Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Palstaa lukemalla saa sen käsityksen, että 99,5% naisista joko on tai on ollut parisuhteessa täydellisen paskahirviön kanssa. Miksi? Miksi alistutte? Miksi tyydytte? Kompromissi? Onko niillä paskahirviöillä enemmän rahaa vai mistä on kyse? Tiedän ihan faktana, että hyviä miehiä on vaikka kuinka paljon ja noita paskahirviöitä ei ole edes puolet, niin pyörittääkö palstanaiset niitä samoja ukkoja keskenään? Palstanainen tietää miten voi valittaa ihan mistä tahansa, kaikesta ja aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Miksi olet valinnut tuollaisen lannistavan, lyttäävän, vaativan, kritisoivan, riitelevän, huutavan miehen? Taitaa olla vulva hoitanut naisen ajattelun jälleen kerran.

Just joo. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, kumpikin sai tehdä töitä, harrastaa mennä, reissattiin yhdessä ja erikseen, hän oli nimen omaan todella kannustava mun uran suhteen, ei ollut mitään ongelmia suhteessa. Kun lapset tuli kuvioon, kaikki kääntyi päälaelleen. Mies ei halunnutkaan luopua ylitöistään, harrastuksistaan, ei mistään. Naisen piti luopua kaikesta. Kaikki tuo henkinen väkivalta alkoi keinona passivoida mut kotiin, ettei miehen tarvitsisi jäädä koskaan edes yhdeksi illaksi kotiin. Mieskin kuitenkin halusi lapsia, mutta ilmeisesti vain statussymboliksi.

Ja kulut maksettiin puoliksi, molemmat tienasi ylimmässä tulodesiilissä jne., että mitään leivän tuomista pöytään -bullshitia on turha jauhaa. Eron jälkeen lasten isä näkee lapsia joka toinen viikonloppu, eikä halua yhtään lisäpäivää lapsia säännöllisesti luokseen (ei halua sitoutua). Erikoistapauksissa (esim. mun työmatkan ajaksi) saattaa ottaa lapset. Mä (nainen) tienaan eron jälkeen exää enemmän, ja sitähän se exä pelkäsi, että hänen kuuluisi joustaa enemmän, jos mun ura lähtee nousuun ja mä tienaankin enemmän. No, ei tarvi, pärjätään ilman häntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Kaikesta on jo aikaa,mutta lapseni eivät todellakaan ole tuhonnut uraani.Helpolla se ei toki tule.Kyllä jo -80 luvun lopulla puoliso oli osan vanhempain lomasta kotona. Silloin kyllä kiukutti,kun miehen päiväraha samasta hommasta paljon isompi.Eli jokin muu kuin prosentit pitäisi olla laskuperusteena. Sama ylipäätään naisaloilla palkoissa.Lapset syntyivät opintojen aikana,joka oli hyvä,opinnot oli mun harrastus,joita oli helpompi joustavasti tehdä.Itsekin jaksoin nuorena enemmän.Ja aikaa tehdä uraa on ollut riittävästi senkin jälkeen voin tyytyväisenä todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Kehoitatte aina miehiä, jotka kertovat täällä epämiellyttäviä totuuksia, viemään vaatimuksensa sellaisille foorumeille joissa asioille tehdään jotain. Tämä ei ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Miksi olet valinnut tuollaisen lannistavan, lyttäävän, vaativan, kritisoivan, riitelevän, huutavan miehen? Taitaa olla vulva hoitanut naisen ajattelun jälleen kerran.

Just joo. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, kumpikin sai tehdä töitä, harrastaa mennä, reissattiin yhdessä ja erikseen, hän oli nimen omaan todella kannustava mun uran suhteen, ei ollut mitään ongelmia suhteessa. Kun lapset tuli kuvioon, kaikki kääntyi päälaelleen. Mies ei halunnutkaan luopua ylitöistään, harrastuksistaan, ei mistään. Naisen piti luopua kaikesta. Kaikki tuo henkinen väkivalta alkoi keinona passivoida mut kotiin, ettei miehen tarvitsisi jäädä koskaan edes yhdeksi illaksi kotiin. Mieskin kuitenkin halusi lapsia, mutta ilmeisesti vain statussymboliksi.

