Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Kommentit (480)

Vierailija
461/480 |
28.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Vierailija
462/480 |
28.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini (koulussa kilttiä ja kunnollista tyttöä esittävä) sai päättötodistukseen yli numeroa paremman keskiarvon kuin minä (koulussa leväperäistä ja häirikköä esittävä poika), vaikka saatiin kokeista keskimäärin aina samoja tuloksia. Pääsin nipinnapin samaan lukioon kuin hän ja menin arvosanoissa ohi ja kirjoitin hieman paremmat paperit. Okei tässä kävi hyvin, mutta entä jos en olisi päässyt kunnon lukioon, vaikka osaamista löytyi? Ei ollut monesta desimaalista kiinni.

Miksi esität olevasi jotain muuta kuin mitä olet? Ajattelitko, ettei tunnilla häiriköinti näy numerossa?

Eikö muiden opiskelun häiritseminen saisi näkyä? Opettajalla menee iso osa opetusaikaa hukkaan häiriköiden rauhoittelussa.

Halusin huomiota tytöiltä enkä halunnut näyttää hikarilta. Kuvittelin tyhmästi, että numerot jaetaan osaamisen perusteella ja voisin muilta piilossa näyttää osaamiseni kokeilla. En tietenkään tarkoita, että koulussa pitäisi saada häiriköidä, mutta tässä on yksi syy hyvin lukioiden tyttöistymiselle. Erot itse osaamisessa ei ole niin suuria kuin arvosanat näyttävät. 

No et sä ilmeisesti kokeissakaan kovin hyvin vetänyt jos et kerta saanut edes lukioon riittävää keskiarvoa kasaan.

-Eri

Sain mä 8,5 ja kaverilla oli lähempänä kymppiä.

Pikku viitseliäisyydellä löytyy lukio, johon kävellään sisään jopa vitosen keskiarvolla. Turha uhriutua.

Niin löytyy, mutta etkö näe siinä ongelmaa, että eliittilukiot tyttöytyvät ja pojat, joiden osaaminen on kasia, mutta arvosanat seiskoja, päätyvät heikkotasoisiin lukioihin.

Osaamistasoltaan kasin tyypit kuuluukin sinne tavislukioihin. Eliittilukioista voidaan puhua siinä kohtaa kun keskiarvo on siinä yhdeksikön paikkeilla. Todella lahjakas nousee pintaan mistä lukiosta tahansa. Esim itse olen aivan tavis maalaislukion kasvatti, kirjoitin riittävän rivin äkkiä ja pääsin suoraan opiskelemaan pitkän matematiikan ällällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
463/480 |
28.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Vierailija
464/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mainittu "agreeable" on yksi Big Five-persoonallisuuspiirteistä.

Ne ovat synnynnäisiä eivätkä juuri muutu.

Tytöillä se on tutkitusti yleisempää. Agreeable on mukautuvampi, joustavampi ja valmiimpi tekemään niin kuin sanotaan jos niin säilytetään harmonia. Sen vastakohta, eli disagreeable, on assertiivisempi ja kokee tarpeellisemmaksi päättää itse kuinka toimia.

Se jos pojat pakotetaan tytöille sopivaan muottiin on sama kuin jos liikunnassa laitettaisiin tytöt ja pojat pelaamaan joukkuepeliä toisiaan vastaan ja numerot annettaisiin sen perusteella.

Olisiko reilua? Kyllähän tytötkin voivat olla kilpailuhenkisiä ja vahvoja kuten pojatkin, eikö niin?

Kyllä tytötkin tosiaan voi olla kilpailuhenkisiä ja urheilullisia. Minunkin tyttäreni pelasi C2 tasolle jääkiekkoa poikajoukkueessa. Ja pärjäsi oikein hyvin. Minne asti itse pelasit? Yläasteella niillä oli liikuntatunnit yhteisiä poikien kanssa. No problems kenellekään.

Vierailija
465/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Miksi poikien pitäisi saada helpommin hyviä numeroita sukupuolensa perusteella kuin tyttöjen? Tytöille vaatimustaso on aina joka suhteessa kovempi ja ilmaisia pisteitä ei tule. Pojat saavat asioita anteeksi kun " pojathan on poikia". Täällä vetoillaan ihmeellisesti että tietyille luonteenpiirteillä ei mitään voi ja siksi poikien pitäisi päästä koulussa helpommalla. Minkä ihmeen luonteenpiirre estää tunnilla olemaan rauhallisesti, viittaamasta ja vastaamalla tietojensa osoittamiseen? Olipa luonne mikä hyvänsä niin ihmisen pitää oppia käytöstavat ja vuorovaikutustaidot pärjätäkseen. Muuten jää vauvapalstan väärinymmärretyksi neroksi.

