Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Myös jos puoliso tienaa enemmän, äiti on usein valmis joustamaan ja astumaan syrjään."

Tämä. Naiset naivat ylöspäin, ei koskaan merkittävästi alaspäin, ja lopputulos on tämä.

Miksi miehet naivat alaspäin? Ei ole mikään pakko, etsii vain taloudellisesti samalla tasolla olevan naisen.

Miesten on vaikeaa sisäistää ajatusta että pariutumisen tulisi perustua rahaan ja sosioekonomiseen statukseen.

Varmaan miestenkin kannattaisi miettiä huolella, millainen parisuhde kenenkin kanssa tulee eikä ottaa ensimmäistä, joka ei kieltäydy. Kouluttamaton, työtön ja työhaluton tyhjätasku käy ajan mittaan kalliiksi ja raskaaksi perässävedettäväksi.

Valitettavasti suurin osa naisista on jokin noista neljästä.

Entä sitten? Silloin jätetään sellaiset naiset väliin kokonaan ja etsitään parempaa.

Muista tuo kun etsit sitä hyvää miestä lastesi isäksi. Toisessa ketjussa puhutaan juuri mukavia lukutaidosta. Tai oikeastaan sen puutteesta.

Ai pitäisi ottaa lasten isäksi kouluttamaton, työtön ja työhaluton tyhjätasku? Miksi ihmeessä?

Hyvää työtä Sherlock, just noin.

Kiva huomata oikeasti että täällä on noin paljon hoitsuja. Sen oikein näkee tekstistä ettei niiden tarvitse ajatella mitään työelämässä.

Minun veljeni jäi vanhempainvapaalle toisen lapsen kanssa, mutta syynä oli se, että hänen palkkansa vähennettynä matkakuluilla oli pienempi kuin vaimon. He siis päättivät tämän ihan taloudellisista lähtökohdista, mutta ovat kyllä myös hyvin tasa-arvoinen pariskunta minun nähdäkseni. En saanut myöskään sellaista käsitystä, että vaimo olisi mitenkään halunnut jäädä kotiin "elämään miehen rahoilla", niin kuin jotkut täällä näyttävät olettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

Sitä te säälittävät loiset haluatte uskotella mutta todellisuudess ette jää kotiin hoitamaan kotia ja lapsia paitsi niissä tyhjissä puheissanne. Isyys tms vapaat pidätte kyllä mielellänne kunhan joku muu hoitaa sen kodin ja lapset samalla kun lomailette. Eli jätätte tod näk. pitämättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Mitä ihmettä? Vaimo oli kotona ja silti hoidan suurimman osan vienneistä ja hauista. Itsellä on koko yhdessä oloajan ollut vaativat työt ja olen tienannut kokoajan enemmän. En vaan ymmärrä mikä noissa lasten asioiden hoitamisissa on vaikeaa. Teen pääosin töitä etänä ja vaihdan paikkaa joustavasti menojen mukaan. Lasten Harrastusten aikana treenaan itse ja sovitan ne joustavasti omiin treeniohjelmiin. Vaimolla on ollut aina työ joka ei jousta yhtä hyvin kuin oma ja siksi minä hoidan lasten viemisiä. Teen kuitenkin mittareilla mitattuna paras tulosta meidän firmassa, vaikka pyöritän sivussa kaikki lasten asiat. Vaimo vielä harrastaa aikaa vievää kilpaurheilua ja kannustan sitä treenaamaan. Kaiken tämän lisäksi jää vielä aikaa lepäämiseen ja sohvalla makoiluun.

Näin on myös meillä. Mies piti vain isyysloman ja itse kaikki muut perhevapaat. Mies on aina hoitanut suurimman osan lasten päivähoitoon viemisistä ja hakemisista sekä monia muita lasten asioita. Mitä tekemistä perhevapaille on sen kanssa?

Ehkä joillakin miehillä menee enemmän aikaa opetella isyyttä, joten olisi hyvä aloittaa opettelu ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

Sitä te säälittävät loiset haluatte uskotella mutta todellisuudess ette jää kotiin hoitamaan kotia ja lapsia paitsi niissä tyhjissä puheissanne. Isyys tms vapaat pidätte kyllä mielellänne kunhan joku muu hoitaa sen kodin ja lapset samalla kun lomailette. Eli jätätte tod näk. pitämättä