Ja kulut maksettiin puoliksi, molemmat tienasi ylimmässä tulodesiilissä jne., että mitään leivän tuomista pöytään -bullshitia on turha jauhaa. Eron jälkeen lasten isä näkee lapsia joka toinen viikonloppu, eikä halua yhtään lisäpäivää lapsia säännöllisesti luokseen (ei halua sitoutua). Erikoistapauksissa (esim. mun työmatkan ajaksi) saattaa ottaa lapset. Mä (nainen) tienaan eron jälkeen exää enemmän, ja sitähän se exä pelkäsi, että hänen kuuluisi joustaa enemmän, jos mun ura lähtee nousuun ja mä tienaankin enemmän. No, ei tarvi, pärjätään ilman häntäkin.

Olisiko kannattanut valita mies pienemmällä palkalla? Halusit suorittajan ja sait sellaisen. Sit ihmettelet kun et ollutkaan sen nr. 1 elämässä? 

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukemalla saa sen käsityksen, että 99,5% naisista joko on tai on ollut parisuhteessa täydellisen paskahirviön kanssa. Miksi? Miksi alistutte? Miksi tyydytte? Kompromissi? Onko niillä paskahirviöillä enemmän rahaa vai mistä on kyse? Tiedän ihan faktana, että hyviä miehiä on vaikka kuinka paljon ja noita paskahirviöitä ei ole edes puolet, niin pyörittääkö palstanaiset niitä samoja ukkoja keskenään? Palstanainen tietää miten voi valittaa ihan mistä tahansa, kaikesta ja aina.

Naiset haluavat sen korkeimman tulodesiilin miehen, mutta ihmettelevät kun eivät ole sen prioriteettilistalla ykkösenä.

Niin siis mieskö ei ole tehnyt sitä kaikkea työtä naisen takia vaan omista, itsekkäistä syistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Kehoitatte aina miehiä, jotka kertovat täällä epämiellyttäviä totuuksia, viemään vaatimuksensa sellaisille foorumeille joissa asioille tehdään jotain. Tämä ei ole sellainen.

Kehotatte? Minä en ole mikään entiteetti joka on kehottanut yhtään mihinkään. Viestissäni sanoin, että mikäli naiset halutaan kotiin tai haluavat jäädä kotiin niin systeemi tulee muuttaa. Tällaista halua en ole huomannut. Joten lähinnä tarvitaan isien parempaa vastuunottoa lapsista ja kodista ja yhdenvertaista hoivan jakamista.

Lapselleen saa tarvittaessa myös hoitopaikan tai hoitajan palkattua, joten kyse on valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Kehoitatte aina miehiä, jotka kertovat täällä epämiellyttäviä totuuksia, viemään vaatimuksensa sellaisille foorumeille joissa asioille tehdään jotain. Tämä ei ole sellainen.

Kehotatte? Minä en ole mikään entiteetti joka on kehottanut yhtään mihinkään. Viestissäni sanoin, että mikäli naiset halutaan kotiin tai haluavat jäädä kotiin niin systeemi tulee muuttaa. Tällaista halua en ole huomannut. Joten lähinnä tarvitaan isien parempaa vastuunottoa lapsista ja kodista ja yhdenvertaista hoivan jakamista.

