Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Siihen voi olla syynsä miksi pojat käyttäytyvät eri tavoin kuin tytöt. Selittyy ihan esim hormonitoiminnalla. Miksi tätä ei voida myöntää? Toki hyvää käytöstä tulee vaatia kaikilta, mutta pojista ei tule koskaan silti samanlaisia kuin tytöistä.

Nykyään tyttö = uusi normaali?

Poikien häiriköinti, huono käytös, alhainen motivaatio, läksyjen tekemättömyys, laiskuus jne selittyvät hormonitoiminnalla? No nyt on kaikki tekosyyt kuultu!

t. miesopettaja

Milläs sinä selität sukupuolten eroja, vai onko mielestäsi mitään eroja? Pelkällä kulttuurilla? 

Ja ovatko mielestäsi pojat häiriköiviä, huonokäytöksisiä jne, mitä luettelit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tue poikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne samat hormonit on pojilla olleet jo 100v sitten. Jotenkin silloin osasivat istua pulpetissa nätisti ja hiljaa. Toki, jos ei osannut, niin tuli näpeille.

Nätisti istumista on jo poistettu kouluista ja vaihdettu ilmiöoppimiseen, eikä sittenkään pojat pärjää.

Kyllä ne pojat pärjää, kun niitä tukee ja jos ei ole isompia ongelmia kuten oppimisvaikeuksia. Minulla on pienellä ikäerolla tyttö ja poika. Tyttö on lahjakas kaikessa, lisäksi saanut synnyinlahjanaan kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet kuten erinomaisen keskittymiskyvyn, pitkäjänteisyyden ja optimistisen, tasaisen ja rauhallisen luonteen. Poika taas on lähes vastakohta. Lyhytjännitteinen varsinkin asioissa, joista ei pidä, laiska perusluonteeltaan, melko huono keskittymään jne. Mutta olen saanut hänet motivoitumaan koulunkäynnistä, monista muistakin asioista ja olemaan melko ahkera. Kehun ja kannustan monin tavoin, koska hän kuten tytärkin ovat minulle todella rakkaita. Tuen ja autan poikaa koulunkäynnissä ja neuvon, miten kannattaa opiskella että oppii tehokkaasti. Hän pärjää lähes yhtä hyvin kuin tyttö, kokeet aina kiitettäviä, usein ihan kymppejä. Tämä siitä huolimatta, että eväät ovat huomattavasti heikommat kuin tytöllä ja kypsyyserotkin näkyvät heissä selkeästi.

Tämä se on tilanne monessa muussakin perheessä. Pojan koulumenestyksen eteen joutuu koko perhe ponnistelemaan. Jostain syystä niillä itsellään ei motivaatio, kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys riitä vaikkei sinänsä mitään oppimiseen vaikuttavia häiriöitä aivoissa olisi.

Joka johtuu siitä, että koko koulumaailma on suunniteltu sellaiselle koululaiselle joka on oikein viimeisen päälle kiltin tytön stereotypia. Sellainen koululainen pärjää hyvin. Mutta suurin osa pojista ei ole luonteeltaan yhtään sellainen. Se on väkisin muottiin pakottamista laittaa vilkas poika istumaan paikallaan pulpetissa.

Näin on kuitenkin tehty satojen vuosien ajan. Jo ennenkuin tytöt edes pääsivät kouluun. Minkä takia pojat silloin pystyi istumaan paikallaan? Minkä takia paikallaan oleminen ja keskittyminen oppimiseen on nykyisin pojille niin ylivoimaisen vaikeaa.? Nykyisinkin osa pojista pärjää hyvin koulussa. Osa ei. Ongelma on juurikin tämä osa joka ei pärjää ja sopeudu. Itse olin koulussa 80-luvulla ja kyllä silloin vaadittiin niiltä pojiltakin hyvää käytöstä koulussa. Joillain oli jopa että saivat kotonaan tennistä jos perseivät koulussa. Toki tuolloin oli mahdollisuus siirtää pärjäämättömät aoukouluun, tarkkailuluokille tai koulukotiin, eikä niitä tarvinnut siellä normaalien lasten joukossa pyörittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tue poikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne samat hormonit on pojilla olleet jo 100v sitten. Jotenkin silloin osasivat istua pulpetissa nätisti ja hiljaa. Toki, jos ei osannut, niin tuli näpeille.

Nätisti istumista on jo poistettu kouluista ja vaihdettu ilmiöoppimiseen, eikä sittenkään pojat pärjää.

