Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hankalaa, miespuolinen kaveri ja tämän tyttöystävä :D
25.03.2014 |
Tapasin siis muutama viikko sitten erään ihmisen, jonka kanssa tulimme hyvin toimeen ja juttua riitti. Olen siis itsekin avoliitossa mieheni kanssa.
Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, eikä kummallakaan meistä ole juuri ystäviä täällä.
Minä itse olen hirveän sisäänpäinkääntynyt ja sosiaalisesti kömpelö, joten olin ihan älyttömän iloinen uudesta ystävästä.
Kävimme syömässä (mäkkärissä :D) eilen ja kysyin häneltä haluaako tulla joskus kahville/leffaan tms. (ja kyllä, sanoin tässä vaiheessa että miehenikin voisi tulla mukaan, koska hänelläkään ei ole juuri kavereita.)
Näissä tapaamisissa ei ollut mitään seksuaalista, mikään näistä tilanteista ei ollut sellainen, ettei miehenikin olisi voinut olla mukana.
Laitoin tälle kaverille ystäväpyynnön facebookissa, mitä hän ei hyväksynyt. Ihmettelin tätä vähän ja seuraavan keran kun nähtiin, hän pahoitteli asiaa ja sanoi että hänellä ei voi olla naispuolisia kavereita facebookissa.
Täh. :D Pisti kyllä aiemminkin jo korvaan, kun tää heppu sanoi ettei voi oikein puhua mulle tyttöystävänsä nähden.
Että se siitä kaverista sitten. :(
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Summa summarum kun miehen naisystävä tai vaimo kieltää naispuoliset fb-kaverit, takana on aina todella traaginen tai surullinen tarina: vakava parisuhdekriisi tai mielisairaus. Jokainen vastaus vahvistaa tämän.
Tuli vaan mieleen, että onko tuolla kaverilla ihan puhtaat jauhot pussissa. Jos halusikin sinusta jotain muuta kuin kaveruutta?
Miehen naispuoliset kaverit on niin rumia etten koe uhkana. Ja mä löytäisin pian uuden jos mies päättäisikin valita jonkun kaverinsa :D.
t. Tyttöystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 08:21"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 08:12"]
Ei millään pahalla, mutta en saa tekstistäsi mitään selvää. Minkä ikäinen oikein olet? Kuulostaa joltain 14-vuotiaan sepustukselta 14-vuotiaiden kaveripiireistä.
[/quote]
Olen 24, mieheni on 28 ja tää kaveri on 26.
Anteeksi, olette oikeassa, taidan sittenkin mennä Demiin avautumaan. Tämä palsta on vain anonyymimpi ja en viitsisi tehdä tunnuksia Demiin yhden viestin takia.
[/quote]
Kuten sanottu: Demi voisi olla parempi paikka näille teiniongelmille.
[/quote]
^ ei onnistunut tämä servaus nyt
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 17:47"]Miksi haluaisit olla miehen kaveri? Tai pojan, ei tuon ikäinen ole mies
[/quote]
Niin, miksi ylipäätään haluta olla yhtään kenenkään kaveri? Parempi vain linnoittautua kotiin niin että puolison kylkikin on jo makuuhaavoilla, siellä voitte olla kaikki koko maailmassa toisillenne, forever and ever and ever...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja teitä vastaajia, oletteko tosissanne? Siinä tapauksessa suosittelisin hoitoon menoa, joitain "näin parannan itsetuntoani" tai "miten päästä turhasta mustasukkaisuudesta eroon" -tyyppisiä kursseja varmasti on olemassa.
Minulla ja miehelläni on facebook-kavereina myös vastakkaisen sukupuolen edustajia, itselläni ainakin taitaa olla aikalailla puolet miehiä ja puolet naisia. Voi että on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä naisia riittää, jotka väittää et tapaamisessa "ei ollut mitään seksuaalista" ja luulee sitten olevansa tosi ovelia, kun tekee sen silleen "ovelasti."
46, fiksua tekstiä. Syytä monen lukea huolella läpi. Mä luulen et tuo on yks naisten tapa saada ylemmyydentunnetta kun luo tollasta pesäeroa "niihin virheisiin pirttihirmuihin" joihin itse ei lukeudu.
Se on niin hirveen helppo aina spekuloida muiden tilannetta mutta kun sama tilanne onkin itselläni.