Vierailija
466/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
467/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Miksi poikien pitäisi saada helpommin hyviä numeroita sukupuolensa perusteella kuin tyttöjen? Tytöille vaatimustaso on aina joka suhteessa kovempi ja ilmaisia pisteitä ei tule. Pojat saavat asioita anteeksi kun " pojathan on poikia". Täällä vetoillaan ihmeellisesti että tietyille luonteenpiirteillä ei mitään voi ja siksi poikien pitäisi päästä koulussa helpommalla. Minkä ihmeen luonteenpiirre estää tunnilla olemaan rauhallisesti, viittaamasta ja vastaamalla tietojensa osoittamiseen? Olipa luonne mikä hyvänsä niin ihmisen pitää oppia käytöstavat ja vuorovaikutustaidot pärjätäkseen. Muuten jää vauvapalstan väärinymmärretyksi neroksi.

Kuka tässä on tuollaista ehdottanut?

Molemmille sama vaatimustaso, numerot puhtaasti osaamisen perusteella.

Mikä siinä on ongelmana`?

Vierailija
468/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
469/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laajasti katsoen jokin mättää. Persiilleen on menty.

Vierailija
470/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Miksi poikien pitäisi saada helpommin hyviä numeroita sukupuolensa perusteella kuin tyttöjen? Tytöille vaatimustaso on aina joka suhteessa kovempi ja ilmaisia pisteitä ei tule. Pojat saavat asioita anteeksi kun " pojathan on poikia". Täällä vetoillaan ihmeellisesti että tietyille luonteenpiirteillä ei mitään voi ja siksi poikien pitäisi päästä koulussa helpommalla. Minkä ihmeen luonteenpiirre estää tunnilla olemaan rauhallisesti, viittaamasta ja vastaamalla tietojensa osoittamiseen? Olipa luonne mikä hyvänsä niin ihmisen pitää oppia käytöstavat ja vuorovaikutustaidot pärjätäkseen. Muuten jää vauvapalstan väärinymmärretyksi neroksi.

Kuka tässä on tuollaista ehdottanut?

Molemmille sama vaatimustaso, numerot puhtaasti osaamisen perusteella.

Mikä siinä on ongelmana`?

Oletko sitä mieltä, että oppilaalle riittää se, että hän lukee vain kokeisiin ja saa arvosanan sen perusteella? Voiko läksyt jättää tekemättä? Mitäs jos opettaja päättääkin pitää kirjalliset pistokokeet ja oppilas ei osaa vastata mitään, koska hän ei ole lukenut läksyjään. Saako opettaja ottaa huomioon pistokokeiden arvosanan vai pelkästään kokeen? Entäs jos oppilaalle on sattunut jotain eikä hän ole pystynyt lukemaan kokeisiin ja saa tasoaan paljon huonomman koenumeron, voiko opettaja laittaa numeron todistukseen sen perusteella?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
471/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

"Anekdootti ei kumoa tutkimusta."

Vierailija
472/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini (koulussa kilttiä ja kunnollista tyttöä esittävä) sai päättötodistukseen yli numeroa paremman keskiarvon kuin minä (koulussa leväperäistä ja häirikköä esittävä poika), vaikka saatiin kokeista keskimäärin aina samoja tuloksia. Pääsin nipinnapin samaan lukioon kuin hän ja menin arvosanoissa ohi ja kirjoitin hieman paremmat paperit. Okei tässä kävi hyvin, mutta entä jos en olisi päässyt kunnon lukioon, vaikka osaamista löytyi? Ei ollut monesta desimaalista kiinni.

Miksi esität olevasi jotain muuta kuin mitä olet? Ajattelitko, ettei tunnilla häiriköinti näy numerossa?

Eikö muiden opiskelun häiritseminen saisi näkyä? Opettajalla menee iso osa opetusaikaa hukkaan häiriköiden rauhoittelussa.

Halusin huomiota tytöiltä enkä halunnut näyttää hikarilta. Kuvittelin tyhmästi, että numerot jaetaan osaamisen perusteella ja voisin muilta piilossa näyttää osaamiseni kokeilla. En tietenkään tarkoita, että koulussa pitäisi saada häiriköidä, mutta tässä on yksi syy hyvin lukioiden tyttöistymiselle. Erot itse osaamisessa ei ole niin suuria kuin arvosanat näyttävät. 

