Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde

Niin, eipä mies hypännytkään masennuksen syövereihin ja soittele ap:lle perjantaiöisin kännipuheluita ( mistä ap olisi todennäköisesti saanu jotain sairasta tyydytystä, koska silloinhan mies on vielä syvästi rakastunut Minuun!). Sen sijaan mies vietti perjantait iskien rohkeasti uutta seuraa, mikä on naisten mielestä totaalisen väärin. Narsismin kukka se on rumin kukka.

Minun mieheni oli kesäkuussa eronnut vaimonsa kanssa, silloin siis aloittivat asumuseron ja laittoivat eropaperit vireille. Me tapasimme miehen kanssa heinäkuussa ja elokuussa aloimme virallisesti seurustelemaan ja tästä nyt neljä vuotta aikaa. Onneksi miehen ex-vaimo on todella mukava ja ollut meidän puolesta aina onnellinen... Ehkä joku miehen lähipiiristä on saattanut ajatella miehen nopeaa etenemistä suhteesta toiseen, mutta minkäs sille tekee kun natsaa kohdilleen.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et halunnut jatkaa hänen kanssa ja hän otti sitten ensimmäisen kiinnostuneen asumaan luokseen. Se on tapa selvitä erosta ja hyvin tyypillinen toimintatapa miehille. Sanotaan että erossa mies löytää uuden naisen ja nainen löytää itsensä. Keski-ikäinen parisuhdekelpoinen mies on kuin maahan pudonnut 100 euron seteli jonka joku heti nappaa. Toki saatat itsekin vielä löytää jonkun jos olet nätti ja sinulla on mukava luonne.

Olisi ilahduttavaa löytää hoikka ja hyvännäköinen mies, joka on nätti ja jolla on mukava luonne.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Niin, eipä mies hypännytkään masennuksen syövereihin ja soittele ap:lle perjantaiöisin kännipuheluita ( mistä ap olisi todennäköisesti saanu jotain sairasta tyydytystä, koska silloinhan mies on vielä syvästi rakastunut Minuun!). Sen sijaan mies vietti perjantait iskien rohkeasti uutta seuraa, mikä on naisten mielestä totaalisen väärin. Narsismin kukka se on rumin kukka.

Osa naisista pitää jämämiehistä.

Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.

mies52v

Minulle kävi noin, mutta tiedostan kyllä, että mies ei alunperinkään välittänyt minusta enää, kuten suhteen alussa. Tästä syystä se uuteen hyppääminen on helppoa. Miehellä toki voi tulla jälkikäteen purkamaton paakku sisältä, mutta siinä vaiheessa voin vanooa, ettei se kiinnosta sinua enää tippaakaan. Omakin ex kyseli mahdollista paluuta, kun sen uuden kanssa meni 2v. seurustelun jälkeen poikki. 

Ainakaan exäsi osalta rakkaus ei mitä ilmeisimmin loppunut eropapereihin vaan jo paljon aikaisemmin. Monelle pitkässä parisuhteessa elävälle miehelle ei ole niin väliä, vaikka suhteen aikana rakkaus loppuisikin. Varsinkin, jos suhteessa on yhteisiä lapsia. Jos arki toimii ja seksiäkin on kohtullisen usein, mies ei todennäköisestiä tunne tarvetta erota. Kun mies suuttui kertoessasi päätöksestäsi erota, hän ei suuttunut siksi, että olisi vielä rakastanut sinua, vaan siksi, että hänelle olisi riittänyt teidän suhteenne ilman rakkauttakin. Ainakin siihen asti, että  lapsenne ovat aikuisia.  Sinä vain päätit, että sinulle ei teidän yhteinen arkenne enää riitä vaan haluat jotain enemmän. Koska avioeron hakemiseen  tarvitaan vain yksi, exäsi ei voinut asialle muuta kuin jatkaa elämäänsa vapaana valitsemaan joku toinen, joka on valmis jakamaan arkensa hänen kanssaan. 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta heräsikö exäsi uudesta suhteesta sinulle epäilys, mahdatko saada itse enää uutta suhdetta? Sellaista suhdetta, millaisen haluaisit? Se voisi selittää, miksi sinusta on tuntunut pahalta, kun exäsi on jatkanut elämäänsä ja löytänyt jonkun, joka haluaa antaa hänelle sen, mitä sinä et enää halunnut antaa.Mun on vaikea uskoa, että miehesi olisi jäänytkään suremaan rakkautenne loppumista eronne jälkeen, koska hyvin todennäköisesti hän oli hyväksynyt rakkautenne loppumisen jo aikoja sitten. Pääasia kuitenkin on, että et kadu eroanne. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun on kaatunut turvalleen niin aina löytyy niitä, jotka vielä piikittelevät, Ap

Kaatunut turvalleen? Mihin tällä viittaat? Siihen, että miehesi ei katkeroitunutkaan syrjäytyneeksi rapajuopoksi ja luuseriksi joka ei enää toivu siitä, että jätit hänet? Teit valintasi ja toinen sopeutui siihen. Nähdäkseni tässä ei kukaan ole kaatunut turvalleen. Sinä vain toivoit, että se toinen olisi niin tehnyt ja nyt olet pettynyt.

