Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Täällä vastailee useampi, ei vain yksi työelämää varsin tasa-arvoisena pitävää. Bisneksen puolella naiset eivät varmaan vielä tasa-arvoisia, julkisella puolella ei syrjintää enää näy. Kun katsot nuorempien ikäluokkien uria ei syrjintää voi nimitysten perusteella väittää oleva mitenkään yleisesti. Eri asia on, että vielä liian monet naiset itse tyytyvät vähään, eivät jatkokouluta itseään, eivät hae johtaville paikoille tarpeeksi. Tuo niitä vanhoja malleja joihin yhteiskunta yrittää vaikuttaa kiintiöillä jne. Sukupuoleen on helppo vedota jos naisena ei ole saanut paikkaa mitä halusi - tai toisinpäin, tuntemani laiskahko nuorimies koki vahvasti tulleensa syrjityksi sukupuolensa vuoksi kun hävisi kilpailussa työpaikan reippaale nuorelle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Täällä vastailee useampi, ei vain yksi työelämää varsin tasa-arvoisena pitävää. Bisneksen puolella naiset eivät varmaan vielä tasa-arvoisia, julkisella puolella ei syrjintää enää näy. Kun katsot nuorempien ikäluokkien uria ei syrjintää voi nimitysten perusteella väittää oleva mitenkään yleisesti. Eri asia on, että vielä liian monet naiset itse tyytyvät vähään, eivät jatkokouluta itseään, eivät hae johtaville paikoille tarpeeksi. Tuo niitä vanhoja malleja joihin yhteiskunta yrittää vaikuttaa kiintiöillä jne. Sukupuoleen on helppo vedota jos naisena ei ole saanut paikkaa mitä halusi - tai toisinpäin, tuntemani laiskahko nuorimies koki vahvasti tulleensa syrjityksi sukupuolensa vuoksi kun hävisi kilpailussa työpaikan reippaale nuorelle naiselle.
Hahhaaa! Varsinainen vitsiniekka olet. Julkisella sektorilla miehille maksetaan kunnissa enemmän samasta työstä. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/76de8a2b-adee-4fc7-ae3d-4a183ba3dab2
Äiti pitää olla lapsi kanssa kotona. Lapsi maito juo.
Olen tinkinyt urahaaveista. Mies vuorotyössä mutta ulosotossa ja lasten hoitovastuu minulla. Pakko tehdä duunia jossa työajat sellaiset että pystyn viemään ja hakemaan lapset päiväkodista sekä koulusta kun tukiverkostot riittämättömät. Opiskelu ei onnistu nykytilanteessa taloudellisista syistä, opintolainaa en ota kun miehen velkataakkaa auttanut hoitamaan parhaani mukaan. Sinnitellään yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Eipä ole. Tutkimukset väittävät Suomessa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Täällä vastailee useampi, ei vain yksi työelämää varsin tasa-arvoisena pitävää. Bisneksen puolella naiset eivät varmaan vielä tasa-arvoisia, julkisella puolella ei syrjintää enää näy. Kun katsot nuorempien ikäluokkien uria ei syrjintää voi nimitysten perusteella väittää oleva mitenkään yleisesti. Eri asia on, että vielä liian monet naiset itse tyytyvät vähään, eivät jatkokouluta itseään, eivät hae johtaville paikoille tarpeeksi. Tuo niitä vanhoja malleja joihin yhteiskunta yrittää vaikuttaa kiintiöillä jne. Sukupuoleen on helppo vedota jos naisena ei ole saanut paikkaa mitä halusi - tai toisinpäin, tuntemani laiskahko nuorimies koki vahvasti tulleensa syrjityksi sukupuolensa vuoksi kun hävisi kilpailussa työpaikan reippaale nuorelle naiselle.
Hahhaaa! Varsinainen vitsiniekka olet. Julkisella sektorilla miehille maksetaan kunnissa enemmän samasta työstä. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/76de8a2b-adee-4fc7-ae3d-4a183ba3dab2
Tsekkasitko tarkemmin tuota listaa? Hyvin mmonissa nimikkeissä naisen keskipalkka oli miestä suurempi. Joissakin tapauksissa miehillä selkeästi suurempi, esim. ylilääkäri. Tuossa olisi kiva nähdä sukupuolten ikäjakauma, todennäköisesti niitä hyväpalkkaisia miehiä enemmän eläköityvissä ikäluokissa jolloin palkka suurempi, kun nyt sekä valtiolla ja kunnilla ikälisärakenne vielä näkyy palkoissa... Keksi joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Eipä ole. Tutkimukset väittävät Suomessa toisin.
