Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

[quote author="Megan" time="10.06.2014 klo 12:18"]

Voin sanoa, että MIKÄÄN ei ole tällä hetkellä ärsyttävämpää, kun että kellontarkat kuukautiseni ovat myöhässä, mutta raskaustesti näyttää negaa.. Huoh! Pelkään niin sitä pettymystä kokoajan, että kun seuraavan kerran käy vessassa, niin sieltä se täti sitten tulee kylään. Toisaalta, haluan päästä tästä epätietoisuudesta, jotta pystyn olemaan "normaalisti". Ristiriitaisia tunteita..

Viikonloppuun asti odotan kuukautisia. Jos eivät siihen mennessä ala, Testaan uudelleen. Rentouttavampaa viikkoa kaikille muille! :)

[/quote]

Mulla oli kanssa pari viikkoa sitten sama tilanne, että KELLON TARKAT menkat oli VIIKON myöhässä :'( Ollaan miehen kanssa jo vuosi yritetty kummankin ekaa lasta.

Tänään käytiin lääkärissä lapsettomuuden takia, eli tavallaan aloitan itsekin nyt lapsenteon "kunnolla". Ensin käydään labrakokeissa ja sitten pitäisi tulla kutsu TAYSsiin :) On kyllä todella odottava olo, että josko vihdoin tärppäis.

Itse olen 32v (syksyllä 33v) ja mieheni on 33v.

Heippa pitkästä aikaa :). 

Vaude Poppypeonita, onneaonnea! Onko tullut raskaustuntemuksia?

Viime kirjoitukseni jälkeen kuukautiset sitten alkoivat ja ai että olin pettynyt ja kirosin koko touhun ihan älyttömäksi. Ja nyt olen taas täällä toivetta täynnä, taas jännätään alkaako ne menkat vai ei. Nyt taitaa olla menossa 30/28-32 yk 2. Eiköhän ne huomenna ala perjantai 13.:n kunniaksi :D. 

Tyttö ja varis miulla on niiiin samankaltaisia ristiriitaisia ajatuksia! Toisaalta raskaus olisi aivan ihana juttu mutta toisaalta myös matkustuskuume ja tuleva juhannus ja ihana kesä houkuttelee. Tietenkin kaikkia asioita voisi tehdä lapsen/raskaudenkin aikana mutta äh, vitsi kun tunteet ja ajatukset seilaavat. 

Että sellaista täällä, on tämä sitten jännää aikaa :). 

Paniikki! Ne menkat ei sitten alkanutkaan! Parina päivänä vähän tuhrutteli ja sitten loppui seinään. Kivut on kun kuukautisten aikaan, ellei kovemmat. Koko ajan tuntuu että menkat alkaa muttei sitten ala kuitenkaan. Varsinkin oikea puoli vihloo ankarasti! Kp on nyt 32 eli ihan normaalin rajoissa vielä. Mies on reissussa sunnuntaihin eikä anna mun testata yksin kotona kun haluaa osallistua..Nyt pelottaa että mitä jos olenkin raskaana niin onko se kohdunulkopuolinen kun kivut on niin kovat..? 

Hei "pitkästä aikaa"! Kävin aiemmin jo vilkuilemassa täällä, mutta vasta tänään on paremmin aikaa ja energiaa kirjoittaa. On ollut kaikkea mukavaa tässä, juhlia ja muuta, niin päivät ovat kuluneet nopeasti.

Meganin perustama suljettu ryhmä on hieno homma, tulen mukaan! Pohdin vielä, jatkanko kirjoittelua tänne, aika näyttää mihin tämä muotoutuu. Hyvä nimi ryhmälle, tuo Haikara hakoteillä! Uskotko, että olin itsekin miettinyt jotain samantapaista! Minun puolestani voisimme myös avoimesti kutsua mukaan halukkaita kirjoittelijoita. Olen silmäillyt joskus tuota "yritys päällä" -ketjua, ja siellä on pidempään yrittäneitä, joille olisi kiva esittää kutsu. Ja muutenkin  tätä ketjua lukeneet samanhenkiset olisivat tervetulleita mukaan! :)

Maple winter, kaunis kuva!  Ja kiitos empaattisesta viestistäsi. Ymmärrän hyvin, että sitä puolipaniikissa kirjoittaa ensin omasta, juuri päällä olevasta tilanteestaan. Ihana, että viivasi on vahvistunut, jee! Teitkö digitestinkin jo? :)

