Raha-asiat AVOliitossa

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:51"]Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

[/quote]

Kuulostaa sinänsä järkevältä, mutta minun ajatusmaailmaani ei mahdu, miten joku jaksaa nähdä tuon vaivan rahojen miettimisessä, kun kuitenkin vakaasti on päätetty yhteistä elämää viettää. Meillä minä parempituloisena en halua enkä jaksa miettiä, jäänkö tässä elämässä tappiolle rahallisesti, koska kyse on kumppanuudesta ja perheestä. Olemme perhe emmekä mitkään erilliset taloudet. Ymmärrän, että teillä on varmasti ihan selkeät rutiinit tuohon ja ilmeisesti sen verran hyvät tulot, ettei kumpikaan elä puutteessa, vaikka erilliset rahat ovatkin.

Mutta, minun ajatusmaailmaani ei tosiaan mahdu se, että lasketaan oman kumppanin kanssa sentilleen rahat ja ajatellaan, että toinen elää siivellä tai riistää toista, jos rahat ovat yhteisiä. Mieheni pienempituloisena ei elä siivelläni, vaan käy täyspäivisesti töissä ja panostaa perheeseemme siten yhtä paljon kuin minäkin. Vaikka jäisi työttömäksi, niin elättäisin silti.

Suomi on niin yksilökeskeinen maa, etten ihmettele, miksi täällä monet voivat niin pahoin. Perheajattelu puuttuu monilta kokonaan, kun jopa työssäkäyvät puolisot laskevat rahojaan. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:51"]

Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

[/quote]

Miten teidän suhteessa hoidetaan sellaiset tilanteet, joissa toisen tekisi mieli tehdä jotain, johon toisella ei olekaan varaa? Jos esimerkiksi molemmat tykkäisivät matkustaa ja kummankin unelmakohde olisi Yhdysvallat, reissulle ei voitaisi lähteä, jos toisella ei olisi varaa maksaa, vaikka toisella taas olisi varaa vähän avittaa omistaan? Tai jos toisen tekisi mieli mennä testaamaan paikkakunnalle avattua uutta ravintolaa, mentäisiin kuitenkin vain lähikiinalaiseen, sillä uusi ravintola olisi toiselle liian kallis? Ettekö siis koskaan tarjoa toisillenne mitään ilman, että sitä sen kummemmin mietittäisiin ja laskettasiin? 

[/quote]

Miten toimivat perheet, joissa on yhteiset rahat, ja toinen haluaa linnan? Ostetaanko se linna , koska toinen sen tahtoo? Vai todetaanko sittenkin, että haaveet on haaveita ja niitä on kiva olla olemassa.

Minusta olisi alentavaa, jos minä haluaisin jotain itselleni mahdotonta ja vaatisin miestä sen maksamaan vain siksi, että hänellä on rahaa. En ole puolisoni kanssa siksi, että hänellä on rahaa toisin kuin näyttävät olevan ne naiset, joiden mielestä vain yhteiset rahat (ne miehen tienaamat) takaavat onnellisen liiton.

Jos haluan mennä testaamaan uutta ravintolaa, niin menen sinne ja maksan ihan itse. Niin tekevät aikuiset. Jos minulla ei ole siihen rahaa, niin miksi mieheni pitäisi mielitekoni maksaa?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:51"]Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

[/quote]

Kuulostaa sinänsä järkevältä, mutta minun ajatusmaailmaani ei mahdu, miten joku jaksaa nähdä tuon vaivan rahojen miettimisessä, kun kuitenkin vakaasti on päätetty yhteistä elämää viettää. Meillä minä parempituloisena en halua enkä jaksa miettiä, jäänkö tässä elämässä tappiolle rahallisesti, koska kyse on kumppanuudesta ja perheestä. Olemme perhe emmekä mitkään erilliset taloudet. Ymmärrän, että teillä on varmasti ihan selkeät rutiinit tuohon ja ilmeisesti sen verran hyvät tulot, ettei kumpikaan elä puutteessa, vaikka erilliset rahat ovatkin.

