Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ja hänen naisystävänsä viettävät enemmän aikaa meidän entisessä kodissa koska siellä on tilaa paremmin. Nainen ei ole tietääkseni kirjoilla asunnossa vaan hänellä on oma asunto mutta he ovat viikonloput ex-miehelläni ja usein arki-iltojakin. Olen kysynyt tätä ex-mieheltäni selvyyden ja lasten vuoksi.

En pidä ex-miestäni outona koska hän naamasta päätellen voi selvästi paremmin nyt syksyllä kun uusi ihastus/rakkaus roihuaa verrattuna millainen kevät ja kesä meillä oli. Lapsilla on hyvä olla minun kanssani ja isänsä kanssa, se riittää minulle.

Ja mieheni on raivorehellinen, siis ex-mieheni. Hän tapasi tämän naisen alkusyksystä ja ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä. Nainen on tullut kuvioihin vasta kun minä olen muuttanut pois ja eropaperit ovat olleet vetämässä. Näin minulle on sanottu eikä minulla ole mitään syytä uskoa toisin. Jos asia olisi toisin niin se ei olisi vaikuttanut meidän tai oikeastaan minun eropäätökseen. Meidän suhde oli huonolla tolalla parisen vuotta, Ap

Niin mutta kun tämä nyt vaan ei käy tämän palstan narratiiviin. Miehen on oltava sika!

Vierailija kirjoitti:

Outoa minusta tuossa on ainoastaan, että lapsille jo esitteli. Oma isäni kun toimi hyvin eri tavalla, vuosien varrella kysyi muutaman kerran haittaisiko jos hän esittelisi meille jonkun naisen. Ei tietenkään, kiva jos on jonkun itselleen löytänyt. No ei sitten koskaan esitellyt meille ketään näistä naisista, oli varmaan niin perhekeskeinen ollut itse että halusi elää siinä ydinperheessä mitä oli jäljellä eikä tuoda edes näytille muita....

Oma kokemus: kun itse jätin mieheni vuosien aviokriisin päätteeksi, sekosi mies täysin vaikka luulin hänenkin tunteidensa kuolleen. Parin kuukauden sisällä loppui kuitenkin sekoilu, en edes mene yksityiskohtiin mutta elämämme hulluinta aikaa. Olin itse niin pirun kyllästynyt mieheen, etten voinut kuvitella kenenkään tässä maailmassa kiinnostuvan siitä. Ihme kyllä ihan asiallisia naisia oli sen kimpussa heti kun teki nettiin jonkin ilmoituksen, vaikkei ole yhtään rikaskaan. Yhden kanssa mies alkoi tapailla pian eron jälkeen, yritin itsekin käydä treffeillä, mutta tuntui väkinäiseltä etsiä. Ainakin saimme asioita järjestettyä eron aikana. Kerran toisen kanssa seurusteleva mies mankui sitten itsensä yöksi juttelemaan ja hups, olimme taas yhdessä. Päätti kyllä tapailunsa heti seuraavana aamuna, nainen oli ilmeisen takertuvat siitä viestitulvasta päätellen minkä yksinään sai aikaiseksi. Aikuisena ihmisenä olisi tietenkin miehenkin pitänyt ymmärtää, ettei ole vielä päässyt yli entisestä, mutta yritti mennä eteenpäin. Ja aikuisena ihmisenä olisi naistenkin kannattanut vältellä vasta jätettyä miestä eikä nähdä tässä lohdtusta vailla olevaa aviomiesainesta. Oli miten oli, tulipa ainakin vähän vaihtelua tähän elämään.

Ja aikuisena naisena sun olisi pitänyt olla hups päätymättä yhteen heti kun mies vähän pillitti. Samanlaisia sekoilijoita olitte.

Minäkin mietin hetken oliko mitään rakkautta kun mies niin helposti ja nopeasti löysi ja aloitti uuden suhteen. Mutta ei se mene niin. Kun löytyy se tunne, että on enemmän kivaa (suhde) kuin ei-kivaa (ero) ja jonkun ihmisen seurassa viihtyy, ja jos on parisuhdeihminen niin se voi mennä noin.

Miehet itse voivat vastata tähän, mutta liittyy johonkin käytännön asioihin, että viis ajoituksesta jos naiskaverin kanssa on parempi fiilis kuin yksin. Minähän sanoin, että meiltä katosi ilo. Nyt ainakin ex-miehelläni on se elämässään taas. Se varmaan on minulle se kateuden syy, siksi erosin, että se puuttui ja sitä tarvitsen niin kipeästi - minä sitä en löytänyt ainakaan vielä mutta jättämäni ex-mieheni löysi. Hah, Ap

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Oikeastiko sinä ajattelet, että puolet Maapallon ihmisistä on jotain zombeja, joilta puuttuu ajatukset ja tunteet kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Näin. Miesten tunnekapasiteetti ei riitä mihinkään syväliseen.

