Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (620)
Peruskoulussa muistan, 80-luvulta, sen että ruokailussa piti olla hiljaa. Jälkikäteen ajatellen ei tartte miettiä, miksi suomalaiset ovat lähtökohtaisesti aivan onnettomia kaikenlaisessa "small talkissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se johtui, että ne poikien käsityöopettajat olivat kaikkein hulluimpia. Meidän opella oli viinapullo ja sisuaski pöytälaatikossa. Iltapäivällä kun lähti koulusta, niin tien leveys ei riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein älyttömimpää oli että vuonna -68 kun aloitin eka luokan niin oli kiellettyä olla vasenkätinen ! Minä olin se ainoa vasenkätinen luokassa ja opettaja yritti pakottaa minut kirjoittamaan oikealla kädellä. Eihän siitä tullut mitään mutta kamalaa pienelle lapselle kuulla että jotain vikaa oli kun käytti 'väärää kättä'. Toka luokan lopussa opettaja antoi periksi ja sanoi että kirjoita vaikka varpailla ja kyllä tuli helpottunut olo vaikka en vieläkään tajua miksi se vasemmalla kädellä kirjoittaminen oli niin kamalaa ja väärin,,
Mun faija aloitti koulun 50-luvun alussa ja myös häntä yritettiin "käännyttää" vasenkätisestä oikeakätiseksi. Hän tuumasi, ettei sitten kirjoita ollenkaan, jos ei saa vasemmalla kädellä kirjoittaa. Vanhemmat (eli mun isovanhemmat) olivat sitä mieltä, että kirjoittakoon poika vaikka nenällään kunhan kirjoittaa 😄
Mieheni isoveli aloitti koulun 50-luvun lopulla ja hänelle opettaja sitoi vasemman käden selän taakse, koska vain oikealla kädellä sai pidellä kynää.
Ku koko luokka sai jälkkäriä (jälki-istuntoa siis), vaikka oikea(t) syyllinen/-set olivat ne tietyt. Tai hän itse. Joku oli sylkenyt yhen jonkun mikä lie ollut, ja mua syytettiin. Siihen aikaan ei vielä tainnut olla mitään dna- testejä yms, että olisi voinut tutkia sen oikean syyllisen. Että se oli noloa ! Helppo sitä on syyttää vammaista ihmistä.muuten en ikinä ennen sitä ja sen jälkeen onnistunut saamaan jälki-istuntoase oli silloin 80- luvullaeihän mua tietenkään silloin uskottuse, joka tunnistaa itsensä, HÄPEÄ !!! Kuk lienetki.
Meillä yläasteella aina kun pojat meni suihkuun, niin tyttöjen liikuntaope käveli pukuhuoneen läpi ja juuri kun kaikki olivat alasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteella vuosikymmeniä sitten naispuolinen liikunnan opettaja katsoi seinästä olevasta reiästä että kaikki menevät suihkuun liikuntatunnin jälkeen.
Meidän koulussa suihkuja säädeltiin eri huoneesta ja sieltä oli ikkuna suihkuun,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein älyttömimpää oli että vuonna -68 kun aloitin eka luokan niin oli kiellettyä olla vasenkätinen ! Minä olin se ainoa vasenkätinen luokassa ja opettaja yritti pakottaa minut kirjoittamaan oikealla kädellä. Eihän siitä tullut mitään mutta kamalaa pienelle lapselle kuulla että jotain vikaa oli kun käytti 'väärää kättä'. Toka luokan lopussa opettaja antoi periksi ja sanoi että kirjoita vaikka varpailla ja kyllä tuli helpottunut olo vaikka en vieläkään tajua miksi se vasemmalla kädellä kirjoittaminen oli niin kamalaa ja väärin,,
Mun faija aloitti koulun 50-luvun alussa ja myös häntä yritettiin "käännyttää" vasenkätisestä oikeakätiseksi. Hän tuumasi, ettei sitten kirjoita ollenkaan, jos ei saa vasemmalla kädellä kirjoittaa. Vanhemmat (eli mun isovanhemmat) olivat sitä mieltä, että kirjoittak
Poikani on syntynyt 1998 ja esikoulusta tuli viestiä, että, kirjoittaa tahallaan vasemmalla kädellä, temppuilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60- luvulla meillä oli kansakoulussa rehtorina Reiterä, iso mies, mahtava ope ja oikeudenmukainen, joka herätti koko koulussa turvallisuuden tunteen. Onkohan heitä enää?
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa muistan, 80-luvulta, sen että ruokailussa piti olla hiljaa. Jälkikäteen ajatellen ei tartte miettiä, miksi suomalaiset ovat lähtökohtaisesti aivan onnettomia kaikenlaisessa "small talkissa".