Itsehän etsin eron jälkeen mahdollisimman nopeasti uuden puolison ihan vain ehtiäkseni ennen exää. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.

mies52v

Ei kuulu, mutta on mielenkiintoista huomata miten on tuhlannut tunnetyhjiön kanssa jopa vuosiakin aikaansa. Ei todellakaan muuta kuin käy sääli seuraavaa vaimoa joka luulee olevansa tuntevan ihmisen kanssa. Näille ihmisille kumppanit on käyttöesineitä. Ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Siis SINÄ halusit eron ja nyt itket, kun toisella onkin oma elämänsä? Ymmärsinkö oikein.? Aikamoista.

Ymmärsit. Ja nyt ap on tyytyväinen kun monet naiset komppaa sitä, mitä hän janoaa kuulla. Eli et kyllä ne tuosta vielä eroaa ja ei tuo ole mitään aitoa kuitenkaan! Pelkkä laastari. Popparit kourassa odottelee heidän eroamistaan. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.

mies52v

Ei kuulu, mutta on mielenkiintoista huomata miten on tuhlannut tunnetyhjiön kanssa jopa vuosiakin aikaansa. Ei todellakaan muuta kuin käy sääli seuraavaa vaimoa joka luulee olevansa tuntevan ihmisen kanssa. Näille ihmisille kumppanit on käyttöesineitä. Ei muuta.

Todella egosentristä kuvitella olevansa oikeutettu sanomaan mitään tällaista toisesta ihmisestä. Kyllähän se sua toki auttaa ja lohduttaa, mutta mihinkään järkevään tällainen "analyysi" ei perustu.

Olen aikalailla samassa tilanteessa ja pohdiskellut samantyyppisiä juttuja kuin ap.

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ap:n kanssa vaikka sähköpostin välityksellä. Mutta viitsiikö tännekään laittaa edes mitään "nimimerkki"sähköpostiosoitetta ilman että se täyttyy ylimääräisistä törkyviesteistä!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Sinulla oli elämässä ilo hukassa, vieläkin väsy. Entä miehelläsi, oliko hänelläkin ilo hukassa vai heijastuiko sinun omat sisäiset ongelmat parisuhteeseen? Ehkä hän ei ollut ihmisenä niin hukassa itsensä kanssa kuin sinä ehkä olit? Hän olisi halunnut jäädä odottamaan, että löydät itsesi, sinä halusit erota kun luulit ongelmien johtuvan parisuhteesta? Ehkä tuollaisesta syystä miehen helpompi käsitellä ero ja jatkaa elämää, itsensä kanssa sovussa ja valmiina uuteen parisuhteeseen.

Noin voi olla ja onkin joissakin eroissa, että luulee omien ongelmien, käsittelemättömien asioiden ja pettymysten johtuvan parisuhteesta. Mutta kirjoitin aiemmin - Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. Tiedän riittävän hyvin kuka minä olen, en ole itseäni hukannut vaan haluan ilon takaisin.

Jos vertaisin minua ja ex-miestäni veneisiin niin hän on hyvin vakaa, hieman raskassoutuinen puuvene, joka vaatii huoltoa ja rassausta pysyäkseen käyttökelpoisena, airot kitisevät helposti. Puuvene on kuitenkin monille se oikea vene. Minä taas olen parhaimmillani iloisesti laineilla liplatteleva lasikuitupaatti, ei vaadi huolenpitoa ja kevyt soutaa. Tosin kiikkerä jos ei katsota, että paino jakaantuu tasaisesti.

Meidän luonteet ovat vain niin erilaiset etten minä jaksa enää sitä parisuhdetta mikä meillä oli. Kuin kivireki, ja minäkään en mikään haihattelija ole, Ap

Älä nyt v... viitti, aikuinen nainen! Sinä iloinen, kepeä, kaikin puolin ihana, helppo, hauska ja toinen raskas paapomista vaativa! Hohhoijaa..

Eipä siltä vaikuta ulosantisi perusteella.

Tutkituta oma pääs nyt ihan ekana ennen mitään suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.

mies52v

Ei kuulu, mutta on mielenkiintoista huomata miten on tuhlannut tunnetyhjiön kanssa jopa vuosiakin aikaansa. Ei todellakaan muuta kuin käy sääli seuraavaa vaimoa joka luulee olevansa tuntevan ihmisen kanssa. Näille ihmisille kumppanit on käyttöesineitä. Ei muuta.

Itsehän sinä olet esineellistänyt ex-miehen ja käytät tätä luomaasi ja perusteetonta irvikuvaa nyt omien tunneongelmiesi ruotimiseen. 