No et sä ilmeisesti kokeissakaan kovin hyvin vetänyt jos et kerta saanut edes lukioon riittävää keskiarvoa kasaan.

-Eri

Sain mä 8,5 ja kaverilla oli lähempänä kymppiä.

Pikku viitseliäisyydellä löytyy lukio, johon kävellään sisään jopa vitosen keskiarvolla. Turha uhriutua.

Niin löytyy, mutta etkö näe siinä ongelmaa, että eliittilukiot tyttöytyvät ja pojat, joiden osaaminen on kasia, mutta arvosanat seiskoja, päätyvät heikkotasoisiin lukioihin.

Hyvin monella paikkakunnalla on yksi tai korkeintaan kaksi lukiota. Ihan hyvin sieltäkin pääsee jatko-opintoihin ja myöhemmin työelämään. Ketään ei oikeasti kiinnosta, minkä nimisestä lukiosta joku on aikoinaan päässyt ylioppilaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
473/480 |
29.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Miksi poikien pitäisi saada helpommin hyviä numeroita sukupuolensa perusteella kuin tyttöjen? Tytöille vaatimustaso on aina joka suhteessa kovempi ja ilmaisia pisteitä ei tule. Pojat saavat asioita anteeksi kun " pojathan on poikia". Täällä vetoillaan ihmeellisesti että tietyille luonteenpiirteillä ei mitään voi ja siksi poikien pitäisi päästä koulussa helpommalla. Minkä ihmeen luonteenpiirre estää tunnilla olemaan rauhallisesti, viittaamasta ja vastaamalla tietojensa osoittamiseen? Olipa luonne mikä hyvänsä niin ihmisen pitää oppia käytöstavat ja vuorovaikutustaidot pärjätäkseen. Muuten jää vauvapalstan väärinymmärretyksi neroksi.

Kuka tässä on tuollaista ehdottanut?

Molemmille sama vaatimustaso, numerot puhtaasti osaamisen perusteella.

Mikä siinä on ongelmana`?

Oletko sitä mieltä, että oppilaalle riittää se, että hän lukee vain kokeisiin ja saa arvosanan sen perusteella? Voiko läksyt jättää tekemättä? Mitäs jos opettaja päättääkin pitää kirjalliset pistokokeet ja oppilas ei osaa vastata mitään, koska hän ei ole lukenut läksyjään. Saako opettaja ottaa huomioon pistokokeiden arvosanan vai pelkästään kokeen? Entäs jos oppilaalle on sattunut jotain eikä hän ole pystynyt lukemaan kokeisiin ja saa tasoaan paljon huonomman koenumeron, voiko opettaja laittaa numeron todistukseen sen perusteella?

Kyllä riittää. Lopputulos ratkaisee.

Vierailija
474/480 |
30.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

"Anekdootti ei kumoa tutkimusta."

Tutkimukset puoltavat anekdoottiani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
475/480 |
30.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

 

Miksi poikien pitäisi saada helpommin hyviä numeroita sukupuolensa perusteella kuin tyttöjen? Tytöille vaatimustaso on aina joka suhteessa kovempi ja ilmaisia pisteitä ei tule. Pojat saavat asioita anteeksi kun " pojathan on poikia". Täällä vetoillaan ihmeellisesti että tietyille luonteenpiirteillä ei mitään voi ja siksi poikien pitäisi päästä koulussa helpommalla. Minkä ihmeen luonteenpiirre estää tunnilla olemaan rauhallisesti, viittaamasta ja vastaamalla tietojensa osoittamiseen? Olipa luonne mikä hyvänsä niin ihmisen pitää oppia käytöstavat ja vuorovaikutustaidot pärjätäkseen. Muuten jää vauvapalstan väärinymmärretyksi neroksi.

Kuka tässä on tuollaista ehdottanut?

Molemmille sama vaatimustaso, numerot puhtaasti osaamisen perusteella.

Mikä siinä on ongelmana`?

Oletko sitä mieltä, että oppilaalle riittää se, että hän lukee vain kokeisiin ja saa arvosanan sen perusteella? Voiko läksyt jättää tekemättä? Mitäs jos opettaja päättääkin pitää kirjalliset pistokokeet ja oppilas ei osaa vastata mitään, koska hän ei ole lukenut läksyjään. Saako opettaja ottaa huomioon pistokokeiden arvosanan vai pelkästään kokeen? Entäs jos oppilaalle on sattunut jotain eikä hän ole pystynyt lukemaan kokeisiin ja saa tasoaan paljon huonomman koenumeron, voiko opettaja laittaa numeron todistukseen sen perusteella?

