Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidinrakkaus
30.03.2014 |
Äidinrakkaus on ihmeellinen asia. Itselläni on vuoden ikäinen poika joka on todella kiinni äidissä eli minussa tällä hetkellä. Vikisee heti jos poistun tilanteesta/näkyvistä. Samaan aikaan kun selkeästi välittää minusta eniten maailmassa niin perkules puree tietysti vain äitiä! Tänään sain mukavan osuman ja hampaan jäljet sisäreiteen. Sattui ihan perkeleesti mutta silti torumisen jälkeen päällimmäinen tunne oli rakkaus. Tapahtuu mitä vain niin rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain niin järisyttävää että tällaista ei saa kokea ellei ole omia lapsia. Ja juu tiedän, pahin on vasta edessä. Mutta sitäkin odotan vain rakkaudella :)
Kommentit (83)
Eivät kaikki äidit tuota koe. Minä esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastan lasta mutta sanon äänekkäästi au ja tuuppaan lapsen pois jos puree. muutenhan purisi jatkuvasti.
Äidinrakkaus on voimakkain ja syvin tunne, mitä olen kokenut. Sen tunteen voimalla yövalvominen, itku, hampaiden tulot eivät tuntuneet missään. Elämäni parasta aikaa. Sydän pakahtuu ja maitokin nousee jo pelkästä lapsen ajattelusta.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:34"]Olen vilpittömän iloinen kaikkien vanhemmuudesta nauttivien puolesta. Koettakaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua kokea äidinrakkautta sen enempää kuin jotkut haluavat kokea, millaista on omistautua jumalalle tai käyttää LSD:tä. Ei auta, vaikka kyseessä olisi sinun mielestäsi maailman paras tunne, monelle muulle se on kauhistus.
[/quote]
Kenen mielestä rakkauden tunne on kauhistus? :D mahtaa tuntua kamalalta rakastaa jotakuta
Äidinrakkaus on ja pysyy, lapset iältään 17-38 vuotiaita.
Ei kehenkään muuhun ole sellaista tunnesidettä kuin omaan lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:34"]
Olen vilpittömän iloinen kaikkien vanhemmuudesta nauttivien puolesta. Koettakaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua kokea äidinrakkautta sen enempää kuin jotkut haluavat kokea, millaista on omistautua jumalalle tai käyttää LSD:tä. Ei auta, vaikka kyseessä olisi sinun mielestäsi maailman paras tunne, monelle muulle se on kauhistus.
[/quote]
Turha toivo yrittää puhua järkeä. Helmiä sioille, kuten ap:n mamma-aloituksestakin taas nähdään. Mä luovutin jo ajat sitten ja hymyilen vaan äitien keskuudessa tyhmää hymyä. Uppoaa mammalaumoihin kuin voi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakkauden määrää tai voimakuutta voi vertailla.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...En halua kokea suurinta rakkautta maailmassa, se ei oo mun juttu... juu juu uskotaan ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:34"]Olen vilpittömän iloinen kaikkien vanhemmuudesta nauttivien puolesta. Koettakaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua kokea äidinrakkautta sen enempää kuin jotkut haluavat kokea, millaista on omistautua jumalalle tai käyttää LSD:tä. Ei auta, vaikka kyseessä olisi sinun mielestäsi maailman paras tunne, monelle muulle se on kauhistus.
[/quote]tää on kuitenkin vauva-palsta, ei lapsettomien tai koirafanien foorumi. eikä lsd-palsta.
Se voi tietysti katkeroittaa, kun me, jotka olemme saaneet kokea tämän tunteen, eli suurimman rakkauden, voimme tehdä ja kokea kaiken sen, mitä te "velatkin", mutta te ette voi koskaan kokea kaikkea mitä me, ellette hanki lasta. Aika jännä juttu vai mitä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmasti huono äiti :( Voin tässä tunnustaa, että en ole milloinkaan tuntenut noin voimakkaasti. Meillä on kaksoset ja heidän kanssaan on vuodesta toiseen vaikeaa, toisinaan olen jaksamisen äärirajoilla. Mukavien hetkien jälkeen lasten kanssa koen hyvää mieltä, ja hellyyttä lapsia kohtaan, mutta voimakas äidinrakkaus on vielä näyttäytymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:40"]
Äidit, nuo pyhät lehmät.