Miksi sitten rakentelet olkiukkoja miesvihakiimassasi? Pidä ulinat sisälläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä on pötyä. Yhdysvalloissa mies elättää kotiäitiä. Avioerossa naiselle määrätään usein elatusapua, ei vain lapsille. Siksi siellä avioero tulee niin kalliiksi, kun ex-mies joutuu elättämään entistä vaimoaan, koska tämä on uhrannut miehen uralle oman työuransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä on pötyä. Yhdysvalloissa mies elättää kotiäitiä. Avioerossa naiselle määrätään usein elatusapua, ei vain lapsille. Siksi siellä avioero tulee niin kalliiksi, kun ex-mies joutuu elättämään entistä vaimoaan, koska tämä on uhrannut miehen uralle oman työuransa.

Täällä tuo vastuu on jaettu kaikille veronmaksajille jotka eivät saa tulojaan julkiselta sektorilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Miksi olet valinnut tuollaisen lannistavan, lyttäävän, vaativan, kritisoivan, riitelevän, huutavan miehen? Taitaa olla vulva hoitanut naisen ajattelun jälleen kerran.

Just joo. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, kumpikin sai tehdä töitä, harrastaa mennä, reissattiin yhdessä ja erikseen, hän oli nimen omaan todella kannustava mun uran suhteen, ei ollut mitään ongelmia suhteessa. Kun lapset tuli kuvioon, kaikki kääntyi päälaelleen. Mies ei halunnutkaan luopua ylitöistään, harrastuksistaan, ei mistään. Naisen piti luopua kaikesta. Kaikki tuo henkinen väkivalta alkoi keinona passivoida mut kotiin, ettei miehen tarvitsisi jäädä koskaan edes yhdeksi illaksi kotiin. Mieskin kuitenkin halusi lapsia, mutta ilmeisesti vain statussymboliksi.

Ja kulut maksettiin puoliksi, molemmat tienasi ylimmässä tulodesiilissä jne., että mitään leivän tuomista pöytään -bullshitia on turha jauhaa. Eron jälkeen lasten isä näkee lapsia joka toinen viikonloppu, eikä halua yhtään lisäpäivää lapsia säännöllisesti luokseen (ei halua sitoutua). Erikoistapauksissa (esim. mun työmatkan ajaksi) saattaa ottaa lapset. Mä (nainen) tienaan eron jälkeen exää enemmän, ja sitähän se exä pelkäsi, että hänen kuuluisi joustaa enemmän, jos mun ura lähtee nousuun ja mä tienaankin enemmän. No, ei tarvi, pärjätään ilman häntäkin.

Olisiko kannattanut valita mies pienemmällä palkalla? Halusit suorittajan ja sait sellaisen. Sit ihmettelet kun et ollutkaan sen nr. 1 elämässä? 

Olen itsekin suorittaja, ja minusta olisi ollut ihan loogista, että kaksi suorittajaa ymmärtää toisiaan. Kaveriperheessä menee näin, että molemmat tekee uraa, ylitöitä vuorotellen ja kumpikin vuorollaan joustaa lasten juttuihin (melkolailla tasan). Ei mulla ollut mitään syytä olettaa, että exältä tuo ei onnistu, vaikka lapsia halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ura kärsii jos pari kertaa elämässään on esim. vuoden kotona? Jos urakehitys on tuosta kiinni niin sitten kannattaa pohtia mikä elämässä on tärkeää.

Outoa, että tämä saa alapeukkuja. Kaikki tuntemani uraäidit ovat olleet kotona vähintään vuoden joka lapsen kohdalla.

Mikä siinä vuoden kotonaolossa katkaisee uran, mutta puolessa vuodessa ei? Voisiko joku vastata?

Itse näin hyvätuloisena, vaativaa työtä tekevänä sinkkuäitinä ajattelin, että sulla ei vissiin ole lapsia, jos luulet, että se vastuu loppuu sen vuoden äitiysloman jälkeen. Homman ydin on se, että kuka hoitaa joustot työajasta lasten eteen perhevapaiden jälkeen. Jos äiti on pitänyt kaikki perhevapaat, ei isällä ole mitään roolia koko hommassa ja äiti hoitaa viennit, haut, neuvolat, hammaslääkärit, sairastumiset jne. vielä seuraavat 9v. (sen jälkeen lapsi on itsenäisempi). Siksi on tärkeää, että isäkin hoitaa puolet vanhemman roolista jo perhevapaista lähtien.

