Ystäväperheet eronneet ja nauttivat vuoroviikkosysteemistä

Vierailija kirjoitti:

Meille sopii täydellisesti niin että lapset joka toinen viikonloppu isällä. Kaikki jaksaa hyvin arkea. Näin on juuri hyvä.

Oletko kenties isän uusi kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites lapset? Nauttivatko he? Tuskinpa vaan, vain minä minä aikuiset nauttii.

Jos kotona on ollut jatkuvasti kireä tunnelma, kun vanhemmat asuivat yhdessä, niin eipä ne lapset siitäkään nauti.

Pitäisikö opetella ratkomaan niitä kireitä tunnelmia ja tekemään kompromisseja ? Musta on ihan uskomatonta miten mo ni tässäkin ketjussa on ihan innoissaan  vuoroviikkosysteemistä. Toisaalta sekin kertoo paljon tästä nyky yhteiskunnasta, edes tavalliseen perheeseen ei jakseta enää sitoutua ja tehdä töitä sen eteen, että pysytään perheenä. Helppoa ei ole aina ollut itselläkään kolmen lapsen äitinä, mutta nyt kun lapset ovat aikuisia ja perhe on pysynyt yhdessä, sitä hyvää onnellista fiilistä ei mikään vie ! Kannatti, kaikki"!Elämää ei ole tarkoitettu helpoksi kertokäyttöfiilikseksi , sen on tarkoitus myös opettaa ja kasvattaa meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kuvitelma ihmisillä vuoroviikoista, että lapsivapaalla viikolla olisi niin ihanaa! Voin kokemuksella kertoa, että vaikka itsellä olisi aikaa, ei ystävillä ja muilla ole, heillä on edelleen ydinperheen kiireet. Lopputuloksena hyvin yksinäinen aikuinen joka toinen viikko.

Ei ollut mitä kuvittelin, kaduttaa.

Kai sitä nyt voi tavata muitakin kuin perheellisiä?

Itse ainakin tapailen lapsetonta miestä. Harrastan ja matkustelen. Lepään, katson rauhassa juuri niitä tv-ohjelmia, joita haluan. Hoidan pihaa ja teen vapaaehtoistyötä. Nautin rauhasta ja keskityn itseeni. Yksinäinen en todellakaan ole.

ei ole oletusarvoista, että joku tuosta vaan löytää jonkun jota tapailla? Haloo! Tai että olisi varaa harrastella sekä matkustella. Uskon, että näitä vuoroviikkoyksinäisiä on yllättävän paljon.

Tosin palstallahan kaikki ovat aktiivisia, onnellisia, rikkaita, kulturelleja ja ties mitä muuta super hienoja yli-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti myös joku isovanhempi lukee keskustelua. Jospa vaikka yksikin läheinen joskus tarjoutuisi katsomaan lapsia.

Lapsia saadaan ja tehdään juuri siksi, kun halutaan oma perhe. Kuka ajattelee etukäteen, että isovanhempien tulee hoitaa ja tulla avuksi?

Ensinnäkin läheskään kaikilla ei ole lähellä asuvia isovanhempia kummankaan puolelta saati muita läheisiä. Ihan itse joutuu hoitamaan ja hankkimaan lastenhoitoapua jos haluaa yhdessä mennä tuulettumaan.

Eikä kaikki isovanhemmat ole samanlaisia, eli osa ei halua tai jaksa hoitaa pieniä vilkkaita lapsenlapsiaan. Moni on sanonut ääneen, että voimat ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi yleensä hyvin kun vanhemmat voi hyvin ja meillä ainakin tilanne parani huomattavasti kaikkien osalta eron jälkeen.

Niinhän sinä luulet. Lapsilta turha jälkeenpäin kysyä, eivät kerro totuutta

Juu olen huomannut että ydinperheissä ollaan kateellisia. He ei vaan näe sitä toistapuolta ollenkaan.

T. Vuoroviikkoäiti

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Aivan. Mutta miksi pariskunnat eivät keskustele jo ennen lasten tuloa, miten turvataan molemmille omaa aikaa lapsiperheessä?

Noin tärkeä asia pitää olla hyvin sovittu ennen kuin alkaa suunnitella lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Juuri näin! Minua anoppi syyllisti, kun halusin mennä mieheni kanssa yhdeksi illaksi (!) konserttiin, vaikka meillä oli 1-vuotias lapsi. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta näin oli.

