Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Eskarissa minut työnnettiin poikien wc vuorolla ovesta väkisin sisään, Wc.ssä  ei ollut ovia pisulaarin ja pesualtaan välissä. Jouduin viikon ajan syömään yksin eri pöydässä, selin nurkkaan päin. En suostunut menemään päiväkotiin sen rangaistuksen jälkeen pariin viikkoon. Pesuhuuussiintyöntäjä huusi  opettajalle että olin  kurkkimassa poikien pippeleitä. Äiti ei tiennyt että miksi en suostu menemään eskariin, tädit eivät kertoneet. Sain itse kerrottua jossakin vaiheessa episodin.

t. kiltti tyttö -66

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana bulimia osataan tunnistaa ja hoitaa, mutta ei osattu 1960-luvun kansakoulussa. Meillä oli koulussa tyttö joka aina oksensi ruokailujen jälkeen ja sai siitä rangaistuksena usein nurkassa seisomista ja lattian luuttuamista, koska oli oksentanut kalliina ja arvokkaana pideyn ruuan ulos. -Vasta aikuisiällä kuulimme tytön kotitaustoista joihin kuului insestiasta alkaen kaikki mahdollinen paha, vanhempien alkoholismi ja mielentereysongelmat mukaanlukien. Tuon ajan koulu vain pahensi tytön tilannetta rankaisemalla tyttöä niistä olosuhteista ja siitä sairaudesta jota tuo tyttö kävi lävitse ja koki.

Ja jos tätä palstaa lukee, niin 95% kommentoijista haluaisi edelleen saman meiningin. En ole missään nähnyt sellaista lapsiin kohdistuvaa sadismia kuin tällä palstalla.

10 minuutin aamuhartaudet seisten.

Selllainen ope löytyi Ukista- 60,-70 luvulla. Vanha armeijan kapiainen oli tunnettu viivoitinrangaistuksistaan koko kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hiljaiset ja kiltit tytöt muistavat miten heitä rankaistiin vaikka he olivat syyttömiä. Opettaja käytti hiljaista tyttöä omana työkalunaan, joka laitettiin istumaan meluavien poikien keskelle. Siinä sitten jännität, ja kärsit, joskus fyysisesti joskus henkisesti. En voi käsittää miksi hyvää oppilasta kehdattiin hyväksikäyttää näin.

Varsinkin kun olisi halunnut istua edessä ja esim. kuulla mitä opettaja puhuu. Ehei, istu sinä Pirkko-Anneli siellä "rauhoittamassa" takapenkkiä.

 

Juuri näin meillä luokanvalvoja toimi yläasteella. Ja kummallista oli, että minä, arka, ujo ja lahjakas tyttö, jouduin istumaan ison, villin poikalauman keskelle, lähellä istui vain yksi toinen tyttö, joka liikuntatunneilla oli pahin kiusaajani. En ymmärrä, mitä opettaja ajatteli näin tehdessään, enkä asiasta tietenkään uskaltanut opettajalta kysyä. Itsetuntoa siin

Ja pahinta on, että tätä tehdään edelleen. Kun ei muutoin saada luokkaa rauhoittumaan, opettaja määrää istumajärjestyksen ja silloin kiltit ja rauhalliset joutuu remuporukan keskelle. 

Ala-asteen opettaja siirsi pulpetin luokan eteen siis ihan liitutaulun viereen kasvot muihin päin jos oli unohtanut tehdä läksyt tai unohtanut mitä vain kotiin. Oppilas oli siihen saakka edessä kun seuraava joutui sinne. Toiset joutui jopa vaivaisen kumin takin. Akka oli aivan kahjo muutenkin. 🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä luokalla meille opetettiin, että oikea kenkä laitettiin jalkaan ensin ja vasen kenkä seuraavaksi. Kukaan ei selittänyt miksi, mutta tästä säännöstä muistutettiin aina.

Oli myös kiellettyä tehdä kengännauhoihin rusetti "lapsellisella tavalla" eli muodostamalla ensin nauhoista kaksi lenkkiä ja solmimalla ne yhteen.

Siis mitä? Niinhän mä oon tehnyt vuosikymmenet, ei mua ole kukaan vaatinut/opettanut solmimaan nauhoja toisin. Joo, oon nähnyt, että muut tekee erilailla, mutta miksi mun pitäisi tehdä niin? Rusetit on kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä luokalla meille opetettiin, että oikea kenkä laitettiin jalkaan ensin ja vasen kenkä seuraavaksi. Kukaan ei selittänyt miksi, mutta tästä säännöstä muistutettiin aina.