Hyvä etttä löysi uuden.kaksin aina kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Oikeastiko sinä ajattelet, että puolet Maapallon ihmisistä on jotain zombeja, joilta puuttuu ajatukset ja tunteet kokonaan?

Siltä vaikuttaa, koska niin usein miehet on ne, jotka siirtyy uuteen suhteeseen heti... Erotti sitten ero tai kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Jos minun vaimoni jättää minut, niin hommaan uuden kumppanin, ja häntä paljon nuoremman. Tämä on ihan selvä asia. 

Käydään sitten yhdessä kaikissa paikoissa. Lenkillä, marjassa sienessä jne. Yhdessä nuorikon kanssa laitetaan kotia ja käydään ulkomaanlomilla.

Mies 

Heh, tässä nähdään tyypillisen keski-ikäisen miehen ajatuskuviot siitä mitä tapahtuu kun akka jättää ja hän ottaa uuden naisen, paljon nuoremman tietenkin. Oikeasti se uusi paljon nuorempi on raskaana puolen vuoden sisään ja saat olla onnenllinen jos yhden ulkomaanmatkan ehditte tehdä. Sen jälkeen se on taas peräpukamia ja raskausarpia ja yövalvomisia ja rattaiden ostamista. Ja 200 000 tonnia rahaa saat varata seuraavalle 20 vuodelle parin lapsen kasvattamiseen aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Ei näinkään, oikeastaan hyvä, että vastailen koska asiat selkenee tässä kun kirjoitan.

Sanoit ” Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. ” Minä mietin eroa vähintään vuoden mutta kesti kunnes uskalsin sanoa sen ääneen. Mies kun suuttui huusi aina no erotaan sitten mutta kun oikeasti sanoin, että meidän on parempi erota hän järkyttyi.

Mutta hän taisi toipua nopeasti tai käsittelee eron pieninä palasina uuden naisystävän ohella ja minä taas olen aina ollut kiinnostunut siitä miksi ihmiset toimivat kuin toimivat ja haluan ymmärtää miten meille kävi. Olen varma, että ero oli oikea ratkaisu mutta miksi on vähän auki vielä. Se parisuhdeterapia meiltä puuttui koska en luota ulkopuoliseen ihmiseen kannustamassa paria puhumaan, menen lukkoon, käyn kaiken keskustelun pääni sisällä, nyt osin palstalla ja osin sitten ex-mieheni kanssa jos hän jotain kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Oikeastiko sinä ajattelet, että puolet Maapallon ihmisistä on jotain zombeja, joilta puuttuu ajatukset ja tunteet kokonaan?

Siltä vaikuttaa, koska niin usein miehet on ne, jotka siirtyy uuteen suhteeseen heti... Erotti sitten ero tai kuolema.

Paljon useammin mies kuin nainen ottaa eron niin raskaasti, että syrjäytyy, alkoholisoituu tai jopa päättää elämänsä.

Eroista suurin osa tulee naisen aloitteesta, ja naiset selviytyvät erosta keskimäärin miestä paremmin.

Nämä ilmiöt liittynevät juuri siihen, että miehille ei perinteisesti ole oikein sallittu tunteiden näyttämistä ja julkista käsittelyä, joten niistä tunteista tulee sitten ylivoimaisen raskaita. Miehet eivät suinkaan ole mitään zombeja, vaikka viktoriaanisen ajan yhteiskunta on sellaista heiltä vaatinutkin. Onneksi ne ajat alkavat olla ohi muualla paitsi teidän palstajunttien ajatuksissa. Huomaathan, että näillä streotypioita toistavilla viesteillä nimen omaan kontribuoit noiden itse huonoina pitämiesi mallien säilymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.

Oikeastiko sinä ajattelet, että puolet Maapallon ihmisistä on jotain zombeja, joilta puuttuu ajatukset ja tunteet kokonaan?

Siltä vaikuttaa, koska niin usein miehet on ne, jotka siirtyy uuteen suhteeseen heti... Erotti sitten ero tai kuolema.

Paljon useammin mies kuin nainen ottaa eron niin raskaasti, että syrjäytyy, alkoholisoituu tai jopa päättää elämänsä.

Eroista suurin osa tulee naisen aloitteesta, ja naiset selviytyvät erosta keskimäärin miestä paremmin.

Nämä ilmiöt liittynevät juuri siihen, että miehille ei perinteisesti ole oikein sallittu tunteiden näyttämistä ja julkista käsittelyä, joten niistä tunteista tulee sitten ylivoimaisen raskaita. Miehet eivät suinkaan ole mitään zombeja, vaikka viktoriaanisen ajan yhteiskunta on sellaista heiltä vaatinutkin. Onneksi ne ajat alkavat olla ohi muualla paitsi teidän palstajunttien ajatuksissa. Huomaathan, että näillä streotypioita toistavilla viesteillä nimen omaan kontribuoit noiden itse huonoina pitämiesi mallien säilymiseen.

