en edes huomannut, kaikki muut jutut kyllä bongasin, eli tosiaan ovislimat, ovisplussan testistä, lämmön nousemisen tämän jälkeen.. Oviskivut oli nyt olemattomat, vaikka aina tosi voimakkaat aikaisemmin. Parina päivänä tämän oviajankohdan jälkeen oli pientä nipistelyä munasarjassa ja ajattelin että se on keltarauhanen varmaan. Nyt ei ole enää mitään oireita, ei kipuja.. kummallista. 

Jotenkin tosi turhauttavaa, kun aina kun opin jotain kropastani ja huomaan sen noudattavan tiettyä "kaavaa", niin sitten tulee just jotain tällasta poikkeavaa ja oon takasin lähtöruudussa kiertoni tuntemisen kanssa. Voisko olla mahdollista, että vaikka saa tikutettua oviksen, niin munasolu ei kuitenkaan irtoa?? Mutta kuitenkin ne lämmöt ja kaikki.. äh, en mä tiedä!

Blondcherry: Kyllä mulla on ainakin sellanen raskauskateus, että oksat pois! Aina kun kuulen jonkun tutun olevan raskaana tai välillä jopa kun nään kaupassa jonkun viimesillään raskaana olevan naisen tai pienen vauvan kanssa olevan äidin, niin tekis mieli vaan heittäytyä lattialle makaamaan ja saada itkupotkuraivarit! Kai se on ihan normaalia, vaikka kamalalta kuulostaakin. Etenkin kun itsellä yritystä niin kauan jo takana ja kaikki keinot alkaa olemaan luomuna käytetty. Ja kun jotkut selittävät tulleensa raskaaksi jostain ekasta yrityskerrasta, niin se on kun hieroisi suolaa mun haavoihin.. Ja siis eihän tuo tosiaan ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, enkä toivo muille tietenkään pahaa, jotenkin se oma paha olo vaan purkautuu epätoivona ja suruna. Ennen kaikkea TURHAUTUMISENA.

Onko Tyttö ja varis jo testaillut? :) Täällä jännätään kovasti.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!

Toivottavasti sminkki miehesi näyttäisi pian myös vihreetä valoa ja jakaisi innostuksesi.

Itse nautin niin syvästi miehen mukana olosta. Jotenkin nautin myös siitä tunteesta kuinka huomaan hänen vaivihkaa seuraavan minua herkeämättä sivusilmällään ja tutkailevan entistä enemmän käytöstäni ja vartaloani :D Kyllä olen saanut merkitseviä katseita kun olen valittanut pahasta hajusta tai hän on huomannut aristavat rintani. Meillä tosin mies oli se joka vauvoista alkoi ensiksi myös puhumaan. Minä en ole koskaan ollut "vauvaihminen", rehellisesti sanottuna olen aina karsastanut vieraiden lapsia ja ajatellut etten itse halua lasta. Niin se mieli vaan muuttuu kun löytyy oikea mies kohdalle ja jonkun sortin biologinen kello tikittää. Nyt haluan lasta enemmän kuin mitään muuta. Ja ihan järkyttävää miten mieli täyttyy typeristä ajatuksista ja oma käytös on välillä todella naurettavaa.

Tänään on kp15 ja eilen pärähti ovistestiin kontrolliviivaa vahvempi testiviiva minuutissa ja illalla tuntuikin selkeät oviskivut. Nyt nännit jälleen niin kipeät ettei mitään rajaa...mutta tämä onkin normaalia mulle aina oviksen jälkeen. Silti lippu korkealla odotellaan taas seuraavat kaksi viikkoa! Josko 8kk toden sanoisi?!

Minä kanssa täällä jännityksessä...tietääkö tyttö ja varis jo testin tuloksen? Voi toivottavasti olisi iloisia uutisia!

Hei maanantaihin!

Ihan ekana, en ole uskaltanut vielä testata. Olimme tavallaan jo sopineet miehen kanssa, että testi tehtäisiin aamulla yhdessä. Mutta oli tosi kiireinen aamu. Ja eilen rupesinkin pähkäilemään, että minullahan on vain noita halpistestejä. Niissä lukee, että testin voi tehdä kuukautisten oletettuna alkamispäivänä. Jos lasketaan oletetusta ovulaatuosta (testi ma, eli ovulaatio kai aikaisintaan tiistaina silloin 2 viikkoa sitten), niin mielestäni sittenkin vasta huomenna on ensimmäinen mahdollinen testauspäivä...Eli huomenaamuna teemme sen, jos uskallamme. Jos kuukautiset eivät ala ennen sitä.