Jos sinä yh-äiti pystyy tekemään vaativaa työtä, miksi luulet ettei se onnistu parisuhteessa olevalta äidiltä? Ihme logiikkaa taas.

Koska se mies on rasite ja vie ihan hirveästi energiaa, lannistaa, lyttää, vaatii, kritisoi, riitelee, huutaa jne. Sinkkuna onnistuu, parisuhteessa ei. Mitään hyötyä miehestä ei ole. Ideaalitilassa mies hoitaisi puolet yhteisistä vastuista (esim. lapsista), mutta jotkut vaan lisää naisen taakkaa.

Miksi olet valinnut tuollaisen lannistavan, lyttäävän, vaativan, kritisoivan, riitelevän, huutavan miehen? Taitaa olla vulva hoitanut naisen ajattelun jälleen kerran.

Just joo. Oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, kumpikin sai tehdä töitä, harrastaa mennä, reissattiin yhdessä ja erikseen, hän oli nimen omaan todella kannustava mun uran suhteen, ei ollut mitään ongelmia suhteessa. Kun lapset tuli kuvioon, kaikki kääntyi päälaelleen. Mies ei halunnutkaan luopua ylitöistään, harrastuksistaan, ei mistään. Naisen piti luopua kaikesta. Kaikki tuo henkinen väkivalta alkoi keinona passivoida mut kotiin, ettei miehen tarvitsisi jäädä koskaan edes yhdeksi illaksi kotiin. Mieskin kuitenkin halusi lapsia, mutta ilmeisesti vain statussymboliksi.

Ja kulut maksettiin puoliksi, molemmat tienasi ylimmässä tulodesiilissä jne., että mitään leivän tuomista pöytään -bullshitia on turha jauhaa. Eron jälkeen lasten isä näkee lapsia joka toinen viikonloppu, eikä halua yhtään lisäpäivää lapsia säännöllisesti luokseen (ei halua sitoutua). Erikoistapauksissa (esim. mun työmatkan ajaksi) saattaa ottaa lapset. Mä (nainen) tienaan eron jälkeen exää enemmän, ja sitähän se exä pelkäsi, että hänen kuuluisi joustaa enemmän, jos mun ura lähtee nousuun ja mä tienaankin enemmän. No, ei tarvi, pärjätään ilman häntäkin.

Olisiko kannattanut valita mies pienemmällä palkalla? Halusit suorittajan ja sait sellaisen. Sit ihmettelet kun et ollutkaan sen nr. 1 elämässä? 

Olen itsekin suorittaja, ja minusta olisi ollut ihan loogista, että kaksi suorittajaa ymmärtää toisiaan. Kaveriperheessä menee näin, että molemmat tekee uraa, ylitöitä vuorotellen ja kumpikin vuorollaan joustaa lasten juttuihin (melkolailla tasan). Ei mulla ollut mitään syytä olettaa, että exältä tuo ei onnistu, vaikka lapsia halusi.

Ei kannata olettaa ihmisistä asoita, varsinkaan parisuhteeseen liittyviä.

Luulisi suorittajan tajuavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä jenkkien kotiäitikuvio nyt on jotain mitä ei todellakaan kannata ihannoida. Ei ole mitenkään tavatonta naisen alistettu asema ja perheväkivaltakaan. Miehellä pitää olla todella hyvä työnantaja ja kalliit vakuutukset koko perheellä esim. vammautumisen tai kuoleman vuoksi (jos elättäjä kuolee).

