Missä isovanhempasi olivat sodassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.

Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.

Kauheaahan se oli kaikille.

Mutta ilman sitä mekään tuskin olisimme hengissä. Tai korkeintaan puhuisimme venäjää jossain Siperiassa.

Ei tarvitse katsoa kuin inkerinsuomalaisten kohtaloa niin tietää, mitä toisenlainen historiankulku olisi tarkoittanut.

Ai vähän niinkuin virolaiset puhuvat nykyään venäjää jossain Siperiassa?

Aika monet virolaisten jälkeläiset tekevät juuri niin.

Toinen isoisä kuljetti ambulanssilla haavoittuneita Kannaksella. Toinen isoisä taas oli Kannaksella linnoitustöissä. Toinen isoäiti oli Viipurin linnan tornissa IT-lottana. Toinen isoäiti oli vasta alaikäinen ja kuljetti yksin kylän lehmät Karjalasta lounaisrannikolle.

En tiedä. En tunne heitä.

Vaari taistelulähettinä ja toinen pappa mm. Karhumäessä porukoineen. Olivat kovissa paikoissa, lähetti näki kauhu-unia vielä vanhuudessaankin ja Karhumäen pappa ei paljon puhunut.

Mummo lottana ja toinen mummo kotirintamalla tuore äiti.

Kaikki toivoivat, ettei sotaa enää koskaan tulisi ja ihmiset eläisivät fiksusti rauhassa keskenään.

Toinen isoisä toimi lentäjä Karjalan seuduilla, toinen oli iäkkäämpi joten ei saanut kutsua, mutta pappina oli toki tukena niille jotka poikia menettivät. Mimmit olivat kotona lasten kanssa. Kaikki selvisivät sodasta vammoitta.

Toinen isoisäni (1912-2003) oli.....siellä jossain enimmäkseen. Jaah, no näimmä Vuoksi, karjalan kannas, Uhtua, Syväri ja Kiestinki sekä keminvaltaus. Toinen oli hilkulla joutua, vain parisen viikoo jos aiemmin olis syntynny niin olis kuulunu nuorimpaan sotaan kutsuttuun ikäluokkaan

Toinen isoisä kuoli juuri ennen sotia alle 40v. En oikein tiedä oliko sisällissodassa. Toinen oli kotirintamalla. Hänellä oli joku lonkkavika, kulki kepin kanssa, ei ollut rintamalla. Hän oli syntynyt 1800-luvun puolella, oli jo lähes 50 kun oli sota. Kuoli 90v. Mummot olivat lasten kanssa kotona, molemmat maalaistalossa. Itse s. -60.

Isoisä oli nuori mies ja eikä ehtinyt "sotimaan". Mutta joutui kyllä miinanraivaustyötä tekemään sodan jälkeen. Isoäiti oli myös teini-ikäinen sodan aikaan. He joutuivat jättämään kotinsa kun Venäjä hyökkäsi karjalaan. Isoäiti joutui huolehtimaan pikkusisaruksista kun paettiin venäläisiä. Arvostan todella paljon että isoäiti on kertonut noita ajoista. Vaikka onhan se todella rankkaa kuultavaa. Sitä on kyllä todella onnellinen omasta, helposta elämästä.

Isän puoleinen isoisä oli rintamalla talvisodasta Lapin sodan loppuun asti. Eli koki kaikki sodan vaiheet. En tiedä tarkkoja vaiheita, kuoli ennen kuin synnyin, eikä isänikään tiedä, koska isänsä ei koskaan näistä vaiheista pystynyt puhumaan. Menetti mielenterveytensä rintamalla, vaikka fyysisesti selviytyi ilmeisesti vähin vammoin.

Isän puoleinen mummo hoiti tilaa ja monilapsista perhettään yksin sodan aikana ja senkin jälkeen, kun ei miehestä enää oikein ollut tekijäksi sodan jälkeen. Mummoni muistan lempeänä ja elämän myönteisenä kovista kokemuksistaan huolimatta.

Äidin puoleiset isovanhemmat olivat nuorempia, eikä pappani joutunut rintamalle. Sen sijaan kumpikin joutui hyvin nuorina tehtaalle töihin, koulu oli kasarmina ja rintamalle lähteneiden tilalle piti saada työntekijöitä. Vaatimattomista oloista olevat nuoret joutuivat myös nopeasti töihin elantoaan tienaamaan. Mummoni oli haaveillut opettajan koulutuksrsta, mutta olikin tehdastyöläinen eläke-ikään saakka. Aloitti työuransa 14- vuotiaana.