Lefemme, sua on ollut ikävä, ja toivoisin niin, että päästäisiin joskus vielä raskauskuulumisia vaihtamaan! Mikä ihana pieni pippuri sulla siellä majaileekaan! Kiitos viestistäsi, odotitte itsekin pitkään, joten tiedät, miltä se tuntuu, ja antaa sanoillesi erityistä painoa.  Koen, että pitkään odottaminen/lapsettomuus/(tai keskenmenon kokeminen) on sellainen avohaava, joka ei parane hetkessä, vaikka raskaustesti näyttäisikin plussaa. Pelko siitä, että menettää jotain, mitä on niin hartaasti toivonut, on aivan eri tavalla läsnä. Ne menettämisen kokemukset ovat jo toistuneet niin pitkään, että voi olla vaikea uskoa onneen.  Koeta olla huolehtimatta liikaa <3

Melita, tsemppipuhuri muuttoon ja stressiin! Tervetuloa takaisin heti kun on aikaa, hyvä että tiedät omat voimavarasi. Voimahalaus täälä kanssasisarelle!

Maija, ihanasti sanottu tuo, että yksi onnistunut kerta, ja silloin kaikilla epäonnisilla kerroilla ei ole enää merkitystä! Rohkeutta sinulle raskauden ensimetreille! Älä googleta liikaa, siellä täysin vääristyneesti korostuvat kaikki kurjat jutut!

Pikipiki, onnea naimisiin menosta!

Moon, kovasti tsemppiä sairaslomalaiselle! Mikä kp sinulla on meneillään loppukierrossa kun olet? Minusta myös lapsen yrittäminen aiheuttaa välillä pientä kriiseilyä, tai siis vähintäänkin keskustelun tarvetta parisuhteeseen. Siinä ollaan kuitenkin tuntemattoman äärellä, vähän kuin kuilun partaalla yhdessä, jossain tapauksessa pidempäänkin. Välillä kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta toisinaan tilanne aiheuttaa epävarmuutta.

Janetteo <3! Ihana kuulla sinusta! Ihan mahtava että sait ovulaation napattua kiinni! Sen piileskelevän pirulaisen! Vielä me kaikki sen nalkitamme ja hedelmöitämme! Inkivääristä olen koettanut etsiä tietoa, ja tällä hetkellä sitä ei siis suositella raskaana oleville. Tykkään tosi paljon etnisistä ruuista, ja välillä minua hirvittää, kun ruuassa rouskahtelee isoja inkiväärinpalasia. Ja rrrakastan sitä ja muitakin mausteita. Onhan tuota inkivääriäkin monessa maassa perinteisesti syöty myös raskauden läpi... Noh, jos tulen raskaaksi, pitää selvittää tuo asia perinpohjin. Samoin kuin kaikki "yrttiteet", jotka on maailman ärsyttävimmin niputettu kaikki yhteen, kiellettyjen kategoriaan!

Omia kuulumisia: Syön rintasyöpälääke Letrotsolia nyt neljättä päivää. Vähän hurjalta tuntui etenkin alkuun, taas uusi lääke, ja vielä tuollainen. Onneksi isompia sivuvaikutuksia ei ole ollut. Suuta ja silmiä on kuivannut, ja väsyttänyt hiukan. Voi osittain johtua muutenkin aktiivisista päivistä ja illoista. Viikonloppuna alan taas Gonal-f piikittämishommat, ja maanantaina katsotaan ultralla, miltä munasarjat näyttävät. Itselle tällainen normaalikierto tuntuu menevän kuitenkin melko nopeasti, kun olen odotellut noiden 60-70 päivän kiertojen päättymistä teroluteilla. Tunnelmat ovat aika heittelehtivät. Välillä kyynelehdin, kuten syöpälääkettä ja pistoslääkkeitä hakiessani, heti kun olin päässyt apteekin ovesta ulos. Farmaseuttien suhtautuminen on ollut niin yllättävän empaattista, kun tuollaisia lääkkeitä sieltä hakee. En meinaa sellaisessa hetkessä kestää sitä tunnetta, kun toisesta huokuu sääli ja hyväntahtoisuus. Sitä itsekin tajuaa, että onko meidän tilanne tosiaan tämä, että tuntemattomatkin säälivät.

Ja sitten on kuitenkin kevät ja juhlia ja naurua ja taidetta ja rakkautta.

Näiden välillä tasapainoilen, aika skitsoa vai mitä.

