Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Heippa!

Luulin jo ettei pieni tiputtelu Primolutin jälkeen lopu lainkaan, mutta sieltäpä ne odotetut limat alkoivatkin. Laskujen mukaan ovulaatio olis huomenna perjantaina. Toisaalta mun laskut ja kalenterit heittää häränpyllyä tän sekoilun jälkeen, mut ainahan sitä voi toivoa. Eilen asiaa hieman jo hyödynnettiin. 

Gyne sanoi edellisen kerran, että jos syksyllä ei ruudussa jo näy alkua, niin tervetuloa tutkimuksiin. Vähän kyllä jännittää koko kesä, että miten tässä tuleekaan tapahtumaan. Hesarin tämän päiväinen tilastokin kertoi, että maaliskuussa syntyneiden lasten käyrä on lähtenyt laskuun, eli eipä niitä duunatakaan enää juhannuksena! Paitsi meillä on tietty kova yritys :) Toisekseen jännittää se että jos nyt tärppää ja keväällä syntyy, niin se meinaa sitä että mun on irtisanottava itteni mun määräaikasesta työstä. Töissä on kivaa, mut tässä elämäntilanteessa on sanottava, että lapsenteko tulee ensin. Ihan sama koska se syntyy, kunhan syntyy. Onnee niille, jotka nää asiat pystyy suunnittelemaan ennakkoon. Ihanaa juhannusta kaikille :)

MaggieMee, ekaa duunaamassa n. kymmenettä kuukautta.

Terveisiä taas tänne!

Tyttö ja Varis: Harmitti puolestasi, kun luin viimeisimmät kuulumiset =/ Mutta jälleen en voi muuta kuin ihailla vahvuutta joka välittyy kirjoituksesi takaa surusta huolimatta! Ristirittaisten tunteiden välillä tasapainottelu on luonnollista tässä tilanteessa. Kyllä se vielä, jonakin päivänä, vaikka nyt voikin tuntua raskaalta tämä yrityksen polku.

JanetteO: Mukavaa oli kuulla myös sinusta pitkästä aikaa! Ymmärrän turhautumisen asian kanssa ja en voi muuta kun toivoa kanssanne täällä taustalla, että pian kuulisimme hyviä uutisia :) Kevät tulee, päivät pitenee, ehkä sekin auttaa hieman mielialaan tämän keskellä.

MapleWinter: Onneksi olkoon! Se on kyllä ihmeellinen tunne kun näkee sen positiivisen tuloksen ja hetken siinä kestää sisäistää asia :) 

Maija: Taisit taannoin kysellä jännitinkö keskenmenoa ja vastaus on kyllä! Alkuraskaudesta oli kokoajan epävarma olo, sellainen että halusi iloita ja kertoa kaikille ja samalla pelotti että jos sitä kuitenkin iloitsee liian aikaisin. Etenkin kun luki juurikin näistä tuulimunista ja muista, älä lue liikaa ;) Nyt kun viikkoja on 15 täynnä niin olo on luottavaisempi, pelko hiipii taka-alalle vaikka varmasti jollain tasoilla pysyy läsnä.

Viivi85: Pahoittelut, tuntuu varmasti raskaalta :( *halaa* Toivotaan pian uutta onnistumista! Mutta ymmärrän, että haluaa ottaa vähän aika lisää uuden yrityksen suhteen.

Minua vähän surettaa etten pääse enää kurkkimaan kuulumisianne, jos katoatte kaikki suljettuun ryhmään. Toisaalta olisin itsekin ollut aikaisemmin sen kannalla ja meinasin ehdottaa sitä silloin kun itsekin yritin. Onhan siellä helpompi jutella kun ei tarvitse niin miettiä että jos joku tunnistaa. Joka tapauksessa, toivotan teille kaikille valtavasti onnea ja ihanaa kevään alkua! :) Käykää edes välillä kertomassa tänne missä mennään ;)

Hei kaikille!

Kirjoitanpa minäkin taas jotain pitkästä aikaa. Alkukesä on mennyt minulla vauvahaaveiden suhteen melko ristiriitaisissa tunnelmissa. Kun yrittämisestä tuli todellista, se on nostanut pintaan monia omia pelkoja ja juurikin niitä asioita ja ajatuksia, joiden työstäminen on ollut kesken niin kauan kuin yrittämisen aloittamista on lykätty. Vuoristorataa tämä on siis ollut henkisesti, vaikka lapsia kovasti haluan/haluammekin.