On oikeesti ihan luonnollista, ettei ihminen ole oma itsensä jos on tullut petetyksi. Se on vakavan kriisin paikka. Itse en ole tuollaiseen joutunut, mutta monta tapausta vierestä seurannut. Onneksi 46, ymmärsit itsekin ettei tuollei voi jatkaa elämää. Monet jää roikkunaan tuollaiseen tilanteeseen ja siinä kärsii kumpikin osapuoli sitten pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä sitä tyttöystävää arvostellaan?
Mun mielestä tässä on nyt ongelmana se, että toi mies salailee sua ja teidän kaveruutta tyttöystävältään. Tyttöystävällehän voi olla teidän kaveruus muuten ihan täysin ok, mutta salailun takia ei pysty luottamaan. En oikein tajua tota kun joillakin miehillä on tapana salata asioita joissa ei pitäisi olla mitään salattavaa. Tällöin kaivaa vaan itselleen kuoppaa, koska saa salailullaan koko jutun näyttämään helvetin epäilyttävältä.
Mä itse sallin miehelle naispuolisia kavereita, mutta kyllä sääntönä on se että munkin täytyy saada tutustua heihin ja mitään ei salailla. Ja miksi kavereita edes pitäisi salailla? Jos mun mies salailis multa jotain naispuolista ystäväänsä, olettaisin tietenkin että siinä on nyt jotain muutakin kuin kaveruutta. Eikö kaverit yleensä esitellä ja niistä puhutaan ihan normaalin avoimesti?
Voisit siis sanoa sille tyhmälle äijälle, että pyytää tyttöystävänsä mukaan. Meette kaikki neljästään leffaan tai kahville. Yritä se saada tajuamaan, ettei sen kannata salailla tyttöystävältään mitään.
Siis sama tilanne ei ole itselläni vaan "kun sama tilanne on itsellä niin..."
En ole joutunut petyksi, mutta liian moni ystävä/läheinen on.
54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 08:23"]
Minusta siinä ei ole mitään outoa, ettei varattu mies halua naispuolisia ystäviä naamakirjaan.
[/quote]
Jep, Saudi-Arabian kulttuurin mukaan se on normaalia, mutta me olemme Suomessa.
[/quote]
Kyllä näin on! Olemme Suomessa jossa pettäminen on arkipäivää.
Miksi muuten pitää rinnastaa tuohon Arabikulttuuriin? Vaikkapa nyt italiassa portugalissa espanjassa ranskassa jnejne ei ole normaalia että parisuhteessa oleva käy uuden vastakkaista sukupuolta olevan kanssa mäkkärissä..joku lapsuudentuttu voi olla eriasia mutta ei noinkuin ap:n tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 12:31"]
Komppaan nro 46:ta, kannattais joskus pysähtyä miettimään ennenkuin leimaa tuntemattomat tyttöystävät/vaimot hirveiksi nipoiksi ja pirttihirmuiksi.
Itselle selvisi vähän aikaa sitten että avomies on pettänyt ja käynyt huorissa jo parin vuoden ajan. Mies on ulospäin todella kiltti ja huomaavainen, eikä kukaan ulkopuolinen varmaan uskoisi jos kertoisin pettämisistä ja muusta huonosta kohtelusta mitä olen saanut osakseni.
Tein päätöksen että annan vuosikausien avoliitolle vielä mahdollisuuden, mutta luottamus on mennyt täysin kun tajusin kuinka järjestelmällisesti minulle on valehdeltu monista asioista pettämisenkin lisäksi. Tähän asti olen luottanut siihen että mies on lähtökohtaisesti rehellinen, enkä ole kokenut ongelmana esim. naispuoliset kaverit tai edes satunnainen ex facekaverina. Olen suorastaan kannustanut puolisoa lähtemään baarireissuille jne. Palkinnoksi sain huomata eläneeni vuosia valheessa miehen kanssa joka on kaikkea sitä mitä sanoi halveksivansa ja vieläkin odottelen viimeisiä tuloksia sukupuolitautitesteissä.
Tässä kohtaa en näe mitenkään kohtuuttomana että mies ei pidä yhteyttä vanhojen säätöjen kanssa (eli siivoaa facen) ja on ainakin toistaiseksi hankkimatta enää yhtään uutta naispuolista tuttua/kaveria. Luottamuksen rakentaminen on pitkä ja raskas prosessi, haluan surra ja käsitellä pettämisen rauhassa ennenkuin kuin yhtälöön tuodaan enää yhtään uutta ihmistä.
