Miltä tuntuu elää oikeasti köyhänä Suomessa?
Ei saa käsittää väärin. En ole itse todellakaan mikään hyvätuloinen, saati rikas mutta en elä kädestä suuhunkaan. Miltä se rahan kanssa kamppailu tuntuu? Jos itsellä on yksi huonompi rahakuukausi niin se tuntuu jo kamalalta ja pistää miettimään et joillakin se on tätä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Miten jaksatte? Mistä teidän tulot koostuu? On perhettä?
Kenelläkään ei tietty oo velvollisuutta vastata, mutta ajattelin et tällainen tietynlainen anonyymiys aiheen tiimoilta voi olla paikallaan ja rohkaista ihmisiä kertomaan omasta tilanteestaan. Mua siis ihan aidosti kiinnostaa aihe.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot ovat aika vakiintuneet, eli ei siinä sen ihmeempää. Tiedän minkä verran tulee ja tiedän minkä verran menee. Tuota ei siis tarvitse koko aikaa miettiä.
Mutta muutoin köyhän elämästä.
Mahtaakohan moni edes tietää, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole esim. mikroa, imuria, tuoleja saati sohvia. Pyykin pesen käsin ämpärissä. Lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja on yksi kappale kutakin.
Ja tämä on tosi.
Tollastahan se opiskelijaelämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot ovat aika vakiintuneet, eli ei siinä sen ihmeempää. Tiedän minkä verran tulee ja tiedän minkä verran menee. Tuota ei siis tarvitse koko aikaa miettiä.
Mutta muutoin köyhän elämästä.
Mahtaakohan moni edes tietää, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole esim. mikroa, imuria, tuoleja saati sohvia. Pyykin pesen käsin ämpärissä. Lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja on yksi kappale kutakin.
Ja tämä on tosi.
Tollastahan se opiskelijaelämä on.
Itse en kyllä ole enää opiskelija.
Tässä talossa missä asun, ei kyllä taida nykyään juuri opiskelijoita olla. Huumeidenkäyttäjiä ja muita päihdeongelmaisia lähinnä. Ja tietenkin minä. Opiskelijatkin asuvat paremmin. Aikanaan kun muutin tähän, pääosa asukkaista oli opiskelijoita, mutta he ovat sittemmin kaikonneet - arvatenkin kun taloon alkoi pesiytyä näitä ongelmatapauksia. Mutta tämä on ainoa luukku mihin itselläni on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot ovat aika vakiintuneet, eli ei siinä sen ihmeempää. Tiedän minkä verran tulee ja tiedän minkä verran menee. Tuota ei siis tarvitse koko aikaa miettiä.
Mutta muutoin köyhän elämästä.
Mahtaakohan moni edes tietää, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole esim. mikroa, imuria, tuoleja saati sohvia. Pyykin pesen käsin ämpärissä. Lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja on yksi kappale kutakin.
Ja tämä on tosi.
4/4 on tosi 5/5!!!!!!!
Ps. 4/4 ei ollutkaan selityksiä. Luin uudestaan ja ne olivat täyttä asiaa. 5/5!
En tiedä teidän negatiivisuudesta mutta minun kaveri on rikas ja aion ostaa lahjan hänelle.
Kukaan oikeasti köyhä ei käy näillä sivuilla tai missään nettisivuilla.
Vierailija kirjoitti:
Kysy joltain sompulta, eiku....
...on niitä rikkaitakin somppuja.
Hyvältä. Suomessa on korkea sosiaaliturva. Monta vuotta toimeentulotuella eläneenä tiedän tämän. Saa ostettua terveellistä perusruokaa, ihan ok kämpän vuokran maksettu, sekä puhelimen, bussilipun ja lääkkeet, myös hammashoito julkisella. Ei tällä siis herroiksi eletä, taitava rahankäyttö on tarpeellista. Sanoisin että myös yhteen harrastukseen riittää lisäksi rahaa, oli se sitten koira, uudet vaatteet, tupakointi tai vaikka kuntosali. Moneen harrastukseen ei rahat riitä, ja siitä voi sitten henkilö syyttää itseään.
Ei Suomessa ole oikeaa köyhyyttä. Vain suhteellista köyhyyttä ja järjen köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan oikeasti köyhä ei käy näillä sivuilla tai missään nettisivuilla.
Ollut köyhä, ei ole köyhä.
Sitä kannattaa kysyä vähintään miljoonalta Suomalaiselta. Ainakin sen verran on täällä köyhiä.
Se on jatkuvaa pelkoa tulevaisuudesta. Erityisesti vanhuudesta. Tässä lähellä kulkee leipäjono, näen sen ikkunastani. Niinä päivinä tekee mieli sulkea verhot ja olla katsomatta ikkunasta, en halua nähdäkään sitä jonoa, koska koen, että näen tulevaisuuteni. Itse asiassa se olisi nykyisyytenikin elleivät läheiseni olisi auttaneet minua. Mutta sitten kun olen vanha ja yksin, niin siellä olen minäkin. Käyn töissä, mutta Suomen surkeimmin palkattuihin kuuluvasta matalapalkkatyöstä kertyvällä eläkkeellä en tule pärjäämään.
