Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni saa kymppejä lähes kaikista kokeista. Tunneilla hän ei juurikaan osallistu. Kyllä minun mielestäni kympin ansaitsee todistukseen ennemmin sellainen tyyppi, joka saa kympin kokeesta ja vielä lisäksi antaa jotakin omasta persoonastaan opetustilanteeseen. Ja tämä siis lapsen sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolesta riippumatta, koska kyseessä on yleensä tyttö

Hauskaa miten etuoikeutetut eivät näe asemaansa.

Mitä tarkoitat? Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos lapseni saisi kympin. Mutta ymmärrän kyllä, ettei hän sitä saa jos ei opsin tavoitteita täytä.

-se jota kommentoit.

jos poikia suosittaisiin yhtä räikeästi, olisitte vaatimassa opetusjärjestelmän muutosta.

Miksi olisin? Lapseni on poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimustulos mikään yllätys ole, vilkkaat pojat ovat aina saaneet osaamistaan huonompia numeroita. Ja kun koulu ei useita fiksujakaan poika teini-iässä kiinnosta, niin ei tyttöjä huonommat numerot yllätä.

Onneksi sitten työelämässä kukaan ei tuijottele numeroita, vaan osaaminen ja tulokset ratkaisevat. Monet lapsuudenystävä ovat pärjänneet loistavasti, vaikka koulu todistuksessa oli pitkä rivi kutosia. Itsellänikin on kaksi erittäin vauhdikasta poikaa, joita läksyt ei kiinnostunut tippaakaan. Ovat kuitenkin luonnostaan älykkäitä ja ymmärtävät esim matematiikkaa kun kerran asiaa selittää. Olenkin pojille sanonut, että koulusta ei kannata liikaa murehtia. Antaa kilttien kympin oppilaiden loistaa koulussa, työelämässä sitten loistetaan aivan eri ominaisuuksilla.

Antaa se silti naisille vääristyneen kuvan maailmasta.

- kympin oppilas

- yliopistossa humanismia ja maisterin paperit

- työelämässä 2500kk liksalla valittamassa että hän ansaitsee enemmän.

Takuuvarma resepti miesvihaan ja "alempiin sosiaaliluokkiin"

Jännä miten luokka-puheet ei vassareilta häviä edes sadassa vuodessa.

Nykypäivän teinit osaavat katsoa eri ammattien palkkausta.

Loistavaa, voimme siis lakata puhumasta miesten ja naisten ammateista sekä palkkaerosta

Itse olen DI ja ymmärsin jo 80-luvulla valita opiskelupaikkani.

Tarhatädeillä on siis ongelmia ymmärryksessä. Samaten sairaanhoitajilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Suomen peruskoulu antaa kyllä kosketuksen ihan kaikkiin luokkiin.

Aikuinen opiskelija katselee erilaisia hieman kypsemmin. Lienee eri asia havainnoida lähimmäisiään nuorena lapsena ja täysi-ikäisenä opiskelijana. Lapset eivät tee eroa "paremmasta" perheestä tulleisiin ja köyhempien alemman sosiaaliluokan kaverien välillä. Samassa leikissä mennään. Myöhemmin "rikkaat" nuoret bailaavat vertaistensa joukossa useimmiten. Luokkaero on selvä jo tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Tämän takia oikeassa elämässä kukaan ei kyselee arvosanojen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni saa kymppejä lähes kaikista kokeista. Tunneilla hän ei juurikaan osallistu. Kyllä minun mielestäni kympin ansaitsee todistukseen ennemmin sellainen tyyppi, joka saa kympin kokeesta ja vielä lisäksi antaa jotakin omasta persoonastaan opetustilanteeseen. Ja tämä siis lapsen sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolesta riippumatta, koska kyseessä on yleensä tyttö

Hauskaa miten etuoikeutetut eivät näe asemaansa.

Mitä tarkoitat? Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos lapseni saisi kympin. Mutta ymmärrän kyllä, ettei hän sitä saa jos ei opsin tavoitteita täytä.

-se jota kommentoit.

jos poikia suosittaisiin yhtä räikeästi, olisitte vaatimassa opetusjärjestelmän muutosta.

Miksi olisin? Lapseni on poika.

Koska tyttöjä syrjittäisiin ja oletan että suurin osa vänkääjistä on naisia.

Oles nyt hiljaa, alistu, ja hymyile kun sinua puhutellaan auktoriteetin toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Mutta voit maata silmät kiinni pöydän päällä vaikka tiedätkin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta et vain halua taas että "luokkatoverit" tönäsee sut vahingossa kaappeja päin.

No ne kovasti haukutut kympin tytöt tuskin ainakaan tönäisevät ketään kaappia päin, jos hän vastaa oikein.

Mä sain aikani ihan luokan muilta pojilta pataani. Hiljensi silleen sopivasti ja avoimuus karisi parissa vuodessa. yh-äippää ei hirveästi kiinnostanut, eikä 90-luvun koululaitostakaan.

Mielenkiintoista että pätit laittaa sanoja suuhuni länkyttämällä kympin tytöistä. 