[/quote]
Joo, älä muuta sano...
No toivottavasti ap:n äidinrakkaus ei ole sitä lajia, että lasta ei kasvateta kunnolla, koska äiti vaan rakastaa niin äärettömän paljon joka tilanteessa.
Kyllä minäkin rakastan kaikkia lapsiamme todella paljon (vaikka kaksi heistä on miehen aikaisemmasta suhteesta), mutta kun vauva ei nukahda millään ja on valvottanut jo monta kuukautta, niin en kyllä varsinaisesti ihan joka hetkessä voisi äidinrakkautta hehkuttaa. Kyllä välillä tekisi mieli kuristaa ipana siihen paikkaan. Tietenkään en näin tee, vaan menen rauhoittumaan ja jaksan taas paremmin lapsen kanssa.
Myös kolmen isomman lapsen kanssa hermo menee välillä ja ihan heti ei kyllä tule sitä fiilistä, että kylläpäs nyt niin älyttömästi niitä rakastan. Mutta onneksi niitä hyviä hetkiä on paljon ja silloin olen todella onnellinen lapsistani (mukaanluettuna miehen lapset, jotka kuitenkin ovat elämässäni olleet jo monta vuotta).
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:24"]
Minä olen varmasti huono äiti :( Voin tässä tunnustaa, että en ole milloinkaan tuntenut noin voimakkaasti. Meillä on kaksoset ja heidän kanssaan on vuodesta toiseen vaikeaa, toisinaan olen jaksamisen äärirajoilla. Mukavien hetkien jälkeen lasten kanssa koen hyvää mieltä, ja hellyyttä lapsia kohtaan, mutta voimakas äidinrakkaus on vielä näyttäytymättä.
[/quote]
Älä sure, tuskin olet huono äiti. Rakkauttakin on monen muotoista ja jos jaksaminen on tiukilla, ei välttämättä jää tilaa mahtipontisille rakkaudentunteille. Meillä on myös kaksoset ja varmaan suurimmat tunteet mitä noiden lapsien kanssa olen kokenut, ovat velvollisuudentunne ja huoli. Kyllä mä lapsiani myös rakastan, ja varmasti sinäkin omiasi omalla tavallasi. Koet kuitenkin hellyyttä ja hyvää mieltä, vaali niitä tunteita! :) Ajan myötä niitä hyviä hetkiä tulee varmasti vielä lisää, vaikka arki rankkaa olisikin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:14"]
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...En halua kokea suurinta rakkautta maailmassa, se ei oo mun juttu... juu juu uskotaan ;D
[/quote]
En halua kokea äidinrakkautta. Kyllä psykedeelien vaikutuksen alaisena tai uskovaisena kokee erittäin voimakkaita tunnekokemuksia, suoranaista yhteyttä maailmankaikkeuteen. En siltikään halua niitä kokea. En myökään halua kokea sellaista orjuuttavaa rakastumista toiseen ihmiseen kuin joskus nuorempana. Jotkut tunteet eivät vain ole minusta mitenkään erityisen toivottavia, ja äidinrakkauden kokeminen edellyttäisi sitä lasta, jota en todellakaan elämääni toivo.
Miten hitossa te sen määritätte, että teidän rakkaus lastanne kohtaan on jotenkin mahtavampaa kuin vaikka minun rakkauteni aviomiestä kohtaa? Niin ja mites sitten isänrakkaus?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:32"]Aivan, koirat ja lapset on samalla viivalla...
[/quote]
Miksi eivät olisi? Eläimiähän me molemmat tässä ollaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:34"]
Olen vilpittömän iloinen kaikkien vanhemmuudesta nauttivien puolesta. Koettakaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua kokea äidinrakkautta sen enempää kuin jotkut haluavat kokea, millaista on omistautua jumalalle tai käyttää LSD:tä. Ei auta, vaikka kyseessä olisi sinun mielestäsi maailman paras tunne, monelle muulle se on kauhistus.
[/quote]
Mä ainakin haluan käyttää LSD:tä. Tripit on parhautta lapsen lisäksi. Voisitko vinkata, mistä sais vähän lappuja, kun on päässeet loppumaan.