Voi toimia myös hyvin jos on varakas, terve fyysisesti ja psyykkisesti, hyvä työnantaja ja edellytykset muuten kunnossa, eipä siinä mitään. Jenkeissä myös mahdollisesti yksin jäänyt äiti-ihminen kyllä hyvän työllisyystilanteen ja joustavien työmarkkinoiden vuoksi todennäköisesti pitkäänkin kotona oltuaan löytää töitä, jos tulee pakkotilanne ja pää kestää. Mutta itse pidän kyllä pohjoismaista tasa-arvoista mallia äärimmäisen tavoiteltavana, vaikka onhan siinäkin aina parannettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä jenkkien kotiäitikuvio nyt on jotain mitä ei todellakaan kannata ihannoida. Ei ole mitenkään tavatonta naisen alistettu asema ja perheväkivaltakaan. Miehellä pitää olla todella hyvä työnantaja ja kalliit vakuutukset koko perheellä esim. vammautumisen tai kuoleman vuoksi (jos elättäjä kuolee).

Voi toimia myös hyvin jos on varakas, terve fyysisesti ja psyykkisesti, hyvä työnantaja ja edellytykset muuten kunnossa, eipä siinä mitään. Jenkeissä myös mahdollisesti yksin jäänyt äiti-ihminen kyllä hyvän työllisyystilanteen ja joustavien työmarkkinoiden vuoksi todennäköisesti pitkäänkin kotona oltuaan löytää töitä, jos tulee pakkotilanne ja pää kestää. Mutta itse pidän kyllä pohjoismaista tasa-arvoista mallia äärimmäisen tavoiteltavana, vaikka onhan siinäkin aina parannettavaa.

Ainahan on parannettavaa kunnes naiset saavat kaiken tekemättä itse mitään.

Onhan naisilla oikeus koska ikiaikainen patriarkaali 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä jenkkien kotiäitikuvio nyt on jotain mitä ei todellakaan kannata ihannoida. Ei ole mitenkään tavatonta naisen alistettu asema ja perheväkivaltakaan. Miehellä pitää olla todella hyvä työnantaja ja kalliit vakuutukset koko perheellä esim. vammautumisen tai kuoleman vuoksi (jos elättäjä kuolee).

Voi toimia myös hyvin jos on varakas, terve fyysisesti ja psyykkisesti, hyvä työnantaja ja edellytykset muuten kunnossa, eipä siinä mitään. Jenkeissä myös mahdollisesti yksin jäänyt äiti-ihminen kyllä hyvän työllisyystilanteen ja joustavien työmarkkinoiden vuoksi todennäköisesti pitkäänkin kotona oltuaan löytää töitä, jos tulee pakkotilanne ja pää kestää. Mutta itse pidän kyllä pohjoismaista tasa-arvoista mallia äärimmäisen tavoiteltavana, vaikka onhan siinäkin aina parannettavaa.

Ainahan on parannettavaa kunnes naiset saavat kaiken tekemättä itse mitään.

Onhan naisilla oikeus koska ikiaikainen patriarkaali 

Naiset käyvät töissä kuten miehet ja hoitavat päälle pääosin lapset, kodin ja ikääntyneet/sairaat läheiset. Sun mussutus on niin väsynyttä ja typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Kehoitatte aina miehiä, jotka kertovat täällä epämiellyttäviä totuuksia, viemään vaatimuksensa sellaisille foorumeille joissa asioille tehdään jotain. Tämä ei ole sellainen.

Kehotatte? Minä en ole mikään entiteetti joka on kehottanut yhtään mihinkään. Viestissäni sanoin, että mikäli naiset halutaan kotiin tai haluavat jäädä kotiin niin systeemi tulee muuttaa. Tällaista halua en ole huomannut. Joten lähinnä tarvitaan isien parempaa vastuunottoa lapsista ja kodista ja yhdenvertaista hoivan jakamista.

Miksi sitten rakentelet olkiukkoja miesvihakiimassasi? Pidä ulinat sisälläsi.