Olen tässä viikonlopun aikana yrittänyt kaivaa juuria maahan ja valmistautua mahdolliseen pettymykseen. Kaikki rintojen arkuudet ja muut ovat tiessään, oloni on ihan tavallinen. Ei ole sellainen tunne, että elimistössä olisi käynnissä jotain uutta ja erilaista :( Oloni on jo valmiiksi aika surullinen ja harmaa. Ja noiden meidän pentujen luovuttaminenkin ottaa koville, vaikka menevät aivan ihaniin koteihin. Hajoaisin varmaan, jos meille ei jäisi yhtään kullannuppua... Onneksi pidämme kyllä yhteyttä kaikkien kotien kanssa. (Olen tällainen äitihahmo nykyään, aina ne lapset tulevat puheeksi...:D)

Olo on jotenkin jo valmiiksi niin lyöty, vaikka testi ei ole vielä tyhjää näyttänytkään. Taas tuntuu, että en halua tehdä koko testiä. On niin ihana, kun on mahdollista vielä ajatella kutkuttavasti: Entäpä jos? 

Ihana kuulla, että muutkaan eivät tahdo pystyä pitämään näppejään erossa vauvatavaroista! Mekin löysimme kirppikseltä viime viikolla yhden 70-luvun potkuhaalarin, se oli niin ihana, ettei sitä vaan voinut jättää sinne. No, paljastan samalla muutkin luurangot kaapistamme. Meillä on nimittäin miehen kanssa pahvilaatikkoon pakattuna synkkä salaisuus: aivan ihanat vanhat lastenvaunut! Ne tulivat vastaan täydellisen kuntoisina ja tosi edullisina  vuosi sitten, kun puhuimme vakavasti yrityksen aloittamisesta (jota sitten kyllä hiukan lykkäsimme) Nyt niitä on sitten piiloteltu varastoituna kuin mitäkin salaisuutta. Ehkä te olette ainoat, jotka tulette koskaan tietämään, että ne ostettiin vasta vauvasta haaveiluvaiheessa...:) Lomareissuiltakin on tarttunut mukaan pari pientä lelua, kun ollaan romanttisissa merkeissä haaveiltu...Eli joo, kunnon vauvankapiot täällä koossa. Pssst, älkää kertoko kenellekään! ;)

Janetteo ja Blondcherry, minullakin iskee tuo HALUAN VAUVAN -tunne aina välillä. Samassa veneessä ollaan! Tai soudetaan aaltoja vastaan, niinkuin joskus tuntuu. Noh, ehkä me ollaan kohta lapsiperheristeilyllä kaikki! (Hehee, en ole varma haluanko tuota mielikuvaa :D)

Eitne, onpas nyt koetuksia tuon kiertosi kanssa! Kummallista, että tosiaan ovulaatiosta huolimatta ei mitään kuulu! Ainahan raskauskaan ei näy testeissä. Hitto, löysin siitä hyvän englanninkielisen taulukon netissä kahlatessani. Jos löydän sen enää koskaan uudelleen, niin linkitän sen tänne! Mutta tosiaan, sen taulukon mukaan se oli muistaakseni jopa 10% myöhemmin todetuista raskauksista, jotka eivät näkyneet vielä ovulaatiosta reilusti yli kahdenkaan viikon kuluttua! Yksityisellä käymisestä, minulla ovat maksaneet n. 70-100e, välillä ultrankin kanssa on jäänyt alle kahdeksan kympin. Näissä tilanteissa rahan menetys taitaa kuitenkin olla pienempi harmi kuin epätietoisuus.

Tervetuloa Sminkki. Toivottavasti miehesi kypsyy ajatukselle pian. :) Mekin olemme eläneet läpi sen vaiheen, kun itse olisin periaatteessa ollut valmiimpi lapsen tuloon kuin mies. Ja sitten ehkäisyä lopulta pois jättäessämme asetelma olikin taas toisinpäin, minua pelotti ja mies oli valmis.:)

Megan, minä taas täällä jännitän tuota teidän huomista lääkäriä! Tule kertomaan sitten! Toivon, etä teillä on kaikki oikein hyvin. Tehdäänkö huomenna jo jotain tutkimusta, vai saatteko vasta lähetteen? Mua jännittää, että olisitkin nyt raskaana, juuri kun olette menossa tutkimuksiin. Olispa ihana käänne!

Melitalla lupaava ovulaatiotestitulos! Ehkä NYT! Ihan suloista lukea sun miehen kuumeiluista. :)

Kirjoitellaan Tytöt! Jännittäviä aikoja elämme kaikki, joka tapauksessa! Onhan sekin jo jotain. :)

Maanantai-arkea Tytöt :)

Vautsi uusia ihmisiä tullut! Lämpimästi tervetuloa myös minunkin puolesta, täällä on hyvä vuodattaa, raivota, iloita :). Ja täällä on paljon hauskoja, kivoja ihmisiä :).  Itse raskautuneena roikun Huhtikuun vauva-ryhmässäkin, mutta tässä porukassa tunnelma on jotenkin niin mukava että täällä ollaan :). 

