Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi huoh sentään. Voimaantukaa lisää vaan. Naisen tehtävä on jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja näin on aina ollut. Kaikki nykyiset ongelmat johtuu siitä, että laitokset kasvattaa lapset.
Missä sellainen "naisen tehtävä" on määrätty? Ja millä ehdoilla?
Vain äiti on nainen. Onko äidillä muuta tehtävää? Sori nyt vaan, mutta tytöillä ei ole oikeastaan yhtään mitään käyttöä. Pojat voivat tehdä kaikki mitä tytötkin mutta paremmin.
"Vain äiti on nainen"? Häh? Vain isä on mies. Hmmm.... Juu ei kukaan tajua näitä sun horinoita.
Ja jos pojat osaavat tehdä kerran kaiken mitä tytötkin mutta paremmin, silloihan heistä tulee parempia vanhempiakin, eikö totta?
Sun logiikka ontuu nyt todella pahasti.
Kyllä, vain isä on mies. Oliko jotain muuta kysyttävää?
On. Mitä tarkoitat noilla kummallisilla lausumillasi?
Tarkoitan sitä että naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
No ei ole. Mikä tässä on niin helvetin vaikea ymmärtää?
Jos sinä miehenä haluat lapsen, silloin sinä myös hoidat siitä puolet, ja olet siihen valmistautunut.
Jos et halua hoitaa, älä hanki lapsia.
Hirveän yksinkertaista.
Ai ei ole naisen tehtävä hoitaa lastaan? Olet sinä kyllä aivan helvetin pihalla. Oikea nainen kyllä hoitaa lastaan 100%. Sinä taidat kylläkin olla juuri sellainen tyttö josta minä puhuin.
Etkö saanut muistiota? Nythän on päätetty että koska naiset ovat hoitaneet lapsia ties kuinka monta tuhatta vuotta, seuraavat vähintään 200 vuotta miehillä on päävastuu lastenhoidosta.
Näin on näreet.
Lapset eivät ole mitään pelinappuloita... olet pimeä otus.
Ja naisetko ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut vaikea valinta meillä. Mies tienaa it-alalla melkein tuplasti sen minkä minä sairaanhoitajana joten aika selvää oli että minä olen lasten kanssa kotona. Se sopi paremmin siksikin että olen järjestelmällisempi enkä olisi jaksanut enää toista työpäivää toisen päälle. Muuten olen kyllä sitä mieltä että kaikkien miesten olisi hyvä olla kotona ja pyörittää sitä arkea jotta oppivat olemaan. Mutta hoitsun palkalla ei viitsinyt, parempi saada asuntolainaa maksettua.
Olen IT-firmassa, ja mieskollegoistani suuri osa on lapsen saatuaan ollut lyhyemmän tai pidemmän ajan hoitovapaalla ja sen jälkeen tehnyt esimerkiksi 80-pros työaikaa. Siitä isosta palkastahan on helppo säästää etukäteen kotikuukausille, ja kun vaihtaa veroprosentin pienemmäksi niin lopulta pärjää hyvin. Asuntolainan me laitoimme lyhennysvapaalle. Hoitsuna voit sitäpaitsi helposti tehdä keikkaa ja tienata joustavasti, jos mies osin lyhentää työaikaansa. Täällä jopa laskuri siitä, miten perustuu pitkälti harhaluuloihin että miehen parempi palkka vaikuttaisi kuten sanot:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi huoh sentään. Voimaantukaa lisää vaan. Naisen tehtävä on jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja näin on aina ollut. Kaikki nykyiset ongelmat johtuu siitä, että laitokset kasvattaa lapset.
Missä sellainen "naisen tehtävä" on määrätty? Ja millä ehdoilla?
Nauroin ihan samaa! Ja kenen tehtävä on kustantaa naisen eläminen, jos hän ei ole töissä..? Naisen tietenkin. Jumalauta, suomalainen mieshän ei mitään akkoja elätä!
Jouduin luopumaan urastani noin runsaan kymmenen vuoden ajaksi, kun lapseni olivat pieniä. Puolisoni teki tuohon aikaan pitkiä työpäiviä ja oli paljon työmatkoilla. Päivähoitomaksut, jopa kahdesta lapsesta, olivat niin suuret, että lähes koko käteen jäävä palkkani meni niihin. Oli koko perheen etu, että jäin kotiin hoitamaan lapseni.
