Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt kirjoitti:
Niin se vaan meilläkin kävi, että miehen työ on nyt paljon tärkeämpää kuin minun työ ja opiskelut. Alkujaan puhuttiin, että palaan töihin lapsen ollessa 9 kk ja mies jää hoitamaan kotiin muutamaksi kuukaudeksi ja 1 v lapsi hoitoon. Mutta mies ei kuulemma uskalla nyt töistä jäädä vapaalle ettei vaan tule potkuja ja kun juuri on hyvässä vaiheessa ura ja työt onnistuu..
Voisinhan toki töihin mennä ja lapsen vaan viedä hoitoon, mutta tiedän, että viemiset ja hakemiset yms. jää minun kontolleni ja jos lapsi sairastuu, niin tokihan minä jään kotiin hoitamaan. Tähän päälle vielä minun kesken olevat opiskelut, joihin mies myös lupasi tukensa ennen lasta. Vaan eipä ole apua ja tukea herunut niin, että saisin edes kursseja suoritettua.
Mitä pitäisi siis tehdä?Puhua, puhua ja puhua. Kunnes saatte sellaisen järjestelyn joka sopii molemmille. Muistuta miestä antamistaan lupauksista.
Sun pitää kysyä on todella ongelma se, että mies pelkää työpaikkansa puolesta vai onko tuo vain hiekkaa sun silmiin -selitys.
Teidän pitää sopia keskenänne miten toimitte, eli pari vaihtoehtoa. Sitten miehen on voitava puhua työnantajansa kanssa ja sovittava mikä käy teillä ja miehen työnantajalle.
Jos se ei onnistu, vaan kaikki vastuu lapsista jää sulle, voit rauhassa laskea, että sulla se vastuu tulee olemaan vuosikausia eteenpäin. Sitten mietit suostutko siihen vai et ja toimit sen mukaan.
Joten paras olisi sopia nyt asiasta, kun lapsi on pieni, eikä sinnitellä, koska se tarkoittaa että sun ura ja työtulot menevät Kankkulan kaivoon ja miehen ura, tili, eläke ja vapaa-aika vaan kasvaa sun menetysten kustannuksella.
Sitten tulee helposti ero, kun sua alkaa epäreiluus kenkuttaa. Teidän välinen suullinen sopimushan sentään on tehty asiasta. Jos mies muuttaa sopimuksen sisältöä omaksi edukseen, miten hän aikoo korvata sen sinulle? Rahassa, ajassa, miten?
On hyvä huomauttaa, että jos teille tulee ero, niin haluat tietysti viikko-viikko -systeemin, jolloin miehen on pakko tehdä jotain järjestelyjä työnantajansa kanssa. Eivät voi miehet ja heidän työnantajansa päästä kuin koirat veräjästä.
Kyllä tässä on vaan vedottava lupauksiin tasa-arvosta ja annettava uhkavaatimuksia sekä unohdettava kiltin tytön rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.
Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?
Ei kuitenkaan oikein voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Suomessa perheiden talous on viritetty kahden työssäkävijän varaan. Siksi usein on käytännön pakko, että pienituloisempi jää kotiin. Ylivoimaisesti merkittävin perheissä riitoja aiheuttava asia on talous. Kun rahahuolet astuu ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta ulos, sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Miksi tämä on mitenkään mysteeri? Naisilla on tapana avioitua ja mennä yhteen saman- tai parempituloisen miehen kanssa. Silloinkin kun tulot ovat molemmilla samat, nainen saa kotihoitotukia ja avustuksia miehiä enemmän joten suurin osa perheistä varmasti tekee matikkansa ja tulee siihen johtopäätökseen että perheelle tulee enempi rahaa synnytyksen jälkeen jos mies painuu takaisin töihin ja äiti jää kotiäidiksi.
Tulevaisuudessa kun isä saa täsmälleen 100% samat vapaat ja korvaukset, perheet neuvottelee enemmän omien mieltymyksien kuin elämän realiteettien ja rahantulon mukaan nämä asiat. Mutta sitä odotellessa simppeli fakta on että jos molemmat osapuolet ovat samantuloisia ja isä jää kotiin, koko perheelle jää vähemmän rahaa käytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aikanaan tällaisesta taruolennosta eli uraa tekevä nainen haaveilin. Mutta joo elämä opetti, että naiset ei halua tehdä työtä eivätkä ainakaan uraa.
Uranaista ei pysty lahjomaan. Ne eivät välttämättä halua perhekuplaan, vaan haluavat keskittyä mielummin työhön ja mielekkääseen vapaa-aikaan.
Kai uranaistakin rakkaus kiinnostaa, eli mies, ellei sitten ole lesbosta kyse.
Totta kai kiinnostaa. Mutta ongelmaa ei olekaan jos ollaan lapseton pari. Usein onnistuu parisuhde niin että kumpikin elää omassa asunnossaan. Tai yhdessäkin. Ihan harmonisesti ja tasa-arvoisesti.
Lapsen syntymä onkin sitten se tilanne missä tasa-arvo alkaa järkkyä tai jopa romahtaa naisen tappioksi. Etenkin jos eletään yhdessä samassa taloudessa. Siinä äkkiä ollaan vanhakantaisissa rooleissa, eikä niistä päästä pois.
Tosiasia on että miehille on niin edullista ja helppoa, että nainen hoitaa kodin ja lapset, koska naiset tekevät en ilmaiseksi. Moni nainen on omassa kodissaan kuin nämä työkkärin 9 e/päivässä tekevät työttömät, jotka ovat halpistyövoimaa, jolla yritykset porskuttavat.