Joskus minulla on morkkis omista kirjoituksistani täällä, tunnistan niin tuon HALUAN VAUVAN-tunteen. Se oli minussa hyvin vahvana, ja tuli sitä itkettyä useamman kuin kerran jos sain kuulla jonkun raskautuneen. Mutta toisaalta haluan olla täällä yksi merkki siitä, että kaikki tapahtuu aikanaan, jos on tapahtuakseen :). 

Ja ihan älyttömästi jänniä päiviä tuloillaan tytöt, IIIK! Mie pidän täällä sormia ristissä ja peukussa!

Tuutikki85 kyselit oireita plussaamisesta/ennen plussaamista? Jos totta puhutaan omalla kohdallani, niin en muista oloani mitenkään erikoisemmaksi. Melkein enemmän oli varmaan sellainen olo, että eipäs tainnut tärpätä. Mutta luempas joitakin muistiinpanoja mitä kirjoittelin kalenteriin tuohon aikaan:

Viikko oletetun oviksen jälkeen iltaisin oli alavatsatuntemuksia, särkyjä ja huonoa oloa. 

N. vajaa 2 viikkoa oviksesta valkovuodon seassa pientä veristä vuotoa yhtenä iltana ja väsymystä. 

Ja sitten tulikin plussa, kera ripulin romanttisesti :D. 

Nyt on palattu lomalta lapista, työt ei maistu yhtään, yök! Ilmapiirissä täällä on paljon negatiivisuutta, ja itselle on tullut melkein nollatoleranssi siihen, en sietäisi yhtään valittamista. Siksi hengittelenkin rauhallisesti omassa huoneessani ja annan muiden marista: OMMMMM. Varasin myös joogatunteja itselleni,  kaipaan nyt harmoonista hyvää oloa, en mitään ylimääräistä. Väsymys ja pahoinvointi on edelleen vahvasti mukana, mies kiusoittelee kaksos-vaihtoehdosta, iiks. Ultra olisi ensi viikolla, sitä onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Vaikka raskausoireet ovat aika vahvana minussa, silti olen epävarma, tarvitsen sen kuvan ja sydämen sykkeet todisteeksi että tämä on oikeasti totta. 

Minulla on nyt sellainen tunne että HALUAN ETTÄ TE KAIKKI SAATTE PLUSSAN :)!! Ja kyllä se tulee, jos ei nyt, niin sitten joku toinen kierto. Jokainen meistä menee omassa syklissään, jotkut joutuvat odottamaan, jotkut joutuvat kokemaan kerralla paljon. 

Ihanaa syysviikon alkua toivottaa 

Työn orja-Aliisa rv 10+5

Megan, ihmettelin samaa tässä kierrossa kun rinnat eivät kipeytyneetkään. Ja nyt kun aloin miettimään niin toissakierrossa sama juttu.. viime kierrossa taas rinnat alkoivat aristaa ja kipeytyä heti. Jos kierto ja oireet ovat erilaiset riippuen kummalta puolelta munasolu irtoaa? Ihanaa, että saitte ajan noin pikaisesti ja paljon tsemppiä huomiseen! 

Tyttö ja varis voin vain kuvitella miten jännittyneet fiilikset siellä on! Tunnistan tuon toivonkipinästä nauttimisen, itsekin jollain tapaa ei pelota liuskatestien tekeminen koska onnistun niissä näkeämään aina jonkunlaisen viivanpaikan/haamun ja tadaa toivo elää vaikka "nega" tulee. Siksi en tykännyt yhtään digitaalisesta testistä, se on niin ehdoton!.... Paitsi jos nyt puhutaan niistä luurangoista kaapissa niin itseasiassa purin sen digitaalisen testin osiin ja ihmettelin niitä viivoja siellä sisällä olleissa liuskoissa, ja tiedoksi kaikille muille jotka ovat yhtä pimeitä : siellä kuuluu olla ne 3 viivaa (haaleana) kahdessa liuskassa, ei tarkoita positiivista :D

Ja hahaa pieni HUI! elämys tuli kun luin lapsiperheristeilystä millä kohta seilataan :D Siis haluan sen vauvan/lapsen enemmän kun mitään, mutta juuri tuollaiset asiat konkretisoivat sen mieleeni Risteily-sanan merkitys toden totta muuttuu totaalisesti siitä kun olet lapseton siihen lapsiperhe-arkeen. Rauhalliset viini-illalliset ja drinkit yökerhossa vaihtuvat pallomereen ja nakit ja muusi-pöytään buffetissa. Parfymeria vaihtuu lelu- ja karkkiosastoon. Kyllähän se elämä muuttuisi ja ihan hirveästi! Toki paljon enemmän positiivseen suuntaan, mutta kaikki asiat pitäisi miettiä uusiksi. Siksi olisi niin mahtavaa jos tämän yrittämisajan osaisi käyttää hyödyksi ja nauttia niistä asioista mitkä vielä ovat mahdollisia. 

