Lue keskustelun säännöt.
Ystäväperheet eronneet ja nauttivat vuoroviikkosysteemistä
24.11.2020 |
Lieneekö sattumaa, mutta 5 ystäväpariskuntaa on eronnut muutaman vuoden sisällä ja kaikki näyttävät nauttivan vuoroviikkoasumisesta. Elämä muuttuu paljon helpommaksi kun ei tarvitse elää lapsiperhehärdelliä 24/7 vaan saa joka toinen viikko taukoa siitä. Samoin on aikaa treffailla vaikka uutta kumppania, kun ydinperheessä yhteistä aikaa on hyvällä tuurilla kerran-pari vuodessa.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse lapseni tehnyt, nimenomaan siksi koska halusin lapsiperhearjen. Jos haluaisin joka toinen viikko elää kuin lapsia ei olisikaan, miksi olisin niitä ollenkaan tehnyt. Olen kiitollinen joka hetkestä lasteni kanssa, myös niistä vaikeista. Valitettavasti myös omassa lähipiirissäni liian yleistä tuo vuoroviikkoasuminen, vanhemmat lähinnä tappelee kuka joutuu ottamaan lapset. Jos itse joskus eroaisin mieheni kanssa, haluaisin viettää jokaisen vapaan hetkeni lasteni kanssa, myös niillä ns lapsivapailla, vaikka sitten isän töissä ollessa.
Ehkä sun pitäisi elää ihan omaa elämää?
Lapsesi on ihan itsellinen erillinen ihminen, joka ei ole olemassa vain sinua varten. On ihan normaalia, että kouluikäinen ei vain elä äitiään varten, vaan hänellä on omia kavereita ja menoja.
Ei vuoroasumisessa tarvitse lasta unohtaa. Häneen voi pitää yhteyttä ja lapsi voi myös vierailla sovitusti. Mutta tuollainen riippuvuus, että täytyy olla 24/7 lapsensa seurassa, on aika epänormaalin kuuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus ottaa ero sen vuoksi että haluaa olla välillä rauhassa. Jos suhteessa on tahtoa olla yhdessä, voidaan varmaankin neuvotella siitä, että molemmat vanhemmat voivat välillä käyttää aikaa ihan niinkuin itse haluavat. Eikä tehdä sitten sitä iltatähteä kun lasten pesästä lähteminen ja puolison kanssa kahden jääminen alkaa kauhistuttaa.
Ongelmahan onkin siinä, että eroon päättyvissä suhteissa asiat eivät ole hyvin. Kaikki vastuu on kaatunut äidin päälle, vapaa-aikaa käyttää lähinnä mies. Omassa eroon päättyneessä suhteessa ei ollut mitään neuvotteluvaraa. Jos minulla oli joskus joku oma meno (vaikkapa työmenokin!), mies sai jonkun kohtauksen ja saattoi jopa "karata" niin, että jäin jumiin lasten kanssa. Kyllä, mieslapsi, ja tämä käytös alkoi vasta lasten hankkimisen jälkeen. Kaikista ei vain ole aikuuseen parisuhteeseen ja vastuunkantamiseen. Nyt vuoroviikkona vastuuta on pakko ottaa, kun sitä ei voi sysätä enää muille (vaikka kyllä sysääkin mm. vanhemmilleen vastuuta).
Vanhemmat nauttii kun saa olla erossa lapsistaan?
Tässäkin mennään taas oma "jaksaminen", mukavuus ja mielihalut edellä, mites lasten jaksaminen? Varmasti he ottavat tuon kaiken moninkertaisesti raskaammin. Lapsilla ei ole mahdollisuutta valita, vaan kärsivät vanhempien itsekkäistä valinnoista.
Lapset heittopusseina kahden kodin välillä.
Way to go, mielenterveysongelmia tiedossa lapsille👍🏼
Käyttäjä36808 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkosysteemistä pitäisi tulla valtakunnallinen tai globaali standardi kaikille perheille.
Jatkuva yhdessäolo on yhtä helvettiä, vaikka kuinka alussa rakastaisi.
Ei ole pakko erota sen takia. Aviossa jatkavat perheet voisivat noudattaa esim. viikko yhdessä, viikko äidillä (isä vapaalla), viikko yhdessä, viikko isällä (äiti vapaalla) rytmiä. Takaan, että vanhemmat jaksaisivat paljon paremmin, kun tietävät, että joka kuukausi on viikko ihan omaa aikaa. Ja kun on oltu viikko erossa, niin kyllä on kiva taas nähdä!
Näin, ja yhdessä olevilla pareilla olisi helppo järjestää niinkin, että lapset eivät vaihda kotia, vaan vanhemmat. Se olisi useimmille lapsille varmaan mukavampaa. Mutta ei pössimpi idea!
Luulen että lapsille parempi reissata kahden kodin väliä.
Kummassakin kodissa olisi mahdillisesti oma huone ja ne omat tavarat. Kokisit että.olisit haluttu kumpaankin kotiin.
