Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on aina kaikkien muiden vika, kun nainen valitsee huonon kumppanin. Mutta niinkuin jo metoosta kävi ilmi. Naiset eivät ole kiinnostuneita kantamaan vastuuta omista valinnoistaan.

Niin- valitkaa naisen av palstan ülisij@mies niin että sekin pääsisi pukille, kun pllunpuute tekee siitä kakeran inisjän

Ennemmin menen vaikka vankilaan. Huono luonne ei panemalla parane.

Ei tarvitse mennä, kun kanssasi ei kukaan halua panba anyway. Jatka vaan sitä tumputtamista lapaseen 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä miljoonien vuosien aikana kehittynyttä biologiaa muutamassa vuosikymmenessä hävitetä. Ihan sama miten kovasti sulkee silmiään tieteeltä ja toivoo tasa-arvoa. Jos valitsee miehekkään miehen, niin ihan turha olla yllättynyt, jos miestä vetää enemmän kilpailuvietti kuin hoivavietti.

Täällä tunnutaan elävän sellaisessa uskossa, että kaikki on vain halusta kiinni, eikä mikään selity sellaisilla asioilla joihin ei voi vaikuttaa. Jos haluaa miehestä lasten hoivaajan, niin silloin tulee valita mahdollisimman naisellinen mies. Onnistuuko tämä, vai vielä biologiasta kupuava vietti miehekkään miehen luo? Jos vie, niin turha itkeä miehen sukupuolen tuomia ominaisuuksia, kun itse olet parinvalinnassa ollut omiesi orja.

Aamen.  Miksi naiset eivät preferoi mahdollisimman hoivaviettisiä naisellisia miehiä parinvalinnassaan?

Jos valitsee maskuliinisen uraohjusmiehen jolla ei ole kiinnostusta tai aikaa lastenhoitoon, niin onko ihme että se mies ei sitten muutukaan hoivaviettiseksi lastenhoivaajaksi, vaikka hän mitä sanoisi ennen sen kersan syntymää?

 

Ihan kuin kaikki miehet olisivat jotian uraohjuksia. Tuntemani vastuuta pakoilevat miehet ovat ihan tavallisia duunareita, joiden junttimaiseen maailmankuvaan ei tosielämässä mahdu vastuullisen isän rooli.

Sama pätee duunareihin, perinteisen maskuliinista miestä ei koti-isyys kiinnosta. Uranaisten pitäisi etsiä itselleen nykyaikainen soijaa syövä alhaisen testosteronin mies, jonka ura naistutkimuksessa ei tuo leipää pöytään.

Onko noin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa ettei välttämättä koeta tarvetta miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on aina kaikkien muiden vika, kun nainen valitsee huonon kumppanin. Mutta niinkuin jo metoosta kävi ilmi. Naiset eivät ole kiinnostuneita kantamaan vastuuta omista valinnoistaan.

Niin- valitkaa naisen av palstan ülisij@mies niin että sekin pääsisi pukille, kun pllunpuute tekee siitä kakeran inisjän

Ennemmin menen vaikka vankilaan. Huono luonne ei panemalla parane.

Ei tarvitse. Ei sinun kanssasi kujaan naiben halua panna

Niin- valitkaa naisen av palstan ülisij@mies niin että sekin pääsisi pukille, kun pllunpuute tekee siitä kakeran inisjän[/quote]

Tainnut niitä huonoja valintoja olla tullut.

Mutta kuitenkin miksi se on miehen vika jos nainen valitsee sovinistin?

Vierailija kirjoitti:

Niin- valitkaa naisen av palstan ülisij@mies niin että sekin pääsisi pukille, kun pllunpuute tekee siitä kakeran inisjän

Tainnut niitä huonoja valintoja olla tullut.

Mutta kuitenkin miksi se on miehen vika jos nainen valitsee sovinistin?

Sama kysymys miehille. Miksi otetaan Turhapuro nainen?

On ollut keskustelua siitä että asevelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Vuosi armeijassa, opinnot, 2-3 lasta. Hedelmällisyys alkaa laskea 30 vuoden jälkeen. Syystä tai toisesta naisevat ovat usein se osapuoli joka joustaa kun lasten kanssa ollaan kotona. Jos asevelvollisuus tulee tulevaisuudessa koskemaan myös naisia, saa lapsista haaveilevana sanoa hyvästit joko hyvälle tutkinnolle ja uralle tai perhehaaveille. Ei olisi kovin tasa-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Niin- valitkaa naisen av palstan ülisij@mies niin että sekin pääsisi pukille, kun pllunpuute tekee siitä kakeran inisjän

Tainnut niitä huonoja valintoja olla tullut.