Sun suusta valuu katkeraa myrkkyä. Pitikö mennä ensimmäisen kanssa naimisiin kuka kehui kauniiksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies piti hoitovapaat vanhempainvapaani jälkeen. Kun lapset meni päiväkotiin, halusi edelleen jäädä koti-isäksi ja vaati että minun on työssäkäyvänä joko vietävä tai haettava lapset tarhasta. Mielellään jäi nukkumaan vielä kun lähdin töihin ja vein lapset mukana. Erohan siitä tuli. Nykymaailman joustamattomuus ja vaihtoehdottomuus (yhdistettynä Suomen korkeisiin hintoihin) on iso syy lastensuojelutapausten ja vanhempien uupumisen taustalla. Jollakin keinolla perheiden elämään olisi saatava helpotusta. Ratkaisu ei ole se, että kovempituloinen vanhempi lailla määrätään kotiin.

Kyllä nämä etätyöt on meillä mahdollistanut sen että kumpikin vanhemmista on voinut edetä urallaan. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä että kumpikin tekee työt etänä. Lapsien rytmit on helppo sovittaa työpäivään. Se kummalla ei ole palavereja tai työmatkoja hoitaa lasten haut. Työnantajat tukee tätä kummallakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja maksaa kuuden kuukauden palkan vanhempainvapaalla olevalle vanhemmalle. Itse aion sen kuusi kuukautta olla vapaalla ja sen jälkeen palaan töihin. Mies saa pitää omat vapaansa sen jälkeen ja sitten lapsi päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti perustamme jonkinlaisen hoitoringin, jotta ei joudu liian isoon ryhmään liian pienenä. N27

Eli siis vauva on jotain 5 kk kun palaat töihin? Eikö kannattaisi pitää vuosilomat siihen päälle.

Mä en olisi ikinä pystynyt jättämään noin pientä vaivaa vapaaehtoisesti. Halusin imettää mahdollisimman pitkään ja teki tiukkaa jättää 1v lapsikin ja olla erossa työpäivän ajan, vaikka isän ja ajoittain mummin kanssa kotona sai lapsi olla.

No mä en ole koskaan varsinaisesti pitänyt lapsista tai varsinkaan vauvoista. Mitä olen kuullut ystäviltä tai mediasta niin vauvan kanssa kotona oleminen on aivan helvetin tylsää aikaa, enkä usko, että pystyn olemaan kotona niin pitkän aikaa. Viikon lomakin tekee jo tiukkaa ja kaipaan takaisin töihin. Vauvalla on ihan hyvät oltavat kotona isän kanssa.

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Hyvä, että tinkivät. Jos lapsia tekee niin se on se ura minkä on valinnut. Äidit, jotka rakentavat uraa samaan aikaan kun on pieniä lapsia, on ainakin näin työkaverin näkökulmasta uuvuttavaa katsottavaa. Äiti on kahdessa paikkaa koko ajan ja työt jäävät kakkoseksi ja toisten hoidettaviksi, kun äiti on läsnä kotonaan vaikka fyysisesti töissä olisikin. Pysykää kotona äidit ja ottakaa vastuu lapsistanne ja keskittykää siihen, ura odottaa kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Miksi olet valinnut tuollaisen lannistavan, lyttäävän, vaativan, kritisoivan, riitelevän, huutavan miehen? Taitaa olla vulva hoitanut naisen ajattelun jälleen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.

Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?

Olet väärässä.

Tutkitusti naiset katuvat kuolinvuoteellaan eniten sitä, että ovat tuhlanneet elämänsä lasten ja miehen palvelemiseen, ja uhranneet omat unelmansa, opiskelunsa ja työnsä.[/quote

Tutkitusti miehet katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät olleet enemmän lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Ihanaa että joku normaalijärkinen ihminen on joukossa. Itse olin kolme vuotta kotona ainoan lapsemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tinkivät. Jos lapsia tekee niin se on se ura minkä on valinnut. Äidit, jotka rakentavat uraa samaan aikaan kun on pieniä lapsia, on ainakin näin työkaverin näkökulmasta uuvuttavaa katsottavaa. Äiti on kahdessa paikkaa koko ajan ja työt jäävät kakkoseksi ja toisten hoidettaviksi, kun äiti on läsnä kotonaan vaikka fyysisesti töissä olisikin. Pysykää kotona äidit ja ottakaa vastuu lapsistanne ja keskittykää siihen, ura odottaa kyllä!

Niin tunkkaista, niin tunkkaista. Miehen ura voi odottaa samalla tavalla. Minä ja mieheni tykkäämme molemmat sekä töistämme että lapsistamme. Miksi ne pitäisi jakaa muuten kuin tada-arvoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.

Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?

Olet väärässä.

Tutkitusti naiset katuvat kuolinvuoteellaan eniten sitä, että ovat tuhlanneet elämänsä lasten ja miehen palvelemiseen, ja uhranneet omat unelmansa, opiskelunsa ja työnsä.

Tutkitusti miehet katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät olleet enemmän lastensa kanssa.

Kadutko jotain: 99% en , 1% kyllä

No mitä kadut: etten ollut lasten kanssa enempää

Tulos: miehet katuvat kuolinvuoteellaan....

Katumisen konsepti on muutenkin sellainen että se perustuu sinun mielikuvaasi mitä olisit voinut tehdä toisin. Ai että, jos mä olisin 16-vuotiaana uskaltanut pyytää sitä nättiä tyttöä treffeille niin meillä olis varmaan ollu hyvä elämä. Siispä kadun tätä nalkuttavaa vaimoani, kadun sitä päivää kun päätin mennä sinne missä hänet tapasin...

Mutta muuttukaa naiset. Älkää ottako miestä vaivoiksenne, älkää palvelko. Ei kukaan pakota teitä porsimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Mitä ihmettä? Vaimo oli kotona ja silti hoidan suurimman osan vienneistä ja hauista. Itsellä on koko yhdessä oloajan ollut vaativat työt ja olen tienannut kokoajan enemmän. En vaan ymmärrä mikä noissa lasten asioiden hoitamisissa on vaikeaa. Teen pääosin töitä etänä ja vaihdan paikkaa joustavasti menojen mukaan. Lasten Harrastusten aikana treenaan itse ja sovitan ne joustavasti omiin treeniohjelmiin. Vaimolla on ollut aina työ joka ei jousta yhtä hyvin kuin oma ja siksi minä hoidan lasten viemisiä. Teen kuitenkin mittareilla mitattuna paras tulosta meidän firmassa, vaikka pyöritän sivussa kaikki lasten asiat. Vaimo vielä harrastaa aikaa vievää kilpaurheilua ja kannustan sitä treenaamaan. Kaiken tämän lisäksi jää vielä aikaa lepäämiseen ja sohvalla makoiluun.

Näin on myös meillä. Mies piti vain isyysloman ja itse kaikki muut perhevapaat. Mies on aina hoitanut suurimman osan lasten päivähoitoon viemisistä ja hakemisista sekä monia muita lasten asioita. Mitä tekemistä perhevapaille on sen kanssa?

Ehkä joillakin miehillä menee enemmän aikaa opetella isyyttä, joten olisi hyvä aloittaa opettelu ajoissa.

Tekö päätätte mitä isyys on?

Ai että, miehille jotka päättää naisten puolesta millainen hyvä äiti on... niille on oma nimitys jos se ei osu naisten näkemyksen kanssa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Mitä ihmettä? Vaimo oli kotona ja silti hoidan suurimman osan vienneistä ja hauista. Itsellä on koko yhdessä oloajan ollut vaativat työt ja olen tienannut kokoajan enemmän. En vaan ymmärrä mikä noissa lasten asioiden hoitamisissa on vaikeaa. Teen pääosin töitä etänä ja vaihdan paikkaa joustavasti menojen mukaan. Lasten Harrastusten aikana treenaan itse ja sovitan ne joustavasti omiin treeniohjelmiin. Vaimolla on ollut aina työ joka ei jousta yhtä hyvin kuin oma ja siksi minä hoidan lasten viemisiä. Teen kuitenkin mittareilla mitattuna paras tulosta meidän firmassa, vaikka pyöritän sivussa kaikki lasten asiat. Vaimo vielä harrastaa aikaa vievää kilpaurheilua ja kannustan sitä treenaamaan. Kaiken tämän lisäksi jää vielä aikaa lepäämiseen ja sohvalla makoiluun.

Näin on myös meillä. Mies piti vain isyysloman ja itse kaikki muut perhevapaat. Mies on aina hoitanut suurimman osan lasten päivähoitoon viemisistä ja hakemisista sekä monia muita lasten asioita. Mitä tekemistä perhevapaille on sen kanssa?

Ehkä joillakin miehillä menee enemmän aikaa opetella isyyttä, joten olisi hyvä aloittaa opettelu ajoissa.

Tekö päätätte mitä isyys on?

Ai että, miehille jotka päättää naisten puolesta millainen hyvä äiti on... niille on oma nimitys jos se ei osu naisten näkemyksen kanssa yhteen.

Lapsen tarpeet määrittävät sen mitä isyys on.