Kultapieni, sun tukirasittavaämmäturpasi-viestintä ei voisi kiinnostaa mua vähempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

USAn kulttuuriin tämän suhteen ei voi edes verrata. Suomessa perhevapaalla oleva nainen saattaa elää säästöillään (mieheltä ei saa mitään). Suomessa on kahden elintason perheitä, esim. miehellä varaa kalliisiin harrastuksiin, mutta naisella ei. Usein lapset nähdään naisen jatkeina, eli jos naisella ei ole rahaa, lapsillakaan ei ole, mutta miehellä voi olla. Avioeron kautta mies pakotetaan maksamaan edes lasten kuluista ja huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikonloppu.

Tämä jenkkien kotiäitikuvio nyt on jotain mitä ei todellakaan kannata ihannoida. Ei ole mitenkään tavatonta naisen alistettu asema ja perheväkivaltakaan. Miehellä pitää olla todella hyvä työnantaja ja kalliit vakuutukset koko perheellä esim. vammautumisen tai kuoleman vuoksi (jos elättäjä kuolee).

Voi toimia myös hyvin jos on varakas, terve fyysisesti ja psyykkisesti, hyvä työnantaja ja edellytykset muuten kunnossa, eipä siinä mitään. Jenkeissä myös mahdollisesti yksin jäänyt äiti-ihminen kyllä hyvän työllisyystilanteen ja joustavien työmarkkinoiden vuoksi todennäköisesti pitkäänkin kotona oltuaan löytää töitä, jos tulee pakkotilanne ja pää kestää. Mutta itse pidän kyllä pohjoismaista tasa-arvoista mallia äärimmäisen tavoiteltavana, vaikka onhan siinäkin aina parannettavaa.

Ainahan on parannettavaa kunnes naiset saavat kaiken tekemättä itse mitään.

Onhan naisilla oikeus koska ikiaikainen patriarkaali 

Naiset käyvät töissä kuten miehet ja hoitavat päälle pääosin lapset, kodin ja ikääntyneet/sairaat läheiset. Sun mussutus on niin väsynyttä ja typerää.

Ette käy, ettekä hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma vain Suomessa. Menin naimisiin yhdysvaltalaisen kanssa eikä kukaan olettanut että minä menisin töihin. Sitten kun lapset ovat kasvaneet, äidit alkavat harrastella jotain. Suomalaisten tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Nauttikaa lasten lapsuusvuosista kotona.

Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Saksassakin naisen talous on erotilanteessa taattu aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kotiäiti voi saada loppuikänsä itselleen elatusta ex-mieheltään. Jos naisten paikka on kotona niin vaadin tätä käytäntöä Suomeen. Kotiin jääminen ei voi olla naiselle taloudellinen uhraus ja lippu köyhyyteen, mitä se tilastojen valossa aivan liian usein on.

Vaadi rauhassa, ottanet yhteyttä kansanedustajiin etkä ulíse asiasta täällä.

Kiitos.

Minähän saan ulista siitä ihan missä haluan.

Kehoitatte aina miehiä, jotka kertovat täällä epämiellyttäviä totuuksia, viemään vaatimuksensa sellaisille foorumeille joissa asioille tehdään jotain. Tämä ei ole sellainen.

Kehotatte? Minä en ole mikään entiteetti joka on kehottanut yhtään mihinkään. Viestissäni sanoin, että mikäli naiset halutaan kotiin tai haluavat jäädä kotiin niin systeemi tulee muuttaa. Tällaista halua en ole huomannut. Joten lähinnä tarvitaan isien parempaa vastuunottoa lapsista ja kodista ja yhdenvertaista hoivan jakamista.

Miksi sitten rakentelet olkiukkoja miesvihakiimassasi? Pidä ulinat sisälläsi.

Kultapieni, sun tukirasittavaämmäturpasi-viestintä ei voisi kiinnostaa mua vähempää.

Kiitos, käytän samoja argumentteja kun naiset käskevät minua pitämään naamani ummessa  :)