Mutta kuitenkin miksi se on miehen vika jos nainen valitsee sovinistin?

Ei se on sen sovinistimiehen vika että hän on sovinisti ja pakottaa naisen jäämään kotiin ja/tai tinkimään urahaaveistaan.

Kun se mies osaa näytellä ja valehdella niin hyvin, ettei se nainen ennen lasten hankintaa tiedä että tyyppi on itserakas paskiainen. Se tulee ilmi vasta kun tosipaikka on kyseessä ja vauva kotona. Silloin jonkun aikuisen, vastuuntuntoisen pitää ottaa homma haltuun --- ja useimmiten se on se nainen, koska siitä sovinistisiasta ei siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä miljoonien vuosien aikana kehittynyttä biologiaa muutamassa vuosikymmenessä hävitetä. Ihan sama miten kovasti sulkee silmiään tieteeltä ja toivoo tasa-arvoa. Jos valitsee miehekkään miehen, niin ihan turha olla yllättynyt, jos miestä vetää enemmän kilpailuvietti kuin hoivavietti.

Täällä tunnutaan elävän sellaisessa uskossa, että kaikki on vain halusta kiinni, eikä mikään selity sellaisilla asioilla joihin ei voi vaikuttaa. Jos haluaa miehestä lasten hoivaajan, niin silloin tulee valita mahdollisimman naisellinen mies. Onnistuuko tämä, vai vielä biologiasta kupuava vietti miehekkään miehen luo? Jos vie, niin turha itkeä miehen sukupuolen tuomia ominaisuuksia, kun itse olet parinvalinnassa ollut omiesi orja.

Aamen.  Miksi naiset eivät preferoi mahdollisimman hoivaviettisiä naisellisia miehiä parinvalinnassaan?

Jos valitsee maskuliinisen uraohjusmiehen jolla ei ole kiinnostusta tai aikaa lastenhoitoon, niin onko ihme että se mies ei sitten muutukaan hoivaviettiseksi lastenhoivaajaksi, vaikka hän mitä sanoisi ennen sen kersan syntymää?

 

Ihan kuin kaikki miehet olisivat jotian uraohjuksia. Tuntemani vastuuta pakoilevat miehet ovat ihan tavallisia duunareita, joiden junttimaiseen maailmankuvaan ei tosielämässä mahdu vastuullisen isän rooli.

Sama pätee duunareihin, perinteisen maskuliinista miestä ei koti-isyys kiinnosta. Uranaisten pitäisi etsiä itselleen nykyaikainen soijaa syövä alhaisen testosteronin mies, jonka ura naistutkimuksessa ei tuo leipää pöytään.

Onko noin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa ettei välttämättä koeta tarvetta miehelle?

Kyllä tässä ainakin halutaan miestä koti-isäksi, että nainen saa tehdä uraa. Jos ei miehelle,ei ole tarvetta, mikä sitten on valituksen aihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.

Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.

Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.

Vanha hyvä ketju aiheesta mitä sovittiin ja mitä saatiin:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3325447/mista-voi-etukateen-tietaa-etta…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.

Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.

Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.

Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti

Niin se vaan meilläkin kävi, että miehen työ on nyt paljon tärkeämpää kuin minun työ ja opiskelut. Alkujaan puhuttiin, että palaan töihin lapsen ollessa 9 kk ja mies jää hoitamaan kotiin muutamaksi kuukaudeksi ja 1 v lapsi hoitoon. Mutta mies ei kuulemma uskalla nyt töistä jäädä vapaalle ettei vaan tule potkuja ja kun juuri on hyvässä vaiheessa ura ja työt onnistuu..

Voisinhan toki töihin mennä ja lapsen vaan viedä hoitoon, mutta tiedän, että viemiset ja hakemiset yms. jää minun kontolleni ja jos lapsi sairastuu, niin tokihan minä jään kotiin hoitamaan. Tähän päälle vielä minun kesken olevat opiskelut, joihin mies myös lupasi tukensa ennen lasta. Vaan eipä ole apua ja tukea herunut niin, että saisin edes kursseja suoritettua.

Mitä pitäisi siis tehdä?