Olen itse sitä ikäluokkaa, jonka vanhemmat kokivat sekä talvi- että jatkosodan.

Lapsuudessani näistä asioista ei lasten kuullen paljonkaan puhuttu. Olen kuitenkin nähnyt isäni sotilaspassin. Sen mukaan hän oli armeijan leivissä yhtäkyytiä viisi vuotta ja kolme päivää. Syväristä muistan hänen puhuneen muiden aseveljien kanssa. Hän haavoittui sodassa ja sai vammat koko loppuelämäkseen.

Äitini toimi lottana rintamalla. Hän esim. sulatti riihessä pakkasessa kaatuneita suomalaissotureita ja asetteli heidät arkkuihin. Näin hän joutui tekemään myös kolmelle kaatuneelle veljelleen.

On sääli, että en äidiltäni kysellyt enempää näistä asioista, varsinkin, kun hänellä ennen kuolemaa sodan aikaiset asiat tuntuivat olevan hyvin paljon mielessä.

Ukkini on kotoisin Karjalan Suojärveltä ja sen verran tiedän, että hän taisteli etulinjassa ainakin Rukajärvellä ja sodan päätyttyä hänet, hänen sisaruksensa ja ilmeisesti myös vanhempansa myös asettuivat Itä-Suomen/Kainuun alueille. Sodassa yksi hänen veljistään kaatui. Tämä on vähän ohi aiheen, mutta olen ymmärtänyt, että ilmeisesti suhteellisen hartaina ortodokseina heidän ei ollut täysin yksinkertaista "integroitua" uuteen asuinympäristöönsä ja heidän uskonnollia perinteitään halveksuttiin. 

Toiset isovanhempani olivat sotien aikaan sen verran nuoria, että olivat kotirintamalla, mutta isäni isä on kertonut, kuinka pyöräili rintaman tuntumassa myymässä sotilaille tupakkaa n. 11-vuotiaana. 

Vinkiksi muuten muille karjalaisista sukujuuristaan kiinnostuneille: kyseisen alueen sukututkimus on todella aktiivisia erilaisilla sukututkimussivustoilla. Olen löytänyt paljon uutta ja yllättävää tietoa esivanhempieni lapsuudenperheistä. Olen myös hämmentynyt siitä, kuinka monessa perheessä lapsia kuoli erilaisiin tauteihin kuten tuhkarokkoon tai tuberkuloosiin. Onneksi onnellisiakin tarinoita on kuultu :) 

Vierailija kirjoitti:

Toinen isoisä kuljetti ambulanssilla haavoittuneita Kannaksella. Toinen isoisä taas oli Kannaksella linnoitustöissä. Toinen isoäiti oli Viipurin linnan tornissa IT-lottana. Toinen isoäiti oli vasta alaikäinen ja kuljetti yksin kylän lehmät Karjalasta lounaisrannikolle.

Via Borg. Viipurin lääni on ruotsin ja suomalaisten rakentama koko kaupunki . Idästä ne tuli ryöstelemään niinkuin nykyäänkin . Halki historian . Varastamista se on .

Syntyneet vasta 50 luvun alussa

Isovanhempani eivät olleet sodassa, isäni oli.

Kai te tajuatte että näitä sivuja ylläpitää myös venäläinen väestö .

Lähiöissä asuu venäläisiä ....täällä.

Vaari oli Kevyt osasto 8:ssa konepistooli mies (alik) ja haavoittui jalkaan muistaakseni karhumäessä. Isoäiti oli lääkintä lottana useilla paikkakunnilla.

mies52v

Se sota mikä alkoi 1939 oli puhtaasti Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen YouTube Viipurin pommitukset . Pommittivat kirkkojamme ja kouluja missä oli lapsia .....myös ryöstelivät . Heidän syntinsä nousee taivaaseen asti. Siinä kun hyökätään päälle varoittamatta ja siviilien ei uhrit ole syyllisiä vaan se joka hyökkäsi .

Oikeus puolustautua rosvoja vastaan myös nykyään lähiöissäkin . Ei ole mitään hyväksyttävää että muumaalaiset hyökkää täällä kantaväestön kimppuun .

Kannalsella kait. Isovanhemmat isän puolelta johanneksesta. Hyvä ketju. Kiitos.