Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Naiset eivät ehkä tajua sitä, että jos miehet "pakotetaan" vanhempainvapaalle, he eivät enää halua lapsia sitäkään vähää mitä nyt. Itse asiassa vapaa ilman lapsia varmaan kiinnostaisi paljon enemmän. Miehet joutuu jo nyt usein höynäyttämään lapsentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
Jos mies jäisi kotiin hetkeksi, syntyisi hänellekkin vahvempi side omaan lapseensa
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
Lapsia ei tarvitse kääriä kuplamuoviin, ja miehet on kuitenkin pääosin kykeneviä ihan järkeviinkin päätöksiin. Tuskimpa kukaan normaalijärjellä varustettu isä lähtee puolivuotiaan kansa benjihyppäämään.
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
Ja sitten ihmetellään, miksi kotona on uupunut vaimo, joka kokee, ettei häntä huomata. Jos (ja kun) tämäkin on osittain kulttuurista johtuva piirre, tätäkin voi muuttaa ja vaatia miehiä keskittymään myös niihin elämänsä ihmisiin.
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
No, jos ei nyt ihan ole sosiaalisesti kyvytön, oman lapsensa kanssa pärjää. Etenkin, jos opettelee tuntemaan hänet.
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Voi olla, mutta kai miehilläkin on hoivavietti?
Mikään noista syistä ei ole sellainen, miksi mies ei voisi yhtälailla jäädä kotiin hetkeksi. Ei tarvitse tarjota parasta hoivaa, riittää, kun tarjoaa riittävän hyvää hoivaa.
Tätäkin keskustelua lukiessa ei kyllä yhtään ihmetytä, miksi Suomessa enää vain pyyhepäät tekee lapsia.
Eihän tämä palsta ole kattava otos suomalaisista, mutta naiskirjoittajista enemmistö tuntuu olevan kiihkofeminismin sokaisemia miesvihaajia, joiden näkökulmasta naisille kuuluu kaikki ja joka asiasta pitää saada päättää mistään tinkimättä tai muuten on patriarkaalichauvinistista. Harvalukuiset kommentoijamiehet taas ovat omassa poterossaan melko kyvyttömiä näkemään vastapuolen näkökulmaa aiheeseen.
Omaan hyvinvointiin keskittyvässä systeemissämme lapsen tulo perheeseen tuntuu monelle olevan ylitsepääsemätön epämukavuustekijä. Olisi vaan parempi, että nämä tyypit eivät lapsia teekään, mutta tästä seuraa, ettei suomalaisia juuri tulevaisuudessa enää ole - sellaisena kuin minun ikäiseni sukupolvi asian vielä mieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
Jos mies jäisi kotiin hetkeksi, syntyisi hänellekkin vahvempi side omaan lapseensa
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
Lapsia ei tarvitse kääriä kuplamuoviin, ja miehet on kuitenkin pääosin kykeneviä ihan järkeviinkin päätöksiin. Tuskimpa kukaan normaalijärjellä varustettu isä lähtee puolivuotiaan kansa benjihyppäämään.
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
Ja sitten ihmetellään, miksi kotona on uupunut vaimo, joka kokee, ettei häntä huomata. Jos (ja kun) tämäkin on osittain kulttuurista johtuva piirre, tätäkin voi muuttaa ja vaatia miehiä keskittymään myös niihin elämänsä ihmisiin.
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
No, jos ei nyt ihan ole sosiaalisesti kyvytön, oman lapsensa kanssa pärjää. Etenkin, jos opettelee tuntemaan hänet.
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Voi olla, mutta kai miehilläkin on hoivavietti?
No ei miehillä mitään hoivaviettiä ole. Mun vaimo on ihan uupunut kyllä muutenkin. 1 lapsi eikä käy enää edes töissä (tietää, ettei enää koskaan tarvitse).
Vierailija kirjoitti:
Tätäkin keskustelua lukiessa ei kyllä yhtään ihmetytä, miksi Suomessa enää vain pyyhepäät tekee lapsia.