Tietyllä tavalla kuitenkin pidän tästä elämälle antautumisesta, ajatuksesta että otamme vastaan sen mikä on tullakseen. Katsotaan mitä tapahtuu siis!

Tällä hetkellä toinen pillereiden jälkeinen kiertoni on loppupuolella (noh, säännöllinenhän se ei ole). Minulla on ollut oireita, jotka voisi joku hermoilija kuten allekirjoittanut raskauden alkamiseen viittaaviksikin tulkita. Tai sitten ne ovat vain pillereiden jälkeiseen hormonitoimintaan/kiertoon liittyviä.

Onnea ja voimaa kaikille yrittäjille, varsinkin teille jotka olette odottaneet pidempään! Meganille terkkuja myös, uskohan nyt hyvä nainen, että "on täysin mahdollista, että sinussa ei olekaan mitään vikaa"! Ihanan hassusti kirjoitit tuon. :) 

Tyttö ja varis

Heippa!

Osallistun tauon jälkeen mukaan keskusteluun. Häät on nyt juhlittu ja e-pillerit lopetin jo toukokuun lopussa. Nyt odottelen ensimmäisiä menkkoja, meneillään kp32 ja menkkamaista nipistelyä on ollut jo useampana päivänä, eilenkin olin aivan varma että nyt ne alkaa, mutta ei... 

Kieltämättä olen ehkä hieman kärsimätön, pelkään että oma kierto venyy kuten monella muulla tuntuu venyneen pillereiden jälkeen.

Maanantaina tein hätäpäissäni jo raskaustestin aamulla kun olin koko yön nähnyt unta testailevani plussaa... Negahan sieltä tuli :D Ensikierrosta olisi siis tarkoitus aloittaa kunnon yrittäminen.

Tyttö ja varis: ymmärrän tunteesi aina välillä itsellekin nousee kysymyksiä pintaan siitä, että onko nyt oikeasti valmis lapsiin ja siihen elämän muutokseen mitä lapsi tuo tullessaan. Miehelle jo hieman ennen häitä pohdin, että jos lykättäisiin yritystä syksyyn ja voisi nauttia vapaammin kesästä. Mutta häiden jälkeen kuitenkin tulin tulokseen, että antaa lapsen tulla jo jos vain luoja niin suo. Ja nyt kun tein aikaisen nega testin tuntien lievää pettymystä (mikä on hassua koska emme tällä kierrolla varsinaisesti yrittäneet) tiedän että kovasti lasta toivon. 

Miehen mielessä nämä lapsi asiat tuntuvat myös olevan, koska viime yönä oli kuulemma nähnyt unta olevansa neljän lapsen isä :D 

Kirjoitan nyt tänne, kun olen ihan levottomana täällä... Tänään aamulla tein raskaustestin, ja se näytti ihan haaleaa viivaa. Testaan tulevina päivinä uudestaan. Tuskin uskallan ajatella koko asiaa, mutta ajattelen sitä silti koko ajan.

Tyttö ja varis

Varovaiset onnittelut Tyttö ja Varis :) Muistan itsekin kun jätimme pillerit pois, niin hermoilin monta kuukautta, että mahdanko oikeasti haluta lasta. Mies ollut meillä se joka odottaa eniten vauvaa. Itse olin alkuun helpottunut vaikkakin pettynyt kun mä en ikinä raskaudu ja kuulin koko vuoden vauvauutisia jatkuvasti. Mutta nyt me ollaan virallisesti lapsettomia. Mä oon tehnyt jo 14v sitten surutyön siitä etten tule raskaaksi, vaikka se tavallaan on helpottavaa, niin kyllä mä silti surullinen olen etten ole "normaali".

ON: tänään on sitten 28\28 eli katsellaan alkaako menkat vai venyykö kierto taas. Viime kuussa oli kierto 35pv. Jippii! Anteeksi masennusteksti.

Asistente kp. 28\28 yk. 12

[quote author="Tyttö ja varis" time="25.06.2014 klo 10:34"]

Kirjoitan nyt tänne, kun olen ihan levottomana täällä... Tänään aamulla tein raskaustestin, ja se näytti ihan haaleaa viivaa. Testaan tulevina päivinä uudestaan. Tuskin uskallan ajatella koko asiaa, mutta ajattelen sitä silti koko ajan.