Juuri se oli pointtini. Pojat saavat turpaansa toisilta pojilta. Ja silti joidenkin mielestä koulusysteemin pitää muuttua, ei poikien kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Suomen peruskoulu antaa kyllä kosketuksen ihan kaikkiin luokkiin.

Aikuinen opiskelija katselee erilaisia hieman kypsemmin. Lienee eri asia havainnoida lähimmäisiään nuorena lapsena ja täysi-ikäisenä opiskelijana. Lapset eivät tee eroa "paremmasta" perheestä tulleisiin ja köyhempien alemman sosiaaliluokan kaverien välillä. Samassa leikissä mennään. Myöhemmin "rikkaat" nuoret bailaavat vertaistensa joukossa useimmiten. Luokkaero on selvä jo tuolloin.

Yläkoulukin on peruskoulua, eikä siellä enää leikitä. Havahdutaan erilaisiin perheisiin ja arvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

Mielenkiintoista vänkäämistä.

Alussa väite tyrmätään vanhana huuhaana, sitten todetaan että "tietysti".

Opetusjärjestelmä on siis suunniteltu tukemaan tyttöjen vahvuuksia ja heikentämään poikien asemaa. Siihen vaikuttaa myös se, että suurin osa opettajista on naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni saa kymppejä lähes kaikista kokeista. Tunneilla hän ei juurikaan osallistu. Kyllä minun mielestäni kympin ansaitsee todistukseen ennemmin sellainen tyyppi, joka saa kympin kokeesta ja vielä lisäksi antaa jotakin omasta persoonastaan opetustilanteeseen. Ja tämä siis lapsen sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolesta riippumatta, koska kyseessä on yleensä tyttö

Hauskaa miten etuoikeutetut eivät näe asemaansa.

Mitä tarkoitat? Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos lapseni saisi kympin. Mutta ymmärrän kyllä, ettei hän sitä saa jos ei opsin tavoitteita täytä.

-se jota kommentoit.

jos poikia suosittaisiin yhtä räikeästi, olisitte vaatimassa opetusjärjestelmän muutosta.

Miksi olisin? Lapseni on poika.

Koska tyttöjä syrjittäisiin ja oletan että suurin osa vänkääjistä on naisia.

Oles nyt hiljaa, alistu, ja hymyile kun sinua puhutellaan auktoriteetin toimesta.

Auktoriteettia ei saa sillä, että heittelee käsittämättömiä olettamuksia keskustelukumppaneista. Auktoriteetti ansaitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Tämän takia oikeassa elämässä kukaan ei kyselee arvosanojen perään.

Niitä tarvitaan vielä monta kertaa peruskoulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Suomen peruskoulu antaa kyllä kosketuksen ihan kaikkiin luokkiin.

Aikuinen opiskelija katselee erilaisia hieman kypsemmin. Lienee eri asia havainnoida lähimmäisiään nuorena lapsena ja täysi-ikäisenä opiskelijana. Lapset eivät tee eroa "paremmasta" perheestä tulleisiin ja köyhempien alemman sosiaaliluokan kaverien välillä. Samassa leikissä mennään. Myöhemmin "rikkaat" nuoret bailaavat vertaistensa joukossa useimmiten. Luokkaero on selvä jo tuolloin.

Yläkoulukin on peruskoulua, eikä siellä enää leikitä. Havahdutaan erilaisiin perheisiin ja arvoihin.

Niin, yläkoulussa alkaa eriytyminen, joka myöhemmin vahvistuu. Ei enää kohdata joka päivä. Asenteet muuttuvat ja kovenevat.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista vänkäämistä.

Alussa väite tyrmätään vanhana huuhaana, sitten todetaan että "tietysti".

Opetusjärjestelmä on siis suunniteltu tukemaan tyttöjen vahvuuksia ja heikentämään poikien asemaa. Siihen vaikuttaa myös se, että suurin osa opettajista on naisia.

Tänne on linkitetty myös faktaa, kuinka tyttöjen kognitiiviset taidot ovat keskimäärin paremmat kuin poikien. Siksi vaatimukset, että tyttöjen ja poikien pitäisi menestyä koulussa keskimäärin yhtä hyvin, ovat surkuhupaisia.

Jos Pekan ÄO on 140 ja Matin 70, niin pitääkö opettajan silloinkin löytää metodit, joilla kumpikin osaa yhtä hyvin matikkaa, näin niin kuin kärjistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Mutta voit maata silmät kiinni pöydän päällä vaikka tiedätkin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta et vain halua taas että "luokkatoverit" tönäsee sut vahingossa kaappeja päin.

No ne kovasti haukutut kympin tytöt tuskin ainakaan tönäisevät ketään kaappia päin, jos hän vastaa oikein.

Mä sain aikani ihan luokan muilta pojilta pataani. Hiljensi silleen sopivasti ja avoimuus karisi parissa vuodessa. yh-äippää ei hirveästi kiinnostanut, eikä 90-luvun koululaitostakaan.