Eli vahvistit itsekin sen, että miesten kyky käsitellä vaikeita erotunteita on vajavainen. Joko menetetään elämänhallinta ja syrjäydytään, tai tarraudutaan uuteen suhteeseen. Siinä on miehillä itsellään kasvun paikka, turha syyttää ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Sinulla oli elämässä ilo hukassa, vieläkin väsy. Entä miehelläsi, oliko hänelläkin ilo hukassa vai heijastuiko sinun omat sisäiset ongelmat parisuhteeseen? Ehkä hän ei ollut ihmisenä niin hukassa itsensä kanssa kuin sinä ehkä olit? Hän olisi halunnut jäädä odottamaan, että löydät itsesi, sinä halusit erota kun luulit ongelmien johtuvan parisuhteesta? Ehkä tuollaisesta syystä miehen helpompi käsitellä ero ja jatkaa elämää, itsensä kanssa sovussa ja valmiina uuteen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Sinulla oli elämässä ilo hukassa, vieläkin väsy. Entä miehelläsi, oliko hänelläkin ilo hukassa vai heijastuiko sinun omat sisäiset ongelmat parisuhteeseen? Ehkä hän ei ollut ihmisenä niin hukassa itsensä kanssa kuin sinä ehkä olit? Hän olisi halunnut jäädä odottamaan, että löydät itsesi, sinä halusit erota kun luulit ongelmien johtuvan parisuhteesta? Ehkä tuollaisesta syystä miehen helpompi käsitellä ero ja jatkaa elämää, itsensä kanssa sovussa ja valmiina uuteen parisuhteeseen.

Ei kukaan tosissaan suhteessa ollut niin nopeasti ole valmis uuteen, ei vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Sinulla oli elämässä ilo hukassa, vieläkin väsy. Entä miehelläsi, oliko hänelläkin ilo hukassa vai heijastuiko sinun omat sisäiset ongelmat parisuhteeseen? Ehkä hän ei ollut ihmisenä niin hukassa itsensä kanssa kuin sinä ehkä olit? Hän olisi halunnut jäädä odottamaan, että löydät itsesi, sinä halusit erota kun luulit ongelmien johtuvan parisuhteesta? Ehkä tuollaisesta syystä miehen helpompi käsitellä ero ja jatkaa elämää, itsensä kanssa sovussa ja valmiina uuteen parisuhteeseen.

Ei kukaan tosissaan suhteessa ollut niin nopeasti ole valmis uuteen, ei vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa.

Onko jossain määritetty virallisen suruajan pituus kun eroaa? Vai voiko tuon käsitellä tavallaan? Jos itsellä olo, että haluaa seurustella eikö saisi ex vaimon/miehen tunteiden takia? Voihan olla, että seurustelu  jää laastarisuhteeksi joka näivettyy parin vuoden sisällä, mutta onko tuokaan vaarallista?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että näitä asioita muutkin ihmiset miettivät erotilanteessa. Ei ex-mieheni pitäisi tehdä enää mitään minuun nähden mutta oudoltahan se tuntuu, että hänellä on uusi nainen minun entisessä kodissani, minkä minä olen sisustanut yms. Ja mietin löydänköhön itse uutta miestä koskaan ja ihmettelen miten mieheni löysi uuden niin nopeasti ja joko hän unohti minut kokonaan. Eikö nämä ole ihan normaaleja itsekeskeisiä ajatuksia mitä nyt erotilanteessa tulee pohdittua?

Ei mies halunnut erota eli kai hän minua rakasti mutta samalla sanoi ettei kestä meidän riitelyä enää kun mikään ei ole hyvin vaan kaikesta tuli aina riitaa ja loukkaantumisia. Ehkä poikkeusolot kiristivät pinnaa, ehkä meidän avioliitto tuli vain tiensä päähän.

Mietin miten tästä jatkaa ja voiko olla onnellinen ihan aidosti, että erossa toimen pääsee jaloilleen muutamassa viikossa, uusi parisuhde ja ei mitään erotuskaa, ikävää, pettymystä. Ei kai sitten.

Sisustuksesta tuskin kannattaa huolehtia, yhdellekään naiselle ei kelpaa jonkun toisen sisustus, ei se sitä kauaa halua katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen. 

Ei näinkään, oikeastaan hyvä, että vastailen koska asiat selkenee tässä kun kirjoitan.