Sain vielä kolmannen lapsen ja sen myötä irtisanomisilmoituksen työnantajaltani (oli lama-aika). Uudelleen työllistyminen oli hankalaa, vaikka olin päivittänyt osaamistani opiskelemalla kotiäitiaikana. Onnistuin kuitenkin saamaan töitä, mutta työni vaatimustaso ei ollut sitä, mitä se oli ollut ennen lapsia. Toisaalta, en olisi voinutkaan ottaa vastaan työtä, jossa työpäivät venyvät, sillä meillä ei ollut isovanhempien tukiverkostoa käytettävissä.
Vuosien varrella onnistuin kuitenkin etenemään työtehtävissäni samalle tasolle kuin olin jäädessäni äitiyslomalle. Tähän meni runsaat 10 vuotta.
Nyt jäin eläkkeelle ja on koittanut lopullisen maksun aika uransa perheelle uhraamisesta. Menetettyjen ansioiden ohella menetin myös eläkkeeni, koko loppuiäksi. Tuloni tippuivat yli 60 %, vaikka olen koko ikäni tehnyt työtä, joista osa oli palkatonta, yhteiskuntaamme hyödyttävää, työtä. Joudun siis elämään ”mieheni siivellä”. Koen tämän nöyryyttävänä. Jotta asiaan tulisi parannus, aiheesta on meneillään kansalaisaloite.
Hky
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
Unohdit yhden hyvin tärkeän
- kaikki edellä mainittu huomioiden on ihan luonnollista, miksi miehille ei anneta lasten huoltajuutta eron jälkeen
Miltä kuulostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
Unohdit yhden hyvin tärkeän
- kaikki edellä mainittu huomioiden on ihan luonnollista, miksi miehille ei anneta lasten huoltajuutta eron jälkeen
Miltä kuulostaa?
Kuulostaa sellaiselta mikä on todellisuutta; miehille ei anneta huoltajuutta, koska ajatellaan äidin olevan luonnollisempi huoltaja lapsille.
Kuulostaa myös siltä ettet pitänyt vastauksestani ja halusit vaihtaa sen vuoksi puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalliit Lapset kirjoitti:
Jouduin luopumaan urastani noin runsaan kymmenen vuoden ajaksi, kun lapseni olivat pieniä. Puolisoni teki tuohon aikaan pitkiä työpäiviä ja oli paljon työmatkoilla. Päivähoitomaksut, jopa kahdesta lapsesta, olivat niin suuret, että lähes koko käteen jäävä palkkani meni niihin. Oli koko perheen etu, että jäin kotiin hoitamaan lapseni.
Sain vielä kolmannen lapsen ja sen myötä irtisanomisilmoituksen työnantajaltani (oli lama-aika). Uudelleen työllistyminen oli hankalaa, vaikka olin päivittänyt osaamistani opiskelemalla kotiäitiaikana. Onnistuin kuitenkin saamaan töitä, mutta työni vaatimustaso ei ollut sitä, mitä se oli ollut ennen lapsia. Toisaalta, en olisi voinutkaan ottaa vastaan työtä, jossa työpäivät venyvät, sillä meillä ei ollut isovanhempien tukiverkostoa käytettävissä.
Vuosien varrella onnistuin kuitenkin etenemään työtehtävissäni samalle tasolle kuin olin jäädessäni äitiyslomalle. Tähän meni runsaat 10 vuotta.
Nyt jäin eläkkeelle ja on koittanut lopullisen maksun aika uransa perheelle uhraamisesta. Menetettyjen ansioiden ohella menetin myös eläkkeeni, koko loppuiäksi. Tuloni tippuivat yli 60 %, vaikka olen koko ikäni tehnyt työtä, joista osa oli palkatonta, yhteiskuntaamme hyödyttävää, työtä. Joudun siis elämään ”mieheni siivellä”. Koen tämän nöyryyttävänä. Jotta asiaan tulisi parannus, aiheesta on meneillään kansalaisaloite.
Voi luoja mikä vuodatus! Olet ollut täysin tietoisesti työelämästä poissa ja työuran palkan akennukset ja katkokset olet aikuisena vastuullisena ihmisenä ymmärtänyt vaikuttavan ansiperäiseen työeläkekertymään koko loppuelämäksi! Työelämän pelisäännöt ovat mitö ovat: ei mikään tule ainakaan helpommaksi palkansaajilla vaan jo saavutetuistakin eduista yritetään irtaantua. Kaiken lisäksi joku kehtaa vaatia valtiota apuun, että eläkettä pitäisi saada eri perustein kuin kaikki muut. Miksei rikas ukkosi hankkinut sinulle eläkevakuutusta ja sijoituksia tulevaisuuden eläkkeeseesi?!
