Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

En dissaa yhtäkään ammattiin opiskelevaa nuorta. Dissaan niitä keskustelijoita, joiden mielestä systeemiä pitää muuttaa siten, että pojat saavat yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, vaikkeivät ole valmiita tekemään samaa määrää töitä.

Eikös pikemminkin ole niin, että moni ihmettelee miksi pojatsystemaattisesti menestyvät huonommin/huonosti. Ja samalla penäävät toimenpiteitä suunnan muuttamiseksi. Kukaan ei halua, että arviointeja muutettaisiin, vaan opetusmetodeille tehtäisiin jotain, että pojatkin pärjäisivät. Se olisi kansakunnankin etu, että piilevät kyvyt saatettaisiin käyttöön.

Ei nyt riitä, että sanotaan "Mitäs laiskottelevat ja ovat tyhmiä!"

Pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin. Esim puberteetti alkaa pari vuotta tyttöjä myöhemmin. Tämä fysiologinen fakta. Loogisin ratkaisu olisi, että pojat aloittaa koulun kaksi vuotta myöhemmin kuin tytöt. Tällöin kaikki koulunsa aloittavat olisi samassa kehitysvaiheessa ja ehkä poikien puberteetti ei vaikuttaisi niin suuresti juuri kriittisimmässä vaiheessa haitallisesti heidän toimintaansa.

Eihän millään opetusmenetelmällä eroja pystytä tasaamaan kun lähtötaso ja kypsyys on eri.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt usein osallistuvat keskusteluun tunnilla, pojat voivat saada kokeista hyvät arvosanat mutta ovat tunnilla passiivisia. Arvosanoja ei anneta ainoastaan koemenestyksen perusteella vaan tuntiosaaminen on tärkeässä osassa. 

Omat poikani ovat rauhallisia ja keskustelutaitoisia ja aktiivisia tunneilla. Kyllä heillä näkyy todistuksessa selkeästi se, että poikana saavat huonommista koenumeroista huolimatta yläkanttiin arvosanat todistukseen. Niille pojille, jotka edes yrittää annetaan helpommin hyviä numeroita juuri sukupuolensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Siihen voi olla syynsä miksi pojat käyttäytyvät eri tavoin kuin tytöt. Selittyy ihan esim hormonitoiminnalla. Miksi tätä ei voida myöntää? Toki hyvää käytöstä tulee vaatia kaikilta, mutta pojista ei tule koskaan silti samanlaisia kuin tytöistä.

Nykyään tyttö = uusi normaali?

Poikien häiriköinti, huono käytös, alhainen motivaatio, läksyjen tekemättömyys, laiskuus jne selittyvät hormonitoiminnalla? No nyt on kaikki tekosyyt kuultu!

t. miesopettaja

Millään muulla? Esim. Puberteettiin liittyy suuret muutokset hormonitoiminnassa ja pojilla tämä osuu haitallisesti yläkoulun viimeisille luokille, jolloin tyypillisesti pojilla lähtee koulu menemään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Siihen voi olla syynsä miksi pojat käyttäytyvät eri tavoin kuin tytöt. Selittyy ihan esim hormonitoiminnalla. Miksi tätä ei voida myöntää? Toki hyvää käytöstä tulee vaatia kaikilta, mutta pojista ei tule koskaan silti samanlaisia kuin tytöistä.

Nykyään tyttö = uusi normaali?

Poikien häiriköinti, huono käytös, alhainen motivaatio, läksyjen tekemättömyys, laiskuus jne selittyvät hormonitoiminnalla? No nyt on kaikki tekosyyt kuultu!

t. miesopettaja

Millään muulla? Esim. Puberteettiin liittyy suuret muutokset hormonitoiminnassa ja pojilla tämä osuu haitallisesti yläkoulun viimeisille luokille, jolloin tyypillisesti pojilla lähtee koulu menemään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Asiatiedon lisäksi vaatii ymmärrystä siitä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa siihen omaan arvosanaan ja siksi kannattaa osallistua aktiivisesti. Pojille tämä vaikuttaa olevan jotenkin epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni saa kymppejä lähes kaikista kokeista. Tunneilla hän ei juurikaan osallistu. Kyllä minun mielestäni kympin ansaitsee todistukseen ennemmin sellainen tyyppi, joka saa kympin kokeesta ja vielä lisäksi antaa jotakin omasta persoonastaan opetustilanteeseen. Ja tämä siis lapsen sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolesta riippumatta, koska kyseessä on yleensä tyttö

Hauskaa miten etuoikeutetut eivät näe asemaansa.

