Äidinrakkaus

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:17"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:34"]Olen vilpittömän iloinen kaikkien vanhemmuudesta nauttivien puolesta. Koettakaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua kokea äidinrakkautta sen enempää kuin jotkut haluavat kokea, millaista on omistautua jumalalle tai käyttää LSD:tä. Ei auta, vaikka kyseessä olisi sinun mielestäsi maailman paras tunne, monelle muulle se on kauhistus.

[/quote]tää on kuitenkin vauva-palsta, ei lapsettomien tai koirafanien foorumi. eikä lsd-palsta.

[/quote]

Tämä on aihe vapaa....

Minullakaan ei ollut äidinrakkaus päällimmäisenä tunteena vauvavuotena silloin, kun laskettiiin, kuinka monta ja kuinka pitkiä unipätkiä viime yönä sai nukuttua. Aika synkkiä tunnelmia oli joskus.

Kuitenkin olisin ihan valmis toisenkin joskus tekemään. Päällimmäisenä nyt, kun valvominen on ohi, on tunne siitä, että lapsi on lahja.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 15:05"]

Miten hitossa te sen määritätte, että teidän rakkaus lastanne kohtaan on jotenkin mahtavampaa kuin vaikka minun rakkauteni aviomiestä kohtaa? Niin ja mites sitten isänrakkaus?

[/quote]

Tää hämmästyttää muakin aina. Kyllä mun rakkauteni mun koiraa kohtaan on kyllä maailman mahtavinta, suurempaa kuin äidinrakkaus. 

Istuttiin tänään miehen kanssa iltaa ja melkein itku silmässä kerroin kuinka ihana ja rakas meidän pieni poika on. Totesin että äidinrakkaus on jotain sellaista mitä en ole koskaan aikasemmin kokenut, sanoin myös että ketään, en edes miestäni ole koskaan rakastanut yhtä paljon. Mies ymmärsi täysin sanomani ja kunnioitan häntä tämän takia. Hetken mielinjohteesta etsin keskustelua hakusanoilla "Äidinrakkaus" ja tänne päädyin:)

Tästä ketjusta löytyy syy miksi en siedä äiti-ihmisiä. Kuvitellaan olevansa niin muiden yläpuolella.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 01:45"]

Tästä ketjusta löytyy syy miksi en siedä äiti-ihmisiä. Kuvitellaan olevansa niin muiden yläpuolella.

[/quote]

Tämä kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin äideistä. Muiden kokema äidinrakkaus ei ole sinulta pois, selkeästi tämä on sinulle kipeä asia koska koet tarvetta tulla tällaiseen ketjuun purkamaan pahaaoloasi. Olen pahoillani puolestasi.

Isänrakkaudesta: lapset antavat elämälleni merkityksen ja kertovat, että elämäni EI Ole mennyt hukkaan. Lasten kautta liityn sukupolvien ketjuun ja saan tavallaan ikuisen elämän. Lasten kautta se mikä minä olen ollut elää edelleen.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:14"]

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...En halua kokea suurinta rakkautta maailmassa, se ei oo mun juttu... juu juu uskotaan ;D 

[/quote]

En halua kokea äidinrakkautta. Kyllä psykedeelien vaikutuksen alaisena tai uskovaisena kokee erittäin voimakkaita tunnekokemuksia, suoranaista yhteyttä maailmankaikkeuteen. En siltikään halua niitä kokea. En myökään halua kokea sellaista orjuuttavaa rakastumista toiseen ihmiseen kuin joskus nuorempana. Jotkut tunteet eivät vain ole minusta mitenkään erityisen toivottavia, ja äidinrakkauden kokeminen edellyttäisi sitä lasta, jota en todellakaan elämääni toivo.

[/quote]

Ja silti notkut vauvalehden palstoilla. Ei nyt ihan mee tasan...

Miten vois rakastaa jotain limaista klönttiä jonka ulos saaminen on kauheen tuskan takana? Ja se paskoo ja haisee. :x

Minä ainakin rakastan lapsiani niin paljon! Ihan niin hirveästi!! On ihanaa olla äiti!! :)))

Vasta kun minusta tuli äiti niin ymmärsin mitä ehdoton rakkaus on. Tämä on ehdottomasti rankin mutta antoisi pesti missä olen ikinä ollut.

En tiedä mitään parempaa tässä maailmassa, kuin se ääretön äidinrakkaus jota tunnen kaikkia kolmea poikaani kohtaan.

2 on jo aikuista ja 1 aikuisuuden kynnyksellä.

Elämäni parhaat hetket olen viettänyt lasteni kanssa.

Se ääretön rakkaus on täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Ja se kestää läpi elämän.

Vasta kun tulin äidiksi tajusin sen mitä fiiliksiä omatkin vanhemmat ovat kokeneet kun itse olen syntynyt. Kunnioitus vanhempia kohtaan kasvoi lyhyessä ajassa hirveästi. Ja se rakkauden tunne mikä siinä ryöpsähtää kun lapsen saa. Ei sitä pysty edes selittää. Tavallaan kaikki muu menettää merkityksensä. Se pikkunen vain on tärkeä ja sen eteen tekee kaiken.

Ei ketään voi niin paljon rakastaa kun omaa lastaan. Lapsi on aina ykkössijalla. Olin aika pitkään lapsi kielteinen, en halunnut lasta. Sitten kun halusin niin ei mitään rajaa. Ei siinä enää mieheltä kysytty no mitä mieltä sinä oot. E i muuta kun pökköä pesään......

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:03"]

Ei ketään voi niin paljon rakastaa kun omaa lastaan.

[/quote]

Höpö höpö.

Olen nykyään entistä varmempi, että suurin osa äideistä onnistuu synnyttämään aivonsakin pihalle pukatessaan sitä lasta maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 15:05"]Miten hitossa te sen määritätte, että teidän rakkaus lastanne kohtaan on jotenkin mahtavampaa kuin vaikka minun rakkauteni aviomiestä kohtaa? Niin ja mites sitten isänrakkaus?

[/quote]

Ajattelitteko vain alapeukuttaa vai tuleeko perusteluja myös? :)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 19:47"]

Olen järki-ihminen eli en anna tunteille kovinkaan suurta merkitystä elämässäni. Tunteet ovat kivoja mutta eivät ne ole totta, eikä jokin yksittänen mukavakaan tunne riittäisi minulle syyksi tehdä isoja elämänmuutoksia.

[/quote]

Mistä alapeukut?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:21"]

Ajattelitteko vain alapeukuttaa vai tuleeko perusteluja myös? :)

[/quote]

Siinä oli kysymyksiä. Sen kun vastaat niihin.

Mä rakastan lapsiani <3