Kyllä ne pojat pärjää, kun niitä tukee ja jos ei ole isompia ongelmia kuten oppimisvaikeuksia. Minulla on pienellä ikäerolla tyttö ja poika. Tyttö on lahjakas kaikessa, lisäksi saanut synnyinlahjanaan kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet kuten erinomaisen keskittymiskyvyn, pitkäjänteisyyden ja optimistisen, tasaisen ja rauhallisen luonteen. Poika taas on lähes vastakohta. Lyhytjännitteinen varsinkin asioissa, joista ei pidä, laiska perusluonteeltaan, melko huono keskittymään jne. Mutta olen saanut hänet motivoitumaan koulunkäynnistä, monista muistakin asioista ja olemaan melko ahkera. Kehun ja kannustan monin tavoin, koska hän kuten tytärkin ovat minulle todella rakkaita. Tuen ja autan poikaa koulunkäynnissä ja neuvon, miten kannattaa opiskella että oppii tehokkaasti. Hän pärjää lähes yhtä hyvin kuin tyttö, kokeet aina kiitettäviä, usein ihan kymppejä. Tämä siitä huolimatta, että eväät ovat huomattavasti heikommat kuin tytöllä ja kypsyyserotkin näkyvät heissä selkeästi.

Tämä se on tilanne monessa muussakin perheessä. Pojan koulumenestyksen eteen joutuu koko perhe ponnistelemaan. Jostain syystä niillä itsellään ei motivaatio, kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys riitä vaikkei sinänsä mitään oppimiseen vaikuttavia häiriöitä aivoissa olisi.

Joka johtuu siitä, että koko koulumaailma on suunniteltu sellaiselle koululaiselle joka on oikein viimeisen päälle kiltin tytön stereotypia. Sellainen koululainen pärjää hyvin. Mutta suurin osa pojista ei ole luonteeltaan yhtään sellainen. Se on väkisin muottiin pakottamista laittaa vilkas poika istumaan paikallaan pulpetissa.

Näin on kuitenkin tehty satojen vuosien ajan. Jo ennenkuin tytöt edes pääsivät kouluun. Minkä takia pojat silloin pystyi istumaan paikallaan? Minkä takia paikallaan oleminen ja keskittyminen oppimiseen on nykyisin pojille niin ylivoimaisen vaikeaa.? Nykyisinkin osa pojista pärjää hyvin koulussa. Osa ei. Ongelma on juurikin tämä osa joka ei pärjää ja sopeudu. Itse olin koulussa 80-luvulla ja kyllä silloin vaadittiin niiltä pojiltakin hyvää käytöstä koulussa. Joillain oli jopa että saivat kotonaan tennistä jos perseivät koulussa. Toki tuolloin oli mahdollisuus siirtää pärjäämättömät aoukouluun, tarkkailuluokille tai koulukotiin, eikä niitä tarvinnut siellä normaalien lasten joukossa pyörittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, ei se toimi niin että "mitäs ette tee niin kuin tytöt".

Jos tytöt ovat keskimäärin luontaisesti kiltimpiä ja kuuliaisempia, on väärin että koulut suunnitellaan heille paremmin sopiviksi.

Se on ihan sama kuin annettaisiin osa arvosanoista fyysisen suorituskyvyn perusteella ja sanottaisiin etä mitäs ette tytöt treenaa voimia enemmän, kyllähän treenaamalla pääsee samoihin tuloksiin kuin pojatkin.

Niin, minkälainen olisi se ”pojille sopiva” koulu? Kuten täällä on jo monta kertaa kerrottu, poikien kypsyminen tapahtuu hitaammin kuin tytöillä, ja heillä on kyvyissään suurempi hajonta.

Ensimmäiseen seikkaan auttaa yksinkertaisesti se, että kerrataan eskaria niin kauan että koko porukka on koulukypsää. Sitten moni poika pääsee myöhemmin työelämään, ja tästä ei valtiovalta ilahdu.

Ja entäpä sitten tämä toinen asia, suuri kykyjen hajonta? Täällä on monta kertaa maalailtu kuvaa älykköpojista, jotka pitkästyksissään alisuorittavat ja häiriköivät, kun koulu on liian helppoa. Ratkaisuksi on tarjottu tasokursseja peruskouluun. Mutta kokemus on osoittanut, että jos koululaiset saavat itse valita tasokurssinsa, nämä niin sanotut ”älykköpojat” menevät siitä missä aita on matalin ja jatkavat häiriköintiä.

Mikä sitten olisi ratkaisu? Kypsyminen, itsetuntemus, kotikasvatus, nöyryys. Ja toki myös poikien ominaisuuksien arvostaminen. Mutta ylimielisyys ei ole arvostettava ominaisuus kenelläkään. Jos älykkyys ei ikinä jalostu minkäänlaiseksi toiminnaksi, on se aika lailla yhtä tyhjän kanssa.

