Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Pakko oli syödä lautanen tyhjäksi,kerran istuin jonkun italianpadan ääressä opettajan valvovien silmien alla ja koetin itku kurkussa saada alas edes vähän,vasta kun oksensin opettaja antoi vihaisesti  ärjyen minulle luvan poistua. Toinen kerta oli luokkaretkellä kylmät grahamlihikset,vasta kun aloin kakoa sain lopettaa. 

Liikuntatunnilta muistan kun  ystävälläni ja luokkakaverillani oli migreeni mutta opettaja pakotti vaan hiihtämään,ystäväni oksensi ja itki siellä  metsässä. Pian tuon jälkeen toi jonkun lääkärinlausunnon jossa oli jotain ettei saa kohtauksen aikana pakottaa olemaan tunnilla. 

Minulle valitettiin koko ala-asteaikani huonosta käsialastani. Kyllä siitä selvän sai ja kirjaimetkin olivat oikein, oli vain vähän lennokasta ja varmaan (no, en tiedä oliko tästä kyse mutta... tytöltä...) hieman kaunistelematonta ja epäsievää. Aineideni arvosanat olivat siis aika heikot.

Siirtyessäni yläasteelle ja sittemmin lukioon, arvosanat paranivat huomattavasti. Näissä tunnuttiin keskittyvän enemmän tekstin sisältöön kuin ulkonäköön. 

Eipä minusta mitään uutta Runebergiä tullut, enkä niin olettanutkaan, mutta ärsyttihän se ala-asteen nillitys pelkästä käsialani "rumuudesta".

Vierailija kirjoitti:

Opettajaa ei saanut sinutella, piti sanoa lehtori Laaksoksi.

Meillä piti sanoa 3.-6.-luokan luokanvalvojaa opettajaksi. Olin 11-12-vuotias, kun ensimmäisen kerran ymmärsin hänellä olevan etunimen. Mikähän siinäkin oli, että tittelillä vain sai kutsua?

Vierailija kirjoitti:

Ai niin tuli vielä toinenkin muisto mieleen, siis tuon hapsuteepaidan lisäksi. 

Kuutosen musiikintuntien teema oli klassiset säveltäjät. Kaikkien piti pareittain pitää esitelmä jostain säveltäjästä. Joka tunnilla oli yksi esitelmä. Opettaja oli koulun ankarin, suorastaan pelottava hahmo, ja onnistui jotenkin luomaan hirveät paineet sille esitelmälle. Minäkin kaverin kanssa istuin monta iltaa jossain kirjaston ryhmätyötilassa vääntämässä sitä. Opettaja oli jo etukäteen sanonut, että sitten kun kaikki ovat esitelmänsä pitäneet, hän itse pitää esitelmän Sibeliuksesta. 

No, näin se lukukausi sitten meni, esitelmistä tuli muistaakseni välillä kitkerääkin palautetta,  ja viimeisellä tunnilla nautiskeltiin sitten  siitä malli-Sibelius-esitelmästä. Jälkikäteen ihmettelen, miksi ope piti sen viimeisenä eikä ensimmäisenä. Silloinhan olisimme tienneet ajoissa, miten hyvä esitelmä pitää pitää. Nythän tuo

Hyh, tuli kamalat flashbackit kun itse olin kutosella ja meillä oli sama tehtävä. Opettaja oli päättänyt parit etukäteen mutta minun piti tehdä koko työ yksin. (Kirjoitelma, musiikkinäyte, seinälehti) Olin erityistukea tarvitseva lapsi ja oppimisvaikeuksinen (joku epämääräinen nepsy diagnoosi oli) , ja opettaja vaati että mun on tehtävä se työ samassa ajassa mitä muut tekevät PAREITTAIN ja minä yksin. 

Vanhemmat auttoi mutta loppujen lopuksi en saanut tehtyä kuin kirjoitelman ja siitäkin lyhyen. 