Eihän tämä palsta ole kattava otos suomalaisista, mutta naiskirjoittajista enemmistö tuntuu olevan kiihkofeminismin sokaisemia miesvihaajia, joiden näkökulmasta naisille kuuluu kaikki ja joka asiasta pitää saada päättää mistään tinkimättä tai muuten on patriarkaalichauvinistista. Harvalukuiset kommentoijamiehet taas ovat omassa poterossaan melko kyvyttömiä näkemään vastapuolen näkökulmaa aiheeseen.
Omaan hyvinvointiin keskittyvässä systeemissämme lapsen tulo perheeseen tuntuu monelle olevan ylitsepääsemätön epämukavuustekijä. Olisi vaan parempi, että nämä tyypit eivät lapsia teekään, mutta tästä seuraa, ettei suomalaisia juuri tulevaisuudessa enää ole - sellaisena kuin minun ikäiseni sukupolvi asian vielä mieltää.
Monet syyttää "itsekkyydestä", mutta ei suomalainen, etenkään mies, ole niin sosiaalinen kuin monet muut (etelän) kansat. Se vain on niin ja muuttuu hitaasti, jos muuttuu. Suomalainen ei saa irti tyydytystä siitä seurustelusta tyhjän päiten (muista myös lastu virrassa). Sama koskee omien lasten kanssa seurustelua - yksinolo ei haittaa, joten miehet eivät lapsia tee yksinäisyyden välttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen.
Sama täällä! Opiskelin korkeakoulututkinnon, mutta kun en millään löytänyt vakituista ja kivaa oman alani työpaikkaa, päätin hankkia lapset ja jäin kotiin. Se siitä urasta, eipä ole harmittanut. Ja kuten kirjoitit, olemme molemmat tyytyväisiä, mies ja minä.
Nykyajan työelämä on niin ankeaa ja stressaavaa, etten koe haluavani moiseen oravanpyörään. Palkat eivät korvaa niitä vaatimuksia. Haluan myös tuntea omat lapseni enkä vain kiireessä iltaisin ruokkia ja sanoa hyvää yötä.
En voi ymmärtää tällaista. Oletteko niitä äitejä, joita muistetaan äitienpäivänä kunniamerkeillä? Ensin olette synnyttäneet Suomelle lapsia 20-25 vuotta ja sen päälle niitä kasvattanut 20 vuotta, että voitte jäädä äitiydestä eläkkeelle takuueläkkeen varaan, hoitamaan lapsen lapsia. Miksi ette tavoittele enemmän? Kyllä työtätehdessäkin ehtii lapset hankkia ja hoitaa. Minuus koostuu muustakin kuin äitinä olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?
Ja siitäkin nimenomaan äitejä paheksutaan. Kukaan ei paheksu isää, jonka lapsi on päiväkodissa.
Ensimmäisen kerran törmäsin tuohon ollessani raskaana. Ei silloin valitettavasti hämmentyneenä riittänyt rohkeus sanoa kyseiselle ihmiselle, että lapsemme tulee aloittamaan päiväkodissa vuoden ikäisenä.
Mä en tajua miksi tuollaiset vanhemmat hankkii lapsia. En millään. Ihan kamalaa laittaa noin pieni hoitoon, jossa sen yksilöllisiin tarpeisiin ei millään pystytä vastaamaan. Ja missä sitä voi vaikka isompi purra ja lyödä ennen ku joku huomaa. Hyi hemmetti. Toinen ei voi mitään tehdä.
Suomessa on ihan tarpeeksi paapottu pullamössökansaa, jolle ensin pitää kouluissa luoda yksilölliset polut ja nyt eivät jaksa työelämässä muuten kuin tuetusti. Vanhemmat, ettekö huomaa millaisen karhunpalveluksen teette lapsille silottamalla heidän tiensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Ei kannata luottaa vain omaan kokemukseensa. Tilastot kertovat, että miehet keskimäärin osallsituvat erjen pyörittämiseen merkittävästi vähemmän kuin naiset. Näin se vain on, vaikka sinun parisuhteessasi olisi käynyt toisin. Oman mieheni löysin ihan yliopistolta. Huonosti valitsin, mutta hänen kyvyttömyytensä kestää hänen mielestään tylsää lapsiperhearkea tuli kyllä yllätyksenä. My bad, kai sitten.
