Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Minun ex meni Tinderiin elokuun alussa kun olimme vielä suhteessa. Uusi eukko löytyikin nopeasti (jälkeenpäin on selvinnyt).

Olihan meidän suhteessa loppuaikoina karikkoista mutta olisin odottanut sen verran suoraselkäisyyttä että jos Tinder/ uudet naiset houkutti niin olisi sitten pistänyt poikki ja touhuillut vasta sitten.

No, eikö se niin ole että mies lähtee suhteesta vasta kun uusi eukko on jo katsottuna ja hyvin koeajettuna!?

Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? Vai pitikö vaan päästä haukkumaan exääsi ja siinä sivussa kaikki muutkin miehet?

AP:han itse heivasi ukkonsa pihalle ja nyt vinkuu kun tällä on uusi nainen.

Jätä se sika

Sellaisia ne on. Otat eron. Mies pitää 6 viikon uhriutumisen ja 2kk päästä asuu avoliitossa, 5kk päästä on kihloissa ja heti naimisiin kun avioero on selvä. Olen tullut siihen tulokseen, että miehillä ei ole vain minkäänlaista tunne-elämää. Ikinä en enää sellaiseen haksahda. Ja turha tulla nillittämään, että niin yhden kokemuksella. Ei ,kyllä minulla niitä kokemuksia on ihan kymmeniä ellei satoja kun tässä vuosien aikana olen miesten kanssa jutellut. Aivan yhtä tyhjää sydän ja pää täynnä kaikilla. Pillu vain mielessä.

Tietysti noinhan miehet aina tekee, niillä kun se mittari on muualla kuin yläpäässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ottaa eron, niin siinä hieman itsetuntoon kolahtaa, että kelpaanko minä vielä. Se on jäytävä tunne, jonka varmasti moni tunnistaa. Yleensä päättyneessä suhteessa seksikin on heikentynyt.

Mies ratkaisee usein asiat toimimalla. Uuden kanssa itsetunto palautuu ja seksikin paranee. Ei siinä mitään itseään tarvitse etsiä, kun ei se ole hukkkaankaan mennyt.

-Mies

Niin mutta sinäkään et muuta kuin käytät tätä uutta naisreppanaa egosi pönkitykseen ja reikänä. Miksi kukaan haluaisi olla jokin reikä toiselle tai egobuusti? Koita nyt sinäkin hyvä mies hoitaa päätäsi jollain muulla kuin toisen ihmisen elämän tuhlaamisella ja valehtelulla!

Kun lukee tämänkin palstan kommentteja niin eipä ole ihme miksi Suomessa niin paljon kaikenmaailman uusperhehelvettejä, eroja jne.

Suhteesta toiseen hypitään mahdollisimman pian. Ja suurimpana kärsijänä yleensä siinä pyörässä pyörivät lapset kun isin ja äidin nyxiä tulee ja menee..

Ei ksi täällä kukaan kyseenalaistamut sitä etteikö mies löytäisi itselleen uutta naists, vaan sitä miten nopeasti hän sen teki. Luulisi, että välissä olisi kuukausien erosuru ja sen jälkeen parin vuoden sinkkukausi tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei ksi täällä kukaan kyseenalaistamut sitä etteikö mies löytäisi itselleen uutta naists, vaan sitä miten nopeasti hän sen teki. Luulisi, että välissä olisi kuukausien erosuru ja sen jälkeen parin vuoden sinkkukausi tms.

Kuka luulee näin? Ei eroamiseen kuulu mikään jäykkä kaava, jonka jokaisen tulisi käydä läpi. Ihmeellistä ylidramatisointia. Joskus ero on hyvin selkeä ja molemmille hyvä ratkaisu, ja sitä eroamisprosessia ollaan tehty jo parisuhteen aikana, eikä se lopulta ole mikään saippuadraamahurrikaani.