Kun jos on se ns lasten koti jossa vanhemmat vierailee niin ei sekään varmaan kodilta tunnu?
Joka tapauksessa täytyy olla vähintään yksi koti jossa toinen vanhempi asuu vuoroviikoin. Se on koti johon lapsi ei olisi tervetullut. Siellä on äidin tai isän elämä johon lapsi ei kuulu.
En tiedä selitinkö ymmärrettävästi mutta näin itse ajattelen.
Me ollaan ydinperhe siis enkä eroperheestä itsekään eli ei ole mitään käytännön kokemusta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi ikinä kuvitella moista vuoroviikkovanhemmuutta itselleni. Ensinnäkin raskasta hoitaa yksin vuorotyöläisenä lasten asiat enkä kestäisi viikkoa erossa niistä.. Vanhin lapsi nyt 12 enkä ikinä ole ollut viikkoa erossa hänestäkään. Tosin ei ole mitään tarvetta erotakaan. Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki eronneet ovat kyllä sössineet asiansa ja lastensa asiat aika huolella. Että ei houkuttele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus ottaa ero sen vuoksi että haluaa olla välillä rauhassa. Jos suhteessa on tahtoa olla yhdessä, voidaan varmaankin neuvotella siitä, että molemmat vanhemmat voivat välillä käyttää aikaa ihan niinkuin itse haluavat. Eikä tehdä sitten sitä iltatähteä kun lasten pesästä lähteminen ja puolison kanssa kahden jääminen alkaa kauhistuttaa.
Se ero tuleekin monesti silloin, kun mies ei pysty järjestämään vaimolle sitä omaa aikaa koskaan. Mies kyllä ottaa aikaa itselleen, mutta ei suo sitä vaimolle.
Niin tuttua. Mies on aina syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.
Tehkää kivempia lapsia, niin jaksatte olla niiden kanssa 24/7!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus ottaa ero sen vuoksi että haluaa olla välillä rauhassa. Jos suhteessa on tahtoa olla yhdessä, voidaan varmaankin neuvotella siitä, että molemmat vanhemmat voivat välillä käyttää aikaa ihan niinkuin itse haluavat. Eikä tehdä sitten sitä iltatähteä kun lasten pesästä lähteminen ja puolison kanssa kahden jääminen alkaa kauhistuttaa.
Se ero tuleekin monesti silloin, kun mies ei pysty järjestämään vaimolle sitä omaa aikaa koskaan. Mies kyllä ottaa aikaa itselleen, mutta ei suo sitä vaimolle.
Meillä tämä oli toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat nautti, ja heillehän tämänhän on ideaalitilanne. Lapsille varmaan eri juttu. Mutta eipä ole sekään hyvä, että näkisi toista vanhempaa vain kerran kuussa.
Kuinka moni ajattelee rehellisesti lasten parasta erotilanteessa?
Mitä lapsi haluaa ja kysytäänkö lapsilta mitään mitä he haluavat?
Tietyn ikäiset lapset osaavat sanoa, mitä he haluavat. Lapsen ja lasten osa on usein vaikein ja en ihmettele opettajien viestejä siitä, miten eroperheiden lapset voivat huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sopii täydellisesti niin että lapset joka toinen viikonloppu isällä. Kaikki jaksaa hyvin arkea. Näin on juuri hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.
Juuri näin! Minua anoppi syyllisti, kun halusin mennä mieheni kanssa yhdeksi illaksi (!) konserttiin, vaikka meillä oli 1-vuotias lapsi. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta näin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti myös joku isovanhempi lukee keskustelua. Jospa vaikka yksikin läheinen joskus tarjoutuisi katsomaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä kuvitella moista vuoroviikkovanhemmuutta itselleni. Ensinnäkin raskasta hoitaa yksin vuorotyöläisenä lasten asiat enkä kestäisi viikkoa erossa niistä.. Vanhin lapsi nyt 12 enkä ikinä ole ollut viikkoa erossa hänestäkään. Tosin ei ole mitään tarvetta erotakaan. Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki eronneet ovat kyllä sössineet asiansa ja lastensa asiat aika huolella. Että ei houkuttele.
Lapsesi on 12-vuotias ja et ole ollut hänestä viikkoa erossa? Eikö lapsi koskaan matkusta toisen vanhemman, isovanhempien jne kanssa? Eikö hän lomaile mummolassa tai sukulaisten luona? Leirikoulussa? Harrastusleirillä? Uskomatonta. Mielestäni tuollainen riippuvuus (vanhemmalla?) on jo asioiden sössimistä.
Vanhempien kannattaa muutenkin vaihtaa pois 3-vuorotyöstä. Oletko öitä erossa lapsistasi? Se voi tutkitusti aiheuttaa myös traumaa lapsille.
Lapset voi yleensä hyvin kun vanhemmat voi hyvin ja meillä ainakin tilanne parani huomattavasti kaikkien osalta eron jälkeen.