Kannattaa valita taistelunsa. Sovin isot linjat miehen kanssa etukäteen. Kuten että hän jää myös vanhempainvapaalle. Se sopimus piti. Ennen lapsia en edes osannut ajatella mikä järjestelyrumba esim. Kaikkien kausivaatteiden ja varusteiden hankinta on . Nuo olen hoitanut tyynesti itse ja jos en ole jaksanut, on mies kyllä tehnyt vuorostaan, kunhan vain olen ottanut asian puheeksi. Naiset joustavat liikaa lapsiperheissä! Hommia saisi jaettua tasan, kun asioista sovittaisiin, eikä nainen automaattisesti ottaisi kaikkea hoitaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin feministisenä aikana on varmaan epäsuosittua sanoa, että naisen on yleensä luonnollisempaa jäädä hoitamaan lapsia:
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Tosin nykyajan feministisessä yhteiskunnassa ei haluta tunnustaa tällaisia eroja, vaan rummutetaan kaikkia eroavaisuuksia pienemmiksi, vaikka lain pakottamana jos ihmiset eivät muuten halua.
- naisille syntyy helpommin side vauvaan odotusaikana esim. hormonien vaikutuksesta ja siitä että on kantanut ja synnyttänyt lapsen
Jos mies jäisi kotiin hetkeksi, syntyisi hänellekkin vahvempi side omaan lapseensa
- naiset ovat luonnostaan enemmän turvallisuushakuisia ja miehet riskinottajia; kumpi piirre sopii pienen lapsen kanssa paremmin?
Lapsia ei tarvitse kääriä kuplamuoviin, ja miehet on kuitenkin pääosin kykeneviä ihan järkeviinkin päätöksiin. Tuskimpa kukaan normaalijärjellä varustettu isä lähtee puolivuotiaan kansa benjihyppäämään.
- miehille on tyypillisempää keskittyä töihin kaiken muun elämän kustannuksella
Ja sitten ihmetellään, miksi kotona on uupunut vaimo, joka kokee, ettei häntä huomata. Jos (ja kun) tämäkin on osittain kulttuurista johtuva piirre, tätäkin voi muuttaa ja vaatia miehiä keskittymään myös niihin elämänsä ihmisiin.
- naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet ja lasten kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja
No, jos ei nyt ihan ole sosiaalisesti kyvytön, oman lapsensa kanssa pärjää. Etenkin, jos opettelee tuntemaan hänet.
- naisilla on yleensä suurempi hoivavietti luonnostaan
Voi olla, mutta kai miehilläkin on hoivavietti?
Mikään noista syistä ei ole sellainen, miksi mies ei voisi yhtälailla jäädä kotiin hetkeksi. Ei tarvitse tarjota parasta hoivaa, riittää, kun tarjoaa riittävän hyvää hoivaa.
Naisten suurempi hoivavietti ja miesten suurempi työntekovietti on ihan kulttuurin ja kasvatuksen tulos. On totta, että nainen kokee vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen kautta lapsen tulon konkreettisemmin kuin mies ja hormonitkin vaikuttaa, mutta tutkimusten mukaan myös miehen hormonitoiminta muuttuu jos hän on tiiviisti mukana odotuksessa ja vauvan hoidossa, joten miehillekin tulee "hoivavietti" jos antaa sen tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tinkinyt mistään. Minulla ei edes ole mitään urahaaveita. En ymmärrä elämän omista työlle ollenkaan. Minä teen työtä jotta voin palkalla osallistua perheen elättämiseen ja loput käyttää lomailuun, ostoksiin.. mihin nyt huvittaa. Miksi pitäisi edes muuhun pyrkiä? Elämä on hyvää näin! Jaamme miehen kanssa tasapuolisesti vastuun sekä kodin- että lasten hoitamisen suhteen. Molemmat käydään itselle mieleisissä töissä, ja tienataan kohtuullisen hyvin, mutta kummallakaan ei ole minkäänlaisia suunnitelmia kehittää itseään uralla eteenpäin koulututtautumalla lisää tai muuten panostamalla nykyistä enemmän töihin. Me nautimme perheestä, vapaa-ajasta, ystävistä, harrastuksista... työ on ainostaan keino mahdollistaa hyvä elämä. Ei sen enempää. Enkä ymmärrä miksi näin ei voisi olla. Jos olisin syntynyt muurahaiseksi, ajattelisin varmaan toisin, mutta nyt saan nautintoa ja hyvää oloa ihan muista asioista kuin työstä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten suurempi hoivavietti ja miesten suurempi työntekovietti on ihan kulttuurin ja kasvatuksen tulos. On totta, että nainen kokee vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen kautta lapsen tulon konkreettisemmin kuin mies ja hormonitkin vaikuttaa, mutta tutkimusten mukaan myös miehen hormonitoiminta muuttuu jos hän on tiiviisti mukana odotuksessa ja vauvan hoidossa, joten miehillekin tulee "hoivavietti" jos antaa sen tapahtua.