Tervehdys taas,

Olen kyllä nyt ihan pihalla itseni kanssa. Maanantaina tein testin ja tulos oli positiivinen mutta kuitenkin keskiviikko aamuna alkoivat kovat alavatsakivut ja verinen "kuukautisia" muistuttava vuoto. Ehkä olin liian hätäinen, toivoin raskautumista ja nyt on pettymys suuri =( Tein toisen raskaustestin nyt sunnuntaina ja se näytti negatiivista, samalla kuukautisvuoto loppui. Näillä näkymin olen tullut siihen tulokseen, että yritykset jäävät ainakin toviksi pois ja keskityn muihin juttuihin. Kiitos teille kun olen saanut keskustella kanssanne ja purkaa niin hyviä kun ikäviäkin asioita.Toivon teille muille kaikkea hyvää ja onnistumisia raskautumisen saralle.

Viivi, olen todella pahoillani! Ihan sukomattoman epäreilua ja surullista. Miten tähän ihanaan asiaan voi liittyä niin paljon kipua :( Lämmin halaus, toivon kovasti voimaa suruunne. <3 Olemme täällä, tai tuolla suljetussa ryhmässä, jos haluat palata takaisin.

KiitoS TV :)

Nyt hirveä jännitys tärppäsikö tällä kierrolla ensi viikkoon pitäisi maltta kun tädin pitäsis vierailla 5 päivän tienoilla... Pysyis nyt vaan poissa, taas tuntuu eri oireita, kun vaan ei olisi taas kuviteltuja :')

Moikka! Ihana lukea näitä teidän ajatuksia, ovat suoraan kuin omasta suusta! 

Osaako kukaan neuvoa, noista ovulaatiotesteistä. Eli kokeilen tässä kierrossa ensimmäistä kertaa ja nyt on kp 15/31. Olen muutaman päivän ajan testannut aamulla, ja viiva on ollut haalea, nyt tänään tuntui että viiva oli haalennut? En ole vielä tuntenut mitään kylkikipuja yms. mitkä olen yleensä yhdistänyt ovikseen. 

Raskaaksi tuleminen olisi niin suuri haave, että se tuntuu jotenkin mahdottomalta saavuttaa. 

Tsemppiä kaikille! <3

Janetteo: Ovistestien tekeminen pitää aloittaa muutama päivä ennen ovulaatiota. Jos sun kierto on 28pv, niin aloitat testit 11pv. Yleensä 15pv hedelmällisimmät päivät ovat jo menneet ohi. Ovistesti näyttää LH-huipun 1-2pv ennen ovulaatiota ja silloin on paras hetki raskautua. Kun ovulaatio on parhaillaan, niin on jo "myöhäistä" raskautua siinä kuussa.

Moikka! Aloitin siis testit jo varmaan kp10, kiertoni vaihtelee 31/35, ja onko riittävän usein jos aina aamuisin testaan? Joka kerta nyt tullut tosi haalea viiva, onko sillä viivan haaleudella mitään merkitystä? Vai onko vain se täysin tumma viiva positiivinen? En kyllä ole siis vielä tuntenut mitään ovisoireita mitä yleensä tunnen... kiitos jos joku jaksaa tietämättömälle vastailla :)

Mä en ole itse saanut ovistesteillä plussaa vaikka kokeillut aamulla ja päivällä tehdä testin. Luin, että toisilla se LH- huippu kestää vain hetken. Olen alkanut jo epäillä ovuloinko ollenkaan.

Kyllä se tummempi testi on vain ovulaation merkki. Mutta tosiaan se vaikuttaa paljon mihin aikaan testin tekee. Ilmeisesti päivällä LH:n taso on korkeampi kuin aamulla. Clearbluen digitestit taitaa olla ainoita joita voi tehdä aamupissasta. Kannattaa luottaa omaan kroppaan vaikka ei plussaa tulisikaan.

Hei kaikki!

Ajattelin nyt minäkin ottaa osaa tähän keskusteluun, vaikkei mitään suurta vauvakuumetta olekaan. Olen kuitenkin jo 35 v. ja mieheni päälle 40, joten alkaisi olla aika hankkia edes se yksi lapsi. Olemme menossa kuukauden päästä naimisiin ja siitä alkaen jätetään kaikki ehkäisykeinot pois. Itselläni ei varsinaisesti ole mitään ehkäisyä esim. pillereitä tai kierukkaa, ja keskeytystaktiikkaa ollaan käytetty useampi vuosi. Tuskin siis kovin helposti ainakaan tulen raskaaksi, jos vieläkään ei ole tärpännyt.

