Missä isovanhempasi olivat sodassa?

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli pieniä lapsia silloin. Mummi muistaa, kuinka menivät "piiloon" pommituksia.

Sulla oli pieniä lapsia sota-aikana? Sun täytyy olla tosi vanha! Oletko täyttänyt jo sata vuotta?

Toisen isoisän kohdalta en tiedä (muista) tarkempaa paikkaa, mutta jossain Sallan lähellä hän kaatui sodan viimeisenä päivänä. Toinen tuli hieman vammautuneena takaisin ja eli 84-vuotiaaksi, mutta hänen liikkeistään tiedän vielä vähemmän. Hän ei koskaan puhunut näistä. Molemmat mummoni olivat tietenkin kotona lasten kanssa ja myöhemmin evakossa Ruotsissa Lapin sodan aikana.

Äidinäidin isä oli rintamalla, en tarkkaan tiedä missä päin. Pitääkin kysellä enolta, hän on paremmin perillä noista. Äidinisän isä taas oli lentokonemekaanikkona eikä kai joutunut rintamalle.

Isänisän isä oli liian vanha sotaan, isänäidin isästä en ole varma, pitää kysyä sitäkin.

Isänisä oli talvisodass Laatokan pohjoispuolen rintamilla. Jatkosadassa hän ehtiolla Viipurissa vain puolisen vuotta, kunnes sairastui vakavasti ja kuoli sairauteensa parin vuoden kuluttua sairaalassa.

Äidinisä oli jo yli-ikäinen eikä joutunut sotaan.

Molemmat isoäidit olivat hoitamassa kotiaan ja perhettään, välillä kotona ja välillä pommituksia paossa. 

OLin joskus -80 luvulla sairaalassa jalkaleikkauksen jälkeen useamman yön ja tupakkapaikalla tutustuin vanhaan mieheen, jonsa sairautta en tiennyt, mutta aika heikossa hapessa tuntui olevan.

Yhtenä iltana alkoi kertomaan sotamuistojaan ja kertoi olleensa mukana teloituskomppaniassa joka ampui rintamalta karanneita sotilaita.

Vaikutti aika vaisulta tarinoidessaan ja kertoi ettei ollut vieläkään päässyt eroon painajaisistaan, vaikka tapahtumista oli jo vuosikymmeniä.

Nuorena asiaan ei paljon kiinnittänyt huomiota, mutta Ap:n kysyessä isovanhemmista, tämä vanha mies tuli mieleeni ja aloin ajattelemaan kuinka itse selviäisi vastaavasta tilanteesta täysijärkisenä.

Tappaa syyttömiä ihmisiä siksi että he pelkäsivät ja juoksivat karkuun.

EI kai sitä voisi koskaan unohtaa.

Jos kiinnostaa isovanhempien sotapolut, voi tilata kantakortit josta selviää https://tammenlehva.fi/sukulaisen-sotatie/

Talvisodassa äitin isä sai majoituksessa kovan kuumeen, muut lähti sankaritöihin 39 Raatteen tielle ja sit 40 Kuhmoon. Vain vanhin poika ehti oikealle rintamalle 44 Syvärille. 40-vuotiaita mitä vietiin rintamalle esim. 44 Vuosalmelle, ehtivät tottumattomuuttaan kaatua ennen kuin nimet oli muistissa. Iso pesue pirtissä ja ikää, työvelvollisena joutui olemaan. Talvet metsätöissä, myös sotavankien vartijana. Sama isän isällä. Vanhin poikakaan ei ihan ehtinyt. Olivat onnekseen sopivan ikäisiä väliinputoajiksi.

3. jalkaväkidivisioona. Uhtua, Vienan Karjala. Yleni sodan aikana sotamiehestä kersantiksi.

Äidinisä oli lääkintämies, koska oli lääketieteen opiskelija tuolloin.

Isänisä oli polioinvalidi, joten sai vapautuksen rintamalta. Hän toimi pappina kotirintamalla. Eli toimitti hautaansiunaamisia kaatuneille, toki myös kotirintamalla kuolleille.

Toinen ukki oli kuollut jo ennen talvisotaa ja toinen oli sen verran vanha, että ei joutuntu rintamalle, vaan hoiteli kotirintaman asioita. Mummit hoitivat tietysti maatilojensa askareita. 