Kyllä riittää. Lopputulos ratkaisee.

Sitten oppilas sattuukin sairastumaan ennen koetta, ei jaksa lukea ja saa huonon numeron. Ja hupsis, todistuksen numero tippuu suoraan ysistä kuutoseksi, mutta sehön ei sitten harmita yhtään.

Vierailija
476/480 |
30.11.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Niinpä. Miten vaikea on käsittää, että se numero todistukseen määräytyy koearvosanojen lisäksi sen tuntiosaaminen ja aktiivisuuden kautta. Jos kerta luulet osaavani niin miten vaikeaa on viitata ja keskustella? Tai tehdä huolellisesti vihko ja tehtäväkirjatyöskentely? Kaikki näitä taitoja tarvitsee myöhemmässäkin elämässä. Jos poikalapsen ei tähän pysty niin annetaan niiden kasvaa ja harjoitella siellä eskarissa pari vuotta pitempään . Harva sitä myöhemminkään kouluttautuessaan ja työelämässä saa riehua ja oerseillä miten tahansa.

Sitäpaitsi täällä nämä miesoletetut jankkaa jostain vanhoista ajoista. Nykyisin opetuksen ja tehtävien teon aikana liikutaan ihan eri tavoin kuin esim -80-luvulla. On eri tiloja eri toiminnalle jne.

Kysyin omalta pojalta 2000-luvun alussa miten koulupäivä meni. Tämä vastasi, että ihan kivasti, Matilta tuli kauheasti verta päästä. Minä kysyin että mitä tapahtui. Vastaus oli, että orava putosi päähän. Minä ihmettelin että miten. Kävi ilmi, että Matti juoksenteli luokassa, törmäsi kaappiin ja sen päältä putosi täytetty orava jalusta edellä Matin päähän. Tässä sitten keskusteltiin, etteikö tunnilla istuta paikallaan hiljaa, mikä oli minun oletus neljäsluokkalaisista. No ei kuulema istuta vaan saa liikkua välillä ja mennä jopa toiseen tilaan tekemään rauhassa tehtäviä. Monikaan keskustelija ei tunnu tuntevan sitä koulun arkea.

Vierailija
477/480 |
01.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Niinpä. Miten vaikea on käsittää, että se numero todistukseen määräytyy koearvosanojen lisäksi sen tuntiosaaminen ja aktiivisuuden kautta. Jos kerta luulet osaavani niin miten vaikeaa on viitata ja keskustella? Tai tehdä huolellisesti vihko ja tehtäväkirjatyöskentely? Kaikki näitä taitoja tarvitsee myöhemmässäkin elämässä. Jos poikalapsen ei tähän pysty niin annetaan niiden kasvaa ja harjoitella siellä eskarissa pari vuotta pitempään . Harva sitä myöhemminkään kouluttautuessaan ja työelämässä saa riehua ja oerseillä miten tahansa.

Sitäpaitsi täällä nämä miesoletetut jankkaa jostain vanhoista ajoista. Nykyisin opetuksen ja tehtävien teon aikana liikutaan ihan eri tavoin kuin esim -80-luvulla. On eri tiloja eri toiminnalle jne.

Kysyin omalta pojalta 2000-luvun alussa miten koulupäivä meni. Tämä vastasi, että ihan kivasti, Matilta tuli kauheasti verta päästä. Minä kysyin että mitä tapahtui. Vastaus oli, että orava putosi päähän. Minä ihmettelin että miten. Kävi ilmi, että Matti juoksenteli luokassa, törmäsi kaappiin ja sen päältä putosi täytetty orava jalusta edellä Matin päähän. Tässä sitten keskusteltiin, etteikö tunnilla istuta paikallaan hiljaa, mikä oli minun oletus neljäsluokkalaisista. No ei kuulema istuta vaan saa liikkua välillä ja mennä jopa toiseen tilaan tekemään rauhassa tehtäviä. Monikaan keskustelija ei tunnu tuntevan sitä koulun arkea.

Miehet maksavat yhä enemmän veroja kuin naiset, joten kyllä niitä työelämässä tarvittavia taitoja on enemmän.