Ei kai noista mielipiteistä tarvitse itseensä ottaa ? Itsde olen huomannut, että nykyään todella vanhemmat lapsia saadessaan unohtavat itsensä ja toisensa ja tuntuu, että kaikki TODELLA kaikki pyörii vain lasten ympärillä. Ennen lapset syntyivät sinne perheeseen ja alkoivat elää siinä mukana, vanhempien ehdoilla mentiin. Asiat oli paljon paremmin. Nykyään kasvatetaan joka perheessä tulevia pieniä kuninkaita ja prinsessoja, kun lapsilta kysytään kaikki ja tehdään näiden vaatimusten mukaan. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista parhainta olisi tehdä lapset sopimuksella hyvän kaverin kanssa. Vanhemmuudesta sovitaan yhdessä ja lapsi tottuu alusta asti vuoroasumiseen. Tunteet ja ero eivät sotke kuviota. Aikuiset voivat rauhassa ja täysin keskittyä vanhemmuuteen ja ei tarvitse riidellä lapsen asioista. Tapaamiset, elatus jne. ovat alusta asti selvillä.

Ydinperheajatuksena on ajanut tästä ajasta ohi. Moni haluaa olla vanhempi, mutta sitoutuminen sen takia huonoon parisuhteeseen on liian korkea hinta. Ja siksi erotilastot huutaa punaisella. 

Lisäksi erossa varsinkin miehille tulee uusia velvotteita, eli lapsia pitää hoitaa, heidän kulujaa pitää maksaa, omista menoistaan pitää luopua --> tästä aiheutaa lapselle haittaa. Mutta jos kuvio on selvillä alusta asti, niin mieskin voi kasvaa vanhemmuuteen alusta asti.

Kyllä pieni vauva tarvitsee yhden ihmisen joka on yli muiden. Ei sen ikäisille läpsystä vaihto sovi. Ongelmana lienee, että naiset joutuvat kantamaan kaiken vastuun kodista, työstään ja lapsestaan. Miesten tulisi ottaa koppia kun lapsi alkaa itsenäistymäån yhä enemmän ja enemmän. Meilläkin mies on hoitanut vauvasta asti lasta hyvin paljon. Enemmän kuin keskiverto isä. Silti kaikki mitä pyydän häntä tekemään on minun "auttamista" eikä hänen vastuullaan. Kuin teini-ikäinen, jota pyytää tekemään osansa kodin töistä. Ja näin se on monissa muissakin perheissä. Ehkä tämä on ylisukupolvista, en tiedä.

Ei lapsen täydy sopeutua hänen kehitystasoon sopimattomaan hoitoon vain koska miehet eivät vieläkään ymmärrä mitä on olla isä. Se ei ole äidin auttamista ja äidin velvollisuuksien hoitoa tämän puolesta, vaan oman roolin ottamista. Tämän voi oivaltaa ilmankin mitään 50/50 jakoa kun vauva on vielä symbioosissa äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Aivan. Mutta miksi pariskunnat eivät keskustele jo ennen lasten tuloa, miten turvataan molemmille omaa aikaa lapsiperheessä?

Noin tärkeä asia pitää olla hyvin sovittu ennen kuin alkaa suunnitella lapsia.

Tämä. Muistakaa tuo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Aivan. Mutta miksi pariskunnat eivät keskustele jo ennen lasten tuloa, miten turvataan molemmille omaa aikaa lapsiperheessä?

Noin tärkeä asia pitää olla hyvin sovittu ennen kuin alkaa suunnitella lapsia.

Huutonaurua tälle... ne erot tulee nimenomaan siksi, ettei toinen osapuoli tai molemmat pidä niistä sovituista asioista kiinni.

Itse sovin exäni kanssa asioista etukäteen, mutta tositilanteessa hän luisti vastuusta. Toki koitin ennen eroa korjata asioita rakentavalla ja sen jälkeen ei niin rakentavalla keskustelulla sekä lopulta pariterapialla. Miehen lupaukset eivät koskaan siirtyneet käytännön tason toiminnaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Tämä yllätti itseni eniten nykyvanhemmuudessa. Itselläni ei lapsuudessa olisi tullut edes mieleenkään esim. pyytää vanhempia leikkimään kanssani, heillä vain kerta kaikkiaan oli niin ylhäinen aura ja olemus siitä, että perustarpeet hoidetaan ja se riittää. Muuta oli turha kuvitellakaan.

Toinen, mikä on yllättänyt, on se, miten heitteillä ns. tavallinen, oppimiskykyinen ja ei-itseään-esilletuova lapsi koulussa. Itse en pystyisi vuoroviikkoasumiseen siksi, että ainakin meidän perheessä tarvitaan kaksi vanhempaa paikkaamaan koulupäivien jäljiltä jääneitä aukkoja oppimisessa 😐 Ja opettajaa en siis todellakaan syytä! Olen varma että hän tekee parhaansa, mutta ihan kaikkeen ei hänkään veny. Hurraa, integraatio, hurraa, ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus, hurraa, koulun muuntojoustavat tilat, hurraa, koulun vaurastuminen ja värillistyminen. Hurraa.