Miehen kanssa kannattaa esittää ettei missään nimessä jää kotiin, ja sitten laskette miten paljon se tulisi teille maksamaan, esim. niin että kotiin otetaan palkallinen lapsenhoitaja, kodinhoitaja, yms. Siinä ne kulut selkenee konkreettisesti kaikille. Jos naisena/miehenä aikoo jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, pitää myös laskea kuinka paljon kotiinjäävä menettää palkassa, omassa ajassa, urakehityksessä, ja työeläkkeessä -- ja kuinka paljon se toinen hyötyy.
Kun nuo laskelmat ovat paperilla, niin alkaa olla helpompi neuvotella niin ettei lähdetä sellaisesta lähtökohdasta että kukaan jää ilmaiseksi työvoimaksi kotiin ilman erityisiä korvauksia jne...
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on mitenkään mysteeri? Naisilla on tapana avioitua ja mennä yhteen saman- tai parempituloisen miehen kanssa. Silloinkin kun tulot ovat molemmilla samat, nainen saa kotihoitotukia ja avustuksia miehiä enemmän joten suurin osa perheistä varmasti tekee matikkansa ja tulee siihen johtopäätökseen että perheelle tulee enempi rahaa synnytyksen jälkeen jos mies painuu takaisin töihin ja äiti jää kotiäidiksi.
Tulevaisuudessa kun isä saa täsmälleen 100% samat vapaat ja korvaukset, perheet neuvottelee enemmän omien mieltymyksien kuin elämän realiteettien ja rahantulon mukaan nämä asiat. Mutta sitä odotellessa simppeli fakta on että jos molemmat osapuolet ovat samantuloisia ja isä jää kotiin, koko perheelle jää vähemmän rahaa käytettäväksi.
Jos miehiä ei työelämässä suosittaisi naisten kustannuksella, ei tällaisia asioita tarvitsisi pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehiä ei työelämässä suosittaisi naisten kustannuksella, ei tällaisia asioita tarvitsisi pohtia.
Kerro ihmeessä miten heitä Suomessa suositaan enemmän. Meillä on pääministerinä naispuolinen ex-kassaneiti. Kerro nyt miten naisia sorretaan työelämässä Suomessa. Ei jenkeissä, ei Aasiassa, vaan Suomessa. Ja muista miinustaa pois tuloksista miesten armeija joka myöhästyttää miesten uraa vuodella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap. En tunne yhtään perhettä, jossa se nainen tienaisi enemmän kuin mies, jolloin olisi perusteltua perheen yhteisen hyvän puolesta jauhaa mistään urasta.
Palstalla toki on naisia jotka tienaa miestä enemmän. He ryntäävät tähän ketjuun muutaman sekunnin sisällä kertomaan kuinka poikkeus on itse asiassa enemmistö. Onnea teidän äänihuulille, en ole kuulemassa enää silloin, adios.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Kannatan kiintiöitä isille. Tosiasia on etteivät miehet halua jäädä kotiin. Sehän on nähty, kun hoitovapaiden jakaminen on ollut vapaaehtoista. Ongelmana on myös naiset, jotka keksivät erityistapauksia ja pitävät miestensä töitä omiaan tärkeimpinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
On olemassa niitä supernaisia, jotka oikeasti hoitaa kaiken. Minun lapsuudessa isä teki uraa ja asui viikot 400km päässä, äidillä vastuullinen ja raskas kokopäivätyö, omakotitalo maalla, lampaita, koira, kissoja ja kaksi lasta. Ja hän jotenkin uskomattomalla tavalla selvisi siitä, ei ole nyt jälkeenpäinkään koskaan sanonut että olisi ollut kovin raskasta. Itse en kyllä voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen yhtälöön, en todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on mitenkään mysteeri? Naisilla on tapana avioitua ja mennä yhteen saman- tai parempituloisen miehen kanssa. Silloinkin kun tulot ovat molemmilla samat, nainen saa kotihoitotukia ja avustuksia miehiä enemmän joten suurin osa perheistä varmasti tekee matikkansa ja tulee siihen johtopäätökseen että perheelle tulee enempi rahaa synnytyksen jälkeen jos mies painuu takaisin töihin ja äiti jää kotiäidiksi.
Tulevaisuudessa kun isä saa täsmälleen 100% samat vapaat ja korvaukset, perheet neuvottelee enemmän omien mieltymyksien kuin elämän realiteettien ja rahantulon mukaan nämä asiat. Mutta sitä odotellessa simppeli fakta on että jos molemmat osapuolet ovat samantuloisia ja isä jää kotiin, koko perheelle jää vähemmän rahaa käytettäväksi.
Jos miehiä ei työelämässä suosittaisi naisten kustannuksella, ei tällaisia asioita tarvitsisi pohtia.
Nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap. En tunne yhtään perhettä, jossa se nainen tienaisi enemmän kuin mies, jolloin olisi perusteltua perheen yhteisen hyvän puolesta jauhaa mistään urasta.
Palstalla toki on naisia jotka tienaa miestä enemmän. He ryntäävät tähän ketjuun muutaman sekunnin sisällä kertomaan kuinka poikkeus on itse asiassa enemmistö. Onnea teidän äänihuulille, en ole kuulemassa enää silloin, adios.
Se, että sinä et tunne ei toki tarkoita ettei niitä perheitä olisi ja paljon. Minä tunnen joitain, ja myös niitä, joissa nainen tienasi ennen lapsia enemmän, mutta sattuneesta syystä perhevapaiden jälkeen tilanne on kääntynyt toisin päin.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.