Isä oli oli jatkosodassa asemasotavaiheessa Syvärillä ja sen jälkeen  perääntymisvaiheessa Aunuksen Karjalassa ja Ilomantsin suunnalla sodan päättymiseen asti. Talvisotaan olli vielä liian nuori, vanhemmat veljensä kävivät koko ruletin läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Äidinisä oli lääkintämies, koska oli lääketieteen opiskelija tuolloin.

Isänisä oli polioinvalidi, joten sai vapautuksen rintamalta. Hän toimi pappina kotirintamalla. Eli toimitti hautaansiunaamisia kaatuneille, toki myös kotirintamalla kuolleille.

Niin, siis äidinisä oli ainakin jossain sodan vaiheessa Kannaksella.

Isänisä Keski-Suomessa.

Isäni meni 17 vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan ja palasi kotiin 1945. Oli kaukopartiossa mm pitkällä Venäjän puolella. Haavoittui 2 kertaa. Äitini oli lotta, tutustuivat Lapin sodan aikana.

Isoisät olivat valkoisten puolella sisällissodassa.

No ei niin missään, toinen lähes sokea ja toinen keuhkotautinen.

Jr61 kaatui

Isoisäni oli sodass vuodet 39-44 Karjalan kannaksella, mm. Kollaalla. EI haavoittunut kertaakaan joka oli pieni ihme,  esim Talvisodassa Kollaaalla haavottui tai kuoli n 75 %.

Tosin vietettyään  viisi vuotta savuisissa korsuissa vaikutti pahasti keuhkoihin. Samoin kovat nivelkivut seurauksena kosteudesta ja kylmästä.

Äitini ja mummoni selvisivät Elisenvaaran evakkojunien pommituksista joissa kuoli pari sataa henkeä.

PS. Mummoni ei valittanut synnystysväkivallasta ei oikein mistään muustakaan.

Isoisäni oli talvisodassa jossakin pohjoisessa, mutta vapautettiin palveluksesta sairauden vuoksi. Silti kuolema välirauhan aikaan oli sekä äkillinen että yllättävä.

Mummon mies eli se, jonka itse tunsin pappana, oli rintamalla koko sodan ajan, mitä vain välillä haavoittuneena sairaalassa. Hän ei koskaan muistellut sota-aikaa, mutta oli unissaan jatkanut sotimista niin että mummo ei koskaan nukkunut hänen kanssaan samassa sängyssä.

Taipaleen joella talvisodassa ja jatkododassa Kannaksella.

Vierailija kirjoitti:

Isoisä kertoi viettäneensä aikaa sotilaskarkurina.

Olivat kerran olleet jossain omakotitalossa juopottelemassa ja pelaamassa korttia.

Aamulla olivat heräilleet kauheassa kanuunassa ja todenneet pommituksen osuneen aika lähelle. Talossa ei ollut enää kuistia.

Joutui lusimaan sodan loppuvaiheessa kun suomi hävisi neuvostoliitolle.

Oli vapautettu samoihin aikoihin kun kotimaisia sotarikollisia oli laiteltu tuomiolle miehityskomitean neuvojen mukaan.

Mitään sotarikollisia olleet vaan Suomen suurimpia sankareita joita Neuvostoliitto tuomitsi.

Toki kun olet itse desanttikommarien jälkeläinen... Häpeäisit edes.

Eturintamalla, myös toinen isoäitini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisä kertoi viettäneensä aikaa sotilaskarkurina.

Olivat kerran olleet jossain omakotitalossa juopottelemassa ja pelaamassa korttia.

Aamulla olivat heräilleet kauheassa kanuunassa ja todenneet pommituksen osuneen aika lähelle. Talossa ei ollut enää kuistia.

Joutui lusimaan sodan loppuvaiheessa kun suomi hävisi neuvostoliitolle.

Oli vapautettu samoihin aikoihin kun kotimaisia sotarikollisia oli laiteltu tuomiolle miehityskomitean neuvojen mukaan.

Huh, hienoa kuulla näitä muitakin kuin ns. sankaritarinoita. Oman ukkini albumista on löytynyt aika kamalia kuvia naapurin ruumiista tyypit vieressä poseeraamassa. Ukki alkoholisoitui myös, ja kuoli sitten nykymääritelmin aika nuorena, eli vähän yli kuusikymppisenä. Oli myös äkäinen ja hankala mies. -AP

Hyi helvetti minkä hylkiön kakara olet.