Oli myös kiellettyä tehdä kengännauhoihin rusetti "lapsellisella tavalla" eli muodostamalla ensin nauhoista kaksi lenkkiä ja solmimalla ne yhteen.

Siis mitä? Niinhän mä oon tehnyt vuosikymmenet, ei mua ole kukaan vaatinut/opettanut solmimaan nauhoja toisin. Joo, oon nähnyt, että muut tekee erilailla, mutta miksi mun pitäisi tehdä niin? Rusetit on kivoja.

Kyllähän molempien tapojen lopputuloksena on samanlainen rusetti, ne vain tehdään erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pienellä paikkakunnalla ihmeellinen sääntö, että alle 2km:n matkan päässä asuvat eivät saa tulla pyörällä kouluun. Meiltä matkaa oli 1900m ja tästä olen ollut rehtorinkin puhuttelussa, kun toistuvasti ajoin pyörällä kouluun.

Meillä oli vastaava sääntö Tampereella, mutta matka taisi olla kilometri. Syksyisin oppilaille jaetussa tiedotteessa oli kartalle piirretty ympyrä, jonka ulkopuolella asuvat saivat pyöräillä kouluun. Lisäksi ekaluokkalaiset eivät saaneet pyöräillä kouluun. En tosin usko, että näitä sääntöjä kukaan erityisesti valvoi. Arvelisin, että tälle oli ihan joku järkevä syykin, kuten turvallisuus tai koulun pyörätelineiden kuormituksen vähentäminen. 

Mitään isompia sääntöhölmöyksiä en omilta peruskouluajoilta (90-luvun loppupuolisko, vuosituhannen alku) sen kummemmin muista, mutta tokalla opetellessamme kaunoa, opettaja moitti minua, kun piirsin oohon ylimääräisen rinkulan, jonka olin matkinut vanhempieni käsialasta. Se tuntui hieman kummalta, kun eikös tässä opetella itselle oma käsiala. Olin muutenkin hieman pettynyt, että meille opetettu kaunokirjoitus oli niin yksinkertaista. Halusin koukeroita!  Seuraaville opetettiin vielä yksinkertaisempaa "kaunoa", joka vastasi oikeastaan omaa tekstaustani. Sitten sen opettaminen lopetettiinkin tyystin.

Mistä tulikin mieleen, että en tiedä, käsitinkö itse väärin, mutta olin koko ala-asteen käsityksessä, että pitää kirjoittaa kaunoa. Sitä kutsuttiin käsialaksi. Tästä seurasi myös erimielisyys saksanopettajan kanssa erään kirjaimen suhteen, koska piirsin ü:n päälle viivan (kuten oli opetettu tekemään ä:lle ja ö:lle) erottaakseni sen kahdesta i:stä (mitä väliä, että jossain toisessa kielessä voi olla u, jonka päällä on vänkyrä, toisaalta saksassa harvemmin on i-kirjaimiakaan peräkkäin).

Vaikka näin jälkikäteen ajatellen saattoihan opettaja tarkoittaa käsialalla, ettei kirjoitettaisi tikkukirjaimilla. Vaikea uskoa, että vielä tuohon aikaan koko luokka olisi kirjoittanut kaunolla kaiken. Yläasteella aloin kirjoittaa "tavallisesti". 

Olen vm -75 ja kävin ala-asteen -80 luvulla. 

Muistan myös että kynää piti opetella pitämään kahdella sormella (etusormi ja peukku). Sitä varten koulu lainasi kynätukia, jotka piti työntää lyijykynän tyveen ja sen tuen avulla olisi pitänyt oppia kahden sormen tuki kynään. Minä pässi pidin kolmella sormella (peukku, etu- ja keskisormi) ja sain koko ajan opelta moitteita. Käsialan oli tyttönä tosi siistiä ja kaunista kaunokirjoitusta eli kynäotteeni ei koskaan vaikuttanut käsialan negatiivisesti.

Pakkasraja välkälle oli -27 astetta -80 luvun Tampereella meidän koulussa. Koulun aulassa oli ulkolämpömittari ja opettaja ilmoitti kovaan ääneen ulkoasteet. Ja jos se -26,5 niin pakko oli mennä vartiksi hytisemään pihalle. Kele. Silloin näitä kovia pakkasia oli koko ajan. Ei meistä sen parempia kansalaisia tullut vaikka pakkasessa täristiin.