Eksyin tänne foorumille, kun etsin tietoa aristavista rinnoista. Nyt jo kolmatta viikkoa ovat rinnat ja nännit melkoisen arat kosketukselle. Menkat loppuivat n.viikko sitten, mutta olivat erittäin lyhyet ja niukat, epäilin valemenkkoja ja luulin olevani raskaana. Tenkin raskaustestin viime viikolla, mutta se oli negatiivinen. Ehkä jotakin hormonaalista tai mitä lienee, mahdollisesti en ole ovuloinut kunnolla. Mutta jos ei pian lopu niin gynelle on marssittava. 

Kuitenkin, vauvaa ollaan siis pikapuoliin yrittämässä ja olisi kiva saada täältä vähän samanikäistä vertaistukea koitoksiin. Tilasin tänään Raskauskeijun sivuilta raskaustestejä, tulee paljon halvemmaksi kuin apteekista eikä tarvitse sielläkään sitten koko aikaa ravata. Hei vaan kaikille ja tsemppiä vauvantekoon :)

ASISTENTE1ESCOLAR, oletko muuten tuntenut ovistuntemuksia? Ja oletteko yrittäneet kauan? Oletko aikaisemmin ollut raskaana? Mietityttää ovuloidaanko tässä nyt ollenkaan..

Samettipanda täällä myös ollut keskeytetty yhdyntä/kondomi käytössä ja vaikka tiedän että on aika epätodennäköistä tulla raskaaksi keskeytetyllä niin silti itselläkin se huoli että voiko sitä tulla raskaaksi kun ei kerran tähänkään mennessä ole (keskeytetyllä) tullut...

[quote author="janetteO" time="16.06.2014 klo 19:11"]

ASISTENTE1ESCOLAR, oletko muuten tuntenut ovistuntemuksia? Ja oletteko yrittäneet kauan? Oletko aikaisemmin ollut raskaana? Mietityttää ovuloidaanko tässä nyt ollenkaan..

[/quote]

Me ollaan 32v ja 33v miehen kanssa. Ekaa yritetään. Kyllä tunnen joka kuukausi ovulaation tai onko vaan haamutunne. Nyt on kp.20\28. Ja nyt on ollut hassu tunne alavatsassa oviksen jälkeen. En ole ollut kertaakaan raskaana, eikä tietääkseni ole yhtään keskenmenoa ollut. Mieskään ei ole ennen yrittänyt lasta saada eikä kukaan hänen exä ole tullut raskaaksi.

ON: Eilen soitin labratuloksista, mut terkka ei osannut sanoa kuin, että senkka, sokerit ja kilpparit oli hyvät. Kilppariarvo vähän mietityttää, kun oli 2,4. Monessa maassa normaali on 0,2- 2. Siksi epäilen, kun on ruoansulatuksessa ongelmia. Toivottavasti saadaan sellainen lääkitys, että vauvakin tulis.

Kiitos kun jaksoit vastailla.. me myös tosiaan ensimmäistä yritämme tai itseasiassa alamme juuri yrittämään.. tämä olisi ensimmäinen kierto nyt kp 18 ja en ole tuntenut mitään ovulaatiotuntemuksia vaikka esim. viime kuussa oli tosi voimakkaat. Voi olla että tässä kuussa en ovuloi tai sitten kierto pitkittyy, se on välillä ollut epäsäännöllinen mulla. Yritän olla ottamatta mitään stressiä asiasta, mutta lapsi olisi niin suuri haave, että ei sitä voi olla miettimättä näitä juttuja :) 

Oletteko ASISTENTE1ESCOLAR yrittäneet pitkään? Ja kaikki muutkin onko kauan yritystä takana?

Janetteo: ollaan siis kohta jo vuosi yritetty. Käytiin viikko sitten lääkärissä. Mulla oli verikokeet ja sukuolitautitestit. Miehellä oli vain sukupuolitautitestit, mut joutuu viel spermatutkimukseen. Tänään lääkärin pitäis soittaa niistä arvoista mistä terkkari ei ymmärtänyt.

Moikka,

ajattelin taas tulla kertomaan omia kuulumisiani.