Nimenomaan viimeinen lause. Älykäs ihminen osaa hyödyntää potentiaalinsa. Jos sitä ei tee, ei sitten vaan ole läheskään niin älykäs kuin kuvittelee. Tokihan luuseteidenkin täytyy itselleen tämä elämässä menestymättömyys selittää ja helpoimmin se käy koulua, opettajia ja vanhempia syyttämällä. Koskaan vika ei ole siellä itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tue poikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne samat hormonit on pojilla olleet jo 100v sitten. Jotenkin silloin osasivat istua pulpetissa nätisti ja hiljaa. Toki, jos ei osannut, niin tuli näpeille.

Nätisti istumista on jo poistettu kouluista ja vaihdettu ilmiöoppimiseen, eikä sittenkään pojat pärjää.

Kyllä ne pojat pärjää, kun niitä tukee ja jos ei ole isompia ongelmia kuten oppimisvaikeuksia. Minulla on pienellä ikäerolla tyttö ja poika. Tyttö on lahjakas kaikessa, lisäksi saanut synnyinlahjanaan kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet kuten erinomaisen keskittymiskyvyn, pitkäjänteisyyden ja optimistisen, tasaisen ja rauhallisen luonteen. Poika taas on lähes vastakohta. Lyhytjännitteinen varsinkin asioissa, joista ei pidä, laiska perusluonteeltaan, melko huono keskittymään jne. Mutta olen saanut hänet motivoitumaan koulunkäynnistä, monista muistakin asioista ja olemaan melko ahkera. Kehun ja kannustan monin tavoin, koska hän kuten tytärkin ovat minulle todella rakkaita. Tuen ja autan poikaa koulunkäynnissä ja neuvon, miten kannattaa opiskella että oppii tehokkaasti. Hän pärjää lähes yhtä hyvin kuin tyttö, kokeet aina kiitettäviä, usein ihan kymppejä. Tämä siitä huolimatta, että eväät ovat huomattavasti heikommat kuin tytöllä ja kypsyyserotkin näkyvät heissä selkeästi.

Tämä se on tilanne monessa muussakin perheessä. Pojan koulumenestyksen eteen joutuu koko perhe ponnistelemaan. Jostain syystä niillä itsellään ei motivaatio, kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys riitä vaikkei sinänsä mitään oppimiseen vaikuttavia häiriöitä aivoissa olisi.

Joka johtuu siitä, että koko koulumaailma on suunniteltu sellaiselle koululaiselle joka on oikein viimeisen päälle kiltin tytön stereotypia. Sellainen koululainen pärjää hyvin. Mutta suurin osa pojista ei ole luonteeltaan yhtään sellainen. Se on väkisin muottiin pakottamista laittaa vilkas poika istumaan paikallaan pulpetissa.

Näin on kuitenkin tehty satojen vuosien ajan. Jo ennenkuin tytöt edes pääsivät kouluun. Minkä takia pojat silloin pystyi istumaan paikallaan? Minkä takia paikallaan oleminen ja keskittyminen oppimiseen on nykyisin pojille niin ylivoimaisen vaikeaa.? Nykyisinkin osa pojista pärjää hyvin koulussa. Osa ei. Ongelma on juurikin tämä osa joka ei pärjää ja sopeudu. Itse olin koulussa 80-luvulla ja kyllä silloin vaadittiin niiltä pojiltakin hyvää käytöstä koulussa. Joillain oli jopa että saivat kotonaan remmistä jos perseivät koulussa. Toki tuolloin oli mahdollisuus siirtää pärjäämättömät aoukouluun, tarkkailuluokille tai koulukotiin, eikä niitä tarvinnut siellä normaalien lasten joukossa pyörittää. Korjattu. Eivät saaneet tennistä vaan remmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Ööööö. Miksi muuten kukaan jäisi duunariksi? Jos kykyjä parempaan olisi?

Olet aika ahdasmielinen jos kuvittelet kaikkien vain tavoittelevan korkea akateemista uraa elämässä. Monella ihmisellä on ihan erilaiset päämäärät elämässä. Jos tykkää tehdä käsillään ja haluaa elää elämänsä jossain muualla kuin konttoriympäristössä loisteputkien kelmeässä valossa - on ihan järkeenkäypää hakeutua ei-akateemiselle alalle. Ihan riippumatta siitä olisiko kykyä menestyä akateemisella uralla.