Mutta, minun ajatusmaailmaani ei tosiaan mahdu se, että lasketaan oman kumppanin kanssa sentilleen rahat ja ajatellaan, että toinen elää siivellä tai riistää toista, jos rahat ovat yhteisiä. Mieheni pienempituloisena ei elä siivelläni, vaan käy täyspäivisesti töissä ja panostaa perheeseemme siten yhtä paljon kuin minäkin. Vaikka jäisi työttömäksi, niin elättäisin silti.

[/quote]

Ei meillä tarvitse miettiä rahoja lainkaan, koska kumpikin vastaa omista menoistaan! Rahasta ei puhuta, siitä ei ole mitään tarvetta keskustella eikä kumpikaan laske, millä summalla toinen on menojaan maksellut ja ole vetoamassa siihen, että koska pukusi maksoi 890 e niin sinun täytyy antaa tuloistasi minulle vastaava summa, että ollaan tasoissa.

Erilliset rahat on paljon helpompi asia kuin yhteiset, koska nyt ei tarvitse laskin kädessä ynnätä, ettei toinen vain ole käyttänyt yhteiseltä tililtä itseensä yhtään enempää kuin toinen. Omille rahoilleen saa tehdä mitä tahtoo eikä kummallakaan ole oikeutta sanoa toiselle, että "tahtoo mennä Venetsiaan, maksa sinä". Erilliset rahat ei edes estä yhteistä matkaa Venetsiaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:51"]

Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

[/quote]

Miten teidän suhteessa hoidetaan sellaiset tilanteet, joissa toisen tekisi mieli tehdä jotain, johon toisella ei olekaan varaa? Jos esimerkiksi molemmat tykkäisivät matkustaa ja kummankin unelmakohde olisi Yhdysvallat, reissulle ei voitaisi lähteä, jos toisella ei olisi varaa maksaa, vaikka toisella taas olisi varaa vähän avittaa omistaan? Tai jos toisen tekisi mieli mennä testaamaan paikkakunnalle avattua uutta ravintolaa, mentäisiin kuitenkin vain lähikiinalaiseen, sillä uusi ravintola olisi toiselle liian kallis? Ettekö siis koskaan tarjoa toisillenne mitään ilman, että sitä sen kummemmin mietittäisiin ja laskettasiin? 

[/quote]

Miten toimivat perheet, joissa on yhteiset rahat, ja toinen haluaa linnan? Ostetaanko se linna , koska toinen sen tahtoo? Vai todetaanko sittenkin, että haaveet on haaveita ja niitä on kiva olla olemassa.

Minusta olisi alentavaa, jos minä haluaisin jotain itselleni mahdotonta ja vaatisin miestä sen maksamaan vain siksi, että hänellä on rahaa. En ole puolisoni kanssa siksi, että hänellä on rahaa toisin kuin näyttävät olevan ne naiset, joiden mielestä vain yhteiset rahat (ne miehen tienaamat) takaavat onnellisen liiton.

Jos haluan mennä testaamaan uutta ravintolaa, niin menen sinne ja maksan ihan itse. Niin tekevät aikuiset. Jos minulla ei ole siihen rahaa, niin miksi mieheni pitäisi mielitekoni maksaa?

[/quote]

Niin niin, mutta vastaapa niin päin, että pistäisitkö miehesi jäämään kotiin, kun menet testaamaan uutta ravintolaa tai matkustaisit yksin jonnekin, koska miehelläsi ei olisi varaa? Tai ostaisit hyvää ruokaa, mutta et tarjoaisi miehellesi, koska hänellä ei ole varaa? Niinkö todella tekevät aikuiset? Kuulostaa kyllä enemmän lasten touhulta.

Ja millä vuosisadalla täällä osa elää, kun puhuvat koko ajan miehen paremmista tuloista??? Täälläkin moni nainen on sanonut olevansa se parempituloinen.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:56"]

tiedän parin menneiltä vuosilta että vaimon piti maksaa kun oli ollut miehensä auton kyydissä, tämän kertoi kolmas joka oli ollut samassa autossa

[/quote]

Joo ja siis tuohon ei suinkaan riittänyt pelkät bensakulut, koska autohan kuluttaa muutakin.

Jep, tuttua.

Onneksi on exä...

EI ole normaalia.

