Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Mutta voit maata silmät kiinni pöydän päällä vaikka tiedätkin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta et vain halua taas että "luokkatoverit" tönäsee sut vahingossa kaappeja päin.

No ne kovasti haukutut kympin tytöt tuskin ainakaan tönäisevät ketään kaappia päin, jos hän vastaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Onkohan kyseessä diagnoosi vai mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on selvä. 

Käytös ja ns. naamakerroin vaikuttavat peruskoulussa, ja ehkä vielä lukiossakin, merkitsevästi arvosanoihin. 

Itse olin peruskoulussa koko koulun mahdollisesti älykkäin oppilas - tiesin monista aiheista opettajia enemmän. Mutta en ollut hyväkäytöksinen, mikä näkyi numeroissakin. 

Kahdeksannella luokalla jouduin ns. klinikalle (eli eräänlaiselle tarkkailuluokalle) biologiasta, koska en tullut opettajan kanssa toimeen ja toden puhuakseni häiriköinkin jonkin verran - en toki ilkeämielisesti, vaan pitämällä tunneilla hauskaa muiden kanssa. No, tuli ensimmäiset kokeet ja sain siitä liki täydet pisteet. Rehtorin määräyksellä minut palautettiin välittömästi normaaliin luokkaan :D

Sait tarkkailuluokan kokeesta ”lähes täydet pisteet”? Älä nyt ole turhan vaatimaton. Et ole mahdollisesti vain koko koulun, vaan ehkä koko Suomen älykkäin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Älähän nyt, suorittavaa työtä tekevät miehet on pohjasakkaa noiden mielestä. Pitäisi olla humanisti jotta miehellä on jokin arvo.

Tällöinkin se olisi vähemmän kuin naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Onkohan kyseessä diagnoosi vai mielipide?

Peliriippuvuusdiagnoosi annetaan yleensä ihan oman ja läheisten mielipiteen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Mutta voit maata silmät kiinni pöydän päällä vaikka tiedätkin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta et vain halua taas että "luokkatoverit" tönäsee sut vahingossa kaappeja päin.

No ne kovasti haukutut kympin tytöt tuskin ainakaan tönäisevät ketään kaappia päin, jos hän vastaa oikein.

Ei kukaan ole haukkunut ahkeraa kympin tyttöä. Itse tuon keksit.

Ilkeät tytöt kyllä osaavat olla pyttymäisiä hikaritytöille. Ei liene yllätys. Sitä voi jatkua vuosiakin ja on haavoittavaa. En tiedä kumpi on pahempaa: saada rökitystä, tai ilkeää eristämistä ja juoruilua (pysyvät piilossa). En osaa valita niistä.

Tässäkin on kodilla ja koululla vastuu, ei lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on selvä. 

Käytös ja ns. naamakerroin vaikuttavat peruskoulussa, ja ehkä vielä lukiossakin, merkitsevästi arvosanoihin. 

Itse olin peruskoulussa koko koulun mahdollisesti älykkäin oppilas - tiesin monista aiheista opettajia enemmän. Mutta en ollut hyväkäytöksinen, mikä näkyi numeroissakin. 

Kahdeksannella luokalla jouduin ns. klinikalle (eli eräänlaiselle tarkkailuluokalle) biologiasta, koska en tullut opettajan kanssa toimeen ja toden puhuakseni häiriköinkin jonkin verran - en toki ilkeämielisesti, vaan pitämällä tunneilla hauskaa muiden kanssa. No, tuli ensimmäiset kokeet ja sain siitä liki täydet pisteet. Rehtorin määräyksellä minut palautettiin välittömästi normaaliin luokkaan :D

Sait tarkkailuluokan kokeesta ”lähes täydet pisteet”? Älä nyt ole turhan vaatimaton. Et ole mahdollisesti vain koko koulun, vaan ehkä koko Suomen älykkäin ihminen.

Enpä vähättelisi. Tuohan on kannustava esimerkki onnistumisesta kaiken keskellä. 

Olikohan tuo biologian (?) opettaja, jonka kanssa sukset, yhtä lannistava kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitään laasauksia lue, mutta samat koetulokset ei tarkoita samaa numeroa eikä ole koskaan tarkoittanut. Tuntiaktiivisuus on aina vaikuttanut.

Ei siis mitata tietoa tai ymmärrystä, vaan tottelavaisuutta.

Tuntiaktiivisuus vaatii nimenomaan tietoa ja ymmärrystä.

Mutta voit maata silmät kiinni pöydän päällä vaikka tiedätkin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta et vain halua taas että "luokkatoverit" tönäsee sut vahingossa kaappeja päin.

No ne kovasti haukutut kympin tytöt tuskin ainakaan tönäisevät ketään kaappia päin, jos hän vastaa oikein.

Mä sain aikani ihan luokan muilta pojilta pataani. Hiljensi silleen sopivasti ja avoimuus karisi parissa vuodessa. yh-äippää ei hirveästi kiinnostanut, eikä 90-luvun koululaitostakaan.