Vau, hienoa! Eikös se haaleakin viiva voida tulkita jo positiiviseksi? :) Päivittelethän tilannetta meille uteliaille?

Minkälaisia kiertoja teillä on muuten heti pillereiden jälkeen ollut? Odottelen täällä nyt yhä malttamattomana omien kuukautisteni alkua, tänäänkin on sellaisia kouristuksia/nipestelyjä ollut että on jo kumma jos ei tänään ala...

Tyttö ja varis

[/quote]

Myöskin varovaiset mutta lämpimät onnittelut täältä tyttö ja varis! :)

Meillä ollaan aloitettu jo tästä kierrosta yrittäminen (Aluksi piti odottaa kesän yli erinäiseten syiden vuoksi), josta olen superiloinen! Mutta myös ahdistunut, koska pelkään sitä pettymystä mikä tulee jos/kun en tule raskaaksi, kun nyt ensimmäistä kertaa on lupa toivoa ja odottaa sitä. 

En tiedä mistä tämä tunne juontaa juurensa, mutta raskaaksi tulo tuntuu niin etäiseltä ja mahdottomalta ja niin ihanalta ja suurelta haaveelta että lottovoittokin tuntuisi realistisemmalta.. En voi edes kuvitella sitä onnen ja kiitollisuuden tunnetta jos positiivisen testin joskus tekisin...

Onko teillä erilaisia tuntemuksia eri kierroissa ovulaation aikaan?

Tässä kuussa kun olen yrittänyt testata sitä ovista, niin en ole tuntenut ollenkaan niitä oviskipuja mitä yleensä on, minulta myös usein tulee hieman verta ovulaation aikaan, tai näin olen sen ainakin ajatellut silloin olevan.

Nyt tässä kuussa tuli myös ihan vähän verta yhtenä päivänä joten tiedä sitten oliko se niihin aikoihin. Mutta tosiaan ei kipuja ja pelkäänkin ettei ovulaatiota ole ollut. Nyt on kp27, kierto vaihtelee 30-35pv. Raskaus on tietenkin mahdollinen vaikkakin aika epätodennäköinen mutta yritän olla ajattelematta mitään oireita koska minulla olisi muuten ne kaikki! Nyt kuitenkin erilaista se että rinnat eivät tunnu lainkaan kipeiltä mitä yleensä tässä vaiheessa ennen kuukautisia ovat. Myös erilaisia vatsatuntemuksia on ollut, kuukautiskipuja, nippailuja vatsan "alla", vatsa sekaisin ja huono olo, kovaa päänsärkyä, väsymystä. Ei mitään ihmeellistä siis, voi olla raskausoireita mutta voisi olla mitä vaan muutakin.. Tuo rintojen kipeättömyys (hieno sana) minua häiritsee, voiko olla ettei ovulaatiota ole ollut ja siksi ei myöskään rinnat tule kipeiksi? 

Ainiin niitä ovulaatiotestejä olen tehnyt niin monta etten edes kehtaa kertoa, mutta erisävyisiä haaleita viivoja olen saanut koko ajan, eli sekin puhuisi sen puolesta ettei ovulaatiota ole ollut.. onko se miten yleistä muuten? Tuntuu hassulta että ensimmäinen kierto jossa yritetään ja vielä testailen niin jäisi tulematta...

Kamalasti ajatuksenvirtaa... toivottavasti joku jaksaisi lukea :) Asia on koko ajan mielessä mutta en tiedä kenelle puhuisin, pelkään kertoa kenellekkään läheiselle koska en kestäisi "joko nyt?" kyselyjä ja miehelle voin puhua mutta hän ei ota tästä asiasta mitään stressiä ja ajattelee että kyllä se vauva tulee nyt tai hetken päästä ja jos ei tule niin mietitään sitten. Joten kiitos että sain taas avautua tänne.. 