Tuosta ei tuoĺe pidemmän päälle yhtään mitään.

t. täti 54 v.

Esim jompikumpi on isompi tuloinen ja maksaa asuntolainaa, autolainaa , jäljelle jää saman verran mitä toisellekin. Miten sitten suu pannaan? Eli kumpikin hoitaa omat laskut ja yhteiset laskut puolitetaan. Voihan maksaa venelainaakin, lapsille säästää  jne

Toisella 2.500 isommat tulot, miinustetaan asuntolaina, lasten elarit, autolaina, niin tasoissa ollaan.

Olen sosiaalityöntekijä ja ollut tilanteessa, missä avoliitossa toinen on terve ja saa hyvää palkkaa. Puoliso on syövän takia sairaslomalla. Asuminen, ruoka yms.kiinteät pakolliset kulut on laitettu tiukasti puoliksi. Sairaalla osapuolella ei ole varaa enää tähän elintasoon, eikä lääkkeisiin. Hän ei saa kumppaniltaan apua tai kulujen kohtuullistamista ja tulee luokseni pyytämään apua. Teen toimeentulolaskelman, jossa joudun ottamaan huomioon avopuolison tulot, koska lain edessä avopuolisoillakin on elatusvelvollisuus puolisostaan. Laskelman mukaan sairas ei saa tukea penniäkään, koska avopuolison tulot ovat niin suuret. Puoliso ei kuitenkaan auta. Vastaavia, ei näin radikaaleja, tapauksia tulee silloin tällöin. On käsittämätöntä, kuinka julmia ihmiset voivat olla toisilleen. Ja erityisesti sitä ihmistä kohtaan, joka on kaikkein lähimpänä. Surullisena luen joitain kirjoituksia täällä. Koko ajan mietitään, kuka minusta hyötyy ja hyötyykö. Sinisilmäinen ei tarvitse olla, mutta koko aikainen laskeminen rahasta, ajasta jne.. ei kuulu parisuhteeseen. Tälle kyseiselle miehelle olisi pitänyt ehdottaa eroamista, jotta saisi perusturvan.. Ongelmia ei ollut niin kauan, kun hänkin tienasi suurin piirtein saman kuin vaimonsa. Sairastuminen paljasti pahimmalla hetkellä hänelle, kuinka tärkeä hän puolisolleen onkin. :(

Meillä molemmat työssäkäyviä ihmisiä. Mulle jää palkasta käteen noin 1500€, miehelle noin 2500€. Molemmat maksavat omat menonsa, laittavat saman verran ruokakassaan ja maksavat vuokran puoliksi. Lisäksi mies maksaa auton, vakuutukset ja netin yms. viihteen asuntoon. Minä maksan sähkön. Molempien mielestä tasavertaista ja sopivaa.

Olemme lapsettomia ja seurustelleet 1+ vuotta.

En ymmärrä miten joku voi hyvillä mielin syödä sisäfilettä, kun toisella on hädintuskin rahaa ruokaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:41"]

Ei tuo ap:lla mikään parisuhde ole. Jos on omat rahat ja omat ruuat niin on myös omat sängyt joissa pysytään. Jotain itsekunnioitusta pitää naisella olla.

[/quote]

Juuri näin. Tässä elämässä tasa-arvo on illuusio. Jos minä olen viehättävä ja mukava, kuuntelen miehen pieremiset ja siivoan kodin, niin aivan varmasti mies maksaa enemmän tästä palvelusta. Siksi miehen tulotasolla ja aikuisuuden asteella on valtaisi merkitys. Venäläisäidit opettavat tyttärilleen "Jos mies ei maksa kahvilassa, lähde pois".

Kaveripiirissä on näinä luuserimiehiä, jotka ottavat juuri masennuspotilasnaisen, koska tietävät huonosta itsetunnosta. Eivät kestä veroistaan, vaan hakevat alistettavaa. Pojat pelaa tietokoneella ja miehet huolehtivat perheestään.

"Avioliitto on laillistettua prostituutiota". Mitä sitten? Koko elämässä on kyse siitä, mihin hintaa myy itsensä. Paskan saa niskaansa pyytämättä, mutta raha tulee vain pyytämällä ja vaatimalla.