Tällä paljasti vain sen ettei sinulla taida olla käsitystä siitä, mitä kaikkea voi akateemisella koulutuksella tehdä ja millaisiin tehtäviin sijoittua. Lisäksi sivistys ja tieto olisi kaikille hyödyksi. Toki jotkut viihtyy oikein hyvin niin ettei tarvitse elämässään ajatella yhtään mitään.

Simppeli vastaus on toksinen maskuliinisuus. Miehet, isät eivät arvosta poikien koulumenestystä. Poikien kulttuuriin kuuluu nörttien ja hikareiden halveksunta ja kiusaaminen. Pojat ei saa arvostusta vertaisryhmässään hyvällä koulumenestyksellä. Sikailemalla ja riehumalla saa. Tämä ei ole koulujärjestelmän vika.

Vierailija kirjoitti:

Simppeli vastaus on toksinen maskuliinisuus. Miehet, isät eivät arvosta poikien koulumenestystä. Poikien kulttuuriin kuuluu nörttien ja hikareiden halveksunta ja kiusaaminen. Pojat ei saa arvostusta vertaisryhmässään hyvällä koulumenestyksellä. Sikailemalla ja riehumalla saa. Tämä ei ole koulujärjestelmän vika.

Samppa muuta . Tässäkin ketjussa hellitään ajatusta väärinymmärretyistä poika eroista, jotka sitten joskus tylelämässä pärjää paremmin kuin halveksitut kympin tytöt. Ikävä kyllä aika harva niukin naukin amiksen selvittänyt heikosti luku-ja laskutaitoinen tyyppi nousee yhtään mihinkään asemaan. Muuta kuin rikollisjärjestössä.

Mistä tämä koulu on hikarien hommaa-systeemi pojille sitten tulee? Palaan jälleen USA:han ja meidän kaupunkiin ja lasten kouluihin. Yhteiskunnassa kaikenlainen menestyminen on arvossa, mukaan lukien "akateeminen" ja "osallistuva". Kaikenlainen kilpailuissa menestyminen noteerataan, oli sitten kyse urheilusta, taiteista tai vastaavasta. Samoin jos esimerkiksi järjestää jonkin tapahtuman "awarenessin" nimissä, tekee paljon vapaaehtoistyötä, edistää kierrätystä... tai menestyy kouluaineissa. Menestyjät saavat printatun todistuksen suorituksestaan, yhteisön huomion ja suosionosoitukset, ja edelleen jopa ilmaisen yliopistopaikan. Se motivoi menestymään.  Täällä poikien annetaan syljeskellä lattialle, rassata mopoa ja pelata pleikkaa ja kiusata hikareita. Hoi kodit! Teillä on homma hoidettavana vekaroittenne kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä koulu on hikarien hommaa-systeemi pojille sitten tulee? Palaan jälleen USA:han ja meidän kaupunkiin ja lasten kouluihin. Yhteiskunnassa kaikenlainen menestyminen on arvossa, mukaan lukien "akateeminen" ja "osallistuva". Kaikenlainen kilpailuissa menestyminen noteerataan, oli sitten kyse urheilusta, taiteista tai vastaavasta. Samoin jos esimerkiksi järjestää jonkin tapahtuman "awarenessin" nimissä, tekee paljon vapaaehtoistyötä, edistää kierrätystä... tai menestyy kouluaineissa. Menestyjät saavat printatun todistuksen suorituksestaan, yhteisön huomion ja suosionosoitukset, ja edelleen jopa ilmaisen yliopistopaikan. Se motivoi menestymään.  Täällä poikien annetaan syljeskellä lattialle, rassata mopoa ja pelata pleikkaa ja kiusata hikareita. Hoi kodit! Teillä on homma hoidettavana vekaroittenne kanssa.

Tämä taas on ihan kulttuurikysymys. Suomessa ei ole hyvä erottua positiivisesti millään tavalla, koska siitä joutuu aina kiusatuksi. Tämähän on suomalaisille itsestäänselvä asia, jota ei tarvitse todellakaan kenellekään peruskoulun käyneelle erikseen selittää. Kaikenlainen onnistuminen on suomalaisessa kulttuurissa hyvin epäilyttävää, ja usein tietenkin ihan syystä. Ei meille sovi kannustaa ja iloita toisten menestyksestä, koska sehän voi kihahtaa päähän.