Huominen vielä ja on viikonloppu! Nauttikaa ja toivotaan että saisimme niitä lämpimämpiä ilmoja :)

Tänään sittenkin negatiivinen testitulos digitestillä. Tuo aiempi haalea testitulos taisi olla kemiallinen raskaus. Epätavallisten oireiden takia tein sen ensimmäisen testin...

t. yllättävän surullinen

Tyttö ja varis

Tyttö ja varis: olen pahoillani :( Mulla kans tais olla kerran kemiallinen raskaus, kun näytti plussaa tai sit testi kastui liikaa.

Janetteo: Luin jostain palstalta, että ovuloimattomuus on yleistä. En tosin tiedä miten yleistä on, jos on menkat kuitenkin. Mulla oli tässä kuussa outoja tuntemuksia ovulaation jälkeen. Kuin puukon iskuja kylkeen :O

ON: Ei ole yhtään menkamainen olo. Pari pisaraa valkovuodon mukana verta, mut ei muuta. Sit äskön alkoi oksettamaan kun söin pehmistä. Puolet sain syötyä, mut sit tökkäs ja pahasti. Onhan sitä pieni toive, että olisin raskaana, mut tuskin.

Saako liittyä seuraan? Vakuuttelin aina, että ikinä en liittyisi mihinkään vauvapalstoille intoilemaan ovulaatioista, plussista, raskausviikoista (ja mitä niitä nyt onkaan), mutta heti kun asia tuli toden teolla ajankohtaiseksi omassa elämässä, täällä sitä ollaan. 

Olen siis kolmenkympin kieppeillä, ja mies samaa ikäluokkaa. Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen vauvakuumeaalto tuli aivan yllättäen tänä keväänä - minulle voimalla, mies suhtautui ensin varautuneesti ja nyt yhä innostuneemmin. Yrittämisen yrittäminen on nyt sitten aloitettu, tämä kuukausi meni lähinnä harjoitellessa, kun olin kriittisimpään aikaan reissussa, ja ensi kuussa mies on puolestaan poissa. Elokuussa ehkä sitten aloitamme ihan aikuisten oikeasti, jollei nyt sattunut tuurilla jo tässä kuussa tärppäämään. Kesäkuu olkoon siis yk -1 ;) , ja kp tänään 30/30-32. Meniköhän oikein ensikertalaisella? :)

Meillä on muutama haaste elämäntilanteessa: asumme pysyvästi ulkomailla, kaukana perheestä ja ystävistä, lisäksi minulla on jatkuva lääkitys pitkäaikaissairauteen. V. 2010 minulla todettiin myös monirakkulaisuutta munasarjoissa, johon lääkäri suorasanaisesti totesi, että turha yrittäkään luomuna, jos lasta haluat, tule suoraan hoitoon. (Turha sanoakaan, että menin kotiin itkien.) Kummasti tilanne kuitenkin parani parissa vuodessa, ja nykyään kiertoni on säännöllinen ja olen aika varma myös ovulaatiosta. 

Tällaisissa tunnelmissa siis täällä - vauvakuume iski toukokuussa, ja nyt jo tuijottelen kalenteria ja laskeskelen, että josko tekisi testin... mutta pari päivää vielä!

Heippa vaan kaikille!

Olipa mukava pitkästä aikaa ehtiä lukemaan kirjoituksia. Jännää nähdä miten JanetteO:n ovulaation jälkeen tapahtuu, ja miten T&V:llä uusi lääke vaikuttaa!

Minulla ei mitään uutta, kaikki on hyvin. Kävin yksityisellä ultrassa kun oli veristä vuotoa viime viikolla yhtenä päivänä ja tietenkin pelästyin aivan hirveästi. Mutta kaikki oli hyvin, syke näkyi jo! Edelleen kuitenkin varsinkin tuon vuodon jälkeen realistinen tai jopa pessimistinen olo, viikot matelevat. Onnellinen olo kuitenkin, raskaushormonit ainoastaan tekevät todella ärtyneeksi :/

Tervetuloa mukaan Schmetterling ja Samettipanda :) Vauvakuume on vahva tunne, toivottavasti tässä ketjussa joku plussaa ja pian :) Mä nään raskaana olevia joka puolella ja jokainen vauva ja taapero vetää hymyn korviin saakka. Ukko saa vähän väliä kuulla, kuinka mäkin haluaisin tuollaisen! Janetteo kysyi ovulaatiotuntemuksista. Mulla se ei mitenkään varoittele itsestään, esim. samalla jomotuksella kuin menkat. Kipu kestää alavatsalla hetken, jommalla kummalla puolella. Jollakin tavalla se on erilaista kuukautisten aikaan. Tytölle ja varikselle vilpittömät pahoittelut. Ymmärrän pettymyksen tunteesi, toisaalta mitään ei odota, mutta kun negan näkee, niin se vetää mielen matalaksi. Siinä vaiheessa ehkä tietää todelliset tunteensa, että kuinka paljon tätä raskautumista haluaakaan.

