Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?

Kohta kolmesataa viestiä ja alkaa olla kaikki mahdolliset aineet lueteltuna tarpeettomiksi, joten yhteiskunnalle tulisi mittava säästö, jos oppivelvollisuudesta luovuttaisiin kokonaan.

Uuvatit eivät ole koskaan tarvinneet mitään koulussa opetettua, tuskinpa heidän kakaroidenkaan tarvitsee  mitään oppia. 

Ja jos tarvii, niin aina voi googlata tai kysyä av-palstalta.

No minä ajattelin ekaluokkalaisena, että tavuviivat ovat täysin tarpeettomia. Koska osasin lukea ilmankin. Toki sitten jonkin ajan päästä tajusin, että tavuviivoilla on muutakin käyttöä. :)

Vierailija kirjoitti:

Paraabelin laskeminen. Ja yleensä suurin osa matikasta, jota opettaja vakuutti, että tarvii elämässä. Teininä uhosin siinä yläkoulussa, että varmasti en tarvitse jotain makkaraa ostaessa paraabeleja ja yhtälöitä ja olen ollut oikeassa, olen nyt 49. Enkä makkaraakaan syö.

Kirjoitin kuusi laudaturia, jopa siitä matikasta, mutta lyhyenä ja nipinnapin se ällä. Koulu oli siis mulle helppoa ja esim niitä kieliä olen todella, todella tarvinnut, samoin ärsyttäviä käsityötaitoja, kun lapsen vaatteita huoltaa. Mutta matikka oli mulle vaikeaa ja se vei turhaan aikaa ja hermoja, kun sitä oli niin paljon.

Oikeesti en ole tarvinnut kuin plus- ja miinuslaskuja ja kertotaulua sekä hyvin vähän prosentrilaskuja. Ne lasken aina väärin, mutta siinä auttaa laskin. Eli mun puolesta aikaa olis voitu käyttää matikan opiskelemiseen kaiken kaikkiaan kuukausi. Mielellöni osaisin yhden kielen lisää tai nykyisistä kielistäni syvempi taito. Kielten opetus oli hyvää. Mulla on aivan sujuvaksi luokiteltu, alkuperäispuhujaksi aina luulti englanti ja ruotsi ihan koulupohjlata ja elämässä paljon ollu hyöytyä plus vahva saksa. Ärsyttää kun espanjaa en saanu opiskella, ei mahtunu, koska matikka. Aikuisena ei niin ehdi eikä samalla tavalla jää mieleen.

Itsellä taas matematiikka, fysiikka, logiikka ja muu sen suuntainen on ollut erittäin hyödyllisiä. Kaikki kielten opiskelu englantia ja äidinkieltä lukuunottamatta taas on ollut täysin turhaa. Eli ruotsi ja saksa. Missä ihmeessä niitä kieliä tarvitsee? Itse kuitenkin matkustelen(lin?) ja teen töitä kansainvälisessä ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

liikuntatunnit - mitään sellaista tietoa ei sieltä tullut, mitä en olisi kuullut jo aiemmin tai mitä olisin tarvinnut. vain pahaa mieltä, kun opettajamme oli varsinainen n atsi. toinen oli historia. Ei mitään sellaistamitä ei olisi voinut vaikka kotona lukea kirjoista. Parhaat oppini tulivat matematiikasta, fysiikasta, biologiasta,maantieteesta ja kemiasta. Ah ja käsitöistä sekä musiikista. 

Jos olisit oppinut jotain historiassa olisit ymmärtänyt että liikunnan opettajasi tuskin kuului kansallissosialistiseen puolueeseen. Kaiken voi opetella kotona kirjoista. Yliopistot ovat käytännössä suunnattua kirjoista opiskelua.

Montako munaa harakka munii vuodessa ja minkä näköisiä ne munat ovat. Voit korvata "harakan" millä tahansa lintumuuttajalla. Opettelin nämä aina edellisiltana ulkoa biologian kokeeseen ja sitten unohdin ne. Kaipa se jonkinlaista aivojumppaa on.

atm-kiltti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä saatoin lapsena ajatella noin koulussa. Nyt aikuisena olen tajunnut, ettei opetussuunnitelmaa ole laadittu juuri sellaiseksi, että se olisi kaikilta osiltaan hyödynnettävissä juuri minun kohdallani ns. oikeassa elämässä.