Totta! Paljon vahinkoa saatiin aikaan näillä luterilaisen kulttuurin asenteilla. Ajatelkaa nyt, että ruokaillessa piti olla hiljaa, koska se mukamas oli hyvää käytöstä ja muutenkin lasten/nuorten piti olla hiljaa jos sattumoisin suomalaisessa kodissa kävi vieraita.
On kuitenkin kiva seurata nykyvanhempia, jotka antaa piutpaut moisille viisauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansakoulun ekalla luokalla luokkakaverinani oli tyttö nimeltä Signe Helena (nimi muutettu), jonka kutsumanimi oli Helena. Kerran opettaja kutsui häntä Signeksi, jolloin tyttö muistutti, että hänen nimensä on kyllä Helena. Mut Signehän sun oikea nimi on!! tokaisi opettaja. Syystä tai toisesta tuo on jäänyt mieleen, vaikka aikaa on vierähtänyt n. 55 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella meidän luokka nousi ruokalassa ylös kun vimppa oli syönyt ja sanoi: Emännille kiitos !
Ei onnistuisi meidän yläkoulussa. Hiljattain muuten tehtiin päätös, että ruokasalissa saa syödessä oppilas selata kännykkää. Siksi että yksinäisillä olisi jotain tekemistä eikä heidän yksinäisyytensä pistäisi silmään. Mitä tästä arvelette?
Miksi ei opeteta oppilaita huomioimaan ne hiljaisimmatkin? Eli kännyköidensalliminen ruokailussa on täysin ruokailutapojen vastaista. Jo ekasta luokasta lähtien tulee ohjata oppilaita yhteistoimintaan ja muiden huomioimiseen. Kännyköiden sallimisella ruokaillessa vain ylläpidetään itsekeskeistä olemista. Pöyristyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylästeella 2010-luvulla oli ruokalassa rajoitus siitä, paljonko sai ottaa tiettyä ruoka-ainetta kerralla. Tyyliin maksimissaan 4 lihapullaa/oppilas. Kaikille oli samat ykkösistä yseihin ja rajoitukset olivat yleensä juuri tuollaisia. Ysiluokkalainen nuori mies ei jaksa 2dl rasvaton maitolasi+4 pientä jauholihapullaa+kauhallinen muusia+näkkileipä-yhdistelmällä kovinkaan pitkään.
Koulussa oli eläkkelle siirtyvä naisopettaja, joka laski jokaikisen lautasen lihapullat tai kalapuikot ja noukki ylimenevät lautaselta takaisin vuokaan. (Olisi pitänyt kieltää jo pelkästään sen takia, jos esimerkiksi lihapulla on ollut kosketuksissa jonkin allergeenin kanssa ja se päätyy seuraavaksi jonkun allergisen lautaselle).
Hän myös vahti, että ruokajonoon ei mennyt kukaan santsaamaan, ennen kuin kaikki oppilaat olivat päässeet ruokalan ovella olleesta jonosta aina linjaston jonoon ja sen päähän. &
Eikö kukaan muu aikuinen piitannut siitä, että jotkut syövät toistenkin osuudesta? Nykynuoret ovat oppineet itsekkäiksi, muista piittaamattomiksi, jos kerran yhteisestä ruoastakin otetaan enemmän kuin oma osuus. Ruokajonon väliin sujuttautuvat ovat samanlaisia rohmuajia. Hyi, oppilaiden rumalle itsekkyydelle ja ahneudelle.
Vierailija kirjoitti:
Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin seisomaan ja opettajaa tervehdittiin yhteen ääneen. Hy-väää Huoo-men-ta. Voi itku mitä pelleilyä.
Ei mitään pelleilyä, vaan hyvien tapojen opettamista.
Ylös nouseminen teki selväksi jokaiselle, että nyt alkaa tunti. Olen tietoinen, että nykyisin opettajan astuessa luokkaan, oppilaat saattavat istua selkä opettajaan päin ja jatkavan melun pitämistä. Tunnista menee hukkaan monia minuutteja vain luokanhiljentämiseen. Ison ryhmän ohjaaminen ei koskaan onnistu samoin keinoin ja tavoin kuin pienen ryhmän. On turha odottaa koululta kotikasvatusta. Ja todellisuudessa monelta oppilaalta puuttuu nykyisin se kotikasvatuskin.
Ehkä et ole tietoinen siitä, että koulun tehtävä on myös opettaa tapakasvatusta ja siitä, että vanhemman henkilön tullessa huonetilaan, jossa on nuorempia, nuorempien tulee nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kouluun mennessä hyvin kiinnostunut matematiikasta ja ensimmäisellä luokalla sainkin nelosluokan matikankirjan ratkottavaksi kun sain tehtyä ensimmäisen luokan tehtävät suunnilleen sitä mukaa kun opettaja niitä luokalle antoi. Sitten lopputunnin sai pähkäillä vaikeampia laskuja.