(Kyllä. Olemme muuttamassa pois.)

Vierailija kirjoitti:

Hyi hvetti. Minä minä minä ja minun oma napa, entäs lapset?

Joo näinpä, minä en ainakaan ole tuollaisille itsekkäille ja epäkypsille vuoroviikkolaisille se mahdollinen 'uusi kumppani'. Tämä keskustelu vahvisti sitä että juoksen ja lujaa kun tapaan jonkun kenellä on lapsia entisestä suhteesta. 

Alapeukkuja odotellessa... Vuoroviikkolaisten kannattaa kuitenkin muistaa että joillain ihmisillä on vielä tällaisiakin arvoja.

Voi kiukku ja hammasten kiristys.

Eronneena vuoroviikkoa elävänä, mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi kun elää kokoaikaista perhe-elämää, jos vain puoliso kokisi samoin ja parisuhteessa ja kotona olisi hyvä olla. Jos kaikki olisi mennyt kuteen haaveiltu, perhe-elämästä ei puolison (ja minun) yhteensopimattomuuden vuoksi olisi tullut yhtä helvettiä.

Jos saisin kokonaisen kokopäiväisen perheen uuden rakkaani kanssa, elämäni rakkauden kanssa, en muuta pyytäisi. Voisin riemusta kiljuen ottaa tähän meidän molempien lapset 24/7.

Joo on omaa aikaa, saa rentoutua, harrastaa, jne. Mutta se jatkuva ikävä ja syyllisyys. En silti olisi voinut jäädä näyttämään lapsille mallia miten kaikki toisen huono käytös ja tietynlainen hyväksikäyttö pitää sallia. Ei niistä olisi ihmisiä tullut, ei minustakaan olisi mitään enää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nautti, ja heillehän tämänhän on ideaalitilanne. Lapsille varmaan eri juttu. Mutta eipä ole sekään hyvä, että näkisi toista vanhempaa vain kerran kuussa.

Kuinka moni ajattelee rehellisesti lasten parasta erotilanteessa?

Mitä lapsi haluaa ja kysytäänkö lapsilta mitään mitä he haluavat?

Tietyn ikäiset lapset osaavat sanoa, mitä he haluavat. Lapsen ja lasten osa on usein vaikein ja en ihmettele opettajien viestejä siitä, miten eroperheiden lapset voivat huonosti.

Lasta tulee aina kuulla eroasiassa. Mutta esim. taloudelliset syyt ja muu riitaisuus voi ajaa etävanhemman (isän) johonkin muuhun ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hvetti. Minä minä minä ja minun oma napa, entäs lapset?

Joo näinpä, minä en ainakaan ole tuollaisille itsekkäille ja epäkypsille vuoroviikkolaisille se mahdollinen 'uusi kumppani'. Tämä keskustelu vahvisti sitä että juoksen ja lujaa kun tapaan jonkun kenellä on lapsia entisestä suhteesta. 

Alapeukkuja odotellessa... Vuoroviikkolaisten kannattaa kuitenkin muistaa että joillain ihmisillä on vielä tällaisiakin arvoja.

Kuule. Sun arvot ja vääristyneet mielipiteet ei kiinnosta pätkääkään jos puntarissa oma mielenterveys ja terveys. Kertakaikkiaan mahtavat aseenteet siellä. Toivoisinkin kuulevani ihan kasvotusten jos joku tuttavapiirissäni moisia ajatuksia päässään pyörittelisi, tietäisin kiertää kaukaa. Ymmärräthän että ajatuksesi kertoo vain ja ainoastaan sinusta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites lapset? Nauttivatko he? Tuskinpa vaan, vain minä minä aikuiset nauttii.

Jos kotona on ollut jatkuvasti kireä tunnelma, kun vanhemmat asuivat yhdessä, niin eipä ne lapset siitäkään nauti.

Pitäisikö opetella ratkomaan niitä kireitä tunnelmia ja tekemään kompromisseja ? Musta on ihan uskomatonta miten mo ni tässäkin ketjussa on ihan innoissaan  vuoroviikkosysteemistä. Toisaalta sekin kertoo paljon tästä nyky yhteiskunnasta, edes tavalliseen perheeseen ei jakseta enää sitoutua ja tehdä töitä sen eteen, että pysytään perheenä. Helppoa ei ole aina ollut itselläkään kolmen lapsen äitinä, mutta nyt kun lapset ovat aikuisia ja perhe on pysynyt yhdessä, sitä hyvää onnellista fiilistä ei mikään vie ! Kannatti, kaikki"!Elämää ei ole tarkoitettu helpoksi kertokäyttöfiilikseksi , sen on tarkoitus myös opettaa ja kasvattaa meitä.