Miksi siitä on tehty sellainen, että siitä on mahdollisimman vähän hyötyä elämässä?

Niinpä! Minulle ei opetettu koulussa, miten saisin helposti ja paljon seksiä kauniiden naisten kanssa. Tai miten saisin helposti paljon rahaa. Näitä tietoja kaipasin silloin ja kaipaan yhä.

Kyllä sulle kerrottiin, et vaan ymmärtänyt.

T: Lääkärit ja DIt

Matematiikan työkalut ovat osa modernia lukutaitoa, jos haluaa ymmärtää jotain nykyajan tieteestä ja tekniikasta. Voidaanko talo rakentaa ilman vasaraa? Varmasti voidaan, mutta sopivissa tilanteissa vasara on näppärä työkalu, jolla homma hoituu helpoiten.

Kertotaulut opetellaan ulkoa, koska kerto- ja jakolaskualgoritmit perustuvat niiden hallintaan. Nämä algoritmit ovat hyödyllistä opetusmateriaalia kenelle tahansa, joka joskus toteuttaa itse algoritmeja laskennallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Vastaavasti yliopistossa tietojenkäsittelytieteessä opetetaan algoritmien analyysiä kaikille järjestysalgoritmien avulla, vaikka käytännön tilanteissa kukaan ei itse koodaa järjestysalgoritmia, vaan käyttää valmiita palveluita. Näin kuitenkin opitaan arvioimaan algoritmien tila- ja aikavaatimusta, jonka avulla opitaan välttämään ainakin pahimpia tehottomuuksia koodauksessa.

Kaikki laskelmat toteutetaan tietokoneella ja ainakin toteuttajan pitää osata asiansa. Yllättävistä asioista on usein ollut hyötyä, kun tietää vähän keskivertoa enemmän matemaattisia tuloksia. Esimerkiksi Banachin kiintopistelauseesta on usein ollut hyötyä.

Kemia auttaa esimerkiksi korroosioon liittyvien ilmiöiden ymmärtämisessä. On hyvä ymmärtää riskit etukäteen ennen kuin niitä tarjoaa asiakkaille ongelmien ratkaisuina.

Matemaattisen fysiikan osalta nostan esiin elementtimenetelmän, joka mahdollistaa osittaisdifferentiaaliyhtälöiden numeerisen ratkaisemisen. Hyvin monet ilmiöt luonnossa on parhaiten pystytty esittämään odyinä, joten tällaisten ilmiöiden matemaattinen hallitseminen ja niihin liittyvä suunnittelu edellyttää tällaisia tietoja ainakin perustasolla. Teoria on todella upea ja syvällinen, todellinen tieteen kruununjalokivi, jossa Lebesque-integraali ja Sobolev-avaruudet nousevat todelliseen arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

No peruskoulussa kaunokirjoitus oli aika turhaa. Meillä oli vielä 90-luvulla yläasteellakin jotkin aineen kirjoittamiset äidinkielessä kun oli pakko kirjoittaa kaunolla. Opettaja sanoi että täytyy sit olla kaunoa, ei tekstaten. Täysin turhaa. Nykyään muutenkin kaikki kirjoitetaan tietokoneella ja kännykällä, harvemmin kirjoitan mitään kynällä, no kauppalappuja :D

Yliopistoissa opetetaan paljon kaikkea turhaa, mitkä voisi hyvin jättää pois, siinä säästäisi tosi paljon ja ihmiset valmistuisi nopeammin. Pakollisena opiskellaan esim. jotain motivaatiota niinku tieteen kannalta?! Siihen sitten yhdistetty jotain johtamisoppia, johtamisen tiedettä, aivan liibalaabaa. Tämä siis kauppiksen puolella. En vieläkään ole suorittanut kyseistä kurssia, sillä kyseenalaistan sen järkevyyden ja tarpeellisuuden. En käsitä yhtään mitä kyseisellä kurssilla olisi tarkoitus oppia. Kerran olen siis sen jo käynyt mutta en vaivautunut menemään tenttiin, meni niin yli hilseen. Yliopistoissa olisi paljon karsittavaa opinoissa. Menin sinne lukemaan laskentatoimea ja rahoitusta, mutta kuukausikaupalla olen joutunut lukemaan jotain aivan muuta mikä ei kiinnosta minua tippaakaan.