Mä oon jo muutama päivä ovulaation jälkeen kuvitellu, että nyt meni jotain perille. Rintoja on särkeny (yleensä vasta pari päivää ennen kuukautisia) ja alavatsalla on ollu outoa nipistelyä. Tietysti oon googlannu kaikki oireet ennen mahdollista plussaa, ja toki löysin niitä itselleni. Tänään on kp 23/28, eli aivan liian aikaista raskaustestille. Viitsinkö odottaa ensi torstaihin vai testaanko jo tänään, kun pitäis juoda muutama siideri? Kuvittelen itseni raskaaksi ja sitten katon testiä joka näyttää negatiivista. Eikä mieskään oo kotona mun kanssa testiä tekemässä. Hohhoijaa.

MaggieMee kp 23/28 yk 9

Kiitos tervetulotoivotuksista, Maggiemee! Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka kokonaisvaltainen ja huumaava tunne vauvakuume voi olla: raskaana olevia naisia ja vauvoja tuntuu olevan kaikkialla, ja tippa tirahtaa linssiin heti kun näkee jotain tällaista: http://www.stara.fi/2014/06/24/vauva-opetteli-ryomimaan-koira-ryhtyi-opettamaan/

Tänä aamuna pomppasin pystyyn klo 5, varmaan jonkinlaisen merkityksellisen unen herättämänä, ja menin vessaan tekemään raskaustestin varmana siitä, että plussa tulee. No ei tullut, oli niin selvä negatiivinen kuin voi olla. (Testin merkki siis First signal, jonka pitäisi olla herkkä.) Kuukautiset eivät ole kuitenkaan vielä alkaneet, joten onhan tässä ainakin teoriassa vielä mahdollisuudet positiiviselle testille... 

Olen viime päivinä pohdiskellut paljon myös ruokavalion merkitystä sekä hyvinvoinnille yleensä että raskaaksi tulemiselle. Täällä tuntui monellakin olevan elämäntaparemontti käynnissä, tai hyviä kokemuksia vähähiilarisesta. Miten teillä menee ruokavalion ja liikunnan kanssa? Pitääkö sokerilakko? Pysyttekö kahvista, alkoholista ja muista ihanista paheista erossa? 

Itse elelen melko perusterveesti, mutta parantamisen varaa olisi erityisesti liikunnan suhteen. Lisäksi olen jo vuosia kärsinyt ajoittaisesta aknesta ja vatsavaivoista, ja luulen, että sokerin, vehnän, maidon ja kahvin jättäminen ruokavaliosta auttaisi tasapainottamaan suoliston ärtymystilaa ja rauhoittamaan hormonitoimintaa. Jonkinlaisesta hormonitasapainon häiriöstä se kertonee, että suun ympärystä ja leukaperät ovat täynnä finnejä... :/ Josko ruokavaliota rukkaamalla saisi myös säännöllistettyä kuukautisia ja varmistettua ovulaation, mene ja tiedä. Ajattelin kuitenkin kokeilla, ja nyt on siihen hyvä tilaisuus, kun herkkuja rakastava mieheni on kolme viikkoa muissa maisemissa... :)

Heips kaikille! Täällä kirjoittelee 24v neitonen, joka näkee jo mielessään kauhukuvat kaikista kamalista "vieroitusoireista" e-pillereiden lopettamiseen liittyen. Täällä juuri pillerit jätetty 10 pillerivuoden jälkeen pois ja nyt jännitän kauhulla, miten se rupeaa näkymään kropassa! Vauvakin saa tulla jos on tullakseen, mutta tarkoitus olisi ensin nyt katsella, mitä tapahtuu, kun pillerit jää pois. Tuntuu, etten muista luomumenkoista mitään, ainoastaan sen, että kivut ja vuodot olivat tuskallisen voimakkaat :/