Toisella luokalla opettaja vaihtui enkä saanutkaan enää vaikeampia tehtäviä ihmeteltäväksi. Tylsyyksissä täytin koko kirjan kannesta kanteen omaa tahtia. Tästä uusi opettaja suuttui ja laittoi kumittamaan kaikki vastaukset pois ja jatkamaan muiden mukana. Ei enää laskeminen innostanut ja amikseen on koulutus jäänyt. Näin 90-luvun puolivälissä
Tää vissiin ollut ysärillä enemmän sääntö kuin poikkeus koska tiedän useamman joka tämän on kokenut itseni mukaan lukien 😂
Tämä on joku ihmeellinen a
Peruskoulun tehtävä on antaa perustiedot ja -taidot eikä antaa extra-opetusta.
Jos oppilas on yleisesti ottaen muita taidoissaan edellä, on mahdollisuus hypätä luokan yli tai aloittaa koulu sinä vuonna, kun täyttää 6 vuotta.
Erillisopetus luokassa lisäisi opettajan työtä niin tehtävien valinnassa kuin tarkistamisessa eikä sitä korvata opettajalle kuten muissa töissä työtehtäviin kulunut lisäaika huomioidaan työajaksi. Lisäksi erillistehtävät yksittäisille oppilaille veisi ilman muuta tunnista aikaa muiden ohjaamisesta.
Tiedän perheen, jossa lapsi aloitti koulun 6-vuotiaana ja oli silti luokkatovereitaan edellä niin äidinkielessä kuin matematiikassakin, silti vanhemmat katsoivat, ettei koulun tehtävä ole tarjota heidän lapselleen extra-opetusta tai extra-tehtäviä. Selitys vanhempien näkemykselle oli, että kysymys on peruskoulusta, jossa annetaan perusopetus ja heidän tehtävä vanhempina on pitää yllä lapsen mielenkiinto ja tarjota tarvittaessa extra-tehtäviä tai -harrastus.
Moneen voin samaistua, miten on saanut traumoja mutta kerron yhden suloisen muistoni: Vuosi 1957 ja ekaluokka, ohjeistettiin miten toimia jos myöhästyy, koputtaa oveen ja kun saa kutsun tulla sisään pitää sanoa opettajalle, olisiko opettaja hyvä ja antaisiko anteeksi kun myöhästyin. Eräs luokkakaverini sitten myöhästyi,kuului koputus ja sisään tullessaan sanoi: Olisiko opettaja hyvä ja pyytäisi anteeksi kun myöhästyin! Vieläkin silmis se muisto, ruma ruskea reppu ja suuri pelko silmis mikä lienee rangaistus....
1960-luvun kansakoulu (peruskoulun ala-aste) oli kovin erilainen, jopa traumatisoiva monin osin. -Opettajien ja muuun henkilökunnan puolustukseksi täytyy todeta, että he olivat nähneet ja kokeneet sota-ajan puutteet ja kauhut, jotka olivat jättäneet heihin jälkensä. Vaikka he siis tarkoittivat hyvää, lopputulos oli silti usein paha.
Pakkosyönti. Meillä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi. Opettaja tai keittäjä istui usein vieressä jos ruoka ei maistunut ja pöydästä sai nousta vasta kun lautaset oli syöty tyhjäksi. -Kalakeiton pakkosyönti koski myös sellaisia koululaisia joilla oli allergia kalalle ! -Itse sodan aikana nälkää nähneet opettajat ja keittiöhenkilökunta eivät ymmärtäneet sitä, että he traumatisoiat monen pienen koululaisen koko loppuelämän ruokarutiinit.
Kerran minut sidottiin vöillä kiinni tuoliin kun kieltäydyin syömästä minulle annettua kalakeittoa, ja sitten keittäjä syötti minua lusikalla pakolla. Aikuisiässä en sitten olekaan syönyt kalaa lainkaan.
Luokanopettajat olivat tuolloin usein entisiä rintamamiehiä, jos olivat miespuolisia. Minulle jäi mieleen kuinka opettajamme ajoittain vajosi jonnekin menneisyyteen ja puhui musiteloitaan kuinka venäläisten ruumiit murskautuivat panssarivaunujen telaketjujen alla mutaan, josta ne sitten nousivat myöhemmin haisemaan ja haittaamaan liikennettä jne jne. -Tällaiset asiat näkyivät sitten pienen lapsen yöunissa seuraavana yönä, yhdessä venäläisten kallojen irtileikkaamisen kanssa kun niitä keitettiin lihan irroittamiseksi luusta,, että pääkallo saatiin ripustetavaksi korsun tai bunkkerin seinäkoristeeksi.