Mielenkiintoista että pätit laittaa sanoja suuhuni länkyttämällä kympin tytöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Onkohan kyseessä diagnoosi vai mielipide?

Peliriippuvuusdiagnoosi annetaan yleensä ihan oman ja läheisten mielipiteen perusteella.

Niin, annetaan kenen toimesta.

Ei tutkimustulos mikään yllätys ole, vilkkaat pojat ovat aina saaneet osaamistaan huonompia numeroita. Ja kun koulu ei useita fiksujakaan poika teini-iässä kiinnosta, niin ei tyttöjä huonommat numerot yllätä.

Onneksi sitten työelämässä kukaan ei tuijottele numeroita, vaan osaaminen ja tulokset ratkaisevat. Monet lapsuudenystävä ovat pärjänneet loistavasti, vaikka koulu todistuksessa oli pitkä rivi kutosia. Itsellänikin on kaksi erittäin vauhdikasta poikaa, joita läksyt ei kiinnostunut tippaakaan. Ovat kuitenkin luonnostaan älykkäitä ja ymmärtävät esim matematiikkaa kun kerran asiaa selittää. Olenkin pojille sanonut, että koulusta ei kannata liikaa murehtia. Antaa kilttien kympin oppilaiden loistaa koulussa, työelämässä sitten loistetaan aivan eri ominaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Suomen peruskoulu antaa kyllä kosketuksen ihan kaikkiin luokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Meneekö vanhempien aika kaikkeen muuhun kuin lapsistaan huolehtimiseen?

Ostetaan pojalle mopo ja pleikkari niin kyllä se siitä pärjää.

Huolehtikaa niistä lapsistanne, sillä ne on teidän vastuulla!

Turha inistä sitten myöhemmin, kun näette edessänne koulupudokkaan  luuserin.

Millä tavoin mopo ja pleikkari huonontaa koulumenestystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimustulos mikään yllätys ole, vilkkaat pojat ovat aina saaneet osaamistaan huonompia numeroita. Ja kun koulu ei useita fiksujakaan poika teini-iässä kiinnosta, niin ei tyttöjä huonommat numerot yllätä.

Onneksi sitten työelämässä kukaan ei tuijottele numeroita, vaan osaaminen ja tulokset ratkaisevat. Monet lapsuudenystävä ovat pärjänneet loistavasti, vaikka koulu todistuksessa oli pitkä rivi kutosia. Itsellänikin on kaksi erittäin vauhdikasta poikaa, joita läksyt ei kiinnostunut tippaakaan. Ovat kuitenkin luonnostaan älykkäitä ja ymmärtävät esim matematiikkaa kun kerran asiaa selittää. Olenkin pojille sanonut, että koulusta ei kannata liikaa murehtia. Antaa kilttien kympin oppilaiden loistaa koulussa, työelämässä sitten loistetaan aivan eri ominaisuuksilla.

Antaa se silti naisille vääristyneen kuvan maailmasta.

- kympin oppilas

- yliopistossa humanismia ja maisterin paperit

- työelämässä 2500kk liksalla valittamassa että hän ansaitsee enemmän.

Takuuvarma resepti miesvihaan ja "alempiin sosiaaliluokkiin"

Jännä miten luokka-puheet ei vassareilta häviä edes sadassa vuodessa.

Nykypäivän teinit osaavat katsoa eri ammattien palkkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimustulos mikään yllätys ole, vilkkaat pojat ovat aina saaneet osaamistaan huonompia numeroita. Ja kun koulu ei useita fiksujakaan poika teini-iässä kiinnosta, niin ei tyttöjä huonommat numerot yllätä.

Onneksi sitten työelämässä kukaan ei tuijottele numeroita, vaan osaaminen ja tulokset ratkaisevat. Monet lapsuudenystävä ovat pärjänneet loistavasti, vaikka koulu todistuksessa oli pitkä rivi kutosia. Itsellänikin on kaksi erittäin vauhdikasta poikaa, joita läksyt ei kiinnostunut tippaakaan. Ovat kuitenkin luonnostaan älykkäitä ja ymmärtävät esim matematiikkaa kun kerran asiaa selittää. Olenkin pojille sanonut, että koulusta ei kannata liikaa murehtia. Antaa kilttien kympin oppilaiden loistaa koulussa, työelämässä sitten loistetaan aivan eri ominaisuuksilla.

Antaa se silti naisille vääristyneen kuvan maailmasta.

- kympin oppilas

- yliopistossa humanismia ja maisterin paperit

- työelämässä 2500kk liksalla valittamassa että hän ansaitsee enemmän.

Takuuvarma resepti miesvihaan ja "alempiin sosiaaliluokkiin"

Jännä miten luokka-puheet ei vassareilta häviä edes sadassa vuodessa.

Nykypäivän teinit osaavat katsoa eri ammattien palkkausta.