Pohjustan hieman, vauvakuumetta olen siis potenut varmaan jo viis vuotta ja nyt viimeisen vuoden aikana tunne on käynyt todella voimakkaaksi. Sinnikkyys palkittiin ja nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että yrittämistä voidaan hiljalleen aloitella, ihanaa!! :) On ollut henkisesti raskasta seurata, kun ystävät ja läheiset tulevat raskaaksi eikä tunnetta helpota se, että työskentelen pienten lasten parissa. Myös perheessä esiintynyttä endometrioosia jännitän ja toivon todella, ettei tarvitsisi montaa vuotta odotella. Sekavat fiilikset siis, mutta ihanaa, kun voi lukea muiden kokemuksia ja saada tukea samassa tilanteessa olevilta! Tsemppiä kaikille yrittäjille, toivon kaikille pikaisia plussia! ;)

Nyt syvennyn lueskelemaan viestejänne tarkemmin...

Heippa pitkästä pitkästä aikaa! :) Meinasipa olla vaikeata päästä kirjoittamaan tänne..tilikin jostain syystä lukkiutui siinä tohinassa ja nimimerkkiä piti hiukan muuttaa mutta Iines14 täällä Hei! :) Enpä ole käynyt lukemassa kuin nyt viimeisimpiä juttuja ja kirjoituksenikin ovat jääneet.. Ajattelin syksyn lopulla että alan pian olla niin lukossa itseni kanssa että pakko ottaa hengähdystauko tässä asiassa,jos vaikka se auttaisi. Auttoihan se! :) pistin elämässäni muitakin asioita tärkeysjärjestykseen ja siinä samalla huomasin, että nyt voin paremmin! Raskaana en vieläkään ole,tänään kp 1, mutta nyt olemme kuitenkin lähdössä selvittämään tarkemmin onko jokin vinossa kun vauvan tuloa ei ole vieläkään kuulunut vai onko vain niin että vielä ei ole se meidän aika.

Lupaan lueskella tarkemmin kuulumisenne läpi. Tsemppiä tulevaan valoisaan aikaan! :) Eikös siitä ala se hedelmällisin aika,toivotaan! :) Voimia!

Moikka kaikille! :)

Tyttö ja varis olen tosi pahoillani :( paljon voimia sinne!

Tämä juuri tekee tästä henkisesti raskasta. Ensin itse raskautuminen tuntuu vaikealta ja sitten jos sen plussan onnistuu saamaan sinne testiin niin sitten huoli siitä että onko se "oikea" raskaus. Sen jälkeen pelko keskenmenosta alkuraskaudessa ja ylipäätään siitä onko lapsi terve.

Tiedän että olen liian huolissani ja stressaantunut asioista ja yritän opetella pois siitä... 

Myös aika on hassu asia, esimerkiksi kesä ja varsinkin loma tuntuu menevän niin nopeasti, mutta sitten tässä vauvakuumeiluun liittyvissä asioissa jotkut asiat tuntuvat ikuisuudelta, esimerkiksi tänään/lähipäivinä kun kuukautiset pitäisi alkaa niin niiden odotus tuntuu todella pitkältä ja sitten vielä jos/kun ne alkavat niin seuraavan mahdollisen yrityskerran (jopa n 2viikkoa ;D) odottaminen tuntuu ikuisuudelta. Miksi ei vain voisi nauttia tästä ajasta ja jännityksestä mitä mahdollinen tuleva elämänmuutos tuo tullessaan...

Murrmelitar tiedän tuon tunteen, joka paikassa kävelee vastaan vauvoja, lapsia ja raskaana olevia naisia, samalla ahdistaa ja tulee itselle "kiire", mutta samalla se antaa toivoa, että miten normaali ja luonnollinen asia se on.. miksi minä en tulisi raskaaksi jos nuo muutkin... 

Asistente Onko kuukautisia kuulunut?? :)

Itsellä tänään kp 31/30-35... odotan kuukautisia, ja samalla yritän olla miettimättä "oireita" jotka voisivat puhua sen toisen mahdollisuuden puolesta. Rinnat eivät ole yhtään kipeät mitä ne normaalisti ovat jo noin viikko ennen kuukautisia, erilaisia tuntemuksia vatsassa ja kuukautiskivun tapaisia kramppeja vatsassa viikonloppuna, palelu sekä sellainen olo että voisi olla raskaana.. vaikea selittää :) 

Heippa!