Siis saatko hyvää fiilistä siitä, ettet eronnut? Onnellinen fiilis siitä, että olet kärsinyt vuosia? Lapsesi eivät ehkä ole samaa mieltä; heittää koko ainoa elämänsä hukkaa ja uhrautua "lasten parhaaksi". Oikeasti lapsesi ovat nähneet epäterveen perheen mallin ja tämä sekä sinun "voittajaolosi" voi ajaa heitä epäterveisiin väärien asoiden tavoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kuvitelma ihmisillä vuoroviikoista, että lapsivapaalla viikolla olisi niin ihanaa! Voin kokemuksella kertoa, että vaikka itsellä olisi aikaa, ei ystävillä ja muilla ole, heillä on edelleen ydinperheen kiireet. Lopputuloksena hyvin yksinäinen aikuinen joka toinen viikko.

Ei ollut mitä kuvittelin, kaduttaa.

Kai sitä nyt voi tavata muitakin kuin perheellisiä?

Itse ainakin tapailen lapsetonta miestä. Harrastan ja matkustelen. Lepään, katson rauhassa juuri niitä tv-ohjelmia, joita haluan. Hoidan pihaa ja teen vapaaehtoistyötä. Nautin rauhasta ja keskityn itseeni. Yksinäinen en todellakaan ole.

ei ole oletusarvoista, että joku tuosta vaan löytää jonkun jota tapailla? Haloo! Tai että olisi varaa harrastella sekä matkustella. Uskon, että näitä vuoroviikkoyksinäisiä on yllättävän paljon.

Tosin palstallahan kaikki ovat aktiivisia, onnellisia, rikkaita, kulturelleja ja ties mitä muuta super hienoja yli-ihmisiä.

Ehkä olet sössinyt jotain muutakin sitten?

Itselläni avioliitto esti juuri oman elämäni, vaikka muuten olisi ollut mahdollista matkustaa, harrastaa jne. 

Jos et löydä ketään tapailtavaksi, niin pitääkö tämä sinut huonossa suhteessa? "parempi huonossa suhteessa kuin yksin". Ala vaikka opiskella yliopistossa ja ota sieltä itsellesi joku nuori rakastaja... vaihtoehtoja on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kuvitelma ihmisillä vuoroviikoista, että lapsivapaalla viikolla olisi niin ihanaa! Voin kokemuksella kertoa, että vaikka itsellä olisi aikaa, ei ystävillä ja muilla ole, heillä on edelleen ydinperheen kiireet. Lopputuloksena hyvin yksinäinen aikuinen joka toinen viikko.

Ei ollut mitä kuvittelin, kaduttaa.

Kai sitä nyt voi tavata muitakin kuin perheellisiä?

Itse ainakin tapailen lapsetonta miestä. Harrastan ja matkustelen. Lepään, katson rauhassa juuri niitä tv-ohjelmia, joita haluan. Hoidan pihaa ja teen vapaaehtoistyötä. Nautin rauhasta ja keskityn itseeni. Yksinäinen en todellakaan ole.

ei ole oletusarvoista, että joku tuosta vaan löytää jonkun jota tapailla? Haloo! Tai että olisi varaa harrastella sekä matkustella. Uskon, että näitä vuoroviikkoyksinäisiä on yllättävän paljon.

Tosin palstallahan kaikki ovat aktiivisia, onnellisia, rikkaita, kulturelleja ja ties mitä muuta super hienoja yli-ihmisiä.

Kyllä mulle matkustelu on halvempaa yksin kuin perheen kanssa. Kulut ehkä 1/4 aiemmasta. Samoin on varaa käydä hienommissa ravintoloissa, kun maksan vain omasta ruokailustani. Joten kyllä, enemmän matkustelua ja ravintoloita. Ja tasokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa olisi tosi tärkeää että olisi sallittua vanhemmille kaivata omaa aikaa. Elämä ydinperheessä tai parisuhteessa ei saisi olla niin tunkkaista ja intensiivistä, että ainoa tapa saada kunnolla omaa aikaa on ero. Nykyään on niin kovat vaatimukset olla intensiivisesti lasten kanssa ja elää heitä varten.

Aivan. Mutta miksi pariskunnat eivät keskustele jo ennen lasten tuloa, miten turvataan molemmille omaa aikaa lapsiperheessä?

Noin tärkeä asia pitää olla hyvin sovittu ennen kuin alkaa suunnitella lapsia.

Siksi, että asiaa, jota ei ole kokenut, ei voi sopia. Kyllä meilläkin oli puheita tasa-arvosta, vastuun tasaisesta jakamisesta jne. Kun lapsi ja sitten toinen aika pian perään syntyi, mies taantuikin omaan miesluolaansa pleikkarin kanssa ja se siitä sopimuksesta.