Kaikkea oli pakko maistaa kouluruokailussa. Ruuan laittoi lautaselle keittäjä ja sitä laitettiin lautanen täyteen. Siinä sitten yökkien syötiin kesäkeittoa, kanaviillokkia ja tillilihaa. En ole peruskoulun jälkeen pystynyt syömään kanaa ja lihaa missään muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen kuvaamataidontunnilla oli sääntönä, ettei punaista ja vihreää saanut laittaa vierekkäin, mustaa ei saanut käyttää ja aurinkoa ei saanut piirtää. Voi elämän kevät.

Meilläkin kuviksen ope kielsi auringon piirtämisen ala-asteella. Syynä se, että lapset piirsivät aina ne säteet auringon ympärille. Ope käski katsoa taivaalle ja sanoi että ei niitä säteitä taivaallakaan ole ja kun ei osata piirtää aurinkoa niin ei tarvii piirtää ollenkaan.

Olen ruotsinkielinen ja kävin yläasteen suomeksi. Nimeni on umpiruotsalainen ja Suomen ope inhosi ruotsinkielisyyttäni. Tämä 90 luvun alussa.

Aineitahan kirjoitettiin koko ajan ja välillä vahingossa kirjoitin lauseita ruotsin sanajärjestyksen ja kieliopin mukaan mutta Suomen kielellä. Sen sijaan että Suomen ope olisi neuvonut miten Suomen kieliopin mukaan pitäisi kirjoittaa, hän kirjoitti ainepapereihin isoilla tikkukirjaimilla ja punakynällä TÄMÄKIN ON RUOTSIA. Tänäkin päivänä tiedostan että kirjoitan suomea usein ruotsin kieliopin mukaan mutta eipä se elämää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein älyttömimpää oli että vuonna -68 kun aloitin eka luokan niin oli kiellettyä olla vasenkätinen ! Minä olin se ainoa vasenkätinen luokassa ja opettaja yritti pakottaa minut kirjoittamaan oikealla kädellä. Eihän siitä tullut mitään mutta kamalaa pienelle lapselle kuulla että jotain vikaa oli kun käytti 'väärää kättä'. Toka luokan lopussa opettaja antoi periksi ja sanoi että kirjoita vaikka varpailla ja kyllä tuli helpottunut olo vaikka en vieläkään tajua miksi se vasemmalla kädellä kirjoittaminen oli niin kamalaa ja väärin,,

 

Mun faija aloitti koulun 50-luvun alussa ja myös häntä yritettiin "käännyttää" vasenkätisestä oikeakätiseksi. Hän tuumasi, ettei sitten kirjoita ollenkaan, jos ei saa vasemmalla kädellä kirjoittaa. Vanhemmat (eli mun isovanhemmat) olivat sitä mieltä, että kirjoittakoon poika vaikka nenällään kunhan kirjoittaa 😄

Minun vasenkätisyyteen suhtauduttiin vielä 2000-luvun alussa ala-asteaikoina aika ahdasmielisesti.

Tekstiilityönopettaja ei noteerannut sitä mitenkään vaan vaati tekemään kaikki hommat oikeakätisesti. Selittää ehkä, että vihasin koko ainetta. Koskaan en kehdannut kysyä, oliko kyse osaamattomuudesta vai yhtenäisyyden ihannoinnista. Kerran opettaja kirosi itsekseen vieressäni jotain "hyi *** tätä vasenkätisten touhua". Olisi ehkä ollut peiliinkatsomisen paikka?

Musiikinopettaja oli vähän samoilla linjoilla. Koululla oli hankittu yksi vasenkätisten kitara, mutta sitä ei saanut käyttää vaan oikeakätisesti piti soittaa. Ei ollut kyllä musiikkikaan mikään lempiaine.

Kirjoittaa sain vasemmalla, mutta kuulemma jotain siskoni vasenkätistä kaveria oli joku sijainen käskenyt kirjoittamaankin oikealla.

Onkohan missään koulussa sellaista älytöntä sääntöä, että opettajien kiellot pitää ottaa yhtä kirjaimellisesti kuin öykkärioppilaiden kiellot?

Kun olitte koulussa niin yllyttikö joku toinen oppilas teitä koskaan tekemään jotain sellaista minkä opettaja oli kieltänyt häneltä? Ja jos yllytti niin saiko hän jälki-istuntoa, vai oliko merkitystä sillä, että suostuitteko yllytykseen vai ette? 

Eli jos vaikka öykkäri sanoo että "Älä kerro tästä opettajalle tai tulee turpiin!" niin mitäs silloin pitää tehdä jos haluaa välttyä turpajuhlalta? Tietysti pyytää kaveria kertomaan opettajalle, eiks niin?

