Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä isovanhempasi olivat sodassa?
18.11.2020 |
Näistähän ei kamalan paljon ainakaan omassa suvussani puhuttu, mutta sen verran tiedän, että isäni isä oli sekä talvisodassa että jatkosodassa pioneerinä, jatkosodassa Syvärillä. Äitini isästä en tiedä, kuoli 50-luvin alussa johonkin sodassa saatuun vammaan. Molemmat isovanhemmat olivat tavanneet toisensa rintamalla.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Isäni meni 17 vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan ja palasi kotiin 1945. Oli kaukopartiossa mm pitkällä Venäjän puolella. Haavoittui 2 kertaa. Äitini oli lotta, tutustuivat Lapin sodan aikana.
Isoisät olivat valkoisten puolella sisällissodassa.
Ihailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.
Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.
Eturintamalla Karjalassa, myös toinen isoäitini. Kaikilla kolmella oli pitkä rivi kunniamerkkejä, isoisäni saivat molemmat sankarihautajaiset. Toinen isoäitini oli Karjalan evakkoja.
Toinen oli sota poliisi toinen jossain karjalan kannaksella.
Mummot kai kotipuolessa jotain huoltotöitä.
Sisällissodassa toinen isoisosiä ei kai osallistunut taisteluihin ja toinen kaatui valkoisten joukoissa.
Isovanhempani olivat sota-aikaan vasta lapsia (alle 10-vuotiaita). Isoisovanhemmistani tiedän sen verran, että mummoni isä kuoli talvisodassa, kun mummo oli vasta n. 2kk ikäinen. En tiedä pääsikö isoisoisäni ikinä näkemään nuorinta lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen isoisä oli tykistön tulenjohdossa talvi-, jatko- ja Lapin sodassa. Toinen isoäiti lottana. Toisen puolen isovanhemmat olivat vielä lapsia sodan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.
Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.
Kauheaahan se oli kaikille.
Mutta ilman sitä mekään tuskin olisimme hengissä. Tai korkeintaan puhuisimme venäjää jossain Siperiassa.
Ei tarvitse katsoa kuin inkerinsuomalaisten kohtaloa niin tietää, mitä toisenlainen historiankulku olisi tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli Chilessä syyskuussa 1973
Itse oli Sarajevossa kun serbit piirittivät kaupunkia. Sala-ampujat ampuivat heti kaikki kaduilla ja ikkunoissa liikkuvat. Mun äiti, isä, kaksi veljeä ja sisko oli sodan uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen isoisä oli konekiväärikomppanian johtaja jossain etulinjassa jatkosodassa, toinen meni 17-v vapaaehtoisena armeijaan, pääsi ilmavoimiin, koulutettiin tiedustelulentäjäksi, ei kovin paljon ehtinyt tosi toimiin ennen sodan loppua -kuitenkin yhden pakkolaskun ainakin koki. Ei haavoittunut. Mummo oli myös alaikäinen jatkosodan aikaan, oli pikkulottana, käsittääkseni jossain puhelinvaihteessa?
Vierailija kirjoitti:
Eturintamalla Karjalassa, myös toinen isoäitini. Kaikilla kolmella oli pitkä rivi kunniamerkkejä, isoisäni saivat molemmat sankarihautajaiset. Toinen isoäitini oli Karjalan evakkoja.
Mitä tarkoitat, että "saivat sankarihautajaiset"? Ei niitä mitenkään erityisesti tarvinnut ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat ei olleet, isäni oli talvisodassa ja jatkosodassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.
Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.
Kauheaahan se oli kaikille.
Tämä! Jännästi tässäkin ketjussa moni katsoo tarpeelliseksi mainita ne muutamat ratkaisutaistelut tai etulinjat joissa omia sukulaisia oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu ja ukki olivat talvisodan evakossa Oulun lähellä pienen lapsensa kanssa. Sitten jatkosodassa ukki joutui rintamalle ja kaatui 1943 Kiestingissä. Mummo jäi leskeksi äitini kanssa ja joutui sakujen häätämisen vuoksi toiseen evakkoon 1944 syksyllä myös Oulun seudulle. Tämä siis äitini lapsuutta. Isäni vanhemmat joutuivat samoin kahteen evakkoon mutta pappa ei joutunut rintamalle, en tiedä miksi. Hän oli jo kuollut, kun synnyin. Vm -68
Ukki kuorma-auto kuskina. Vei ammuksia rintamalle ja toi ikätovereitaan ruumisarkuissa. Meni mielenterveys ja alkoholisoitui. Äiti sai kärsiä epävakaista kotioloista ja vielä ylisukupolviset traumat jatkuu minussakin. Hitto toivottavasti ei tulee sotaa enää ikinä.
Ukit eivät olleet missään sodissa.
Isä oli pitkin kaakkois-rajaa, Terijoelta Ääniselle 39-44. Tykistön tulenjohtueessa. Selvisi ilman vammoja.
Äitini kertomana olen kullut, että isä heräsi, pitkään sodan loppumisen jälkeenkin, etulinjassa.
Vierailija kirjoitti:
Ukki kuorma-auto kuskina. Vei ammuksia rintamalle ja toi ikätovereitaan ruumisarkuissa. Meni mielenterveys ja alkoholisoitui. Äiti sai kärsiä epävakaista kotioloista ja vielä ylisukupolviset traumat jatkuu minussakin. Hitto toivottavasti ei tulee sotaa enää ikinä.
Tämä on surullisen tavallinen tarina, ja on karua, kuinka se näkyy sukupolvien päässä. Myös minun äitini isällä meni mielenterveys sodassa ja rintamalta tuli kotiin katkera, sulkeutunut ja vihainen mies. Tätä sitten purettiin vaimoon ja lapsiin eikä lapset saaneet turvallisen ja läsnäolevan vanhemman mallia kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.
Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.
Kauheaahan se oli kaikille.
Mutta ilman sitä mekään tuskin olisimme hengissä. Tai korkeintaan puhuisimme venäjää jossain Siperiassa.
Ei tarvitse katsoa kuin inkerinsuomalaisten kohtaloa niin tietää, mitä toisenlainen historiankulku olisi tarkoittanut.
Ai vähän niinkuin virolaiset puhuvat nykyään venäjää jossain Siperiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni "pääsi" Tali-Ihantala-linjalle perääntymisvaiheessa. Hän kuului tähän viimeisenä rintamalle kutsuttuun sukupolveen.
Isoisä oli maailman lempein ihminen, eikä halunnut puhua sotajuttuja. Ei myöskään pitänyt termistä sotasankari. Sanoi vaan, että kaikki siellä pelkäsi, me ja kaverit. Kavereilla tarkoitti venäläisiä sotilaita.
Kauheaahan se oli kaikille.
Mutta ilman sitä mekään tuskin olisimme hengissä. Tai korkeintaan puhuisimme venäjää jossain Siperiassa.
Ei tarvitse katsoa kuin inkerinsuomalaisten kohtaloa niin tietää, mitä toisenlainen historiankulku olisi tarkoittanut.
Ai vähän niinkuin virolaiset puhuvat nykyään venäjää jossain Siperiassa?
Tunnetko inkeriläisten kohtaloa?
Tai sitä, että sodan jälkeen kolmannes Baltian maiden väestöstä vietiin Siperiaan? Ja loput elivät kommunismin vankilassa 90-luvulle asti?
Tai sitä, mikä on ollut ukrainalaisten kohtalo?
Meille olisi käynyt vielä pahemmin.
Alue: Aihe vapaa
Äidin isä oli sotilaspoikana ilmavalvonnassa, muut olivat vielä lapsia.