Puhuttiin asioista etukäteen. En olisi tehnyt lasta miehen kanssa, joka ei halua hoitaa niitä lapsiaan. Meillä on 2 lasta ja mies oli molempien kanssa n.8kk kotona. Sen jälkeen mies oli osittaisella hoitovapaalla siihen asti kunnes kuopus täytti 3. 

Ensi vuonna esikoinen aloittaa koulun ja ollaan sovittu, että mies jää taas 80% työajalle.

Tästä voisi saada nyt sellaisen kuvan, että supermies hoitaa kaiken tai vähintäänkin ollaan hoidettu puoliksi. Mutta ei, kyllä minä olen ollut pidempään lasten kanssa kotona. Ja vastuu metatyötä on edelleen pääasiassa minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.

Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.

Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.

Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti

Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.

Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.

Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.

Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.

Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.

Pettynyt kirjoitti:

Niin se vaan meilläkin kävi, että miehen työ on nyt paljon tärkeämpää kuin minun työ ja opiskelut. Alkujaan puhuttiin, että palaan töihin lapsen ollessa 9 kk ja mies jää hoitamaan kotiin muutamaksi kuukaudeksi ja 1 v lapsi hoitoon. Mutta mies ei kuulemma uskalla nyt töistä jäädä vapaalle ettei vaan tule potkuja ja kun juuri on hyvässä vaiheessa ura ja työt onnistuu..

Voisinhan toki töihin mennä ja lapsen vaan viedä hoitoon, mutta tiedän, että viemiset ja hakemiset yms. jää minun kontolleni ja jos lapsi sairastuu, niin tokihan minä jään kotiin hoitamaan. Tähän päälle vielä minun kesken olevat opiskelut, joihin mies myös lupasi tukensa ennen lasta. Vaan eipä ole apua ja tukea herunut niin, että saisin edes kursseja suoritettua.

Mitä pitäisi siis tehdä?

Puhua, puhua ja puhua. Kunnes saatte sellaisen järjestelyn joka sopii molemmille. Muistuta miestä antamistaan lupauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.

Naiset kantavat aina vastuunsa.

Edustat sovinismia puhtaimmillaan. Jokainen jolla on aivot tajuaa tässäkin ketjussa kuinka heikoilla nainen on jo ennen mutta vielä pahemmin lapsen tehtyään. Tytöt ja naiset kantavat aina vastuunsa, pojat ja miehet ei. Onko sinulla yhtään poikaa tai puolisomiestä? Tasa-arvoisen perhe-elåmän ja yhteiskunnan toteutuminen alkaa poikien ja miesten tajutessa että elämän isot asiat pitää hoitaa ja vastuu jakaa tasan eikä piilotella tyttöjen ja naisten selän takana ja astua esiin kun tyttö tai nainen on kaiken tehnyt.

Ei nyt ihan aina. Minä ja mieheni kasvatamme omia ja siskoni lasta. En osaa olla täydellinen huoltaja tälle lapselle koska suoraan sanoen en minä suunnitellut kasvattavani muiden lapsia, suurperheenä ja vastailevani ihmisten ihmettelyyn miksi yhdellä lapsista on minun piirteeni, mutta ei näytä ollenkaan mieheltäni. Tekisi mieli vastata, etten tiedä kuka on isä koska tottahan sen on. Siskoani en enää rakasta. Lasta yritän pitää kuin kukkaa kämmenellä, mutta tuli kyllä yhtäkkiä pyytämättä hänen syntymänsä ja pian olikin meillä. Harvinaista toki näin täydellinen vastuuttomuus, mutta melko harvoin miehetkään lapsiaan kokonaan hylkää. Tekopyhää.

Oletan, että olet nainen? Eli nainen kantaa lopulta kuitenkin vastuun, jopa toisten lapsista. Vastuunkantaja ei ole lapsen isä, isän miespuoliset sukulaiset tai äidin miespuoliset sukulaiset, tai joku muut miespuolinen sukulainen tai kummi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aikanaan tällaisesta taruolennosta eli uraa tekevä nainen haaveilin. Mutta joo elämä opetti, että naiset ei halua tehdä työtä eivätkä ainakaan uraa.

Uranaista ei pysty lahjomaan. Ne eivät välttämättä halua perhekuplaan, vaan haluavat keskittyä mielummin työhön ja mielekkääseen vapaa-aikaan.