 

Sit kun sulla on se tiimi vedettävänä ja motivoitavana suurena rahoitustoimen johtajana niin tulee ikävä johtamiseen ja motivointiin liittyviä työkaluja ja tietämystä. Tietty jotkut osaa osan näistä ihan luonnostaan, mutta asioista tietäminen auttaa aina. Tuossakin voi kehittyä.

T: keskijohto

Vierailija kirjoitti:

Matemaattisen fysiikan osalta nostan esiin elementtimenetelmän, joka mahdollistaa osittaisdifferentiaaliyhtälöiden numeerisen ratkaisemisen. Hyvin monet ilmiöt luonnossa on parhaiten pystytty esittämään odyinä, joten tällaisten ilmiöiden matemaattinen hallitseminen ja niihin liittyvä suunnittelu edellyttää tällaisia tietoja ainakin perustasolla. Teoria on todella upea ja syvällinen, todellinen tieteen kruununjalokivi, jossa Lebesque-integraali ja Sobolev-avaruudet nousevat todelliseen arvoonsa.

Tarkoitin tietenkin Lebesgue-integraalia. Pahoittelen virhettäni.

Yläasteen ja lukion matematiikka cosineineen ja sinineen ja tangentteineen on sellaista, että ikinä en niiden oppituntien jälkeen ole niitä tarvinnut. Mielestäni matematiikasta opetetaan alakoulussa aika lailla kaikki tavalliselle ihmiselle tarpeellinen eli yhteenlasku, vähennyslasku, kertotaulut, potenssilaskut, allekkainlaskut, pinta-alan laskemiset ja prosenttilaskut. Niillä pärjää.  

Tulisi lääkärinopinnoista aika pitkiä, jos pitäisi kertotaulusta aloittaa.

Sen vuoksi kertotaulua aletaan opettaa tokalla luokalla, koska aivoilla on alttius oppia sitä. Jos sitä alettaisiin opettaa vasta 16v tai myöhemmin, se olisikin vaikeampaa.

Vähän niin kuin alttius oppia lukemaan 7-vuotiaana. Myöhemmin aloittaminen vaikeutuu koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyyslaskenta! Millä todennäköisyydellä joku noppa putoaa samalle sivulle kun sitä heitetään sata kertaa? No aivan sama..

Ihmiset onkin aivan jumalattoman huonoja arvioimaan todennäköisyyksiä ja niiden suuruusluokkaa. Mitä kaikkea kannattaa vakuuttaa? Kannattaako rahapelejä pelata? Ja mitä rahapelejä, ja miksi? Pahimmillaan tämä näkyy sitten vaikka rokotevastaisuutena, joka on ihan oikea uhka yhteiskunnalle. Ei ymmärretä todennäköisyyksiä. Sama koskee yhteiskunnassa tehtäviä päätöksiä, jotka usein perustuvat tilastoihin ja todennäköisyyksiin. Huudetaan että maski on turha, kun ei ymmärretä vaikutusta kokonaisuuteen. Täällä olis paljon kivempi olla ja elää kun kaikille saatais pakotettua edes vähän tätä yleissivistystä päähän. Eivät itsekään tuntisi oloaan niin ulkopuolisiksi. Ymmärtäisivät miksi asiat on kuten ne on.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan työkalut ovat osa modernia lukutaitoa, jos haluaa ymmärtää jotain nykyajan tieteestä ja tekniikasta. Voidaanko talo rakentaa ilman vasaraa? Varmasti voidaan, mutta sopivissa tilanteissa vasara on näppärä työkalu, jolla homma hoituu helpoiten.

Kertotaulut opetellaan ulkoa, koska kerto- ja jakolaskualgoritmit perustuvat niiden hallintaan. Nämä algoritmit ovat hyödyllistä opetusmateriaalia kenelle tahansa, joka joskus toteuttaa itse algoritmeja laskennallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Vastaavasti yliopistossa tietojenkäsittelytieteessä opetetaan algoritmien analyysiä kaikille järjestysalgoritmien avulla, vaikka käytännön tilanteissa kukaan ei itse koodaa järjestysalgoritmia, vaan käyttää valmiita palveluita. Näin kuitenkin opitaan arvioimaan algoritmien tila- ja aikavaatimusta, jonka avulla opitaan välttämään ainakin pahimpia tehottomuuksia koodauksessa.