Saatana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän englanninopettajamme sanoi, että kokeessa tehtävään oli vastattava vähintään viidellä lauseella, muuten saisi miinuspisteitä. Mutta liian pitkästikään ei olisi saanut kirjoittaa, sillä opettaja ei kuulemma jaksanut niitä lukea. Kyseessä oli sellainen tehtävä jonka vastaus kirjoitettiin koepaperiin. Olen aina ollut hyvä tiivistämään, joten vaatimus herätti suuria vaikeuksia. 

En kuollaksenikaan muista tehtävänantoa, mutta se kuului jotenkin tyyliin "kysy missä urheiluosasto sijaitsee ja kerro että haluaisit ostaa lenkkarit".  Kirjoitin vastaukseksi jotain 'excuse me, can you tell me where the sports products are? I would like to buy a pair of trainers'.   Vaikka kuinka yritin, en millään saanut asiasta puserrettua enempää. Opettaja oli sitä mieltä, että olisi pitänyt kirjoittaa enemmän, vaikka vastaus oli sinänsä oikein. 

Seuraavalla kerralla kirjoitin samantyy

Minä sain ala-asteella englannin kokeesta miinuspisteen kun olin suomentanut "enää"- sanan "enään"😃

 

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-asteella ysärin puolivälissä. Luokkamme opettaja oli oikea ilkeä piikittelijä, kenen toiminta ei ikinä nykypäivänä menisi läpi. Varmaan jotain oikeusjuttujakin olisi tullut, esim siitä että kuvasi videokameralla luokkamme hieman erikoista poikaa välitunnilla itkemässä ja riehumaassa. Kertoi sitten halveksuen koko luokalle, että oli kuvannut häntä.

Muita mistä keksi nipottaa

- lyijykynän piti olla keltainen, ei käynyt muu väri eikä saanut esim olla made in china. Oikeasti luki ja tarkisti näitä kyniä.

- se fkin reissuvihko. Sinne jaksoi rustata ihan jonninjoutavaa valitusta sivukaupalla

- rohmusin keittoa ruokalassa. Rohmuamista oli kuulemma se, kun otin kauhalla pinnasta enkä reippaasti kauhaissut pohjasta asti. Yritin kuulemma onkia kaikki nakit itselleni!

- osasin lukea jo ennen koulun aloitusta, oli vihainen tästä

- omasi selkeitä lellikkejä, vertaili sitten kovaan ääneen vaikka "katsokaa miten Iida t

Poika oli varmaan erityislapsi ja häntä piti siksi kuvata että sitä videota näytetään sitten lastenpsykiatrille yms. Olen ollut erityisluokalla ja jotain poikaa kuvattiin myös kun oli vallaton. Mutta silti minusta aika nöyryyttävää tuollainen kuvaaminen.

Kokeilepa tehdä rusetti molemmilla tavoilla, niin huomaat, ettei rusetit ole samanlaisia. "Aikuisempi" tapa on nopeampi tehda, jos ja kun sen oppii hyvin. Lisäksi on lapsen aivotoiminnallekin hyvä oppia rusetin tekeminen "uudella" tavalla.

Meillä oli aivan hirveä vanha naisopettaja, joka todella kiusasi ja nöyryytti etenkin heikompia oppilaita monin keinoin.

Hän myös ruokalassa pakotti syömään kaiken (jäi kyttäämään) ja oli välitunninkin istuttanut yhtä raukkaa syömässä jänteisiä lihanpaloja itkien. Toki myös vahti, että kaikki ottavat tarpeeksi ruokaa eli ei voinut myöskään olla ottamatta sitä, mistä ei tykkää. 

Hän valitsi esityksiin aina vain myös lahjakkaimmat oppilaat ja meitä muita ei päästetty varmaan hänen mielestään pilaamaan esityksiä.

Itse muistelen myös kauhulla joitain liikunnantunteja, kun minulla oli jo ala-asteella migreeni, muttei vielä diagnoosia ja valituksiani päänsärystä ja huonosta olosta ei kuunneltu, tietenkään.

Onkohan aloituksista pulaa, kun tämäkin ketju on vuodelta 2020.