Olen ollut aika hermoraunio viime aikoina ja siksi kävinkin eilen gynellä (sellaisella lapsettomuuden perusselvittelyihin erikoistuneella), koska minua on huolettanut mahdollisesti liian lyhyt luteliaalivaiheeni. Halusin asiantuntijan mielipiteen asiaan. Kohta siis yritystä 7 kk takana ja olen miettinyt jo mahdollisia ongelmia raskautumisen suhteen.

Gyne ei kuitenkaan ollut huolissaan kertomastani ja sainpahan tietää, että tämä luteliaalivaiheeni olisi todellisuudessa 2 vrk pidempi, kun olen luullut. Kyseli kuitenkin kaikenlaista ja lopuksi halusi vielä varmuuden vuoksi ultrata kohdun ja munasarjat. Kaikki näytti kuulemma erittäin hyvältä ja munasarjassakin olisi rakkula kypsymässä.. no, sitten vaan taas ovulaatiota odottelemaan..

Lääkäri totesi, että jos tosiaan tämän maagisen vuoden yrittämisen jälkeen ei mitään kuulu, niin sitten pitää alkaa vasta tutkimaan perin pohjin ja poissulkea kaikki mahdolliset lapsettomuustekijät. Sanoi myös, etten saisi niin kovin stressata.. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa liikaa, mutta se on melkein mahdotonta. :( Miten saisin ajatukseni muualle?

No, sain kuitenkin nyt hetkeksi mielenrauhan, koska on täysin mahdollista, että minussa ei olisikaan mitään vikaa. Ja näin minun pitäisikin varmaan ajatella, eikä niin että "minussa varmasti on jotain vikaa".

Mulle soitti juuri äsken lääkäri. Kaikki arvot olivat hyviä mitä labrassa otettiin, eli ootellaan vaan kutsua TAYSsiin. Mutta onneksi ei ole mitään perussairauksia mistä voisi lapsettomuus johtua. Se prolaktiini oli taas sen n.700 eli ei hirveästi liikaa, mutta yli normaalin kuitenkin. Toivottavasti saamme pian oman vauvelin <3 Toivottavasti päästäisiin jo alkusyksystä ekalle käynnille <3

Hei taas!

Haluaisin kertoa kaikille korkeiden prolaktiiniarvojen kanssa kamppaileville mitä itselleni tapahtui... minulla todettiin aika tarkalleen 10 vuotta sitten todella korkeat prolaktiiniarvot ja munasarjojen ultrassa näkyi, että toinen munasarja tuotti kymmenen rakkulaa, jotka eivät kehittyneet kunnolla, toinen toimi normaalisti. Kuukautisia minulla oli tuolloin vain n.3-4 kertaa vuodessa ja sain keltarauhashormonireseptin (jota en kuitenkaan koskaan käyttänyt). Aika pian tämän jälkeen minulla puhkesi laktoosi-intoleranssi enkä voinut syödä mitään maitotuotteita tai yleensäkään mitään missä saattoi olla maitoa (mm. suklaa, keksit, leivokset, jäätelö). Laihduin n. 15 kiloa ilman sen suurempaa urheilemista (painoin tuolloin 65 kg), muutin ruokavaliota (jätin kaikki paljon lisäaineita sisältävät ruoat, einekset ja puolivalmisteet pois) ja tämän seurauksena kuukautiseni ovat kymmenen vuoden ajan olleet päivälleen säännölliset. Uskon vakaasti, että tuo ruokavalion muutos palautti kehoni toimintakuntoon. En tiedä, onko toinen munasarjani edelleen ns. viallinen, mutta ainakin toinen toimii sitten moitteettomasti. Pohtikaa siis myös tällaista mahdollisuutta, jos tutkimuksissa ei ilmene mitään rakenteellista syytä lapsentekovaikeuksiin.

Samettipanda: Mulla on muuten samanlainen kokemus, mutta mulla todettiin ensin laktoosi- intoleranssi ja sen jälkeen prolaktiini- arvot todettiin. Mä ehdin lihota 15- 20kg ja sit keksin itse jättää lisäaineet pois. Nykyään en voi oikeastaan syödä muuta kuin puhdasta\paleo ruokaa. Olen kyllä vieläkin ylipainoinen, kun ammatinvaihdon takia olen nyt syönyt huonosti. Tehtiin tammikuussa miehen elämäntapamuutos mut tullut silti liikaa syötyä turhaa. Itsekin liputan puhtaan ravinnon puolesta kaikille lasta haluaville.