Kaikki laskelmat toteutetaan tietokoneella ja ainakin toteuttajan pitää osata asiansa. Yllättävistä asioista on usein ollut hyötyä, kun tietää vähän keskivertoa enemmän matemaattisia tuloksia. Esimerkiksi Banachin kiintopistelauseesta on usein ollut hyötyä.

Kemia auttaa esimerkiksi korroosioon liittyvien ilmiöiden ymmärtämisessä. On hyvä ymmärtää riskit etukäteen ennen kuin niitä tarjoaa asiakkaille ongelmien ratkaisuina.

Matemaattisen fysiikan osalta nostan esiin elementtimenetelmän, joka mahdollistaa osittaisdifferentiaaliyhtälöiden numeerisen ratkaisemisen. Hyvin monet ilmiöt luonnossa on parhaiten pystytty esittämään odyinä, joten tällaisten ilmiöiden matemaattinen hallitseminen ja niihin liittyvä suunnittelu edellyttää tällaisia tietoja ainakin perustasolla. Teoria on todella upea ja syvällinen, todellinen tieteen kruununjalokivi, jossa Lebesque-integraali ja Sobolev-avaruudet nousevat todelliseen arvoonsa.

Höpö ja höpö.

Vierailija kirjoitti:

Tulisi lääkärinopinnoista aika pitkiä, jos pitäisi kertotaulusta aloittaa.

Sen vuoksi kertotaulua aletaan opettaa tokalla luokalla, koska aivoilla on alttius oppia sitä. Jos sitä alettaisiin opettaa vasta 16v tai myöhemmin, se olisikin vaikeampaa.

Vähän niin kuin alttius oppia lukemaan 7-vuotiaana. Myöhemmin aloittaminen vaikeutuu koko ajan.

Luuletko sä, että lääkiksessä luetaan matikkaa? Ei lueta, sitä tarvitaan tasan pääsykokeessa.

Vierailija kirjoitti:

Sanojen taivutusmuodot, nominatiivi, genetiivi, ellatiivi, inessiivi...en ole näillä tiedoilla tehnyt mitään vaikka ne piti koulussa muistaa ulkoa.[/quote

Minusta tuli äidinkielenopettaja, mutta enpä ole muuten tarvinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen ja lukion matematiikka cosineineen ja sinineen ja tangentteineen on sellaista, että ikinä en niiden oppituntien jälkeen ole niitä tarvinnut. Mielestäni matematiikasta opetetaan alakoulussa aika lailla kaikki tavalliselle ihmiselle tarpeellinen eli yhteenlasku, vähennyslasku, kertotaulut, potenssilaskut, allekkainlaskut, pinta-alan laskemiset ja prosenttilaskut. Niillä pärjää.  

Minä olen tarvinnut oikeassa elämässä muutamia kertoja trigonometrisia funktioita, kun on pitänyt laskea jotain etäisyyttä tai tilavuutta (ollut tilanne, että tietoa on ihan käytännössä tarvittu). Eikä edes töissä, vaan omalla ajalla. Toki jos kukaan ei olisi osannut tehdä sitä, asia olisi varmasti kuitenkin jotenkin ratkennut. Vaikka sitten kokeilemalla se tilavuusasia.

Pointti: kun ei voi tietää, kuka tulee mitäkin tarvitsemaan, täytyy opettaa paljon ”ylimääräistä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanojen taivutusmuodot, nominatiivi, genetiivi, ellatiivi, inessiivi...en ole näillä tiedoilla tehnyt mitään vaikka ne piti koulussa muistaa ulkoa.[/quote

Minusta tuli äidinkielenopettaja, mutta enpä ole muuten tarvinnut. 

Niitä joskus tarvitaan, jos keskustellaan kielestä ja sen ominaisuuksista, niin äidinkielestä kuin muistakin kielistä.

Tai ihan jo opetellessa kieliä: tänään käsitelläänkin genetiiviä.

Ja joskus vaikka oikeinkirjoitusapua pyytäessä: hei mikä on ”koko”-sanan monikon inessiivi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanojen taivutusmuodot, nominatiivi, genetiivi, ellatiivi, inessiivi...en ole näillä tiedoilla tehnyt mitään vaikka ne piti koulussa muistaa ulkoa.[/quote

Minusta tuli äidinkielenopettaja, mutta enpä ole muuten tarvinnut. 

Niitä joskus tarvitaan, jos keskustellaan kielestä ja sen ominaisuuksista, niin äidinkielestä kuin muistakin kielistä.