Ei ole kasvatuksen tulos. Eikä varsinkaan kulttuurin. Vai voitko nimetä kulttuurin, jossa isät hoitaisivat vauvoja enemmän kuin äidit? Sellaista ei ole. Metsästäjä-keräilijäkulttuureissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että sylilasta kantaa puolet ajasta oma äiti, 10–30 % vanhempi sisarus, isoäiti noin 10 % ja muut sukulaiset 15–20 %. Sylilapsen isä ja veli kantavat lasta keskimäärin 1–5 % ajasta (Rotkirch 2015).
Taustalla on pitkä nisäkäslajien evoluution tuottama muokkaus. Ihminen on toki joustava ja on totta, että esim. pienen lapsen kanssa paljon aikaa lähikontaktissa viettävän miehen testosteronitaso laskee, mikä lisää hoivaavuutta ja vähentää kilpailullisuutta työelämässä, mutta sellaista kasvatusmetodia tai kulttuuritekijää ei ole, joka poistaisi sukupuolten väliset erot niin, ettei niillä olisi merkitystä.
Ihmiset ovat lopulta kuitenkin yksilöitä, ja siksi on tärkeää, että yhteiskunta mahdollistaa perheille erilaiset ratkaisut sen mukaan, mikä perheelle sopii. Jollekin isälle vauvan hoivaaminen sopii paremmin kuin äidille ja toisessa perheessä vanhemmat voivat olla siinä yhtä hyviä, mutta se, että enemmistö perheistä valitsee perinteisen ratkaisun, ei ole yleinen tasa-arvo-ongelma. Mikä tahansa vastuunjakomalli voi olla ongelma, jos osapuolet itse kokevat sen epäreiluksi ja itselleen sopimattomaksi, mutta siinä tapauksessa kannattaa keskittyä muuttamaan niitä oman perheen käytäntöjä, eikä vaatia poliittisia ratkaisuja, jotka pakottavat muut ihmiset tekemään ratkaisuja, joita he eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys kuinka moni nainen haluaisi mielummin olla töissä kuin kotona kun lapset ovat vauvaiässä? Mulle olisi aivan mainiosti sopinut, että olisin viettänyt enemmän aikaa vauvan kanssa kotona, mutta vaimolleni tämä oli ehdoton no-no, eli hän vaati, että hän on kotona ja minä töissä. Ja palkat meillä oli kokoluokaltaan samassa luokassa, joten edes rahasta ei ollut kyse.
Olisin mielellään mennyt töihin kun kuopus oli n. 6kk jos mies ois sitten hoitanut myös yöheräilyt. Tämäpä ei miehelle sopinut, vaihtoehto minun kotona ololle olisi ollut päivähoito lapselle. Olin sitten kotona yhteensä melkein kaksi vuotta, edelleen hoidan kaikki yöheräilyt, vaikka joudun ajamaan töiden takia 150km päivässä ja mies tekee etätöitä. Onneksi lapset harvoin herättää montaa kertaa yössä nykyään... Ja joo, on puhuttu, mies ei kuulemma vaan herää lasten ääniin.