Linkki tällaiseen tutkimukseen? Henry Laasasen blogi ei kelpaa lähteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahhaaa! Varsinainen vitsiniekka olet. Julkisella sektorilla miehille maksetaan kunnissa enemmän samasta työstä. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/76de8a2b-adee-4fc7-ae3d-4a183ba3dab2
Niin paitsi että se olisi laitonta, joten joko tuo artikkeli jättää jotain kertomatta siitä mistä nuo luvut tulevat tai sitten kaikki Suomen kunnat syyllistyvät rikokseen mitä on vähän vaikeampi uskoa. Saman palkkaluokan työntekijä samassa hommassa lain mukaan tulee saada sama tuntipalkka. Joten toisin sanoen nuo erot selittyvät joko sillä että vakituisia miestyöntekijöitä on enemmän ja ollut kauemmin töissä kuin naisvakkareita (neljäs tai peräti viides palkkaluokka toisen tai kolmannen sijaan), tai osa-aikaisista on isompi edustus naisia ja suurempi osa vanhoista vakkareista ovat miehiä.
Sillä tavalla selittyy myös miksi naisvaltaisilla aloilla tuon saman linkin mukaan naisten mediaanitulot ovat suuremmat kuin miesten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Ja palkkaerot pitäisi tasoittaa. Ei saa olla matalapalkka-aloja, joissa palkan mataluus johtuu vain ja ainoastaan siitä että valtaosa työntekijöistä on naisia.
Sehän on muuten jopa laissa kiellettyä.
Samalla logiikalla pitäisi olympialaisissa kulta- ja pronssimitalistien piste-erot tasoittaa ihan tasa-arvomielessä.
Näin aluksi: mihinkään johtopaikoille ei saada tasaista sukupuolijakaumaa, koska naiset ei samassa määrin pyri noihin paikkoihin. Ei, se ei riitä että joulupukilta villasukissa ja teekuppi kädessä omalla sohvalla haaveilee vaan että panee saman ajan, energian ja uhraukset oman uransa hyväksi ja sitten aktiivisesti pyrkii noihin paikkoihin. Palstalaisten ja muiden idioottien logiikka on se, että jos jotain johtajan paikkaa hakee 8 miestä ja 2 naista ja kaikki ovat yhtä hyviä, jos mies valitaan se on syrjintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Täällä vastailee useampi, ei vain yksi työelämää varsin tasa-arvoisena pitävää. Bisneksen puolella naiset eivät varmaan vielä tasa-arvoisia, julkisella puolella ei syrjintää enää näy. Kun katsot nuorempien ikäluokkien uria ei syrjintää voi nimitysten perusteella väittää oleva mitenkään yleisesti. Eri asia on, että vielä liian monet naiset itse tyytyvät vähään, eivät jatkokouluta itseään, eivät hae johtaville paikoille tarpeeksi. Tuo niitä vanhoja malleja joihin yhteiskunta yrittää vaikuttaa kiintiöillä jne. Sukupuoleen on helppo vedota jos naisena ei ole saanut paikkaa mitä halusi - tai toisinpäin, tuntemani laiskahko nuorimies koki vahvasti tulleensa syrjityksi sukupuolensa vuoksi kun hävisi kilpailussa työpaikan reippaale nuorelle naiselle.
Olet väärässä. Naisten ja miesten palkkaerot ovat koko ajan kasvaneet.
Jos täällä ollaan sinusta niin tasa-arvoisia, miten selität tämän faktan?
Sori, totuus on toinen eli kuten STTK:ssa sanottiin Kauppalehden haastattelussa: ”Suomea voidaan jo kutsua palkkatasa-arvon takapajulaksi”.
Tämä ongelma ei siis koske vaan iäkkäämpiä naisia, vaan nuoria sukupolvia, ja tulevia sukupolvia. Ja varmasti ellei vanhemmuutta pystytä jakamaan paremmin, myös ne nykyiset päiväkoti-ikäiset tytöt tulevat vielä jäämään kotiin vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Ja palkkaerot pitäisi tasoittaa. Ei saa olla matalapalkka-aloja, joissa palkan mataluus johtuu vain ja ainoastaan siitä että valtaosa työntekijöistä on naisia.
Sehän on muuten jopa laissa kiellettyä.Samalla logiikalla pitäisi olympialaisissa kulta- ja pronssimitalistien piste-erot tasoittaa ihan tasa-arvomielessä.