Vierailija
478/480 |
01.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Niinpä. Miten vaikea on käsittää, että se numero todistukseen määräytyy koearvosanojen lisäksi sen tuntiosaaminen ja aktiivisuuden kautta. Jos kerta luulet osaavani niin miten vaikeaa on viitata ja keskustella? Tai tehdä huolellisesti vihko ja tehtäväkirjatyöskentely? Kaikki näitä taitoja tarvitsee myöhemmässäkin elämässä. Jos poikalapsen ei tähän pysty niin annetaan niiden kasvaa ja harjoitella siellä eskarissa pari vuotta pitempään . Harva sitä myöhemminkään kouluttautuessaan ja työelämässä saa riehua ja oerseillä miten tahansa.

Sitäpaitsi täällä nämä miesoletetut jankkaa jostain vanhoista ajoista. Nykyisin opetuksen ja tehtävien teon aikana liikutaan ihan eri tavoin kuin esim -80-luvulla. On eri tiloja eri toiminnalle jne.

Kysyin omalta pojalta 2000-luvun alussa miten koulupäivä meni. Tämä vastasi, että ihan kivasti, Matilta tuli kauheasti verta päästä. Minä kysyin että mitä tapahtui. Vastaus oli, että orava putosi päähän. Minä ihmettelin että miten. Kävi ilmi, että Matti juoksenteli luokassa, törmäsi kaappiin ja sen päältä putosi täytetty orava jalusta edellä Matin päähän. Tässä sitten keskusteltiin, etteikö tunnilla istuta paikallaan hiljaa, mikä oli minun oletus neljäsluokkalaisista. No ei kuulema istuta vaan saa liikkua välillä ja mennä jopa toiseen tilaan tekemään rauhassa tehtäviä. Monikaan keskustelija ei tunnu tuntevan sitä koulun arkea.

Miehet maksavat yhä enemmän veroja kuin naiset, joten kyllä niitä työelämässä tarvittavia taitoja on enemmän.

Yksi suuri naisten vero- ja eläkekertymään heikentävästi vaikuttava asia ovat perhevapaat. Lasketaanko omien lasten hoitamisesta kieltäytyminen työelämässä tarvittavaksi taidoksi? Ehkä tätä taitoa voisi opettaa koulussa?

Vierailija
479/480 |
01.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Niinpä. Miten vaikea on käsittää, että se numero todistukseen määräytyy koearvosanojen lisäksi sen tuntiosaaminen ja aktiivisuuden kautta. Jos kerta luulet osaavani niin miten vaikeaa on viitata ja keskustella? Tai tehdä huolellisesti vihko ja tehtäväkirjatyöskentely? Kaikki näitä taitoja tarvitsee myöhemmässäkin elämässä. Jos poikalapsen ei tähän pysty niin annetaan niiden kasvaa ja harjoitella siellä eskarissa pari vuotta pitempään . Harva sitä myöhemminkään kouluttautuessaan ja työelämässä saa riehua ja oerseillä miten tahansa.

Sitäpaitsi täällä nämä miesoletetut jankkaa jostain vanhoista ajoista. Nykyisin opetuksen ja tehtävien teon aikana liikutaan ihan eri tavoin kuin esim -80-luvulla. On eri tiloja eri toiminnalle jne.

Kysyin omalta pojalta 2000-luvun alussa miten koulupäivä meni. Tämä vastasi, että ihan kivasti, Matilta tuli kauheasti verta päästä. Minä kysyin että mitä tapahtui. Vastaus oli, että orava putosi päähän. Minä ihmettelin että miten. Kävi ilmi, että Matti juoksenteli luokassa, törmäsi kaappiin ja sen päältä putosi täytetty orava jalusta edellä Matin päähän. Tässä sitten keskusteltiin, etteikö tunnilla istuta paikallaan hiljaa, mikä oli minun oletus neljäsluokkalaisista. No ei kuulema istuta vaan saa liikkua välillä ja mennä jopa toiseen tilaan tekemään rauhassa tehtäviä. Monikaan keskustelija ei tunnu tuntevan sitä koulun arkea.

Miehet maksavat yhä enemmän veroja kuin naiset, joten kyllä niitä työelämässä tarvittavia taitoja on enemmän.

Yksi suuri naisten vero- ja eläkekertymään heikentävästi vaikuttava asia ovat perhevapaat. Lasketaanko omien lasten hoitamisesta kieltäytyminen työelämässä tarvittavaksi taidoksi? Ehkä tätä taitoa voisi opettaa koulussa?

Alan valinta vaikuttaa enemmän.