Mitä tarkoitat? Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos lapseni saisi kympin. Mutta ymmärrän kyllä, ettei hän sitä saa jos ei opsin tavoitteita täytä.

-se jota kommentoit.

Sieltä opsista voi jokainen lukea ne arvosteluperusteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut taaskaan Suomea koskeva tutkimus. Valita siis Ruotsin keskustelupalstoilla.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tutkimus-tyttojen-kouluarvosanat-huoma…

Aiheesta on tehty myös uudempi Suomalainen tutkimus. Kts linkki.

Huomaatko tutkimuksissa mitään eroa?

Toisessa tutkittiin arvosanan saantia kokeiden perusteella (tuntiosaamisen huomioiminen jäi pois) ja toisessa arvosanojen jakautumista sukupuolen perusteella.

Huomaatko tutkimuksissa mitään samaa?

Molemmissa todetaan, että poikia syrjitään. Eikö silloin tämän asian korjaamiksi pitäisi ehdottomasti tehdä jotakin?

Jos poikien arvosanat ovat heikompia siksi, etteivät he osallistu tunnilla, niin kenenkähän pitäisi asian korjaamiseksi tehdä ja mitä?

Jos pojat vuosi toisensa jälkeen systemaattisesti saavat huonompia numeroita niin kyseessä ei ole silloin yksilöstä johtuva syy. Silloin se kertoo siitä, että nykyinen koulujärjestelmä sopii paremmin tytöille kuin pojille. Suomeksi sanottuna koulujärjestelmä syrjii poikia.

Juu.

Poikani viitasi natsiervehdyksella 7 luokalla musiikin tunnilla.

Sen j'lkeen Aidinkielesta ja musiikista pelkkia 5sia osaamistasosta riippumatta.

Aikan ope oli musan open puoliso

Saksassa lapsesi olisi saanut potkut koulusta. Suomessa ei opettajilla samanlaisia kurinpitokeinoja ole. Millä tavalla muuten sinä häntä rankaisit?

Mista? Viittasit vaarin.

Kerropppa ihmeessa miten maaritella miten pitaa kasi nostaa.

Provokatiivinen kaytos kuuluu tuohon ikaan. Helpoimmailla selviaa kun ei provosoidu.

 

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, ei se toimi niin että "mitäs ette tee niin kuin tytöt".

Jos tytöt ovat keskimäärin luontaisesti kiltimpiä ja kuuliaisempia, on väärin että koulut suunnitellaan heille paremmin sopiviksi.

Se on ihan sama kuin annettaisiin osa arvosanoista fyysisen suorituskyvyn perusteella ja sanottaisiin etä mitäs ette tytöt treenaa voimia enemmän, kyllähän treenaamalla pääsee samoihin tuloksiin kuin pojatkin.

Niin, minkälainen olisi se ”pojille sopiva” koulu? Kuten täällä on jo monta kertaa kerrottu, poikien kypsyminen tapahtuu hitaammin kuin tytöillä, ja heillä on kyvyissään suurempi hajonta.

Ensimmäiseen seikkaan auttaa yksinkertaisesti se, että kerrataan eskaria niin kauan että koko porukka on koulukypsää. Sitten moni poika pääsee myöhemmin työelämään, ja tästä ei valtiovalta ilahdu.

Ja entäpä sitten tämä toinen asia, suuri kykyjen hajonta? Täällä on monta kertaa maalailtu kuvaa älykköpojista, jotka pitkästyksissään alisuorittavat ja häiriköivät, kun koulu on liian helppoa. Ratkaisuksi on tarjottu tasokursseja peruskouluun. Mutta kokemus on osoittanut, että jos koululaiset saavat itse valita tasokurssinsa, nämä niin sanotut ”älykköpojat” menevät siitä missä aita on matalin ja jatkavat häiriköintiä.