Näin aluksi: mihinkään johtopaikoille ei saada tasaista sukupuolijakaumaa, koska naiset ei samassa määrin pyri noihin paikkoihin. Ei, se ei riitä että joulupukilta villasukissa ja teekuppi kädessä omalla sohvalla haaveilee vaan että panee saman ajan, energian ja uhraukset oman uransa hyväksi ja sitten aktiivisesti pyrkii noihin paikkoihin. Palstalaisten ja muiden idioottien logiikka on se, että jos jotain johtajan paikkaa hakee 8 miestä ja 2 naista ja kaikki ovat yhtä hyviä, jos mies valitaan se on syrjintää.
Ja millainen idiootti pitää olla kuvitellakseen etteivät naiset kohtaa enää syrjintää työmarkkinoilla, kun maassa on ollut muutama nainen pääministerinä ja yksi presidenttinä? Se on aika vähäinen määrä verrattuna kyseisissä tehtävissä tehtävissä toimineisiin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelet tuon väitteesi, että sukupuolisyrjintä on nykyään hyvin harvinaista?
Koska se on? Suomi on tasa-arvoisuustilastoissa maailman huippua. Meillä on pääministerinä kirjaimellisesti ruohonjuuritason työltä aloittanut nainen.
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Täällä vastailee useampi, ei vain yksi työelämää varsin tasa-arvoisena pitävää. Bisneksen puolella naiset eivät varmaan vielä tasa-arvoisia, julkisella puolella ei syrjintää enää näy. Kun katsot nuorempien ikäluokkien uria ei syrjintää voi nimitysten perusteella väittää oleva mitenkään yleisesti. Eri asia on, että vielä liian monet naiset itse tyytyvät vähään, eivät jatkokouluta itseään, eivät hae johtaville paikoille tarpeeksi. Tuo niitä vanhoja malleja joihin yhteiskunta yrittää vaikuttaa kiintiöillä jne. Sukupuoleen on helppo vedota jos naisena ei ole saanut paikkaa mitä halusi - tai toisinpäin, tuntemani laiskahko nuorimies koki vahvasti tulleensa syrjityksi sukupuolensa vuoksi kun hävisi kilpailussa työpaikan reippaale nuorelle naiselle.
Hahhaaa! Varsinainen vitsiniekka olet. Julkisella sektorilla miehille maksetaan kunnissa enemmän samasta työstä. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/76de8a2b-adee-4fc7-ae3d-4a183ba3dab2
Joo, eikös tästä ollut se hyvä esimerkki että sairaalassa on sairaanhoitaja ja teknikko. Heidän koulutuksensa on täsmälleen samantasoinen. Toki hoitajalla on enemmän vastuuta. Kuitenkin teknikko saa enemmän palkkaa.
Tietysti sairaanhoitaja on nainen ja teknikko on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään kunnollinen vastaus. Kiertelet ja kaartelet. Tutkimusten mukaan naisten syrjintä työelämässä on erittäin yleistä.
Eipä ole. Tutkimukset väittävät Suomessa toisin.
Olet itse väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhaaa! Varsinainen vitsiniekka olet. Julkisella sektorilla miehille maksetaan kunnissa enemmän samasta työstä. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/76de8a2b-adee-4fc7-ae3d-4a183ba3dab2
Niin paitsi että se olisi laitonta, joten joko tuo artikkeli jättää jotain kertomatta siitä mistä nuo luvut tulevat tai sitten kaikki Suomen kunnat syyllistyvät rikokseen mitä on vähän vaikeampi uskoa. Saman palkkaluokan työntekijä samassa hommassa lain mukaan tulee saada sama tuntipalkka. Joten toisin sanoen nuo erot selittyvät joko sillä että vakituisia miestyöntekijöitä on enemmän ja ollut kauemmin töissä kuin naisvakkareita (neljäs tai peräti viides palkkaluokka toisen tai kolmannen sijaan), tai osa-aikaisista on isompi edustus naisia ja suurempi osa vanhoista vakkareista ovat miehiä.
Sillä tavalla selittyy myös miksi naisvaltaisilla aloilla tuon saman linkin mukaan naisten mediaanitulot ovat suuremmat kuin miesten.
No jos Tilastokeskus sinusta huijaa tutkimuksillaan mediaa minkä ehtii, niin ei voi mitään. Olet vahva uskossasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Ja palkkaerot pitäisi tasoittaa. Ei saa olla matalapalkka-aloja, joissa palkan mataluus johtuu vain ja ainoastaan siitä että valtaosa työntekijöistä on naisia.