En myöskään allekirjoita väitettä, että pojat automaattisesti yrittäisivät vältellä koulumenestystä. Itselläni on kaksi poikaa, joista kumpikin on ollut peruskoulussa ysin oppilaita, eivätkä olleet luokillaan mitään priimuksia. Lukiossakin pojat ovat hyvin tietoisia numeroistaan. Abipoikani on raportoinut omien kavereiden menestystä syksyn yo-kirjoituksissa, ja kyllä siellä on tuloksia vertailtu ihan sillä silmällä, että kuka on saanut parhaat arvosanat. Tosin eipä ne arvosanat ihan hirveän ihmeellisiä ole olleet, yksi ainoa laudatur koko lössillä syksyn kirjoituksista, loput ämmää ja seetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simppeli vastaus on toksinen maskuliinisuus. Miehet, isät eivät arvosta poikien koulumenestystä. Poikien kulttuuriin kuuluu nörttien ja hikareiden halveksunta ja kiusaaminen. Pojat ei saa arvostusta vertaisryhmässään hyvällä koulumenestyksellä. Sikailemalla ja riehumalla saa. Tämä ei ole koulujärjestelmän vika.

Samppa muuta . Tässäkin ketjussa hellitään ajatusta väärinymmärretyistä poika eroista, jotka sitten joskus tylelämässä pärjää paremmin kuin halveksitut kympin tytöt. Ikävä kyllä aika harva niukin naukin amiksen selvittänyt heikosti luku-ja laskutaitoinen tyyppi nousee yhtään mihinkään asemaan. Muuta kuin rikollisjärjestössä.

1. Miksi asemaan tulee nousta?

2. Olisiko poikien koulumenestyksen kohentamiseksi tehtävä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut taaskaan Suomea koskeva tutkimus. Valita siis Ruotsin keskustelupalstoilla.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tutkimus-tyttojen-kouluarvosanat-huoma…

Aiheesta on tehty myös uudempi Suomalainen tutkimus. Kts linkki.

Huomaatko tutkimuksissa mitään eroa?

Toisessa tutkittiin arvosanan saantia kokeiden perusteella (tuntiosaamisen huomioiminen jäi pois) ja toisessa arvosanojen jakautumista sukupuolen perusteella.

Huomaatko tutkimuksissa mitään samaa?

Molemmissa todetaan, että poikia syrjitään. Eikö silloin tämän asian korjaamiksi pitäisi ehdottomasti tehdä jotakin?

Jos poikien arvosanat ovat heikompia siksi, etteivät he osallistu tunnilla, niin kenenkähän pitäisi asian korjaamiseksi tehdä ja mitä?

Jos pojat vuosi toisensa jälkeen systemaattisesti saavat huonompia numeroita niin kyseessä ei ole silloin yksilöstä johtuva syy. Silloin se kertoo siitä, että nykyinen koulujärjestelmä sopii paremmin tytöille kuin pojille. Suomeksi sanottuna koulujärjestelmä syrjii poikia.

Juu.

Poikani viitasi natsiervehdyksella 7 luokalla musiikin tunnilla.

Sen j'lkeen Aidinkielesta ja musiikista pelkkia 5sia osaamistasosta riippumatta.

Aikan ope oli musan open puoliso

Saksassa lapsesi olisi saanut potkut koulusta. Suomessa ei opettajilla samanlaisia kurinpitokeinoja ole. Millä tavalla muuten sinä häntä rankaisit?

Mista? Viittasit vaarin.

Kerropppa ihmeessa miten maaritella miten pitaa kasi nostaa.

Provokatiivinen kaytos kuuluu tuohon ikaan. Helpoimmailla selviaa kun ei provosoidu.

 

Viittaaminen opetetaan jo ekaluokan ensimmäisten päivien aikana. Seiskaluokkalainen tietää jo, miten natsiterveyhdys tehdään ja mitä se tarkoittaa. Ihan hyvä, että opettaja tarttui tuohon heti alusta pitäen eikä hyväksynyt perseilyä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä koulu on hikarien hommaa-systeemi pojille sitten tulee? Palaan jälleen USA:han ja meidän kaupunkiin ja lasten kouluihin. Yhteiskunnassa kaikenlainen menestyminen on arvossa, mukaan lukien "akateeminen" ja "osallistuva". Kaikenlainen kilpailuissa menestyminen noteerataan, oli sitten kyse urheilusta, taiteista tai vastaavasta. Samoin jos esimerkiksi järjestää jonkin tapahtuman "awarenessin" nimissä, tekee paljon vapaaehtoistyötä, edistää kierrätystä... tai menestyy kouluaineissa. Menestyjät saavat printatun todistuksen suorituksestaan, yhteisön huomion ja suosionosoitukset, ja edelleen jopa ilmaisen yliopistopaikan. Se motivoi menestymään.  Täällä poikien annetaan syljeskellä lattialle, rassata mopoa ja pelata pleikkaa ja kiusata hikareita. Hoi kodit! Teillä on homma hoidettavana vekaroittenne kanssa.