Täällä odottelen ristiriitaisin tuntein torstaita, alkaako kuukautiset sittenkin... "Oireita" on ollut havaittavissa ihan samoin kuin Janetteolla, mutta tänään oon jo hieman tuntenut mahdollisia menkkaoireita (hiipivä alavatsasärky, alaserkäsärky, säteilevä kipu sääriin saakka). Hohhoijaa. Menin sitten tekemään raskaustestin lauantaina ja negaahan se näytti. Testiohjeetkin kertoivat selvääkin selvemmin, että ne on tehty näyttämään mahdollinen raskaus vasta siinä vaiheessa, kun raskaushormonia on tarpeeksi. Tiesinhän minä sen, että tein testin liian ajoissa, mutta silti... Mies ei asiaa ymmärtänyt, kyseli vaan putkiaivoisena miksi menin testin tekemään vaikka tiesin sen näyttävän negaa. Äh, kun ne ei vaan tajua...

Mun mielestä on vähän liiankin punainen se yksinäinen viiva siinä testissä.

MaggieMee kp 25/28

Alkoihan ne menkat sitten. Elikkä Yk.13 käynnistyi. Meillä oli tänään sperma-analyysi. Saa nähdä synkkeneekö näkymät vai onko vain mun munasarjoissa vikaa:P

Moikka taas kaikki ja tervetuloa uudet jutustelijat. :)

Kiitos tsemppauksista, joita olen täällä saanut. Ne todella lämmittävät mieltä, kun joskus tuntuu, että sitä on ihan yksin näiden asioiden ja ajatusten kanssa. On jotenkin vaikea puhua livenä läheisille ihmisille tällaisista, kun kukaan ei ole ns. samassa veneessä. Silti ne painavat mieltäni ja ovat ajatuksissa enemmän tai vähemmän kokoajan, vaikka lääkäri käskikin relata ja olla ajattelematta liikaa (helpommin sanottu kun tehty!). Ovulaatiotestit lääkäri kielsi nyt kokonaan. Naiset stressaantuvat niiden tekemisestä niin paljon, että koko kroppa menee johonkin stressitilaan ja ovulaatio voi jäädä jopa tapahtumatta. Lisäksi ne kuulemma eivät aina ole edes täysin luotettavia, joten aina vika ei ole todellakaan tekijässä, jos ovulaatiota ei onnistu bongaamaan tai jotkut sanovat bonganneensa ovulaatiota pitkin kiertoa.. 

Tyttö ja varis: Todella harmi, että haalea viiva osoittautui myöhemmin negatiiviseksi. Tiedän, kuinka sitä pettyy niin yllättävän paljon joka kerta, kun näin käy.. Pelkään itse jo tehdäkin raskaustestejä, koska negatiivisen tuloksen tehtyäni olen aina ihan romuna päivän tai pari. :( Saattoi kuitenkin olla, että munasolu oli sinulla hedelmöittynyt, niin kuin mainitsemassasi kemiallisessa raskaudessa, mutta ei ole syystä tai toisesta ehtinyt/pystynyt kiinnittymään. Kuitenkin mahdollinen hedelmöittyminenkin antaa jo toivoa (oikeaan aikaan olisitte siinä tapauksessa olleet kuitenkin asialla)? Toivon todella, että seuraavalla kerralla tulos olisi jotain ihan muuta kun negatiivinen!

Toivottavasti joku täällä keskustelussa nyt pian plussaisi! :)

Minulla ei itselläni ole mitään kovin kummoista kerrottavaa taaskaan. Kovasti ollaan tässä kierrossa "talleteltu" ja kalenterin mukaan kuukautisia sitten taas odotetaan ja jännitetään ensi viikolle.

Olen yrittänyt olla stressaamatta ihan älyttömästi ja juhannus olikin ihan rentouttava, enkä mökillä puuhaillessani ajatellut kokoajan näitä vauvajuttuja. Mieheni oli varannut meille matkan syksyksi synttäreideni aikaan ja olenkin nyt saanut sen kautta myös paljon muuta ajateltavaa, kun olen googlaillut kohdetta ja suunnitellut kaikkea ihanaa tekemistä siellä. :)

Mukavaa viikkoa kaikille!