Vierailija kirjoitti:
Kalliit Lapset kirjoitti:
Jouduin luopumaan urastani noin runsaan kymmenen vuoden ajaksi, kun lapseni olivat pieniä. Puolisoni teki tuohon aikaan pitkiä työpäiviä ja oli paljon työmatkoilla. Päivähoitomaksut, jopa kahdesta lapsesta, olivat niin suuret, että lähes koko käteen jäävä palkkani meni niihin. Oli koko perheen etu, että jäin kotiin hoitamaan lapseni.
Sain vielä kolmannen lapsen ja sen myötä irtisanomisilmoituksen työnantajaltani (oli lama-aika). Uudelleen työllistyminen oli hankalaa, vaikka olin päivittänyt osaamistani opiskelemalla kotiäitiaikana. Onnistuin kuitenkin saamaan töitä, mutta työni vaatimustaso ei ollut sitä, mitä se oli ollut ennen lapsia. Toisaalta, en olisi voinutkaan ottaa vastaan työtä, jossa työpäivät venyvät, sillä meillä ei ollut isovanhempien tukiverkostoa käytettävissä.
Vuosien varrella onnistuin kuitenkin etenemään työtehtävissäni samalle tasolle kuin olin jäädessäni äitiyslomalle. Tähän meni runsaat 10 vuotta.
Nyt jäin eläkkeelle ja on koittanut lopullisen maksun aika uransa perheelle uhraamisesta. Menetettyjen ansioiden ohella menetin myös eläkkeeni, koko loppuiäksi. Tuloni tippuivat yli 60 %, vaikka olen koko ikäni tehnyt työtä, joista osa oli palkatonta, yhteiskuntaamme hyödyttävää, työtä. Joudun siis elämään ”mieheni siivellä”. Koen tämän nöyryyttävänä. Jotta asiaan tulisi parannus, aiheesta on meneillään kansalaisaloite.Voi luoja mikä vuodatus! Olet ollut täysin tietoisesti työelämästä poissa ja työuran palkan akennukset ja katkokset olet aikuisena vastuullisena ihmisenä ymmärtänyt vaikuttavan ansiperäiseen työeläkekertymään koko loppuelämäksi! Työelämän pelisäännöt ovat mitö ovat: ei mikään tule ainakaan helpommaksi palkansaajilla vaan jo saavutetuistakin eduista yritetään irtaantua. Kaiken lisäksi joku kehtaa vaatia valtiota apuun, että eläkettä pitäisi saada eri perustein kuin kaikki muut. Miksei rikas ukkosi hankkinut sinulle eläkevakuutusta ja sijoituksia tulevaisuuden eläkkeeseesi?!
Kenelle on niin rikas puoliso, että tämä kykenee kustantamaan kotiin jäävän osapuolen eläkkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
Unohdit yhden hyvin tärkeän
- kaikki edellä mainittu huomioiden on ihan luonnollista, miksi miehille ei anneta lasten huoltajuutta eron jälkeen
Miltä kuulostaa?
Kuulostaa sellaiselta mikä on todellisuutta; miehille ei anneta huoltajuutta, koska ajatellaan äidin olevan luonnollisempi huoltaja lapsille.
Kuulostaa myös siltä ettet pitänyt vastauksestani ja halusit vaihtaa sen vuoksi puheenaihetta.
Sinun vastaus oli suoraan 1950-luvulta, kun naisten oli pakko jäädä kotiin lasten myötä. Vanhat ihmiset ajattelevat vieläkin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit Lapset kirjoitti:
Jouduin luopumaan urastani noin runsaan kymmenen vuoden ajaksi, kun lapseni olivat pieniä. Puolisoni teki tuohon aikaan pitkiä työpäiviä ja oli paljon työmatkoilla. Päivähoitomaksut, jopa kahdesta lapsesta, olivat niin suuret, että lähes koko käteen jäävä palkkani meni niihin. Oli koko perheen etu, että jäin kotiin hoitamaan lapseni.
Sain vielä kolmannen lapsen ja sen myötä irtisanomisilmoituksen työnantajaltani (oli lama-aika). Uudelleen työllistyminen oli hankalaa, vaikka olin päivittänyt osaamistani opiskelemalla kotiäitiaikana. Onnistuin kuitenkin saamaan töitä, mutta työni vaatimustaso ei ollut sitä, mitä se oli ollut ennen lapsia. Toisaalta, en olisi voinutkaan ottaa vastaan työtä, jossa työpäivät venyvät, sillä meillä ei ollut isovanhempien tukiverkostoa käytettävissä.