Mielenkiintoista että pätit laittaa sanoja suuhuni länkyttämällä kympin tytöistä. 

Juuri se oli pointtini. Pojat saavat turpaansa toisilta pojilta. Ja silti joidenkin mielestä koulusysteemin pitää muuttua, ei poikien kasvatuksen.

Koulutussysteemin tulee kehittyä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Tämän takia oikeassa elämässä kukaan ei kyselee arvosanojen perään.

Niitä tarvitaan vielä monta kertaa peruskoulun jälkeen.

Vain sen verran, että pääsee eteenpäin. Lukioon pääsee alle kasin keskiarvolla, yliopistoon pääsee pelkällä pääsykokeella ja yliopisto arvosanojen perään ei kyselee enää kukaan. Ja jos lukio/yliopisto ei kiinnosta, niin numeroita ei todellakaan kukaan kyselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Tämän takia oikeassa elämässä kukaan ei kyselee arvosanojen perään.

Niitä tarvitaan vielä monta kertaa peruskoulun jälkeen.

Vain sen verran, että pääsee eteenpäin. Lukioon pääsee alle kasin keskiarvolla, yliopistoon pääsee pelkällä pääsykokeella ja yliopisto arvosanojen perään ei kyselee enää kukaan. Ja jos lukio/yliopisto ei kiinnosta, niin numeroita ei todellakaan kukaan kyselee.

Yliopistoon mennään enimmäkseen yo-papereilla. Vaikea sieltä peruskoulun pohjimmaisten joukosta on nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista vänkäämistä.

Alussa väite tyrmätään vanhana huuhaana, sitten todetaan että "tietysti".

Opetusjärjestelmä on siis suunniteltu tukemaan tyttöjen vahvuuksia ja heikentämään poikien asemaa. Siihen vaikuttaa myös se, että suurin osa opettajista on naisia.

Tänne on linkitetty myös faktaa, kuinka tyttöjen kognitiiviset taidot ovat keskimäärin paremmat kuin poikien. Siksi vaatimukset, että tyttöjen ja poikien pitäisi menestyä koulussa keskimäärin yhtä hyvin, ovat surkuhupaisia.

Jos Pekan ÄO on 140 ja Matin 70, niin pitääkö opettajan silloinkin löytää metodit, joilla kumpikin osaa yhtä hyvin matikkaa, näin niin kuin kärjistettynä.

Miksi pitäisi? Nyt edetään äärettömän hitaasti nopeaan oppijaan nähden. Tasokurssit olisi hyvä saada takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.

Kummalla luokalla on ollut perinteisesti ennakkoluuloja toiseta luokasta? Yleensä akateemiset pitävät itseään jotenkin parempana. Tämänhän huomaa myös palstalla.

Toki myös alemmin koulutetut ovat ennakkoluuloisia akateemisia kohtaan, mutta harvemmin ja se on erilaista ennakkoluuoa.

Duunari on tyhmä ja laiska, tai ainakin jompaa kumpaa. Tämä on yleinen asenne valitettavasti.

ei se ole ennakkoluuloa. Se on usein ihan kokemusta väheksynnästä.

Itse olen amispohjainen erityisasiantuntija. Luonne nyt vain on sellainen, että jos joku ei kiinnosta niin sitten se ei kiinnosta. Käytän silti siis mielummin 2000 tuntia jonkin asiakokonaisuuden oppimiseen hyvin, kuin 10x100 tuntia monen asian oppimiseen joista tiedän käyttäväni tasan yhtä. Parin vuoden päästä en muista niistä yhdeksästä juuri mitään ja olisin vain keskiverto siinä yhdessä hommassa. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

En ole se jolta kysyt, mutta näin opettajana sanoisin, että pojat ovat keskimäärin levottomampia tunnilla ja viittaavat vähemmän. Tekevät laiskemmin tehtäviä. Tämä ilmiö laskee heidän numeroaan. Koska arvosanaa ei käytännössä anneta tiedon perustella, vaan opiskelun kokonaisuuden. Innokkuus nostaa ja motivoitumattomuus laskee, vaikka olisi kuinka älykäs...

Tämän takia oikeassa elämässä kukaan ei kyselee arvosanojen perään.

Niitä tarvitaan vielä monta kertaa peruskoulun jälkeen.

Vain sen verran, että pääsee eteenpäin. Lukioon pääsee alle kasin keskiarvolla, yliopistoon pääsee pelkällä pääsykokeella ja yliopisto arvosanojen perään ei kyselee enää kukaan. Ja jos lukio/yliopisto ei kiinnosta, niin numeroita ei todellakaan kukaan kyselee.

Yliopistoon mennään enimmäkseen yo-papereilla. Vaikea sieltä peruskoulun pohjimmaisten joukosta on nousta.

Juuri ne fiksuimmat lukion alisuorittajat menevät pääsykoereittiä yliopistoon. Esim kauppakorkeeseen valitaan 40% valintakokeen perusteella. Joten jos ei ole aivan huippu papereita lukiosta, niin on aivan yhdentekevää miten kirjoitti.