Avoliitossa kun on niin täytyy olla tarkkana raha-asioiden kanssa. Ettei käy niin että esim miehen nimissä koti ja hän maksaa lainan, puhelimen ja avokki yhtiövastikkeen, ruoat, vakuutuksen , sähkön jne. 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 23:40"]

Mä opiskelen ja teen siinä sivussa rakennekynsiä ja ripsienpidennyksiä, eli saan yhteensä noin 600 euroa kuussa.

Mieheni käy töissä ja saa noin 3000 euroa kuussa.

Asun hänen omistusasunnossa ilmaiseksi, mutta kaikesta muusta (sähkö, vesi, ruoka, netti, jne) joudun maksamaan puolet.

[/quote]  kuten ei ole ilmaisia lounaita ei ole ilmaista asumistakaan.... maksat tavalla tai toisella

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:46"]

Koska tästä ei  muuten varmaan sopuun päästä, niin:

"Saman pöydän ääressä tarjoillaan samaa ruokaa."

Tämä siis on minimivaatimus minusta avoliitossakin. Minusta kyllä tässä ketjussa ei juuri kukaan ole vaatinut, että kumppanin pitäisi antaa kaikki rahansa yhteiseen käyttöön. Se olikin sinulta kärjistys ja ymmärrän se, mutta kun ihan oikeasti tuntuu, että osalla on isoja luetun ymmärtämisen vaikeuksia.

[/quote]

Joo, periaatteessa hyvä muotoilu, kun on lyhyt. Tosin heti tulee vastaansanomista: Miksi molempien pitäisi seurata vaikkapa äärimmäistä vegaaniruokavaliota, jos toinen on siitä innostunut mutta toinen ei?

---

Teoreettinen ääritapaus, että kaikki varat ovat yhteisiä, ei välttämättä ole ollut kovinkaan harvinainen ainakaan ennenvanhaan. Mies saatttoi ojentaa koko palkkapussinsa vaimolleen tilipäivänä ja kotirouvavaimo sitten osti mitä osti pesueen käyttöön. Esim. isäni teki niin. Tosin heillä oli avioliitto eikä avoliitto.

Tästä ajattelutavasta lienee vieläkin jäänteitä tämän keskustelun puitteissa.

---

Jospa onnistuisi muotoilemaan tämän pulman siten, että voisi soveltaa vanhaa kakunjako-ongelmaa: Ensimmäinen osapuoli leikkaa, ja toinen osapuoli saa valita ensin.

Eli eka osapuoli laatii tulojen ja menojen jakamisen kahteen osaan, ja toka osapuoli saa sitten valita niistä osista toisen... Vai epäonnistuuko muotoilu joka tapauksessa? (en ole miettinyt tätä vielä , kunhan heittelen vain periaatetta pöytään).

nimimerkki "isoisä"

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:10"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:08"]

Oletteko te jotkut vastailijat valikoineet kumppaninne sen mukaan, mitä toinen tienaa? Jännä, en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta, koska olen aina rakastunut ihmiseen, en rahoihin. Ja näköjään suhteita on erilaisia, joillekin yhteenmuutto on vain hengailua ilman aikomustakaan yhteisestä tulevaisuudesta, minä muutan yhteen vasta siinä vaiheessa, kun molemmat olemme tosissamme.

Olemme olleet kihlattuni kanssa monenlaisissa tilanteissa, minä töissä, mies opiskelijana. Minä opiskelijana, mies töissä. Molemmat töissä ja tällä hetkellä tilanne, jossa minä opiskelen, mies työtön, mutta saanut pienen perinnön.

Ikinä ei olla laskettu rahoja, se maksaa kenellä on. Minä olen maksanut enemmän ruokia ja matkoja, välistä mies. Tällä hetkellä ilmeisesti minä "huoraan", kun mies maksaa ruokia ja muita enemmän. En käy kampaajalla, ei maksullisia harrastuksia, en ostele vaatteita enkä mitään muutakaan, tuhlailen syömällä ruokaa, johon muuten ei olisi varaa.