Ja mikäs on opettajalle kertomista? Vain se, että nimenomaisesti menee opettajan luokse kertomaan asian, niinkö? Siis ei se, että puhuu asiasta kavereiden kanssa varomattoman äänekkäästi opettajan liikkuessa lähistöllä, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hiljaiset ja kiltit tytöt muistavat miten heitä rankaistiin vaikka he olivat syyttömiä. Opettaja käytti hiljaista tyttöä omana työkalunaan, joka laitettiin istumaan meluavien poikien keskelle. Siinä sitten jännität, ja kärsit, joskus fyysisesti joskus henkisesti. En voi käsittää miksi hyvää oppilasta kehdattiin hyväksikäyttää näin.

Varsinkin kun olisi halunnut istua edessä ja esim. kuulla mitä opettaja puhuu. Ehei, istu sinä Pirkko-Anneli siellä "rauhoittamassa" takapenkkiä.

 

Juuri näin meillä luokanvalvoja toimi yläasteella. Ja kummallista oli, että minä, arka, ujo ja lahjakas tyttö, jouduin istumaan ison, villin poikalauman keskelle, lähellä istui vain yksi toinen tyttö, joka liikuntatunneilla oli pahin kiusaajani. En ymmärrä, mitä opettaja ajatteli näin tehdessään, enkä asiasta

Tottakai tehdään, koska se toimii. Opettaja päättää aina istumajärjestyksen, jos haluaa työrauhan luokkaan. Kavereita ei kannata sijoittaa vierekkäin.

Sääntöjä. Ei saanut sanoa tiettyjä ihan normaaleja sanoja kuten kettu lätty tai lettu. Jos sanoi että voi lätyn lettu, niin jälki-istunto kutsui. 

Se ihmetytti myös miksi opettaja luuli että paska tai kusi on kirosanoja. Pidin typeränä, voi olla ruma sana, mutta että kiroamista?

muutenkaan en ymmärrä miksi uloste tai virtsa olisivat edes rumia sanoja? Ihan normaaleja sanoja normaaleille elintoiminnoille

Menetin uskoni oikeusvaltioon heti ensimmäisellä luokalla. Kaveri pieraisi tunnilla ja opettaja määräsi hänet käytävään. Olipas todella reilua, jätkä pääsi raikkaaseen ilmaan tekemään kavereiden kenkiin kepposia ja me tunnolliset istuimme kuin arestissa siellä lannanhajussa kuuntelemassa jotain tyhmää tarinaa.

Tämä tapahtui kaverini yläasteen koulussa Helsingissä joskus kasarilla. Ennen oppitunnin alkua koulun rehtori kuulutti keskusradiossa, että läheiseen voimajohtopylvääseen on kiivennyt mies ja tätä ei saa sitten mennä katsomaan eikä tästä asiasta saa sitten puhua mitään tunnilla.

Oli sanomattakin selvää, että oppilaat ryntäsivät isolla joukolla seuraamaan tapahtumien kulkua varsinkin kun palokuntakin tuli pillit soiden paikalle. Ilman kuulutusta monikaan ei olisi tajunnut lähteä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Eskarissa minut työnnettiin poikien wc vuorolla ovesta väkisin sisään, Wc.ssä  ei ollut ovia pisulaarin ja pesualtaan välissä. Jouduin viikon ajan syömään yksin eri pöydässä, selin nurkkaan päin. En suostunut menemään päiväkotiin sen rangaistuksen jälkeen pariin viikkoon. Pesuhuuussiintyöntäjä huusi  opettajalle että olin  kurkkimassa poikien pippeleitä. Äiti ei tiennyt että miksi en suostu menemään eskariin, tädit eivät kertoneet. Sain itse kerrottua jossakin vaiheessa episodin.

t. kiltti tyttö -66

 

Oliko silloin jo esikouluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen kuvaamataidontunnilla oli sääntönä, ettei punaista ja vihreää saanut laittaa vierekkäin, mustaa ei saanut käyttää ja aurinkoa ei saanut piirtää. Voi elämän kevät.

Meilläkin kuviksen ope kielsi auringon piirtämisen ala-asteella. Syynä se, että lapset piirsivät aina ne säteet auringon ympärille. Ope käski katsoa taivaalle ja sanoi että ei niitä säteitä taivaallakaan ole ja kun ei osata piirtää aurinkoa niin ei tarvii piirtää ollenkaan.

Tuon aikakauden opeille ympyrä säteillä onkin jo omat traumat esiintuova asia. Siitä puhe mistä puute.