Kai uranaistakin rakkaus kiinnostaa, eli mies, ellei sitten ole lesbosta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Samaa mieltä. Meilläkin jaettiin vanhempaisloma, lapset pph 1 v eteenpäin. Kaksi uraa eteni, lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia joista tyttökin valitsi akateemisen urapolun. Minusta turha puhua tasa-arvosta lapsilleen jos omalla esimerkillä käyttäytyy perinteisten mallien mukaisesti.

Voihan se nainen olla vaikka miten fiksu neuvottelija, mutta jos mies ei suostu edes neuvottelemaan, niin mitä sitten teet. Et sä pysty toista ihmistä yhtäkkiä kasvattamaan, terapoimaan, ja kypsyttämään valmiiksi.

Monelle miehelle nimittäin se perhearki ja kaikki työ ja vastuut, jotka siihen liittyy, tulee yllärinä vasta sitten kun lapsia on jo hankittu.

Kyllä aika monet naiset ulkoistavat miehen pikkuvauvavaiheessa perheestä. Naisen tavat hoitaa lasta ovat ne oikeat, nainen HALUAA hoitaa lapsen itse koko vanhempaisloman ja jatkaa hoitovapaalla. Sitten itketään miksi mies ei ota vastuuta perhearjesta. Aika lailla omia valintoja. t vanhempaislomat jakanut uraäiti

Eiköhän ole itsestään selvää, että jos mies ei lapsenhoitoon osallistu, niin aika äkkiä se mies on "ulkoistettu". Ihan siitä syystä, että on helpompi hoitaa vain se vauva eikä hoitaa vauva + tapella sen miehen kanssa asiasta.

Jotenkin jännä tämä joidenkin ihmisten käsitys, että NAINEN on aina se joka valitsee, päättää ja on vastuussa kaikesta. Ikään kuin "ne pikkuiset miesressukat" eivät koskaan olisi vastuussa mistään vaan säälittäviä uhreja.

Jokainen mies on osallistunut lapsentekoon joten se on jo miehen tekemä valinta, josta pitää vastuu kantaa. Lisäksi mies valitsee sen ettei opettele lastenhoitoa eikä osallistu lapsenhoitoon.

Ei niistä mistään naisia voida syyttää. En ole koskaan kuullutkaan että oikeudessa olisi ollut juttu jossa nainen olisi väkivalloin estänyt miestä hoitamasta heidän yhteistä lastaan.

Sinä puhut niin kuin tämä olisi arkipäivää. PLIIIS lopeta se lapsellinen höpötys.

Jotenkin jännä tämä ajatus palstalla, että perheen ongelmat ovat aina miesten vika ja naiset uhreja, niitä pikkuisia naisressukoita. Ja tämä arkipäivää, ainakin palstalla. Onneksi ei ainakaan minun ympäristössäni eikä minun tuntemassa Suomessa jossa jotenkin kummallisesti ne naiset kykenevät huolehtimaan osuutensa lapsista ja samalla hoitamaan uransa niin presidenttinä, pääministerinä, kansanedustajana kuin professorina tai taiteilijana.

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt kirjoitti:

Niin se vaan meilläkin kävi, että miehen työ on nyt paljon tärkeämpää kuin minun työ ja opiskelut. Alkujaan puhuttiin, että palaan töihin lapsen ollessa 9 kk ja mies jää hoitamaan kotiin muutamaksi kuukaudeksi ja 1 v lapsi hoitoon. Mutta mies ei kuulemma uskalla nyt töistä jäädä vapaalle ettei vaan tule potkuja ja kun juuri on hyvässä vaiheessa ura ja työt onnistuu..

Voisinhan toki töihin mennä ja lapsen vaan viedä hoitoon, mutta tiedän, että viemiset ja hakemiset yms. jää minun kontolleni ja jos lapsi sairastuu, niin tokihan minä jään kotiin hoitamaan. Tähän päälle vielä minun kesken olevat opiskelut, joihin mies myös lupasi tukensa ennen lasta. Vaan eipä ole apua ja tukea herunut niin, että saisin edes kursseja suoritettua.

Mitä pitäisi siis tehdä?

Puhua, puhua ja puhua. Kunnes saatte sellaisen järjestelyn joka sopii molemmille. Muistuta miestä antamistaan lupauksista.

Vie lapsi hoitoon. Ota ero. Keskity tekemään opintoja se minkä voit. Pyydä apua läheisiltä.