Miten te jotkut voitte käydä töissä koulun ohella, sillä minulla menee kaikki vapaa-aika opintoihini ja tulevaan ammattiini, viikonloputkin? Loma-aikoina olen töissä, mutta ei niistä rahaa jää kovin pitkäksi aikaa säästöön, velkaa en ota, kun opintoja on jäljellä parhaimmassa tapauksessa 8-10 vuotta ja talous ja työllistymistilanne todella epävarmaa millä tahansa alalla.

Me muuten ostetaan yhteisiä lahjoja, tai käydään yhdessä syömässä esim. synttäreillä. Kun rakkautta saa niin paljon ja toinen huomioi monilla ihanilla arkisilla asioilla, raha menettää merkityksensä lahjojen annossa. Minulle lahjana toimii tuo ihana mies, jota arvostan, rakastan ja kunnioitan valtavasti ;). Outo ajatus, että lahjan pitäisi tulla MIEHEN rahoista, ollakseen oikea lahja...ehkä olemme vain outoja ja meille rakkaus merkitsee vaakakupissa paljon enemmän, mitä raha. Ei tartte laskimen kanssa laskeskella.

[/quote]

Miten se olikaan, että kun köyhyys astuu sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos, vai miten se oli.

Kyllä nuoret näkyvät asuvan useammankin poikaystävän kanssa yhdessä elämänsä aikana. Kyllä joku järki kannattaa pitää rakastuessaankin. 

Ihmeen sinisilmäisiä ja naiveja naisia näyttää palsta olevan täynnä. Sitten itketään, kun avomies lähtee vieraan matkaan ja vie mennessään kaiken, kun on fiksuna hommanut kaiken nimiinsä ja nainen on ollut maksumiehenä.

No rahalla saa ja hevosella pääsee.

[/quote]

Tulipa siinä katkeraa tilitystä! En ole tähän lähes 30-vuoden ikään mennessä asunut lukemattomien miesten kanssa yhdessä. Olen pahoillani, ettet ole kokenut aitoa rakkautta ja jos kuulet sellaisesta, pistät sen nuoruuden (?) ja naiiviuden piikkiin ja että kyllä se elämä opettaa, että niin ne rakkaat vaan hyväksikäyttävät ja jättävät. Olen oikeasti pahoillani puolestasi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]

Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..

Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.

Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.

Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.

Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.

[/quote]

Minä olen opettanut saman myös tytölle.

Niin, meillä on miehen kanssa mennyt puolin jos toisinkin niin, että toinen maksaa enemmän. On ollut työttömyyttä, opiskelua jne. Meille on ainakin ollut täysin luonnollista se, että samassa taloudessa ei ole kahta elintasoa koska emme ole mitään kämppiksiä vaan avo(ja myöhemmin avio)pari.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 03:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:10"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:08"]

Oletteko te jotkut vastailijat valikoineet kumppaninne sen mukaan, mitä toinen tienaa? Jännä, en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta, koska olen aina rakastunut ihmiseen, en rahoihin. Ja näköjään suhteita on erilaisia, joillekin yhteenmuutto on vain hengailua ilman aikomustakaan yhteisestä tulevaisuudesta, minä muutan yhteen vasta siinä vaiheessa, kun molemmat olemme tosissamme.

Olemme olleet kihlattuni kanssa monenlaisissa tilanteissa, minä töissä, mies opiskelijana. Minä opiskelijana, mies töissä. Molemmat töissä ja tällä hetkellä tilanne, jossa minä opiskelen, mies työtön, mutta saanut pienen perinnön.

Ikinä ei olla laskettu rahoja, se maksaa kenellä on. Minä olen maksanut enemmän ruokia ja matkoja, välistä mies. Tällä hetkellä ilmeisesti minä "huoraan", kun mies maksaa ruokia ja muita enemmän. En käy kampaajalla, ei maksullisia harrastuksia, en ostele vaatteita enkä mitään muutakaan, tuhlailen syömällä ruokaa, johon muuten ei olisi varaa.

Miten te jotkut voitte käydä töissä koulun ohella, sillä minulla menee kaikki vapaa-aika opintoihini ja tulevaan ammattiini, viikonloputkin? Loma-aikoina olen töissä, mutta ei niistä rahaa jää kovin pitkäksi aikaa säästöön, velkaa en ota, kun opintoja on jäljellä parhaimmassa tapauksessa 8-10 vuotta ja talous ja työllistymistilanne todella epävarmaa millä tahansa alalla.