Mikä sitten olisi ratkaisu? Kypsyminen, itsetuntemus, kotikasvatus, nöyryys. Ja toki myös poikien ominaisuuksien arvostaminen. Mutta ylimielisyys ei ole arvostettava ominaisuus kenelläkään. Jos älykkyys ei ikinä jalostu minkäänlaiseksi toiminnaksi, on se aika lailla yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Juu, oma poika selviytyi peruskoulusta alle 8 keskiarvolla. Kirjoitti kuitenkin E useammasta aineesta mukaan lukien pitkä matematiikka. Kympin ja ysin tytöt jäi kauaksi taakse.

Tyttärellä lukiokurssikeskiarvo 9.7 . Kirjoitti 8 ällää mukaanlukien pitkä matematiikka, fy, ke, bi . Eximian nyt saa aika helposti. Esim. Bilsassa pärjää ihan yleistiedolla sille tasolle.

Ei tämä ole sukupuolesta kiinni, vaan osaamista enemmän numeroissa näkyy tuntiaktiivisuus.

Useimmiten pojat ovat vähemmän aktiivisia ja joutuvat kärsimään tästä huonompina arvosanoin, mutta on niitä vähemmän aktiivisia tyttöjäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Ööööö. Miksi muuten kukaan jäisi duunariksi? Jos kykyjä parempaan olisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole sukupuolesta kiinni, vaan osaamista enemmän numeroissa näkyy tuntiaktiivisuus.

Useimmiten pojat ovat vähemmän aktiivisia ja joutuvat kärsimään tästä huonompina arvosanoin, mutta on niitä vähemmän aktiivisia tyttöjäkin.

Näin on. Minä sain todistukseen aina yhtä numeroa huonomman arvosanan kuin mitä sain kokeista, koska olin ujo ja hiljainen tyttö enkä uskaltanut tarpeeksi viitata ja olla äänessä tunneilla. Käytös oli ysi, koska kymppiin olisi pitänyt olla enemmän ulospäinsuuntautunut eikä niin hiljainen kuin minä, opettajan mukaan. Koen sen niin että minua rankaistiin temperamentistani. Tämä oli 1980- ja -90-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Yhäkin, ei se toimi niin että "mitäs ette tee niin kuin tytöt".

Jos tytöt ovat keskimäärin luontaisesti kiltimpiä ja kuuliaisempia, on väärin että koulut suunnitellaan heille paremmin sopiviksi.

Se on ihan sama kuin annettaisiin osa arvosanoista fyysisen suorituskyvyn perusteella ja sanottaisiin etä mitäs ette tytöt treenaa voimia enemmän, kyllähän treenaamalla pääsee samoihin tuloksiin kuin pojatkin.

Koulut on suunniteltu POJILLE sopiviksi! Kaikki tehdään koulussa poikien ehdoilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Ööööö. Miksi muuten kukaan jäisi duunariksi? Jos kykyjä parempaan olisi?

Olet aika ahdasmielinen jos kuvittelet kaikkien vain tavoittelevan korkea akateemista uraa elämässä. Monella ihmisellä on ihan erilaiset päämäärät elämässä. Jos tykkää tehdä käsillään ja haluaa elää elämänsä jossain muualla kuin konttoriympäristössä loisteputkien kelmeässä valossa - on ihan järkeenkäypää hakeutua ei-akateemiselle alalle. Ihan riippumatta siitä olisiko kykyä menestyä akateemisella uralla.

Vierailija kirjoitti:

Oma poika ei saanut lukiopaikkaa 7,8 keskiarvolla. On nyt kaksoistutkinnossa ja saanut lukion puolella parempia numeroita kuin tyttöystävänsä, joka oli ysin oppilas peruskoulussa. Jotain perää siinä poikien syrjimisessä nimenomaan peruskoulussa on.