Tai ihan jo opetellessa kieliä: tänään käsitelläänkin genetiiviä.

Ja joskus vaikka oikeinkirjoitusapua pyytäessä: hei mikä on ”koko”-sanan monikon inessiivi?

Lisään vielä, että voihan näistä asioista puhua myös selittämällä ja esimerkkien kautta, mutta ainahan on yksinkertaisempaa, että esineillä ja asioilla on nimet, joilla niistä voi puhua :)

Muistoja! kirjoitti:

Omalla kohdallani hyödyttömin oli ehkä se, kun kotitaloustunnilla opeteltiin, miten sisäelimistä (siis muistakin kuin maksasta) tehdään ruokaa. Ikinä ei ole tullut mieleenkään valmistaa kieltä tai sydäntä ruoaksi.

Myös kemialliset merkit ovat jääneet hyvin vähälle käytölle.

Kemiallisten aineiden lyhenteet ovat näin sanaristikkojen harrastajalle todella hyödyllisiä!

Sisäelimistä laitan ruokaa, mutta en muista että sitä olisi kotitaloustunnilla opetettu. Kotona opin. Keitetty kieli on herkkua.

Tarvetta ei ole ollut ainakaan metamorfisille kivilajeille eikä hyttysentoukan hengitysputkille.

Ehkä kaiken kaikkiaan hyödyttömin on ollut fysiikka. Lähdin kyllä lukion jälkeen opiskelemaan juurikin fysiikkaa, mutta huomasin, että koulussa on opetettu asiat päin peetä. Jos minä, luokan välkky, en niitä kouluopetuksen perusteella ymmärtänyt oikein, niin miten ne muut sitten? Fysiikka on älyttömän vaikeaa opettaa.

Kemia on helpompaa, mutta ei sillekään paljon käyttöä ole ollut, pl. nuo sanaristikot. Ehkä se, että ravintokeskusteluissa sentään tiedän, mitä ovat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Ja mitä energia niiden yhteydessä tarkoittaa (eli ei mitään subjektiivista pirteyden tunnetta).

Niin joo, koodarina työskentelen. Ei tässä tarvita fysiikkaa, vaikka moni niin luulisi.

Hyödyllisintä oppimaani on ollut englannin kieli. Lapsuudessani sitä ei ollut sillä lailla joka paikassa kuin nykyään, joten kouluopeille tosiaan on ollut käyttöä. Jopa parjattua ruotsia olen tarvinnut jopa sitä fysiikkaa enemmän. Historiastakin on ollut hyödyksi saada systemaattinen kuva, vaikkei se koko maailmaa kattanutkaan (esim. Kiinan historia sivuutettu lähes täysin).

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen ja lukion matematiikka cosineineen ja sinineen ja tangentteineen on sellaista, että ikinä en niiden oppituntien jälkeen ole niitä tarvinnut. Mielestäni matematiikasta opetetaan alakoulussa aika lailla kaikki tavalliselle ihmiselle tarpeellinen eli yhteenlasku, vähennyslasku, kertotaulut, potenssilaskut, allekkainlaskut, pinta-alan laskemiset ja prosenttilaskut. Niillä pärjää.  

Sineihin ja kosineihinpa liittyy muisto. Meillä oli niitä koulussa yritetty opettaa, eikä luokka selvästi tajunnut mitään, en minäkään vaikka olin hyvä matematiikassa. Tai siis ennen muuta en tajunnut, mitä näillä tekee. Mutta sitten, samana syksynä, leikkelin paperisia lumihiutaleita joulukoristeeksi, ja hiffasin. Neliö ja kahdeksankulmiohan on helppo taitella paperista, mutta entäs kuusikulmio? Se onnistuu, jos osaa sen trigonometriansa.

Hyötykäyttöön nuo pääsevät sitten, jos opiskelet esim. sähköoppia pidemmälle. Moni ihan tavallinen ihminen tekee niin. Itse jatkoin askarteluharrastusta puutöiden parissa, ja kun suunnittelen itse esineitä, siinäkin on käyttöä. Ovat tarpeen monella vähän teknisemmällä alalla.

Sitten esim. funktioiden ja derivaatan ymmärtäminen auttaa tajuamaan talouselämää poliitikkojen säästö- ja velkakauhistelupuheita syvällisemmällä tasolla.