Me muuten ostetaan yhteisiä lahjoja, tai käydään yhdessä syömässä esim. synttäreillä. Kun rakkautta saa niin paljon ja toinen huomioi monilla ihanilla arkisilla asioilla, raha menettää merkityksensä lahjojen annossa. Minulle lahjana toimii tuo ihana mies, jota arvostan, rakastan ja kunnioitan valtavasti ;). Outo ajatus, että lahjan pitäisi tulla MIEHEN rahoista, ollakseen oikea lahja...ehkä olemme vain outoja ja meille rakkaus merkitsee vaakakupissa paljon enemmän, mitä raha. Ei tartte laskimen kanssa laskeskella.

[/quote]

Miten se olikaan, että kun köyhyys astuu sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos, vai miten se oli.

Kyllä nuoret näkyvät asuvan useammankin poikaystävän kanssa yhdessä elämänsä aikana. Kyllä joku järki kannattaa pitää rakastuessaankin. 

Ihmeen sinisilmäisiä ja naiveja naisia näyttää palsta olevan täynnä. Sitten itketään, kun avomies lähtee vieraan matkaan ja vie mennessään kaiken, kun on fiksuna hommanut kaiken nimiinsä ja nainen on ollut maksumiehenä.

No rahalla saa ja hevosella pääsee.

[/quote]

Tulipa siinä katkeraa tilitystä! En ole tähän lähes 30-vuoden ikään mennessä asunut lukemattomien miesten kanssa yhdessä. Olen pahoillani, ettet ole kokenut aitoa rakkautta ja jos kuulet sellaisesta, pistät sen nuoruuden (?) ja naiiviuden piikkiin ja että kyllä se elämä opettaa, että niin ne rakkaat vaan hyväksikäyttävät ja jättävät. Olen oikeasti pahoillani puolestasi.

[/quote]

Voi voi, ja taas tämä "minä en koskaan ja voi sinua, jos sinulle on käynyt näin"

Kun ei ole enää muuta sanottavaa, tämä vastaus pyörii jatkuvasti tällä palstalla.

Yhtä yleinen, kuin kateuskortti, kun ei enää ole mitään sanottavaa.

No jos tyttösi on niin tyhmä, että lankeaa johonkin ääliötyyppiin ja muuttaa sen kanssa yhteen nuorena ja elättää luuseria, niin ihan vapaasti suuren rakkauden nimissä.

Missään nimessä ei kannata tytölleen opettaa, että elättää itsensä ja vähän katsoo, mihin rahansa työntää.

Ja ei, minä en ole näin elänyt :)

Mutta vuosien varrella olen nähnyt naisia, jotka ovat sitä ihkua rokahtavaa Jorea elättäneet ja käteen ei ole jäänyt muuta kuin velkaa.

Järjenkäyttö on sallittu. Mutta toki tyhmäkin saa olla ihan vapaasti.

Mielenkiintoista, että jos hyvätuloisempi antaa sille toiselle omastaan, se tarkoittaa automaattisesti, että on muka antanut kaikki tulonsa sille toiselle ja se toinen vain kuppaa sen kun ehtii.

Meillä mies tienaa selkeästi enemmän kuin minä. Me ollaan tasattu tuloeroa asunnossa, mies omistaa 80% ja mä loput. Ja niinpä mm. remonteista mies maksaa 80% ja mä loput, koska ne remontin plussat tulee suoraan siihen asunnon hintaan. Eläminen itsessään taas maksetaan puoliksi paitsi mies maksaa asunnon vakuutuksen, koska halusi siihen vielä extrojakin. Samoin, koska mies tarvitsee autoa, hän maksaa sen. Mä maksan oman bussikorttini.

Miten mä nyt kuppaan tota miestä? En saisi asua tällaisessa asunnossa, koska mulla ei ole varaa maksaa tästä puolia? En saisi mennä miehen kyydillä käymään kaupassa, koska en maksa auton kuluja?