Vuosien varrella onnistuin kuitenkin etenemään työtehtävissäni samalle tasolle kuin olin jäädessäni äitiyslomalle. Tähän meni runsaat 10 vuotta.
Nyt jäin eläkkeelle ja on koittanut lopullisen maksun aika uransa perheelle uhraamisesta. Menetettyjen ansioiden ohella menetin myös eläkkeeni, koko loppuiäksi. Tuloni tippuivat yli 60 %, vaikka olen koko ikäni tehnyt työtä, joista osa oli palkatonta, yhteiskuntaamme hyödyttävää, työtä. Joudun siis elämään ”mieheni siivellä”. Koen tämän nöyryyttävänä. Jotta asiaan tulisi parannus, aiheesta on meneillään kansalaisaloite.Voi luoja mikä vuodatus! Olet ollut täysin tietoisesti työelämästä poissa ja työuran palkan akennukset ja katkokset olet aikuisena vastuullisena ihmisenä ymmärtänyt vaikuttavan ansiperäiseen työeläkekertymään koko loppuelämäksi! Työelämän pelisäännöt ovat mitö ovat: ei mikään tule ainakaan helpommaksi palkansaajilla vaan jo saavutetuistakin eduista yritetään irtaantua. Kaiken lisäksi joku kehtaa vaatia valtiota apuun, että eläkettä pitäisi saada eri perustein kuin kaikki muut. Miksei rikas ukkosi hankkinut sinulle eläkevakuutusta ja sijoituksia tulevaisuuden eläkkeeseesi?!
Kenelle on niin rikas puoliso, että tämä kykenee kustantamaan kotiin jäävän osapuolen eläkkeen?
Meillä ainakin kohtalaisen tulotason varmistaa ainoastaan lasten päivähoito. Muussa tapauksessa olisi tosi niukkaa, jos oltaisiin vain toisen tulojen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
Salli mun nauraa! Naiset turvallisuushakuisia? Mitenkä tämä sopii yhteen sen terveys ja kuolemanriskin kanssa jonka nainen ottaa ollessaan raskaana ja synnyttäessään? Naisen elämä on riskiä riskin perään ja naiselle pahin paikka on jämähtää kotiin lasten kanssa koska suurinpaan osaan miehistä ei voi luottaa eikä turvata yhtään. On pakko mennä töihin mahdollisimman pian oman ja lasten hyvinvoinniin vuoksi. Suomessa kaikista korkein työllisyysprosentti naisilla on pienten lasten äideillä eikä syyttä.
Eikö neuvotteluvara ole kummallakin sama? Jos nainen sanoo äitiysloman jälkeen aikovansa palata työelämään, niin hän palaa työelämään. Tuskin mies häntä käsiraudoissa kotiin kiinnittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salli mun nauraa! Naiset turvallisuushakuisia? Mitenkä tämä sopii yhteen sen terveys ja kuolemanriskin kanssa jonka nainen ottaa ollessaan raskaana ja synnyttäessään? Naisen elämä on riskiä riskin perään ja naiselle pahin paikka on jämähtää kotiin lasten kanssa koska suurinpaan osaan miehistä ei voi luottaa eikä turvata yhtään.
Tilastojen valossa ei raskaus Suomessa taida olla kovin vaarallista, vai?
Lastenteko on naiselle aina valintatilanne, miehelle ei. Naisen ura menee automaattisesti sinä tauolle, miehen ei, jos mies itse niin päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit Lapset kirjoitti:
Jouduin luopumaan urastani noin runsaan kymmenen vuoden ajaksi, kun lapseni olivat pieniä. Puolisoni teki tuohon aikaan pitkiä työpäiviä ja oli paljon työmatkoilla. Päivähoitomaksut, jopa kahdesta lapsesta, olivat niin suuret, että lähes koko käteen jäävä palkkani meni niihin. Oli koko perheen etu, että jäin kotiin hoitamaan lapseni.
Sain vielä kolmannen lapsen ja sen myötä irtisanomisilmoituksen työnantajaltani (oli lama-aika). Uudelleen työllistyminen oli hankalaa, vaikka olin päivittänyt osaamistani opiskelemalla kotiäitiaikana. Onnistuin kuitenkin saamaan töitä, mutta työni vaatimustaso ei ollut sitä, mitä se oli ollut ennen lapsia. Toisaalta, en olisi voinutkaan ottaa vastaan työtä, jossa työpäivät venyvät, sillä meillä ei ollut isovanhempien tukiverkostoa käytettävissä.