Jostain syystä USA:n tyyli näyttää tänne Suomeen päin todella oudolle. Lapsen opiskelu lukion jälkeen maksaa tähtitieteellisiä summia, tai sitten saat stipendin kun olet näpsä cheeleader tai koripalloilija.

Mopon rassaus ja pleikka ei estä kenekään opiskelua. Suomen peruskoulussa menestyy helposti jos kuuntelee tunnilla ja tekee läksynsä. Kaikki eivät näin tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä koulu on hikarien hommaa-systeemi pojille sitten tulee? Palaan jälleen USA:han ja meidän kaupunkiin ja lasten kouluihin. Yhteiskunnassa kaikenlainen menestyminen on arvossa, mukaan lukien "akateeminen" ja "osallistuva". Kaikenlainen kilpailuissa menestyminen noteerataan, oli sitten kyse urheilusta, taiteista tai vastaavasta. Samoin jos esimerkiksi järjestää jonkin tapahtuman "awarenessin" nimissä, tekee paljon vapaaehtoistyötä, edistää kierrätystä... tai menestyy kouluaineissa. Menestyjät saavat printatun todistuksen suorituksestaan, yhteisön huomion ja suosionosoitukset, ja edelleen jopa ilmaisen yliopistopaikan. Se motivoi menestymään.  Täällä poikien annetaan syljeskellä lattialle, rassata mopoa ja pelata pleikkaa ja kiusata hikareita. Hoi kodit! Teillä on homma hoidettavana vekaroittenne kanssa.

Jostain syystä USA:n tyyli näyttää tänne Suomeen päin todella oudolle. Lapsen opiskelu lukion jälkeen maksaa tähtitieteellisiä summia, tai sitten saat stipendin kun olet näpsä cheeleader tai koripalloilija.

Mopon rassaus ja pleikka ei estä kenekään opiskelua. Suomen peruskoulussa menestyy helposti jos kuuntelee tunnilla ja tekee läksynsä. Kaikki eivät näin tee.

Stipendejä saa mitä erilaisimmat ehdot täyttämällä. Tiedän perheen, mistä on kaksi lasta käynyt pohjoisamerikkalaisen yliopiston täysstipendillä , koska olivat pohjoismaalaisia naisia ja tiesivät, että siellä oli yksi tällainen stipendi haettavissa vuosittain. Muita hakijoita ei ollut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simppeli vastaus on toksinen maskuliinisuus. Miehet, isät eivät arvosta poikien koulumenestystä. Poikien kulttuuriin kuuluu nörttien ja hikareiden halveksunta ja kiusaaminen. Pojat ei saa arvostusta vertaisryhmässään hyvällä koulumenestyksellä. Sikailemalla ja riehumalla saa. Tämä ei ole koulujärjestelmän vika.

Samppa muuta . Tässäkin ketjussa hellitään ajatusta väärinymmärretyistä poika eroista, jotka sitten joskus tylelämässä pärjää paremmin kuin halveksitut kympin tytöt. Ikävä kyllä aika harva niukin naukin amiksen selvittänyt heikosti luku-ja laskutaitoinen tyyppi nousee yhtään mihinkään asemaan. Muuta kuin rikollisjärjestössä.

1. Miksi asemaan tulee nousta?

2. Olisiko poikien koulumenestyksen kohentamiseksi tehtävä jotain?

1) en tiedä. Täällähän hekumoidaan sillä fantasialla miten koulussapärjäämättömästä poikanerosta tulee kilttien kympintyttöjen bossi, innovaatioiden keksijä ja maailmanpelastaja ja miten hän on liian älykäs pärjätäkseen koulussa. Se miten tämä metamorfoosi luuserista kingiksi tapahtuu on mysteeri.

2)Kokeilla on iso kasvatusvastuu. Myös pojilta pitää vaatia hyvää käytöstä, osaamista dta ja pärjäämistä. Kuten joku sanoikin monesti poikien annetaan kellua läpi peruskoulun vaatimatta mitään. Ja opettajille tiedoksi seiska ei ole hyvä ja tavoiteltava numero kenellekään. Ei tytöille eikä pojille. Koulussakin sitä rimaa ylemmäs. Ne jotka ei pärjää tuplaa luokkia niinkuin ennenwanhaan. Nykysysteemi löysästi kaikki läpi ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simppeli vastaus on toksinen maskuliinisuus. Miehet, isät eivät arvosta poikien koulumenestystä. Poikien kulttuuriin kuuluu nörttien ja hikareiden halveksunta ja kiusaaminen. Pojat ei saa arvostusta vertaisryhmässään hyvällä koulumenestyksellä. Sikailemalla ja riehumalla saa. Tämä ei ole koulujärjestelmän vika.