Vierailija
480/480 |
01.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän koenumeron pitäisi ylipäätään ratkaista arvosana? Nykyarvostelussa osaaminen perustuu jatkuvaan näyttöön, eikä yhteen suoritukseen. Ja hyvä niin. Arvosana voi joka oppilaan kohdalla laskea yhdellä numerolla, jos 90% ajasta istuu tuppisuuna/kyllästyneenä/häiriköi tunneilla. Aivan samalla tavalla tyttöjen numerot laskevat, jos he tuovat 'poikamaisen' uhmakasta asennettaan esiin (uhmakkuuden arvosteluasteikko suosii poikia siten, että pojille sallitaan enemmän omia mielipiteitä, kyseenalaistamista yms., vastaavasta käytöksestä tyttö voi saada hankalan leiman), osoittavat piittaamattomuutta tai ylenkatsetta opettajaa tai opiskeltavaa ainetta kohtaan. 

Omassa kokemuksessa ne tytöt jotka istuivat hiljaa ja saivat kokeista kymppejä saivat todistukseen kympin, mutta vastaava poika sai ysin.

Meillä taas aivan selkeästi rauhallinen, hauska ja asiallinen poika sai systemaattisesti todistukseen paremmat numerot kuin koenumerot olisi antaneet olettaa. Siskonsa sai sen mitä kokeet antoi tulokseksi. Asiansa hyvin hoitavat pojat saavat sukupuolesta selkeästi etua ja plussaa pienestäkin yrityksestä. Tytöt taas joutuu joka numeron ansaitsemaan kovalla näytöllä.

Jos näin on, miksi te naiset vastustatte ajatusta että numerot annettaisiin vain osaamisen perusteella?

En tietenkään vastusta.

 

Outoa sitten että keskustelu kiertää kehää.

"Mitäpä jos luovuttaisiin arvostelusta käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella? Osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

"Kuka sellaista on sanonut? Sehän oliisi sama systeeemi molemmille, osaaminen ratkaisee"

"Miksi poikien pitäisi saada helpommin numeroita käytöksen ja tuntiaktiivisuuden perusteella"

(huoh)

 

Niinpä. Miten vaikea on käsittää, että se numero todistukseen määräytyy koearvosanojen lisäksi sen tuntiosaaminen ja aktiivisuuden kautta. Jos kerta luulet osaavani niin miten vaikeaa on viitata ja keskustella? Tai tehdä huolellisesti vihko ja tehtäväkirjatyöskentely? Kaikki näitä taitoja tarvitsee myöhemmässäkin elämässä. Jos poikalapsen ei tähän pysty niin annetaan niiden kasvaa ja harjoitella siellä eskarissa pari vuotta pitempään . Harva sitä myöhemminkään kouluttautuessaan ja työelämässä saa riehua ja oerseillä miten tahansa.

Sitäpaitsi täällä nämä miesoletetut jankkaa jostain vanhoista ajoista. Nykyisin opetuksen ja tehtävien teon aikana liikutaan ihan eri tavoin kuin esim -80-luvulla. On eri tiloja eri toiminnalle jne.

Kysyin omalta pojalta 2000-luvun alussa miten koulupäivä meni. Tämä vastasi, että ihan kivasti, Matilta tuli kauheasti verta päästä. Minä kysyin että mitä tapahtui. Vastaus oli, että orava putosi päähän. Minä ihmettelin että miten. Kävi ilmi, että Matti juoksenteli luokassa, törmäsi kaappiin ja sen päältä putosi täytetty orava jalusta edellä Matin päähän. Tässä sitten keskusteltiin, etteikö tunnilla istuta paikallaan hiljaa, mikä oli minun oletus neljäsluokkalaisista. No ei kuulema istuta vaan saa liikkua välillä ja mennä jopa toiseen tilaan tekemään rauhassa tehtäviä. Monikaan keskustelija ei tunnu tuntevan sitä koulun arkea.

Miehet maksavat yhä enemmän veroja kuin naiset, joten kyllä niitä työelämässä tarvittavia taitoja on enemmän.

Yksi suuri naisten vero- ja eläkekertymään heikentävästi vaikuttava asia ovat perhevapaat. Lasketaanko omien lasten hoitamisesta kieltäytyminen työelämässä tarvittavaksi taidoksi? Ehkä tätä taitoa voisi opettaa koulussa?

Alan valinta vaikuttaa enemmän.

Esimerkiksi lääketieteessä, oikeustieteessä ja kauppatieteessä, joita perinteisesti pidetään hyväpalkkaisina aloina, on nykyään naisenemmistö. Eipä tuossa miehille jää rahakkaammista aloista kuin teknilliset yliopistot.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän neljä