Ihana Aliisa , elä tunne morkkiksia lainkaan. Noin onnellisesta ja ihmeellisestä asiasta pitää nauttia täysin rinnoin! Kirjaimellisesti ;)

Ikävää, että töissä on tuollaista. Siellä kuitenkin vietetään niin paljon aikaa niin miksi ei yritetä tehdä siitä mahdollisimman mukavaa. Negatiivisuus vaan tarttuu. Hyvä että osaat ottaa rennosti silti :)

Tuo ensimmäinen ultra on varmasti niin ihana kokemus <3

Mulla täällä kp 3, seuraava ovulaatio jossain hamassa tulevaisuudessa, tai siltä ainakin tuntuu. Ällövaroitus! Olen huomannut näissä kuukautisissa tosi paljon hyytymiä? Onko kellään kokemusta mistä voisi johtua? Tietenkin mielessä on mahdollinen varhainen keskenmeno, vaikka en usko siihen kuitenkaan... Toinen kysymys, joudutteko ottamaan särkylääkettä menkkojen aikaan? Myös raskautuneet? Olen pelotellut itseni hysteeriseksi että noista buranoista ja muista ibuprofeeneista kun olen lukenut ettei raskautta yrittäessä saisi syödä niitä. Eilen jouduin kipuun ottamaan buranan ja nyt pelottaa voiko se tässä vaiheessa kiertoa vaikuttaa. Onneksi kuitenkin uuden kierron myötä taas uusi poppaskonsti! Vehnänalkioöljy! Ja HYI! Se on kamalaa :D 

Nyt lenkille! ---> Mukavaa iltaa kaikille ja tsemppiä huomisen koitoksiin ja myös tsemppiä kaikille keillä ei mitään koitoksia ole! Tämä se vasta on tylsää ja tasaisen tappavaa :D

JanetteO kp 3

Tyttö ja varis: Aikaa varatessa sanoivat, että mulle tehtäisiin sisätutkimus (taas kerran, tuntuu että mua on ronkittu paljon lähiaikoina) ja sitten jutellaan ja kartoitetaan mun kiertoa ja itse aion kertoa huoleni esimerkiksi mun lyhyestä luteaalivaiheesta, jospa mut tällä kertaa vaikka otettaisiin vakavasti. Mainitsin kyllä asiasta jo silloin puhelimessa. Luulen myös, että saan lähetteen verikokeisiin ja sp-testeihin ja mies varmaan lähetetään sinne siemennestetutkimukseen.

Janetteo: Mun kuukautiskivut ovat sen verran lieviä, etten lääkkeitä yleensä tarvitse. Tiedän, että ibuprofeenia ei saisi raskaana ottaa, mutta en ole kuullutkaan että ei myöskään raskautta yrittäessä.. vai onko tuo samanlainen juttu kun alkoholinkin kanssa, että sanotaan ettei yrittäessäkään kannata varmuuden vuoksi juoda yhtään, mutta eihän siitä nyt sillon vielä mitään kamalaa haittaakaan ole. Siis kohtuullisesti nautittuna. Mä oon syönyt tuota vehnänalkioöljyä nyt 1,5 kk päivittäin ja kyllä siihen tottuu, vaikka aluksi ällöä onkin. :)

Ihanat, olette uskaltaneet ostaa jo vauvatarvikkeita.. Mä olen jotenkin niin arka, etten uskalla. Ja sitä aremmaksi vielä tulen, mitä kaukaisemmalta raskaus tuntuu. Mitä sitten tekisimme niille vauvajutuille, jos saammekin lapsettomuustuomion.. Tuntuisi jotenkin niin kamalalta siivota ne vaan pois nurkista muistuttamasta kipeästä asiasta.

Muutenkin olen miettinyt, että jos tässä jotain konkreettista tapahtuu ja joku kaunis päivä olen raskaana, niin hankin kaikki välttämättömät tavarat vasta reippaasti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Ja luultavasti suurimman osan vasta vauvan synnyttyä. Tiedän, olen tullut kamalan skeptiseksi!

Kiitos tsempeistä huomiseen ja tulen sitten kertomaan teille mitä siellä lääkärissä sanottiin. Jos tulee heti huonoja uutisia, niin en ehkä tule heti, mutta heti sitten kun jaksan.