Sanoit ” Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. ” Minä mietin eroa vähintään vuoden mutta kesti kunnes uskalsin sanoa sen ääneen. Mies kun suuttui huusi aina no erotaan sitten mutta kun oikeasti sanoin, että meidän on parempi erota hän järkyttyi.

Mutta hän taisi toipua nopeasti tai käsittelee eron pieninä palasina uuden naisystävän ohella ja minä taas olen aina ollut kiinnostunut siitä miksi ihmiset toimivat kuin toimivat ja haluan ymmärtää miten meille kävi. Olen varma, että ero oli oikea ratkaisu mutta miksi on vähän auki vielä. Se parisuhdeterapia meiltä puuttui koska en luota ulkopuoliseen ihmiseen kannustamassa paria puhumaan, menen lukkoon, käyn kaiken keskustelun pääni sisällä, nyt osin palstalla ja osin sitten ex-mieheni kanssa jos hän jotain kysyy.

Mene nyt hyvä ihminen terapiaan käsittelemään asia. Ei ex miehellä ole mitään velvollisuutta keskustella sinun kanssasi erosta, parempi kun käsittelette asiat ihan omia teitänne. Teillä on varmasti ihan erilaiset totuudet eron syistä, ja hyvä niin, pitää vain miettiä se oma osuus asiasta, mitä voin oppia, mitä viedä seuraavaan suhteeseen ja mistä yrottää opetella pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Sinulla oli elämässä ilo hukassa, vieläkin väsy. Entä miehelläsi, oliko hänelläkin ilo hukassa vai heijastuiko sinun omat sisäiset ongelmat parisuhteeseen? Ehkä hän ei ollut ihmisenä niin hukassa itsensä kanssa kuin sinä ehkä olit? Hän olisi halunnut jäädä odottamaan, että löydät itsesi, sinä halusit erota kun luulit ongelmien johtuvan parisuhteesta? Ehkä tuollaisesta syystä miehen helpompi käsitellä ero ja jatkaa elämää, itsensä kanssa sovussa ja valmiina uuteen parisuhteeseen.

Ei kukaan tosissaan suhteessa ollut niin nopeasti ole valmis uuteen, ei vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa.

Onko jossain määritetty virallisen suruajan pituus kun eroaa? Vai voiko tuon käsitellä tavallaan? Jos itsellä olo, että haluaa seurustella eikö saisi ex vaimon/miehen tunteiden takia? Voihan olla, että seurustelu  jää laastarisuhteeksi joka näivettyy parin vuoden sisällä, mutta onko tuokaan vaarallista?

Tietenkin saa, kukaan ei kiellä. Eikä kukaan velvoita suojelemaan jättäjän tunteita. Mutta se, että haluaa ryhtyä uuteen suhteeseen nopeasti, kertoo tunne-elämän kypsymättömyydestä ja siitä, ettei ole toista koskaan aidosti rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei muuta asumaan samantien uuden tapailukumppanin luokse asumaan. Jos uusi nainen asui miehen luona jo parin kuukauden päästä, niin tottakai miehellä oli ollut jänen kanssaan sivusuhde jo pitkään. Luultavasti sivusuhteen takia teidän avioliittonne oli niin huono loppuaikoina. Tietenkään mies ei kysyttäessä tunnusta, että hänellä oli ollut toinen nainen. Päivänselvä ja klassinenkin tapaus.

Olen vähän samoilla linjoilla, ja sitä ap:kin tässä varmaan pohtii.

Oma liitto loppui tuskallisesti usean vuoden ajanjaksolla. Olin yksinäinen ja ex etäinen ja kireä.

Kun halusin erota, hän veti pultit. Sain raahata hänet kuvaannollisesti potkivana läpi eroprosessin. Kesällä sain hänet tekemään osituksen ja muuttamaan pois. Hän vielä viimeiseen asti lähetti viestejä, ja tunsin syyllisyyttä ja surua.

Kahden viikon kuluttua näin hänet kaupungilla jonkun naisen kanssa hyvin läheisissä tunnelmissa, hän näytti niin iloiselta ja tyytyväiseltä, etten varmaan kymmeneen vuoteen ollut nähnyt häntä sellaisena.

Kyllä se kirpaisi. Oliko minut niin helppo unohtaa? Oliko hänellä jo kauankin ollut sivusuhde?

Mutta ehkä eniten siinä tuntui suru siitä, kun tajusin, ettei me kumpikaan oltu enää oltu niin onnellisia yhdessä enää... niin pitkään aikaan, että olin unohtanut, millainen hän oli silloin.

Joten kai minun oli pakko myöntää, etten minäkään ollut ollut enää hänelle oikea, ei me kumpikaan toisillemme.

No, se suhde ja pari seuraavaakin loppui lyhyeen, mutta nykyään hänellä on kumppani jonka kanssa vaikuttaa seesteiseltä.