Sehän on muuten jopa laissa kiellettyä.Samalla logiikalla pitäisi olympialaisissa kulta- ja pronssimitalistien piste-erot tasoittaa ihan tasa-arvomielessä.
Näin aluksi: mihinkään johtopaikoille ei saada tasaista sukupuolijakaumaa, koska naiset ei samassa määrin pyri noihin paikkoihin. Ei, se ei riitä että joulupukilta villasukissa ja teekuppi kädessä omalla sohvalla haaveilee vaan että panee saman ajan, energian ja uhraukset oman uransa hyväksi ja sitten aktiivisesti pyrkii noihin paikkoihin. Palstalaisten ja muiden idioottien logiikka on se, että jos jotain johtajan paikkaa hakee 8 miestä ja 2 naista ja kaikki ovat yhtä hyviä, jos mies valitaan se on syrjintää.
Toistat vanhoja juttuja, jotka on jo todettu paikkaansapitämättömiksi. Ja sitten keksit omasta päästäsi, mitä me muut ajattelemme. No tuollainen toisten ajatusten sanelu on tyypillistä juuri miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
Surullista, olen pahoillani. Eiköhän ongelma tuossa ole ollut onneton avioliitto? Sellaisia monilla, tuskin tuossa isän tai äidin urahaaveet syynä siihen? Hieman hankala tuota kokemusta on yleistää ja sen vuoksi naisena ja äitinä kokea yleistä vihaa miehiä kohtaan.
Mistä ihmeen vihasta miehiä kohtaan puhut? Ei kenellekään ihmiselle ole hyväksi joutua kantamaan yksin vastuuta aivan kaikesta.
Normaaliperheissä siihen ei joudu. Hitaastihan vanhempaislomia ja hoitovapaita on alettu jakamaan, mutta se jo hyvin yleistä varsinkin hyvinkoulutettujen keskuudessa, oli jo lähes 30 v sitten kun sain omat lapseni. Mistä tämä ajatus naisen vastuusta kaikesta lapsiin liittyvästä kumpuaa? varmasti osittain perinteistä, opituista malleista. Jokainen nainen joka ei halua miehen jakavan vanhempaisvapaata kanssaan voi miettiä millaisen mallin siirtää omille lapsilleen. Turha itkeä jos itse on valintansa tehnyt. Ja turha selittää ettei ole valinnut sitä kotivanhemmuutta: kaikissa ketjuissa täällä joissa puhutaan uudesta lakiehdotuksesta jossa vanhempaisvapaa jaettaisiin nämä samat naiset huutavat mallia vastaan, he haluavat hoitaa lapsensa itse. Siis mitä oikein haluatte?
Kysytkö tässä nyt naisena vai miehenä mitä naiset kollektiivina haluavat? Omituinen kysymys, koska kyse on ensisijassa yksilöistä, jotka tekevät valintoja.
Minä olisin halunnut työelämän ilman sukupuoleeni kohdistuvaa syrjintää.
Yksilöt tekevät valintojaan, mutta kun tekevät ne vahvasti kiinni perinteisissä malleissa jatkavat epätasa-arvoista perhemallia ja siirtävät sen lapsilleen. Jos halutaan sitä tasa-arvoa työelämässä niin lisääntymisen riskit tulee jakaa molemmille sukupuolille, myös mies pitää isyysvapaat ja osan vanhempaisvapaista niinkuin uudessa lakiesityksessä mahdollistettaisiin. Eikö tuo olisi paras lääke mahdolliseen sukupuolisyrjintään (jota nykyään enää hyvin harvoin kohtaa)?
Ja palkkaerot pitäisi tasoittaa. Ei saa olla matalapalkka-aloja, joissa palkan mataluus johtuu vain ja ainoastaan siitä että valtaosa työntekijöistä on naisia.
Sehän on muuten jopa laissa kiellettyä.Samalla logiikalla pitäisi olympialaisissa kulta- ja pronssimitalistien piste-erot tasoittaa ihan tasa-arvomielessä.
Näin aluksi: mihinkään johtopaikoille ei saada tasaista sukupuolijakaumaa, koska naiset ei samassa määrin pyri noihin paikkoihin. Ei, se ei riitä että joulupukilta villasukissa ja teekuppi kädessä omalla sohvalla haaveilee vaan että panee saman ajan, energian ja uhraukset oman uransa hyväksi ja sitten aktiivisesti pyrkii noihin paikkoihin. Palstalaisten ja muiden idioottien logiikka on se, että jos jotain johtajan paikkaa hakee 8 miestä ja 2 naista ja kaikki ovat yhtä hyviä, jos mies valitaan se on syrjintää.