Ja minähän en kuulu kaikkein köyhimpiin. Eihän minulla ole pulaa esimerkiksi kunnollisesta ruoasta. Mutta tiedostan, että ilman läheisiäni voisi ollakin. Olen heille ikuisesti kiitollinen, samalla tunnen häpeää siitä, että aikuinen työkykyinen ihminen on tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kannattaa kysyä vähintään miljoonalta Suomalaiselta. Ainakin sen verran on täällä köyhiä.
No minä en ole köyhä, ole ollut köyhä ja olen urheilija ja te tarvitsette lääkkeitä oikeasti ja teidän pitäisi katsoa peiliin!
Lopettakaa jo se uhrinarratiivi. Se on tosiaan vaan järjen köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Se on jatkuvaa pelkoa tulevaisuudesta. Erityisesti vanhuudesta. Tässä lähellä kulkee leipäjono, näen sen ikkunastani. Niinä päivinä tekee mieli sulkea verhot ja olla katsomatta ikkunasta, en halua nähdäkään sitä jonoa, koska koen, että näen tulevaisuuteni. Itse asiassa se olisi nykyisyytenikin elleivät läheiseni olisi auttaneet minua. Mutta sitten kun olen vanha ja yksin, niin siellä olen minäkin. Käyn töissä, mutta Suomen surkeimmin palkattuihin kuuluvasta matalapalkkatyöstä kertyvällä eläkkeellä en tule pärjäämään.
Ja minähän en kuulu kaikkein köyhimpiin. Eihän minulla ole pulaa esimerkiksi kunnollisesta ruoasta. Mutta tiedostan, että ilman läheisiäni voisi ollakin. Olen heille ikuisesti kiitollinen, samalla tunnen häpeää siitä, että aikuinen työkykyinen ihminen on tässä tilanteessa.
Melkein sama. Sama pelko mutta ei häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole oikeaa köyhyyttä. Vain suhteellista köyhyyttä ja järjen köyhyyttä.
HAISTA PITKÄ PASKA !! SUOMESSA ON MIELEN KÖYHYYTTÄ!
Eikö järjen köyhyys liki synonyymi tuolle. Ei tarvitse vetää pultteja.
Suomessa ei tiedetä absoluuttisesta köyhyydestä mitään eikä Suomessa ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on hyvät sosiaalituet ja jokainen saa halutessaan asunnon ja ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se uhrinarratiivi. Se on tosiaan vaan järjen köyhyyttä.
Sun äitis oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot ovat aika vakiintuneet, eli ei siinä sen ihmeempää. Tiedän minkä verran tulee ja tiedän minkä verran menee. Tuota ei siis tarvitse koko aikaa miettiä.
Mutta muutoin köyhän elämästä.
Mahtaakohan moni edes tietää, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole esim. mikroa, imuria, tuoleja saati sohvia. Pyykin pesen käsin ämpärissä. Lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja on yksi kappale kutakin.
Ja tämä on tosi.
Tollastahan se opiskelijaelämä on.
Opiskelija on siksi onnellisessa tilanteessa, että tilanne on väliaikainen. Kyllä sitä muutaman vuoden seisoo vaikka päällään.
Oma tilanne on se, etten ole psyykkisistä syistä työkykyinen. Pahaltahan tämä tuntuu. Päivästä toiseen samaa ajelehtimista, ei mitään päämäärää. Ei ole rahaa tehdä mitään, edes matkustaa toiseen kaupunkiin. Tai junamatkoihin ehkä vielä olisi rahaa, mutta paikan päällä ei ole varaa tehdä mitään.
Elokuvat ja muut huvit ovat harvinaista herkkua. Ulkona en syö koskaan. Tietokoneen hajotessa olen pulassa, ja huonekalujen hankkiminen tuottaa päänvaivaa. Väliin on jäänyt esimerkiksi ystävän häät toisella paikkakunnalla, kun polttarit, matkat, hotelliyö, juhlavaatteet ja häälahja yhteenlaskettuina olivat liikaa. Polttaritkin toki oli mitoitettu niin, että paremmin toimeentulevilla on varaa maksaa. Paljosta jää ulkopuoliseksi, kun ei ole rahaa usein osallistua ystävien menoihin.
Pahinta on se, ettei tästä todennäköisesti ole ulospääsyä. Kela ei myönnä kuntoutuspsykoterapiaa, koska katsoo minut "toivottomaksi tapaukseksi".
Tulot ja menot ovat aika vakiintuneet, eli ei siinä sen ihmeempää. Tiedän minkä verran tulee ja tiedän minkä verran menee. Tuota ei siis tarvitse koko aikaa miettiä.
Mutta muutoin köyhän elämästä.
Mahtaakohan moni edes tietää, että Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole esim. mikroa, imuria, tuoleja saati sohvia. Pyykin pesen käsin ämpärissä. Lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja on yksi kappale kutakin.
Ja tämä on tosi.