Voi mitä tarkoituksellista empatian ja sympatia hakua jolla hienovaraisesti yritetään mollata ex-mies.  Jos moitit toista niin samalla moitit itseäsi.  Miksi et ollut kunnollinen vaimo ?  Miehellä on sekä oikeus että velvollisuus elää loppuelämänsä onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun on kaatunut turvalleen niin aina löytyy niitä, jotka vielä piikittelevät, Ap

Kaatunut turvalleen? Mihin tällä viittaat? Siihen, että miehesi ei katkeroitunutkaan syrjäytyneeksi rapajuopoksi ja luuseriksi joka ei enää toivu siitä, että jätit hänet? Teit valintasi ja toinen sopeutui siihen. Nähdäkseni tässä ei kukaan ole kaatunut turvalleen. Sinä vain toivoit, että se toinen olisi niin tehnyt ja nyt olet pettynyt.

Minuakin ihmetyttää turvalleen kaatuminen. Ap halusi eron, haki eroa ja sai eron. Mikä tässä on turvalleen kaatumista, kun ap sai just sen, mitä halusikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.

mies52v

Ei kuulu, mutta on mielenkiintoista huomata miten on tuhlannut tunnetyhjiön kanssa jopa vuosiakin aikaansa. Ei todellakaan muuta kuin käy sääli seuraavaa vaimoa joka luulee olevansa tuntevan ihmisen kanssa. Näille ihmisille kumppanit on käyttöesineitä. Ei muuta.

Todella egosentristä kuvitella olevansa oikeutettu sanomaan mitään tällaista toisesta ihmisestä. Kyllähän se sua toki auttaa ja lohduttaa, mutta mihinkään järkevään tällainen "analyysi" ei perustu.

Tietysti se lohduttaa tajuta että itse ei olisi mitään voinut tehdä suhteessa toisin. Eikä ole itsekästä todeta jotain asiantiloista mitkä on monesti elämässä kohdannut ja todeksi todistanut.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että näitä asioita muutkin ihmiset miettivät erotilanteessa. Ei ex-mieheni pitäisi tehdä enää mitään minuun nähden mutta oudoltahan se tuntuu, että hänellä on uusi nainen minun entisessä kodissani, minkä minä olen sisustanut yms. Ja mietin löydänköhön itse uutta miestä koskaan ja ihmettelen miten mieheni löysi uuden niin nopeasti ja joko hän unohti minut kokonaan. Eikö nämä ole ihan normaaleja itsekeskeisiä ajatuksia mitä nyt erotilanteessa tulee pohdittua?

Ei mies halunnut erota eli kai hän minua rakasti mutta samalla sanoi ettei kestä meidän riitelyä enää kun mikään ei ole hyvin vaan kaikesta tuli aina riitaa ja loukkaantumisia. Ehkä poikkeusolot kiristivät pinnaa, ehkä meidän avioliitto tuli vain tiensä päähän.

Mietin miten tästä jatkaa ja voiko olla onnellinen ihan aidosti, että erossa toimen pääsee jaloilleen muutamassa viikossa, uusi parisuhde ja ei mitään erotuskaa, ikävää, pettymystä. Ei kai sitten.

Turha tuota on miettiä. Uusi nainen tekee uuden sisustuksen aivan varmasti.

Kommentointi käy kuumana kuin hellan koukku, hienoa, jatkakaa ;) Itse olen töissä, joten ehdin nyt vain hörpätä kahvin ja kommentoida lyhyesti.

Sankka joukko on sitä mieltä, että mitä täällä vingun empatiaa kun itse jätin. Palstailen selvittääkseni ajatuksiani ja saadakseni toisten ihmisten kokemuksia ja neuvoja erotilanteeseen. Onko eroon syyllisiä? Eiköhän se ole aina kahden kauppa vaikka vain toinen eroa haluaisikin. Turvalleen mentiin siinä kun suhde ei onnistunutkaan, me vielä luvattiin avioliitossa rakastaa mutta ei se mennytkään niin. Surua on molemmilla, ex-miehellä ja minulla, mutta hän löysi onnen kun löysi ihmisen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja voi selvitellä ajatuksiaan. Minulle sopii ajatusten setviminen yksin, vähän vertaistukea ja kuitenkin saada ero käsiteltyä niin, että minulla olisi jotain annettavaan mahdolliselle uudelle suhteelle. Epäonnistumisista voi oppia.

En janoa kuulla, että miehen suhde on laastari ja loppuu. Minullahan on rauhallista kun miehellä menee hyvin eikä hän vaadi minulta mitään kuten että minun pitää hoitaa osuuteni vielä yhteisistä asioista. Ositukset on tehty. En vaan jaksa tänne uuteen neitseelliseen kotiini raahata sitä kaikkea kamaa ja henkistä painolastia mitä vanhaan asuntoon jäi. Eikä ole energiaa setviä just nyt, käytän sen energian hyvän äidin lailla lapsiini. Ei minun tarvitse olla pyhimys eikä marttyyri, olen ihan tavallinen nainen, Ap