Loistavaa, voimme siis lakata puhumasta miesten ja naisten ammateista sekä palkkaerosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni saa kymppejä lähes kaikista kokeista. Tunneilla hän ei juurikaan osallistu. Kyllä minun mielestäni kympin ansaitsee todistukseen ennemmin sellainen tyyppi, joka saa kympin kokeesta ja vielä lisäksi antaa jotakin omasta persoonastaan opetustilanteeseen. Ja tämä siis lapsen sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolesta riippumatta, koska kyseessä on yleensä tyttö

Hauskaa miten etuoikeutetut eivät näe asemaansa.

Mitä tarkoitat? Kyllä minusta olisi ihan kiva, jos lapseni saisi kympin. Mutta ymmärrän kyllä, ettei hän sitä saa jos ei opsin tavoitteita täytä.

-se jota kommentoit.

jos poikia suosittaisiin yhtä räikeästi, olisitte vaatimassa opetusjärjestelmän muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistusnumeroon vaikuttaa koenumeroiden lisäksi käytös, tuntiaktivisuus, muiden huomioiminen.

Kaikki pojat eivät jälkimmäisissä loista.

aivan, eli tiedoilla ei oikeastaan tee juuri mitään.

Millä motivoit pojan joka tylsistyy tasapäistetyssä ryhmässä jossa tytöt om mielinkielin?

Haloo, kyllä ne tytötkin tylsistyy. Olen itse taistellut motivaatio-ongelmien kanssa koko ikäni. Mutta siihen ei auta se että heittäytyy selälleen ja alkaa valittaa. Jotkut asiat on vain pakko tehdä, ihan sama miten vähän sitä motivaatiota löytyy ja miten tylsää se on.

Niinpä, tyttären ka. 9,8 eikä todellakaan viihtynyt koulussa. Oli äärettömän tylsää, mutta tietenkin teki hommansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimustulos mikään yllätys ole, vilkkaat pojat ovat aina saaneet osaamistaan huonompia numeroita. Ja kun koulu ei useita fiksujakaan poika teini-iässä kiinnosta, niin ei tyttöjä huonommat numerot yllätä.

Onneksi sitten työelämässä kukaan ei tuijottele numeroita, vaan osaaminen ja tulokset ratkaisevat. Monet lapsuudenystävä ovat pärjänneet loistavasti, vaikka koulu todistuksessa oli pitkä rivi kutosia. Itsellänikin on kaksi erittäin vauhdikasta poikaa, joita läksyt ei kiinnostunut tippaakaan. Ovat kuitenkin luonnostaan älykkäitä ja ymmärtävät esim matematiikkaa kun kerran asiaa selittää. Olenkin pojille sanonut, että koulusta ei kannata liikaa murehtia. Antaa kilttien kympin oppilaiden loistaa koulussa, työelämässä sitten loistetaan aivan eri ominaisuuksilla.

Antaa se silti naisille vääristyneen kuvan maailmasta.

- kympin oppilas

- yliopistossa humanismia ja maisterin paperit

- työelämässä 2500kk liksalla valittamassa että hän ansaitsee enemmän.

Takuuvarma resepti miesvihaan ja "alempiin sosiaaliluokkiin"

Jännä miten luokka-puheet ei vassareilta häviä edes sadassa vuodessa.

Nykypäivän teinit osaavat katsoa eri ammattien palkkausta.

Loistavaa, voimme siis lakata puhumasta miesten ja naisten ammateista sekä palkkaerosta

Itse olen DI ja ymmärsin jo 80-luvulla valita opiskelupaikkani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Hän kertoi lapsensa olevan peliriippuvainen. Kuinka riippuvuus avartaa näkökulmia?

Eikös siitä "pelirippuvaisesta" tullut ICT-asentaja, tai tulee? Kyse ei siis liennyt kovin riippuvaisesta. Jos ymmärsit tekstistä, siinä mainittiin mahdollisuus opiskella  eteenpäin omilla ehdoillaan. Tuolloin amis edustaa sitä avartavaa näkökulmaa, sekä erilaisten oppijoiden, että itse asiasisällön kautta. So. näkee ja kokee muitakin, kuin akateemisia ihmisiä.

Eikö yliopisto ihan yhtä lailla edusta avartavaa näkökulmaa, kun siellä näkee muitakin kuin amiksia.

Tietenkin, jos on käynyt amiksen ensin. Amiksessa näkee monenlaista.

Monesti yliopistosta valmistuneet omaavat ohuen kosketuksen ns. alempiin sosiaaliluokkiin. Etenkin, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Miehillä on se etu, että saavat tuta erilaisia ihmisiä armeijassa ja etenkin alokasaikana. Siellä näkee monenlaista tyyppiä.

Naiset jäävät tästä paitsi ja se on sääli. Se nimittäin avartaa myös.

Jotenkin outoa, että alemman koulutustason ihmisten kohtaaminen avartaa, mutta ylemmän ei. Sinäkään et ole yhtään huolissasi siitä, kuinka jotkut kulkevat halki elämänsä tapaamatta juuri missään akateemisia.