Samppa muuta . Tässäkin ketjussa hellitään ajatusta väärinymmärretyistä poika eroista, jotka sitten joskus tylelämässä pärjää paremmin kuin halveksitut kympin tytöt. Ikävä kyllä aika harva niukin naukin amiksen selvittänyt heikosti luku-ja laskutaitoinen tyyppi nousee yhtään mihinkään asemaan. Muuta kuin rikollisjärjestössä.

1. Miksi asemaan tulee nousta?

2. Olisiko poikien koulumenestyksen kohentamiseksi tehtävä jotain?

1) en tiedä. Täällähän hekumoidaan sillä fantasialla miten koulussapärjäämättömästä poikanerosta tulee kilttien kympintyttöjen bossi, innovaatioiden keksijä ja maailmanpelastaja ja miten hän on liian älykäs pärjätäkseen koulussa. Se miten tämä metamorfoosi luuserista kingiksi tapahtuu on mysteeri.

2)Kodeilla on iso kasvatusvastuu. Myös pojilta pitää vaatia hyvää käytöstä, osaamista ja pärjäämistä. Kuten joku sanoikin monesti poikien annetaan kellua läpi peruskoulun vaatimatta mitään. Ja opettajille tiedoksi , seiska ei ole hyvä ja tavoiteltava numero kenellekään. Ei tytöille eikä pojille. Koulussakin sitä rimaa ylemmäs. Ne jotka ei pärjää tuplaa luokkia niinkuin ennenwanhaan. Nykysysteemi löysästi kaikki läpi ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, ei se toimi niin että "mitäs ette tee niin kuin tytöt".

Jos tytöt ovat keskimäärin luontaisesti kiltimpiä ja kuuliaisempia, on väärin että koulut suunnitellaan heille paremmin sopiviksi.

Se on ihan sama kuin annettaisiin osa arvosanoista fyysisen suorituskyvyn perusteella ja sanottaisiin etä mitäs ette tytöt treenaa voimia enemmän, kyllähän treenaamalla pääsee samoihin tuloksiin kuin pojatkin.

Koulut on suunniteltu POJILLE sopiviksi! Kaikki tehdään koulussa poikien ehdoilla!

Selvästikään ei tehdä jos pojat saavat samoilla tiedoilla huonompia arvosanoja.

Ainoa asia joka ennen tehtiin poikien ehdoilla oli kurinpito. Sillä pojat pakotettiin opiskelemaan. Nykyään se on kiellettyä.

Koulu sopii ahkeralle, sopeutuvalle, innokkaalle, sosiaaliselle, sävyisälle ja sääntöjä pilkuntarkasti noudettavalle. Nuo eivät ole poikien tyypillisiä piirteitä. Poikien tyypillisiä piirteitä ovat rohkeus, kokeilunhalu, kilpailullisuus, asioiden tekeminen omalla tavalla, jne. Siksi miehillä on yliedustus kasvuyrittäjinä ja yritysjohtajina työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Koulua vartenhan siellä opiskellaankin. Tämä pitäisi vaan hyväksyä ja alistua.

Koululla ja työelämällä on se ero, että koulusta pääsee läpi sellaisella käytöksellä, jolla töistä lentää äkkiä pihalle. Siksi olisi hyvä harjoitella käyttäytymistä ja aktiivisuutta siellä koulun puolella.

Tämäpä. Koulussa harjoitellaan niitä työelämän taitoja jotka tulevat tarpeeseen kaikilla ennemmin tai myöhemmin. En minäkään voi alkaa seisoskella ja pyöriä kehää kesken kokouksen tai mennä valittamaan pomolle että tää raportti on niiiiin tylsä kirjoittaa, enkö voi tehdä jotain muuta.

Tämä on aivan roskaa. Koulussa pärjää parhaiten kun tekee niin kuin opettaja sanaa. Toisin sanoen on kiltti puurtaja, joka osaa viitata. Näistä sitten tulee sitten aikuisena hyödyllisiä toimihenkilöitä, jotka omassa pikku kuutiossa tekee niin kuin pomo määrää. Sen sijaan siihen pomon tehtävään vaaditaan aivan erilaisia ominaisuuksia. Ja tämä pätee myös erittäin vaativiin asiantuntijatöihin, joissa vastausta ongelmaan ei löydä kirjasta, vaan se pitää itse osata ratkaista.