Kaikista parhainta olisi tehdä lapset sopimuksella hyvän kaverin kanssa. Vanhemmuudesta sovitaan yhdessä ja lapsi tottuu alusta asti vuoroasumiseen. Tunteet ja ero eivät sotke kuviota. Aikuiset voivat rauhassa ja täysin keskittyä vanhemmuuteen ja ei tarvitse riidellä lapsen asioista. Tapaamiset, elatus jne. ovat alusta asti selvillä.
Ydinperheajatuksena on ajanut tästä ajasta ohi. Moni haluaa olla vanhempi, mutta sitoutuminen sen takia huonoon parisuhteeseen on liian korkea hinta. Ja siksi erotilastot huutaa punaisella.
Lisäksi erossa varsinkin miehille tulee uusia velvotteita, eli lapsia pitää hoitaa, heidän kulujaa pitää maksaa, omista menoistaan pitää luopua --> tästä aiheutaa lapselle haittaa. Mutta jos kuvio on selvillä alusta asti, niin mieskin voi kasvaa vanhemmuuteen alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parhainta olisi tehdä lapset sopimuksella hyvän kaverin kanssa. Vanhemmuudesta sovitaan yhdessä ja lapsi tottuu alusta asti vuoroasumiseen. Tunteet ja ero eivät sotke kuviota. Aikuiset voivat rauhassa ja täysin keskittyä vanhemmuuteen ja ei tarvitse riidellä lapsen asioista. Tapaamiset, elatus jne. ovat alusta asti selvillä.
Ydinperheajatuksena on ajanut tästä ajasta ohi. Moni haluaa olla vanhempi, mutta sitoutuminen sen takia huonoon parisuhteeseen on liian korkea hinta. Ja siksi erotilastot huutaa punaisella.
Lisäksi erossa varsinkin miehille tulee uusia velvotteita, eli lapsia pitää hoitaa, heidän kulujaa pitää maksaa, omista menoistaan pitää luopua --> tästä aiheutaa lapselle haittaa. Mutta jos kuvio on selvillä alusta asti, niin mieskin voi kasvaa vanhemmuuteen alusta asti.
Suurin ongelma syntyvyyden laskulle on se, ettei ole sopivaa parisuhdetta. Kaverivanhemmuus olisi vastaus tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma onkin siinä, miten lapsiperhe-elämä on nykyään niin härdelliä? Monissa perheissä lapsiin ei saada enää mitään kuria, niitä pitää koko ajan viihdyttää tai sitten kuunnella huutoa ja riehumista, joka ilta pitää kuskailla ees taas harrastuksiin jne. Yhteiskunta on muuttunut niin että molempien vanhempien on tehtävä pitkää työpäivää ja lapset on paljon hoidossa isoissa ryhmissä, kaikki ovat levottomia. Ei kukaan jaksa sellaista.
Vielä minun lapsuudessani 1980-1990-luvulla meitä lapsia kuritettiin fyysisesti. Tukistettiin, jopa sai risusta. Kyllähän siinä oppii hyvin nopeasti joo tottelemaan ja olemaan hiljaa. Elimme pienessä maalaispitäjässä, jossa oli paljon sukua. Vanhemmat saivat meistä lapsista paljon hengähdystaukoja, kun oli niin paljon halukkaita ilmaisia hoitajia lähellä. Kaupungistumisen myötä perheet saattavat olla yhä yksinäisempiä. Työ ja elämä on muuttunut erilaiseksi. Melkein aina pitäisi olla saatavilla. Jatkuvat keskeytykset ja tietynlainen lyhytjännitteisyys eivät tee hyvää aivoterveydelle. Syitä on monia. Uskon, että moni eroaa oikeastaan vain siksi, että saisi välillä hengähtää. Se on surullista.
Niinkö kuritettiin? Olen itse syntynyt 60-luvulla ja vanhempani 40-luvulla eikä meitä lapsia kuritettu. Käytöstavat ja rajat pystyttiin muutenkin opettamaan.
Kyllä monia on kuritettu. Tukistaminenkin on kriminalisoitu tietääkseni vasta 80-luvulla. Korjatkaa jos olen väärässä.
Olen syntynyt 60-luvulla. Tukistettiin, vedettiin avokämmenellä naamaan. Isä nosti teininä hiuksista ilmaan ja ravisteli. Henkisestä väkivallasta voisin kirjoittaa romaanin.
Vanhemmilla oli oikeus vetää joka viikonloppu hirveät kännit ja riehua ja tapella läpi yön.
Nykyäänhän tämä toiminta johtaisi toimenpiteisiin viranomaisten taholta, minun lapsuudessani oli ihan normaalia pelätä vanhempiaan.
Meillä muuten asui naapurissa lastensuojelun sossu. Hänellä ei herännyt tämä nykyajan kuuluisa huoli. Ei, koska olin heillä lapsenvahtina, sitä paitsi vanhempani olivat kunnon ihmisiä. Isäkin oikein toimitusjohtaja.
Se ero tuleekin monesti silloin, kun mies ei pysty järjestämään vaimolle sitä omaa aikaa koskaan. Mies kyllä ottaa aikaa itselleen, mutta ei suo sitä vaimolle.