Minä olen nainen ja valmistuin ammattiini ja sain vakipaikan juuri kun lapsemme syntyi. Olisin halunnu palata töihin heti, kun mahdollista, sillä kotiäitiys ei tuntunut omalta ja halusin panostaa työhöni. Yritin kiivaasti saada miestä ottamaan osansa vanhempain vapaasta (hän oli saanut työn n. Puoli vuotta ennen lapsen syntymää.), mutta asiasta ei todellakaan keskusteltu. Mies oli järkkymätön siinä, että hän ei aio riskeerata uutta työpaikkaansa lapsen takia. Lopulta tarvittiin anoppikin jyrähtämään, että mies ei työtänsä riskeeraa. Ja niin minä olin sitten minimipäivärahalla kotona, vaikka olisin halunnut töihin. Mies olisi vieläpä saanut ansiosidonnaista vanhempainrahaa, joten taloudellisesti olisi myös ollut kannattavaa niin päin. Mutta mies oli päätöksensä tehnyt eikä minulla synnyttävänä osapuolena ollut sanavaltaa asiaan. Haaveilen, että voisin olla taloudellisesti itsenäinen ja säilyttää elintasoni riippumatta miehestä. Se taas vaatisi ponnistuksia uralla. Olen juuri vaihtanut alaa sote-alalta miesvaltaiselle alalle, jotta pääsisin itsekin etenemään. Olen nyt 30v ja vastavalmistunut suunnitteluinsinööri. Mies haluaisi, että palaisin takaisin naisvaltaiselle alalle, sillä hän ei pidä siitä, että merkittävä osa kollegoistani on miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että vaihtoehtoja ei ollut, koska pientä vauvaa ei mihinkään hoitoonkaan voi laittaa, eivätkä vanhempani asuneet samalla paikkakunnalla. En yhtään viihtynyt alati huutavan vauvan kanssa neljän seinän sisällä 24/7, kaipasin niin paljon töihin, muiden aikuisten pariin.. vauvan kanssa kun ei voinut käydä edes kahvilassa, niin paljon se huusi, yöt ja päivät. Mies teki pitkää päivää ja tuli usein vasta illalla kotiin. Hän ei viihtynyt kotona, kuten en minäkään, mutta hän pääsi sitä sentään töihin pakoon, kun taas minä olin ympäri kellon niiden seinien vanki.
Ei kannattaisi lisääntyä, niin voi keskittyä siihen uraan.
Mieheni ei halunnut pitää päivääkään isyyslomaa. Käytännössä olin yksinhuoltaja, päävastuu lapsista ja kodista oli minulla. Harrastuksia, ja matkusteluja hänellä oli monta kertaa vuodessa. Siis omia menoja. Kerran jätin 1-vuotiaan hänelle, ja olin kolme yötä matkalla. Ajattelin, että oli hänen vuoronsa osallistua. Parin vuoden kuluttua selvisi, että hän olikin vienyt 1-vuotiaan puolituttuun perheeseen hoitoon. Satuimme käymään siellä kylässä. Itse halusin lapset hoitaa, kunnes nuorin oli kolmevuotias. Nautin siitä ajasta suunnattomasti. Olisin toki toivonut, että hänkin olisi osallistunut enemmän. Ajattelin aina toiveikkaasti, että hän muuttuu.
Valitettavasti meidän perheessämme, isä ei halunnut pitää edes isyysvapaata ollenkaan. Häneltä puuttui hoivavietti, ja silloin on vaikea siihen pakottaa.
Voisiko akka selittää, miksi raivolla puolustatte vuonna 2023 miesten sukunimien ylivaltaa, samalla kun miehiltä ei näy MITÄÄN eleitä naisten eteen? :D Mikä järki tuossa oikeasti on? Saatte tasan syyttää itseänne tuosta myös, koska tehän itse suositte miehiä ja poikia kaikessa, sekä opetatte että mies on perheen tärkein ja ylintä valtaa käyttävä henkilö vaikka hän ei tee mitään. Miksi akka itsekin pitää miehen sukunimeä tärkeämpänä, vaikka mies ei tee perheessä mitään? Miehethän pillastuu jos nainen haluaa varakkaan miehen, samalla kun miehet eivät muuta teekään kuin käytä naisia oman hyötynsä kasvattamiseen.