Ymmärrän että osa miehistä/naisista ovat liian kontrolloivia eivätkä kunnioita puolison yksityisyyttä ja itsenäisyyttä, mutta silti satuttaa nyt lukea kommentteja "nipoista ja sairaalloisen mustasukkaisista" tyttöystävistä.
[/quote]
46 jatkaa. :) Mulla oli sama. En ollut tippaakaan mustasukkainen, ja mies kävi snoukkalomalla kaverinsa kanssa ja laivareissuilla luokkakavereittensa kanssa. En tuntenut mustasukkaisuutta lainkaan, sillä luotin täysin. Mies myös sai paljon huomiota naisilta baareissa, ja joskus joku ex pussasikin sitä päissään. Mies pitikin yhteyttä satunnaisesti exiinsä mutta ei mitenkään erityisemmin.
Mä en koskaan ajatellut että olisi tarvetta mustasukkaisuudelle ja muistan vieläkin miltä tuntui luottaa toiseen täysin.
Olo oli kepeä.
Tavallaan jos olisin ollut skeptinen aiemmin, ja tuntenut mustasukkaisuutta ei shokki olisi ollut niin täydellinen. Miehen pettäminen oli niin TURHAA, ja mies tiesi sen itsekin. Edelleenkään en täysin ymmärrä miksi se petti, enkä toipunut siitä koskaan. Tuohon naiseen mies ei koskaan enää pitänyt yhteyttä, ei edes eromme jälkeen. En tunne kaunaa naista kohtaan, en ole koskaan tuntenut. Mutta kieltämättä vituttaa se oma sinisilmäisyys. Oman kokemukseni vuoksi suhtaudun lämmöllä naisiin jotka sanovat että heidän miehensä ei voisi koskaan pettää. Ei minunkaan mieheni pitänyt, se oli ihan liian kiltti sellaiseen. SILTI teki, eikä auttanut sitten enää itkut. Kun mun käytös sitten meni vapaamielisestä toiseen ääripäähän eli mustasukkaiseen vahtimiseen, ahdisti se miestä suuresti.
Tavallaan se halusi jatkaa elämää kuten ennenkin, siten että hän voi jatkaa poikien lomiaan huolimatta siitä että petti, ja mikään mussa ei muuttuisi. Kuvitteli, että luottamus tulee ajan kanssa ilman että hänen täytyy muuttua. Mutta onhan se aika helvettiä olla itse petetty, ja sitten kuunnella miten mies valittaa että vittu kun en pääse tuollekaan snoukkalomalle mikset sä jo luota??
Ei sen pettämisen päälle voi rakentaa suhdetta enää, ja se vaatii kurssinmuutoksen mieheltäkin. Menee kyllä aiheen vierestä tämä mutta tää on tärkeää että naiset ymmärtäisivät että ei se nainen ole se paha ja paska, se voi olla oikeasti aika eksynyt. Arvostettaisko naisia enemmän eikä oltais niin epäsolidaarisia? <3
Täällä arvostellaan tyttöystävää siksi, että se on keino korottaa itseään.
En tiedä mistä naisilla kumpuaa tarve erotella itsensä "niistä huonommista naisista." Onko se joku jäänne ajalta, jolloin naisia "ylentämällä alistettiin" tapaan: Onneksi meidän Maija on kunnollinen, eikä tuollainen hupakko kuin naapurin Iida.
Eihän miehet toimi vastaavalla tavalla ollenkaan. Eivät he todistele toisilleen kuinka rentoja ja loistavia poikaystäviä/aviomiehiä ovat vertailemalla muihin.
Mutta en syytä tästä naisia. Ainakaan kokonaan. Mutta eikö tästä olisi jo vihdoin aika päästä eroon?
(sori meni vähän aiheen vierestä mutta mielestäni aiheellista pysähtyä miettimään)
54
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:50"]
Yllättikö ap että jotkut miehet rakastavat ja kunnioittavat puolisoitaan?
[/quote]
Ei vaan pelkäävät ja ovat tossun alla, ihmisarvonsa ja yksilönvapautensa menettäneitä. Rakkaus noista suhteista on kaukana
Alue: Aihe vapaa
Te jotka olette sitä mieltä, että naisella on oikeus kieltää mieheltään vastakkaista sukupuolta olevat kaverit sekä facebookissa että reaalimaailmassa, suotteko miehillenne saman oikeuden? Eli hyväksytättekö miehillänne esim. fb-kaveripyynnöt tai kysyttekö lupaa pitää yhteyttä muulla tavalla? Tai lähdettekö kaverimiehen kanssa lounaalle tai kahville vain jos oma mies antaa luvan?