Vuosien varrella onnistuin kuitenkin etenemään työtehtävissäni samalle tasolle kuin olin jäädessäni äitiyslomalle. Tähän meni runsaat 10 vuotta.
Nyt jäin eläkkeelle ja on koittanut lopullisen maksun aika uransa perheelle uhraamisesta. Menetettyjen ansioiden ohella menetin myös eläkkeeni, koko loppuiäksi. Tuloni tippuivat yli 60 %, vaikka olen koko ikäni tehnyt työtä, joista osa oli palkatonta, yhteiskuntaamme hyödyttävää, työtä. Joudun siis elämään ”mieheni siivellä”. Koen tämän nöyryyttävänä. Jotta asiaan tulisi parannus, aiheesta on meneillään kansalaisaloite.Voi luoja mikä vuodatus! Olet ollut täysin tietoisesti työelämästä poissa ja työuran palkan akennukset ja katkokset olet aikuisena vastuullisena ihmisenä ymmärtänyt vaikuttavan ansiperäiseen työeläkekertymään koko loppuelämäksi! Työelämän pelisäännöt ovat mitö ovat: ei mikään tule ainakaan helpommaksi palkansaajilla vaan jo saavutetuistakin eduista yritetään irtaantua. Kaiken lisäksi joku kehtaa vaatia valtiota apuun, että eläkettä pitäisi saada eri perustein kuin kaikki muut. Miksei rikas ukkosi hankkinut sinulle eläkevakuutusta ja sijoituksia tulevaisuuden eläkkeeseesi?!
Kenelle on niin rikas puoliso, että tämä kykenee kustantamaan kotiin jäävän osapuolen eläkkeen?
Jos heittäytyy miehen elätettäväksi jo niin nuorena, että on lapsentekoiässä itse, niin luulisi olevan miehellä myös rahaa satsata vaimon eläkevakuutukseen kuukausittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salli mun nauraa! Naiset turvallisuushakuisia? Mitenkä tämä sopii yhteen sen terveys ja kuolemanriskin kanssa jonka nainen ottaa ollessaan raskaana ja synnyttäessään? Naisen elämä on riskiä riskin perään ja naiselle pahin paikka on jämähtää kotiin lasten kanssa koska suurinpaan osaan miehistä ei voi luottaa eikä turvata yhtään.
Tilastojen valossa ei raskaus Suomessa taida olla kovin vaarallista, vai?
Raskaus ja synnytys ovat ihan yhtä vaarallisia, asuipa sitten Suomessa tai Nigeriassa. Se, miten niistä vaaroista selvitään voiton puolelle, on sitten jo ihan eri asia. Mutta ihan yhtä lailla voi revetä kohtu ja perä tai tulla raskausajan diabetes tai mitä tahansa, asui sitten missä vain.
Herää kysymys kuinka moni nainen haluaisi mielummin olla töissä kuin kotona kun lapset ovat vauvaiässä? Mulle olisi aivan mainiosti sopinut, että olisin viettänyt enemmän aikaa vauvan kanssa kotona, mutta vaimolleni tämä oli ehdoton no-no, eli hän vaati, että hän on kotona ja minä töissä. Ja palkat meillä oli kokoluokaltaan samassa luokassa, joten edes rahasta ei ollut kyse.
En vetäisi ihan hirveitä johtopäätöksiä tasa-arvo-ongelmista joita on tutkittu haastattelemalla vain toista sukupuolta. Itse tiedän aika monta naista, jotka ovat nimenomaan halunneet olla se, joka jää kotiin lasten kanssa. Myöhemmin sitten on kyllä valitettu omar ura loppui lapsiin.
Okei, jos sinä saat määrätä naiset hoitamaan lapsia niin minä naisena saan määrätä miehen tienaamaan vähintään lähes kahden edestä (kun minä kerran hoidan yhteisiä lapsia läheskahden edestä) ja sopimaan rahan käytöstä yksimielisesti kanssani. Ja sellaisen miehen kanssa olen lapsia tehnytkin, tokikin käyn jo itsekin töissä kun lapset eivät kotonaolijaan tarvitse. Mutta en alkaisi hoitamaan lapsia lähes kahden edestä vain koska "mies määrää kun on mies". Miksi helvetissä niin tekisin? :D Nainen ei varmana tekisi niin koska nainen on nainen.