Kaksoistutkinissa vaadittavat kurssit ovat helpommat. Lukion voi käydä kevyesti tai raskaasti. Pitkä matematiikka ja fysiikka plus ylimääräinen pitkä kieli lisää jo tuntuvasti suoritettavaa kurssimäärää ja silti joutuu niistä huuhaa aineistakin minimit suorittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Ööööö. Miksi muuten kukaan jäisi duunariksi? Jos kykyjä parempaan olisi?

Olet aika ahdasmielinen jos kuvittelet kaikkien vain tavoittelevan korkea akateemista uraa elämässä. Monella ihmisellä on ihan erilaiset päämäärät elämässä. Jos tykkää tehdä käsillään ja haluaa elää elämänsä jossain muualla kuin konttoriympäristössä loisteputkien kelmeässä valossa - on ihan järkeenkäypää hakeutua ei-akateemiselle alalle. Ihan riippumatta siitä olisiko kykyä menestyä akateemisella uralla.

Itselläni on kaksi akateemista tutkintoa, teen mielenkiintoista työtä ja saa korkeata palkkaa. Siitä huolimatta, jos nyt voisin valita  uudestaan (nyt ikää +45v), niin olisi valinnut jonkin vaativan duunariammatin, jossa kädentaidot ja kyky soveltaa teoriaa käytäntöön on tärkeää. Itse tykkään väsätä omassa verstaassa huonekaluja, korjailla autoa, rempata asuntoa yms. Olen huomannut, että joillakin akateemisen tutkinnon suorittajilla on oikein reilusta p..ss..iä päässä ja kuvitelma omasta erinomaisuudesta, vaikka osaaminen on hyvin kapeaa kirjaoppineisuutta, jota ei osata edes oikein soveltaa käytäntöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Koulua vartenhan siellä opiskellaankin. Tämä pitäisi vaan hyväksyä ja alistua.

Koululla ja työelämällä on se ero, että koulusta pääsee läpi sellaisella käytöksellä, jolla töistä lentää äkkiä pihalle. Siksi olisi hyvä harjoitella käyttäytymistä ja aktiivisuutta siellä koulun puolella.

Tämäpä. Koulussa harjoitellaan niitä työelämän taitoja jotka tulevat tarpeeseen kaikilla ennemmin tai myöhemmin. En minäkään voi alkaa seisoskella ja pyöriä kehää kesken kokouksen tai mennä valittamaan pomolle että tää raportti on niiiiin tylsä kirjoittaa, enkö voi tehdä jotain muuta.

Tämä on aivan roskaa. Koulussa pärjää parhaiten kun tekee niin kuin opettaja sanaa. Toisin sanoen on kiltti puurtaja, joka osaa viitata. Näistä sitten tulee sitten aikuisena hyödyllisiä toimihenkilöitä, jotka omassa pikku kuutiossa tekee niin kuin pomo määrää. Sen sijaan siihen pomon tehtävään vaaditaan aivan erilaisia ominaisuuksia. Ja tämä pätee myös erittäin vaativiin asiantuntijatöihin, joissa vastausta ongelmaan ei löydä kirjasta, vaan se pitää itse osata ratkaista.

Ei hyvä koulumenestys sulje pois menestystä työelämässä, mutta pelkillä hyvän oppilaan taidoilla ei työelämässä pärjää. Tämän ovat monet ns. kympin tytöt oppineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole sukupuolesta kiinni, vaan osaamista enemmän numeroissa näkyy tuntiaktiivisuus.

Useimmiten pojat ovat vähemmän aktiivisia ja joutuvat kärsimään tästä huonompina arvosanoin, mutta on niitä vähemmän aktiivisia tyttöjäkin.

Näin on. Minä sain todistukseen aina yhtä numeroa huonomman arvosanan kuin mitä sain kokeista, koska olin ujo ja hiljainen tyttö enkä uskaltanut tarpeeksi viitata ja olla äänessä tunneilla. Käytös oli ysi, koska kymppiin olisi pitänyt olla enemmän ulospäinsuuntautunut eikä niin hiljainen kuin minä, opettajan mukaan. Koen sen niin että minua rankaistiin temperamentistani. Tämä oli 1980- ja -90-luvuilla.

Numerot jaetaan pärstäkertoimella. Sitä se "tuntiaktiivisuus" oikeasti on.

