Äidinrakkaus

Kyllä ajattelen, että äidinrakkaus on jotain ainutlaatuista parhaimmillaan. Rakastan miestäni ihan todella paljon, periaatteessa hän on parasta mitä minulla on. Silti rakastan lapsiani enemmän. En hetkeäkään epäröisi jos joutuisin valintatilanteesen. Äidinrakkaus on sekoitus rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Kyllä minulla on tunne, että menen vaikka läpi harmaan kiven lapsieni vuoksi. Tai ainakin tahtoisin mennä. Oma jaksaminen tulee tietenkin jossain vaiheessa vastaan. Oikeastaan tunnen tärkeimmäksi tehtäväkseni elämässä suojella ja varjella lapsiani. En usko, että leijonaemoa on keksitty tyhjästä. 

Siltikin tunnen usein ärtymystä ja jopa vihaa lapsiani kohtaan. Olen usein myös väsynyt. Kauheinta on se, että kun lapset syntyivät, ajattelin ennen rakkaudenfiiliksiä, että kukaan ei saa tehdä pahaa lapselleni ja nyt teen sitä itse (huutamalla ja käyttäytymällä typerästi) heille. 

Äidinrakkaus on sinänsä myytti, että tunne voi olla olemassa, mutta reaalimaailman teot ovatkin sitten eri asia. Kaikki eivät myöskään tunne kovin suurta rakkautta lapsiaan kohtaan ja sekin on ihan ok. Ihminen on inhimillinen ja tunteille ei ole aina sijaa elämässä. Väittäisin kuitenkin, että parhaimmillaan äidinrakkaus todella on jotain ainutlaatuista. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:31"]Kyllä ajattelen, että äidinrakkaus on jotain ainutlaatuista parhaimmillaan. Rakastan miestäni ihan todella paljon, periaatteessa hän on parasta mitä minulla on. Silti rakastan lapsiani enemmän. En hetkeäkään epäröisi jos joutuisin valintatilanteesen. Äidinrakkaus on sekoitus rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Kyllä minulla on tunne, että menen vaikka läpi harmaan kiven lapsieni vuoksi. Tai ainakin tahtoisin mennä. Oma jaksaminen tulee tietenkin jossain vaiheessa vastaan. Oikeastaan tunnen tärkeimmäksi tehtäväkseni elämässä suojella ja varjella lapsiani. En usko, että leijonaemoa on keksitty tyhjästä. 

Siltikin tunnen usein ärtymystä ja jopa vihaa lapsiani kohtaan. Olen usein myös väsynyt. Kauheinta on se, että kun lapset syntyivät, ajattelin ennen rakkaudenfiiliksiä, että kukaan ei saa tehdä pahaa lapselleni ja nyt teen sitä itse (huutamalla ja käyttäytymällä typerästi) heille. 

Äidinrakkaus on sinänsä myytti, että tunne voi olla olemassa, mutta reaalimaailman teot ovatkin sitten eri asia. Kaikki eivät myöskään tunne kovin suurta rakkautta lapsiaan kohtaan ja sekin on ihan ok. Ihminen on inhimillinen ja tunteille ei ole aina sijaa elämässä. Väittäisin kuitenkin, että parhaimmillaan äidinrakkaus todella on jotain ainutlaatuista. 

[/quote]

Kauniita ajatuksia ja uskon, että varmasti moni tuntee noin, mutta en silti pidä äidinrakkautta mitenkään ylivertaisena muuhun rakkauteen nähden.

Olen järki-ihminen eli en anna tunteille kovinkaan suurta merkitystä elämässäni. Tunteet ovat kivoja mutta eivät ne ole totta, eikä jokin yksittänen mukavakaan tunne riittäisi minulle syyksi tehdä isoja elämänmuutoksia.