Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hankalaa, miespuolinen kaveri ja tämän tyttöystävä :D
25.03.2014 |
Tapasin siis muutama viikko sitten erään ihmisen, jonka kanssa tulimme hyvin toimeen ja juttua riitti. Olen siis itsekin avoliitossa mieheni kanssa.
Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, eikä kummallakaan meistä ole juuri ystäviä täällä.
Minä itse olen hirveän sisäänpäinkääntynyt ja sosiaalisesti kömpelö, joten olin ihan älyttömän iloinen uudesta ystävästä.
Kävimme syömässä (mäkkärissä :D) eilen ja kysyin häneltä haluaako tulla joskus kahville/leffaan tms. (ja kyllä, sanoin tässä vaiheessa että miehenikin voisi tulla mukaan, koska hänelläkään ei ole juuri kavereita.)
Näissä tapaamisissa ei ollut mitään seksuaalista, mikään näistä tilanteista ei ollut sellainen, ettei miehenikin olisi voinut olla mukana.
Laitoin tälle kaverille ystäväpyynnön facebookissa, mitä hän ei hyväksynyt. Ihmettelin tätä vähän ja seuraavan keran kun nähtiin, hän pahoitteli asiaa ja sanoi että hänellä ei voi olla naispuolisia kavereita facebookissa.
Täh. :D Pisti kyllä aiemminkin jo korvaan, kun tää heppu sanoi ettei voi oikein puhua mulle tyttöystävänsä nähden.
Että se siitä kaverista sitten. :(
Kommentit (86)
54 lisää vielä, ettei missään nimessä kannata sairaalloista mustasukkaisuutta ja omistautumishaluisuutta. Mielestäni siitä tulisi pyrkiä eroon. Mutta kuten esimerkit osittaa, se voi joskus johtua tilapäisestä kriisistä kun luottamusta hyvää ja turvalliseen yhdessä hetkessä katoaa.
Jos kuitenkin mustasukkaisuus, epäluuloisuus kroonistuu eikä siitä pääse eroon, on syytä hakeutua ammattiauttajalle, jo itsensä vuoksi! Riippumatta mistä syystä oireet ovat peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 13:00"]
54 lisää vielä, ettei missään nimessä kannata sairaalloista mustasukkaisuutta ja omistautumishaluisuutta. Mielestäni siitä tulisi pyrkiä eroon. Mutta kuten esimerkit osittaa, se voi joskus johtua tilapäisestä kriisistä kun luottamusta hyvää ja turvalliseen yhdessä hetkessä katoaa.
Jos kuitenkin mustasukkaisuus, epäluuloisuus kroonistuu eikä siitä pääse eroon, on syytä hakeutua ammattiauttajalle, jo itsensä vuoksi! Riippumatta mistä syystä oireet ovat peräisin.
[/quote]
Aivan. Ja siksi olisikin ihan ap:n kannalta ajateltuna fiksu veto jättää ylimääräinen draama pois, taustalla voi olla melkoistakin paskaa eikä kaikkia kasoja kannata timantin toivossa kaivella.
46 kertoo muuten kokemuksen parisuhdeterapiasta jossa kävimme mieheni kanssa kun se petti. Terapeutti rohkaisi miestäni olemaan oma itsensä pettämisestä huolimatta, ja käymään normaalisti baareissa ja lomilla. Kuulema minun oli hyvä oppia että elämä jatkuu.Vaikka tiedostin että joo niinhän se on, kaikki minussa soti sitä vastaan. Mä halusin OIKEUTUSTA, ja sitä että mies osoittaisi teoillaan kuinka pahoillaan se on. Sairas tilahan se ihmiselle on, enkä olisi ilman terapiaa selvinnyt mutta pariterapia teki enemmän tuhoa meille kuin hyötyä. Mun terapeutin mielestä oli ehdottoman väärin että pariterapeutti ryhtyi tukemaan pettänyttä miestä, ja sivuutti tavallaan petetyn tunteet. Pettäjän tulisi kyetä kantamaan siitä vastuu, ja juuri terapeutin tehtävä olisi tukea pariskuntaa yhdessä.
Tämä tapahtui siis kun olin hyvin syvillä haavoilla, ja olisin aidosti kaivannut että JOKU sanoo että mä tiedän miltä susta tuntuu, sä oot niin hajalla. <3 Mies otti terapeutin ohjeet melko kirjaimellisesti, ja piti huolen siitä että hänen elämänsä rutiinit pysyivät samana. Kun siihen ottaa yhtälön että on se petetty nainen jolta on viety kaikki mihin se suhteessa uskoi, ei suhde vaan voi enää toimia. Jokainen jota on petetty tietää, että pettäjän on pakko muuttaa jotain toimintapaansa että alkuun päästään taas. Jos mies ei siihen pysty ja pettäminen kääntyy petettyä vastaan, ja petettyä painostetaan luottamaan väkisin, on tilanne kestämätön.Pelkkä katumus ei riitä kun luottamus muserretaan, se vaatii periaatteessa yhtä radikaalin vastatoimen mitä se pettäminenkin oli.
Mä koen että vaihtoehtoja mulla ei ollut, ja voihan se olla että mies ei ollut aidosti onnellinen ja pettäminen oli keino päästä suhteesta pois. Tai ehkä se tiesi ettei enää pettäisi, joten koki normaaliksi palata rutiineihin ja jatkaa elämää "jo kertaalleen pettäneenä". Tilanne on kuitenkin petetylle aina kammottava, kaikki entinen on mennyt ja pettäjä jatkaa kuten ennekin, ja kapinoi vielä sun tunteita vastaan.. Kun siihen lisää ulkopuolelta tulevat paineet, ihmisten ohjeet ja pilkan, on usein vaan helpompi erota ja nuolla haavansa kuin yrittää rakentaa suhde alusta. Mä koen että se mies ketä rakastin, lakkasi olemasta jos sitä koskaan olikaan. Mun mielikuvissahan se pettämätön unelmamies lopulta oli. :)
Yhtä kaikki, YMMÄRRYSTÄ saisi ihmisillä olla ihan hirmu paljon enemmän.
Tää menee nyt meidän keskusteluja 46, mutta siis tuo on kyllä tosi hyvin kirjoitettu! Tosi analyyttinen ja mielenkiinotinen, ehkä joku saa tuosta sun tekstistä apua, joka on samassa tilanteessa. Toivotaan niin!
Ihmeellinen terapeutti teillä, mutta niinhän niitä on joka lähtöön.Täytyykin alusta asti varmistaa, että auttava taho on juuri itselle sopiva. Ihmisillä on vahva auktoriteettiusko, jos joku jolla on koulutus sanoo jotain, niin kyllä sitä halutaan uskoa. Onneks sulla toimii oma järki. Mielenkiintoisia ajatuksia.
54
Alue: Aihe vapaa
54 lisää vielä, ettei missään nimessä kannata sairaalloista mustasukkaisuutta ja omistautumishaluisuutta. Mielestäni siitä tulisi pyrkiä eroon. Mutta kuten esimerkit osittaa, se voi joskus johtua tilapäisestä kriisistä kun luottamusta hyvää ja turvalliseen yhdessä hetkessä katoaa.
Jos kuitenkin mustasukkaisuus, epäluuloisuus kroonistuu eikä siitä pääse eroon, on syytä hakeutua ammattiauttajalle, jo itsensä vuoksi! Riippumatta mistä syystä oireet ovat peräisin.