Tätä esiintyy jokaisella koulutusasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Ööööö. Miksi muuten kukaan jäisi duunariksi? Jos kykyjä parempaan olisi?

Olet aika ahdasmielinen jos kuvittelet kaikkien vain tavoittelevan korkea akateemista uraa elämässä. Monella ihmisellä on ihan erilaiset päämäärät elämässä. Jos tykkää tehdä käsillään ja haluaa elää elämänsä jossain muualla kuin konttoriympäristössä loisteputkien kelmeässä valossa - on ihan järkeenkäypää hakeutua ei-akateemiselle alalle. Ihan riippumatta siitä olisiko kykyä menestyä akateemisella uralla.

Itselläni on kaksi akateemista tutkintoa, teen mielenkiintoista työtä ja saa korkeata palkkaa. Siitä huolimatta, jos nyt voisin valita  uudestaan (nyt ikää +45v), niin olisi valinnut jonkin vaativan duunariammatin, jossa kädentaidot ja kyky soveltaa teoriaa käytäntöön on tärkeää. Itse tykkään väsätä omassa verstaassa huonekaluja, korjailla autoa, rempata asuntoa yms. Olen huomannut, että joillakin akateemisen tutkinnon suorittajilla on oikein reilusta p..ss..iä päässä ja kuvitelma omasta erinomaisuudesta, vaikka osaaminen on hyvin kapeaa kirjaoppineisuutta, jota ei osata edes oikein soveltaa käytäntöön. 

Sait siis kaiken: työpaikan,?hyvän elintason ja oman verstaan missä nikkaroida vapaa-ajalla. Ja silti valitsisit toisin. Miksi? Siksi että kirjaoppineisuus teki sinusta pissapään? Vai että työkaverit eivät ole yhtä monipuolisesti osaavia kuin sinä?

Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, onko se lasi puolityhjä vai puolitäysi. Moni meistä on kokonaan vailla töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Koulua vartenhan siellä opiskellaankin. Tämä pitäisi vaan hyväksyä ja alistua.

Koululla ja työelämällä on se ero, että koulusta pääsee läpi sellaisella käytöksellä, jolla töistä lentää äkkiä pihalle. Siksi olisi hyvä harjoitella käyttäytymistä ja aktiivisuutta siellä koulun puolella.

Tämäpä. Koulussa harjoitellaan niitä työelämän taitoja jotka tulevat tarpeeseen kaikilla ennemmin tai myöhemmin. En minäkään voi alkaa seisoskella ja pyöriä kehää kesken kokouksen tai mennä valittamaan pomolle että tää raportti on niiiiin tylsä kirjoittaa, enkö voi tehdä jotain muuta.

Tämä on aivan roskaa. Koulussa pärjää parhaiten kun tekee niin kuin opettaja sanaa. Toisin sanoen on kiltti puurtaja, joka osaa viitata. Näistä sitten tulee sitten aikuisena hyödyllisiä toimihenkilöitä, jotka omassa pikku kuutiossa tekee niin kuin pomo määrää. Sen sijaan siihen pomon tehtävään vaaditaan aivan erilaisia ominaisuuksia. Ja tämä pätee myös erittäin vaativiin asiantuntijatöihin, joissa vastausta ongelmaan ei löydä kirjasta, vaan se pitää itse osata ratkaista.

Ei hyvä koulumenestys sulje pois menestystä työelämässä, mutta pelkillä hyvän oppilaan taidoilla ei työelämässä pärjää. Tämän ovat monet ns. kympin tytöt oppineet. 

Miksi tämä keskustelu kiertää kehää tulevien pomojen ja erityisasiantuntijoiden ympärillä?

Pojilla on tyttöjä suurempi hajonta kognitiivisissa taidoissa. Ei se tarkoita, että pojat yleisesti ottaen olisivat väärin ymmärrettyjä neroja. Jokaista älykkyydeltään yli keskitasoista poikaa kohti on yksi alle keskitasoinen.

Jos joku on niin älykäs, että raivaa tiensä sinne pomoksi kaikille v...ttuillen, niin eiköhän hän pärjää peruskoulussakin vaikkei sitä ole hänelle räätälöity.