Ei hyvä koulumenestys sulje pois menestystä työelämässä, mutta pelkillä hyvän oppilaan taidoilla ei työelämässä pärjää. Tämän ovat monet ns. kympin tytöt oppineet. 

Miksi tämä keskustelu kiertää kehää tulevien pomojen ja erityisasiantuntijoiden ympärillä?

Pojilla on tyttöjä suurempi hajonta kognitiivisissa taidoissa. Ei se tarkoita, että pojat yleisesti ottaen olisivat väärin ymmärrettyjä neroja. Jokaista älykkyydeltään yli keskitasoista poikaa kohti on yksi alle keskitasoinen.

Jos joku on niin älykäs, että raivaa tiensä sinne pomoksi kaikille v...ttuillen, niin eiköhän hän pärjää peruskoulussakin vaikkei sitä ole hänelle räätälöity.

Ei.

Liike-elämässä ratkaisee lopputulos, kunhan noudattaa lakeja. Ja lopputulokseen voi päästä monilla keinoilla, olemalla muita parempi vanhan luomisessa tai keksimällä jotain uutta.

Koulussa pärjää kun tekee juuri niin kuin opettaja sanoo, eikä pärjäämistä mitata vain numeroilla. Joko olet mallin mukainen kiltti ja sopeutuva oppilas, tai et ole.

Täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Koulua vartenhan siellä opiskellaankin. Tämä pitäisi vaan hyväksyä ja alistua.

Koululla ja työelämällä on se ero, että koulusta pääsee läpi sellaisella käytöksellä, jolla töistä lentää äkkiä pihalle. Siksi olisi hyvä harjoitella käyttäytymistä ja aktiivisuutta siellä koulun puolella.

Tämäpä. Koulussa harjoitellaan niitä työelämän taitoja jotka tulevat tarpeeseen kaikilla ennemmin tai myöhemmin. En minäkään voi alkaa seisoskella ja pyöriä kehää kesken kokouksen tai mennä valittamaan pomolle että tää raportti on niiiiin tylsä kirjoittaa, enkö voi tehdä jotain muuta.

Tämä on aivan roskaa. Koulussa pärjää parhaiten kun tekee niin kuin opettaja sanaa. Toisin sanoen on kiltti puurtaja, joka osaa viitata. Näistä sitten tulee sitten aikuisena hyödyllisiä toimihenkilöitä, jotka omassa pikku kuutiossa tekee niin kuin pomo määrää. Sen sijaan siihen pomon tehtävään vaaditaan aivan erilaisia ominaisuuksia. Ja tämä pätee myös erittäin vaativiin asiantuntijatöihin, joissa vastausta ongelmaan ei löydä kirjasta, vaan se pitää itse osata ratkaista.

Ei hyvä koulumenestys sulje pois menestystä työelämässä, mutta pelkillä hyvän oppilaan taidoilla ei työelämässä pärjää. Tämän ovat monet ns. kympin tytöt oppineet. 

Miksi tämä keskustelu kiertää kehää tulevien pomojen ja erityisasiantuntijoiden ympärillä?

Pojilla on tyttöjä suurempi hajonta kognitiivisissa taidoissa. Ei se tarkoita, että pojat yleisesti ottaen olisivat väärin ymmärrettyjä neroja. Jokaista älykkyydeltään yli keskitasoista poikaa kohti on yksi alle keskitasoinen.

Jos joku on niin älykäs, että raivaa tiensä sinne pomoksi kaikille v...ttuillen, niin eiköhän hän pärjää peruskoulussakin vaikkei sitä ole hänelle räätälöity.

Yhtä lailla voidaan keskustella niistä älykkyydeltään keskinkertaisistakin, jotka eivät pärjäisi palkkatoimareina tai erityisasiantuntijoina.

Tunne useamman ihan hyvin menestyneen yrittäjän (itse perustettu yritys), jotka eivät ole kovin älykkäitä eivätkä omaa korkeaa koulutustakaan. Vain yksi on nainen, loput miehiä. Hassu yhtäläisyys on että nämä miehet olivat koulussa niitä rasavillejä.

Kaverini (koulussa kilttiä ja kunnollista tyttöä esittävä) sai päättötodistukseen yli numeroa paremman keskiarvon kuin minä (koulussa leväperäistä ja häirikköä esittävä poika), vaikka saatiin kokeista keskimäärin aina samoja tuloksia. Pääsin nipinnapin samaan lukioon kuin hän ja menin arvosanoissa ohi ja kirjoitin hieman paremmat paperit. Okei tässä kävi hyvin, mutta entä jos en olisi päässyt kunnon lukioon, vaikka osaamista löytyi? Ei ollut monesta desimaalista kiinni.