Vierailija kirjoitti:

Olen ruotsinkielinen ja kävin yläasteen suomeksi. Nimeni on umpiruotsalainen ja Suomen ope inhosi ruotsinkielisyyttäni. Tämä 90 luvun alussa.

Aineitahan kirjoitettiin koko ajan ja välillä vahingossa kirjoitin lauseita ruotsin sanajärjestyksen ja kieliopin mukaan mutta Suomen kielellä. Sen sijaan että Suomen ope olisi neuvonut miten Suomen kieliopin mukaan pitäisi kirjoittaa, hän kirjoitti ainepapereihin isoilla tikkukirjaimilla ja punakynällä TÄMÄKIN ON RUOTSIA. Tänäkin päivänä tiedostan että kirjoitan suomea usein ruotsin kieliopin mukaan mutta eipä se elämää haittaa.

Kirjoitat kyllä ainakin tämän perusteella paljon parempaa suomea kuin mitä minä ruotsia :)

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa tehdä rusetti molemmilla tavoilla, niin huomaat, ettei rusetit ole samanlaisia. "Aikuisempi" tapa on nopeampi tehda, jos ja kun sen oppii hyvin. Lisäksi on lapsen aivotoiminnallekin hyvä oppia rusetin tekeminen "uudella" tavalla.

Ja jos nauhat solmii huonolla tavalla, ne aukeilevat koko ajan. Kunnolla solmitut pysyvät kiinni.

Ystäväni, eräs poika, meni 70-luvun alussa keskikouluun musta leveälierinen hippihattu päässään. Körttiläinen ikivanha reksimme kutsui pojan puhutteluun ja kysyi vakavana: "Mitä siitä tulisi jos kaikki tulisivat tuollainen hattu päässään kouluun?" Poika ei voinut kuin kohauttaa olkapäitään. :) Tuo kasvattajien vakioklisee ei oikein sopinut tilanteeseen.

Tunnilla poika tietenkään ei edes yrittänyt pitää tätä hattua, pukukoodi oli siinä tiukka: ei hattu päässä tunnille. Mutta ei sallittu edes koko kouluun! :)

Jos koulumatkaa oli alle 5km, ei saanut omalla polkupyörällä sitä mennä. Piti kävellä. Lohja/ Tytyri ja vuosi oli 1973

Vierailija kirjoitti:

Olen vm -75 ja kävin ala-asteen -80 luvulla. 

Muistan myös että kynää piti opetella pitämään kahdella sormella (etusormi ja peukku). Sitä varten koulu lainasi kynätukia, jotka piti työntää lyijykynän tyveen ja sen tuen avulla olisi pitänyt oppia kahden sormen tuki kynään. Minä pässi pidin kolmella sormella (peukku, etu- ja keskisormi) ja sain koko ajan opelta moitteita. Käsialan oli tyttönä tosi siistiä ja kaunista kaunokirjoitusta eli kynäotteeni ei koskaan vaikuttanut käsialan negatiivisesti.

 

Pakkasraja välkälle oli -27 astetta -80 luvun Tampereella meidän koulussa. Koulun aulassa oli ulkolämpömittari ja opettaja ilmoitti kovaan ääneen ulkoasteet. Ja jos se -26,5 niin pakko oli mennä vartiksi hytisemään pihalle. Kele. Silloin näitä kovia pakkasia oli koko ajan. Ei meistä sen parempia kansalaisia tullut vaikka pakkasessa täristiin.

Kaikkea oli pakko maistaa kouluruokailussa. Ruuan laittoi lautas

Kynäotteessasi on varmastikin ollut jotain muuta vikaa, oikea ote nimenomaan on kolmella sormella (etusormi, keskisormi, peukalo) ja kynä nojaa peukalonhankaan.

https://peda.net/lohja/varhaiskasvatus/vs/perttilanpk/grupper/koulun-es…

Oikea kynäote

Söin ysillä purukumia matikan tunnilla ruokailun jälkeen, josta tuli sanomista. Kerroin opettajattarelle, että kuten tiedät, äitini on hammaslääkäri ja xylitolpurkka on oikein hyvä hampaiden reikiintymisen estämiseksi. Meni hiljaiseksi.