Nykyaikana bulimia osataan tunnistaa ja hoitaa, mutta ei osattu 1960-luvun kansakoulussa. Meillä oli koulussa tyttö joka aina oksensi ruokailujen jälkeen ja sai siitä rangaistuksena usein nurkassa seisomista ja lattian luuttuamista, koska oli oksentanut kalliina ja arvokkaana pideyn ruuan ulos. -Vasta aikuisiällä kuulimme tytön kotitaustoista joihin kuului insestiasta alkaen kaikki mahdollinen paha, vanhempien alkoholismi ja mielentereysongelmat mukaanlukien. Tuon ajan koulu vain pahensi tytön tilannetta rankaisemalla tyttöä niistä olosuhteista ja siitä sairaudesta jota tuo tyttö kävi lävitse ja koki.
Itse kävin suurimman osan koulustani katolisessa koulussa USA:ssa.
Koulupäivä oli aina alimmasta luokasta viimeiseen 8.15-15.30. Joka päivä, joka vuosi.
Mutta ne rangaistukset... ne oli aika erilaisia verrattuna tänne Suomeen.
Tässä yksi esimerkki; koulua vastapäätä oli erään ystäväni isän yritys. Ystäväni oli sairaana ja pyysi minua hakemaan erään koulutehtävän ja palauttamaan sen hänen puolestaan.
Menin kadun yli, eli poistuin koulun alueelta.
Rangaistus oli lauantai koulun kirjastossa. Eli 8.15-15.30.
Teit mitä tahansa väärin, rangaistus oli kaikille sama. Olit sitten 6-vuotias tai 16-vuotias.
Kun oli muutaman lauantain viettänyt kirjastossa, oli aika tarkka hullujen sääntöjen kanssa.
Minua ei enää fyysistesti pahoinpidelty 1960-luvun lopun koulussa, mutta vain muutaman vuoden vanhemmat koululaiset olivat vielä saaneet opettajan viivottimesta iskuja sormilleen jos oppilas ei ollut opettajan mieleen. -Opettaja kylläkin naputteli viivoitinta kädessään pyrkiessään synnyttämään pelkoa tulossa olevasta voimankäytöstä meillekkin jos opiskelu ei sujunut hänen tahtomallaan tavalla ja tahtiin. Pelon ilmapiiri oli tuon aikakauden tapa johtaa.
Tunnen luki- ja kirjoitushäiriöisen, minua hieman vanhemman ihmisen, joka oli saanut jatkuvasti koulussa iskuja opettajan viivottimesta sormilleen kun ei ollut oppinut häiriöltään lukemaan ja kirjoittamaan. Opettajja ei ollut ymmärtänyt oppilaan häiriötä vaan oli tulkinnut sen laiskuudeksi.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla keskikoulussa tyttöjen telinevoimistelu, josta ei voinut poiketa, koska oli telinevoimistelukausi. Puomi, eritasonojapuut, hyppyarkku... ainoa, missä ei yleensä mennyt luita poikki keltään, oli permanto. Ja kaikki oli open mielestä pakko jollain tavalla suorittaa, koska kuulemma me pelättiin ihan turhaan. Kympin liikkujatkaan eivät olleet kovin innoissaan. Voi kun meitä mimmejä kipsattiin niinä vuosina!
Tuli talvi ja lumi ja tuli se stnan kansanhiihto! Keskikoulussa ei enää muuten pakkohiihdätetty, mutta se... Paljon oli flunssapotilaita niinä päivinä.
Sitten kevät ja pesäpallokausi. Vuodesta toiseen. Kympin liikkujat (joihin en kuulunut) turhautuivat kaks tuntia pari kertaa viikossa, kun valtaosa porukasta seisoskeli joko sisä-tai ulkovuorossa räpylät käsissä tai sitten ilman. Kenttäkin oli vedetty hiekkaan vähän sinnepäin, ei opekaan loppujenlopuks jaksanut enää satasella nillittää.
Joo, ei ollut pelkästään opettajan keksintöä nämä, ja hänen piti pysyä opetussuunnitelmassa. Mut oli enimmäkseen turhauttavaa touhua kaikille osapuolille, ja vei monelta nuorelta liikunnan ilon, kun kaavaan mahtuminen ja suorituksissa onnistuminen oli melkeinpä pakollista.
Mut ne julkiset (koko luokan tyttöjen nähden ja kuullen) punnitukset syksyisin ja keväisin tais olla tämän open oma ihana idea. Juu, sairastuin hlvetilliseen syömishäiriöön esiteini-ikäisenä, enkä ollut ainoa sillä luokalla.