Ja millainen idiootti pitää olla kuvitellakseen etteivät naiset kohtaa enää syrjintää työmarkkinoilla, kun maassa on ollut muutama nainen pääministerinä ja yksi presidenttinä? Se on aika vähäinen määrä verrattuna kyseisissä tehtävissä tehtävissä toimineisiin miehiin.
Lisäksi työelämässä työntekijän ja tämän ylennykset valitsee firman johto, jossa yleensä miehiä enemmän.
Politiikassa kansa pääsee valitsemaan. Eri asia kyseessä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
On olemassa niitä supernaisia, jotka oikeasti hoitaa kaiken. Minun lapsuudessa isä teki uraa ja asui viikot 400km päässä, äidillä vastuullinen ja raskas kokopäivätyö, omakotitalo maalla, lampaita, koira, kissoja ja kaksi lasta. Ja hän jotenkin uskomattomalla tavalla selvisi siitä, ei ole nyt jälkeenpäinkään koskaan sanonut että olisi ollut kovin raskasta. Itse en kyllä voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen yhtälöön, en todellakaan.
En usko, että tuo on puhdas valinta. Eiköhän tilanne jotenkin vain ajaudu tuollaiseksi, jos lama vie yllättäen läheltä työt yms. Sitten ihmiset vain jotenkin kärvistelevät eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
On olemassa niitä supernaisia, jotka oikeasti hoitaa kaiken. Minun lapsuudessa isä teki uraa ja asui viikot 400km päässä, äidillä vastuullinen ja raskas kokopäivätyö, omakotitalo maalla, lampaita, koira, kissoja ja kaksi lasta. Ja hän jotenkin uskomattomalla tavalla selvisi siitä, ei ole nyt jälkeenpäinkään koskaan sanonut että olisi ollut kovin raskasta. Itse en kyllä voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen yhtälöön, en todellakaan.
En usko, että tuo on puhdas valinta. Eiköhän tilanne jotenkin vain ajaudu tuollaiseksi, jos lama vie yllättäen läheltä työt yms. Sitten ihmiset vain jotenkin kärvistelevät eteenpäin.
Vai kuinka moni toivoo etukäteen, että yhteisestä elämästä kumppanin kanssa tulisi mahdollisimman monimutkaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.
Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.
Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.
Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti
Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.
Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.
Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.
Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.
Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.
Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.
Et halua tietää millaista on kasvaa sellaisen ihmisen kasvattamana, jolla on vastuullinen työ ja yksin kannettavanaan vastuu kodista ja lapsista miehen rillutellessa kavereidensa kanssa.
Vinkki: käyn nykyisin traumaterapiassa puhumassa lapsuudestani.
On olemassa niitä supernaisia, jotka oikeasti hoitaa kaiken. Minun lapsuudessa isä teki uraa ja asui viikot 400km päässä, äidillä vastuullinen ja raskas kokopäivätyö, omakotitalo maalla, lampaita, koira, kissoja ja kaksi lasta. Ja hän jotenkin uskomattomalla tavalla selvisi siitä, ei ole nyt jälkeenpäinkään koskaan sanonut että olisi ollut kovin raskasta. Itse en kyllä voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen yhtälöön, en todellakaan.
En usko, että tuo on puhdas valinta. Eiköhän tilanne jotenkin vain ajaudu tuollaiseksi, jos lama vie yllättäen läheltä työt yms. Sitten ihmiset vain jotenkin kärvistelevät eteenpäin.
Joo, ei ollut täysin oma valinta, lama-aikaahan silloin elettiin. Tämä vaan vastauksena siihen, että lapset automaattisesti kärsisi jotenkin siitä, että äiti joutuu hoitamaan kaiken yksin. Ja onhan tässäkin lopputuloskin tyypillinen: isällä on loistava ura, jää kohta eläkkeelle huippuvirasta, on iso omakotitalo Helsingissä ja uusi vaimo. Äiti asuu pienessä asunnossa saman pikkukaupungin keskustassa. Erosivat juuri kun me lapset aikuistuttiin.
Ja palkkaerot pitäisi tasoittaa. Ei saa olla matalapalkka-aloja, joissa palkan mataluus johtuu vain ja ainoastaan siitä että valtaosa työntekijöistä on naisia.
Sehän on muuten jopa laissa kiellettyä.