Samainen täti kierteli tehtävien annon jälkeen katsomassa, että kaikki reippaasti suorittavat annetut tehtävät. Piirtelin omiani vihkoon ja taas noottia. Koska olen aika lahjakas matikassa, kerroin, että olin jo tehnyt tehtävät aika päivää sitten. Anna henkilökohtaisesti lisää, jos se kovasti ahdistaa. Ja taas häntä koipien välissä pois.

Lukiossa samainen lehtori kosti antamalla pitkän matikan kurssilla etupulpetin 8 kokeesta saaneille tytöille ysin ja mulla takapulpetin häirikölle 10 oppilaalle ysin. Marssin opettajien huoneeseen ja ripitin häntä epäoikeudenmukaisuudesta muiden opettajien läsnä. Pidättelivät nauruaan, kun varhaisaikuinen heirsti sormeaan auktoriteettina pidetylle matikan opelle. Matematiikkaa osasi kyllä hyvin opettaa, ja kirjoitin 59/60.

Kasarin alussa oli aika armeijameininki Helsingissä aina kun välitunti loppui.

Kaikkien 600 oppilaan piti ensin järjestäytyi pihalle parijonoon. Sitten sisälle mentiin yksi jono kerralla, toisten odottaessa.

Minusta se, että kansakoulussa piti olla ihan hiljaa kun ope puhui! Kysymykseen viitattiin ja sitten vastattiin ja sen jälkeen oltiin ihan hiljaa kun ope jatkoi selostustaan. Onko peruskouluissa sama tempo yhä päällä?

Eli mistä se tuppisuumaisuus oikein kumpuaa kodin lisäksi? Tai mistä se kumpuaa kun keskustelutaidot ryhmissä on luokkaa 0 ??

Tämä oli kyllä eliittilukiossa, mutta älytön sääntö oli, ettei tunneilla saanut juoda kahvia. Sen vielä olisin ymmärtänyt, jos ei saanut syödä, mutta miksi ei sitten kahvia juoda? Omat kirjathan siinä olisivat sotkeutuneet jos kahvi olisi kaatunut ja nekin maksettiin itse. Pulpetilta se olisi ollut helppo pyyhkiä. Aikuislukiossa sai tunneilla syödä ja juoda jos nälkä tai jano oli. 

Kansakouluajoilta 50-luvun puolivälissä.  Tuntuu nykyisin ihan järjettömältä säännöltä mutta jokaista vastaantulijaa piti tervehtiä. Sain kerran seuraavan päivänä  toruja kun olin jättänyt jotain itselleni tuntematonta pyöräilijää jättänyt niiaamatta.  Toisen kerran kun olin kotiin kävellessäni syönyt eväistä jäänyttä leipää, ei ollut sopivaa syödä kävellessä. Pitää syödä ruokatunnilla.

Kylä oli pieni mutta en likikään kaikkia aikuisia tuntenut,  etenkään kyläkeskustan toiselta puolen kotiimme nähden.  

Koko luokka sai rangaistuksen kun jotain oli kadonnut luokasta, ei ollut kyse rahasta tai mistään tärkeästä tai arvokkaasta, se oli luokassa ollut nitoja tai joku muu mikä oli hävinnyt. Koko luokka jäi sinä päivänä jälki-istuntoon kun kukaan ei tunnustanut vieneensä sitä ja opettaja sanoi että kukaan ei saa mennä harrastuksiin ennenkuin tämä on selvitetty ja jälki-istuntoja tulee lisää.

Mitään ei tuon jälkeen tapahtunut, ehkä se löytyi jostain tai joku oli sitä lainannut, mutta seuraavana päivänä koko juttu oli unohdettu.

Tuollainen joukkorangaistus on syvältä ja millä oikeudella opettaja voisi edes perua lasten koulun ulkopuoliset uintiharkat tai musatunnit. Tämä oli joskus 80-90 vaihteessa, tarkkaa vuotta en muista.