Miksi te pällit romantisoitte avioliittoa ja kaikkia sen hirveitä, nasvihaisia perinteitä? Joka kolmas nainen kokee väkivaltaa suhteessa, onko tässä kiitos nimenvaihdostanne? Miehet ei tee muuta kuin laiskottele ja ole turvallisuusuhka, joten miksi te suositte heitä? Luuletteko oikeasti että miehet suostuisi siihen että kaikki miehet vaihtelisi nimeään akan mukaan? Tuollainen mies naurettaisiin pihalle.
Kaiken huipuksi tyttöjä ei haluta koska he eivät jatka isänsä nimeä, ja silti avioakat kiljuu niille harvoille feministeille jotka tätä syrjivää tapaa kritisoivat. Kritisoikaa miehiä. He ovat niitä jotka arvottavat nimiroolinne alas ja käyttävät sitä syrjintään. On siinä susi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten suurempi hoivavietti ja miesten suurempi työntekovietti on ihan kulttuurin ja kasvatuksen tulos. On totta, että nainen kokee vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen kautta lapsen tulon konkreettisemmin kuin mies ja hormonitkin vaikuttaa, mutta tutkimusten mukaan myös miehen hormonitoiminta muuttuu jos hän on tiiviisti mukana odotuksessa ja vauvan hoidossa, joten miehillekin tulee "hoivavietti" jos antaa sen tapahtua.
Ei ole kasvatuksen tulos. Eikä varsinkaan kulttuurin. Vai voitko nimetä kulttuurin, jossa isät hoitaisivat vauvoja enemmän kuin äidit? Sellaista ei ole. Metsästäjä-keräilijäkulttuureissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että sylilasta kantaa puolet ajasta oma äiti, 10–30 % vanhempi sisarus, isoäiti noin 10 % ja muut sukulaiset 15–20 %. Sylilapsen isä ja veli kantavat lasta keskimäärin 1–5 % ajasta (Rotkirch 2015).
Taustalla on pitkä nisäkäslajien evoluution tuottama muokkaus. Ihminen on toki joustava ja on totta, että esim. pienen lapsen kanssa paljon aikaa lähikontaktissa viettävän miehen testosteronitaso laskee, mikä lisää hoivaavuutta ja vähentää kilpailullisuutta työelämässä, mutta sellaista kasvatusmetodia tai kulttuuritekijää ei ole, joka poistaisi sukupuolten väliset erot niin, ettei niillä olisi merkitystä.
Ihmiset ovat lopulta kuitenkin yksilöitä, ja siksi on tärkeää, että yhteiskunta mahdollistaa perheille erilaiset ratkaisut sen mukaan, mikä perheelle sopii. Jollekin isälle vauvan hoivaaminen sopii paremmin kuin äidille ja toisessa perheessä vanhemmat voivat olla siinä yhtä hyviä, mutta se, että enemmistö perheistä valitsee perinteisen ratkaisun, ei ole yleinen tasa-arvo-ongelma. Mikä tahansa vastuunjakomalli voi olla ongelma, jos osapuolet itse kokevat sen epäreiluksi ja itselleen sopimattomaksi, mutta siinä tapauksessa kannattaa keskittyä muuttamaan niitä oman perheen käytäntöjä, eikä vaatia poliittisia ratkaisuja, jotka pakottavat muut ihmiset tekemään ratkaisuja, joita he eivät halua.
Yhteiskunta voi kuitenkin lisätä tasa-arvoa sillä, että isiä kannustetaan pitämään vapaat kiintiöimällä ne. Jos se ei ole perheelle mieluinen vaihtoehto, niin äidin kotiin jäämisen voi rahoittaa ihan itse.
Meillä ei lupailtu mitään vaan hoidettiin hommat. Nyt teini-ikäinen puhuu edelleen molemmille vanhemmilleen, kumpikaan vanhemmista ei ole ollut kadoksissa lapsen arjesta, vaikka töissä ollaan käyty.