Ja lapset taas pelinappuloina, olen varma et niillä oli suhde jo silloinkun olitte yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Jos minun vaimoni jättää minut, niin hommaan uuden kumppanin, ja häntä paljon nuoremman. Tämä on ihan selvä asia. 

Käydään sitten yhdessä kaikissa paikoissa. Lenkillä, marjassa sienessä jne. Yhdessä nuorikon kanssa laitetaan kotia ja käydään ulkomaanlomilla.

Mies 

Oletkin ajatellut jo kaikki valmiiksi. Mitä oikein odotat? 😕

Outoa minusta tuossa on ainoastaan, että lapsille jo esitteli. Oma isäni kun toimi hyvin eri tavalla, vuosien varrella kysyi muutaman kerran haittaisiko jos hän esittelisi meille jonkun naisen. Ei tietenkään, kiva jos on jonkun itselleen löytänyt. No ei sitten koskaan esitellyt meille ketään näistä naisista, oli varmaan niin perhekeskeinen ollut itse että halusi elää siinä ydinperheessä mitä oli jäljellä eikä tuoda edes näytille muita....

Oma kokemus: kun itse jätin mieheni vuosien aviokriisin päätteeksi, sekosi mies täysin vaikka luulin hänenkin tunteidensa kuolleen. Parin kuukauden sisällä loppui kuitenkin sekoilu, en edes mene yksityiskohtiin mutta elämämme hulluinta aikaa. Olin itse niin pirun kyllästynyt mieheen, etten voinut kuvitella kenenkään tässä maailmassa kiinnostuvan siitä. Ihme kyllä ihan asiallisia naisia oli sen kimpussa heti kun teki nettiin jonkin ilmoituksen, vaikkei ole yhtään rikaskaan. Yhden kanssa mies alkoi tapailla pian eron jälkeen, yritin itsekin käydä treffeillä, mutta tuntui väkinäiseltä etsiä. Ainakin saimme asioita järjestettyä eron aikana. Kerran toisen kanssa seurusteleva mies mankui sitten itsensä yöksi juttelemaan ja hups, olimme taas yhdessä. Päätti kyllä tapailunsa heti seuraavana aamuna, nainen oli ilmeisen takertuvat siitä viestitulvasta päätellen minkä yksinään sai aikaiseksi. Aikuisena ihmisenä olisi tietenkin miehenkin pitänyt ymmärtää, ettei ole vielä päässyt yli entisestä, mutta yritti mennä eteenpäin. Ja aikuisena ihmisenä olisi naistenkin kannattanut vältellä vasta jätettyä miestä eikä nähdä tässä lohdutusta vailla olevaa aviomiesainesta. Oli miten oli, tulipa ainakin vähän vaihtelua tähän elämään.

Kiitos kommenteista. Avaan mitä tunteita käyn tänään läpi vaikka ei tämä teksti miellytä kaikkia, pahoittelen rehellisyyttäni. Mutta hei, onneksi ex-mieheni pääsi minusta vihdoinkin eroon ;)

Tavaroitani on vielä entisessä kodissa ja täytyy sopia ex-miehen kanssa joku viikonloppu, että voin hakea ne mitä vielä tarvitsen ja viedä loput kierrätykseen. Toisaalta uudella naisystävällä taitaa palaa kädet innosta sisustaa asunto miehen näköiseksi niin voisin myös antaa heille vapaat kädet hävittää ja kierrättää mitä en kaipaa, ja säästää omat voimani kierrätykseltä. Siinä on kuitenkin taustalla naisystävällä into hävittää minun käden jälkeni ja lyödä oma leimansa asuntoon niin miksipä en hyötyisi näistä reviirijutuista. Väsyttää niin paljon muutenkin. Tiedoksi, että naisella on oma asuntonsa mutta enemmän he viettävät aikaa ex-mieheni kotona, tilaa on kuulemma enemmän. Ja he tapasivat ihan Tinderissä siinä vaiheessa kun me lasten kanssa asuimme muualla, ex-miehelläni ei ollut sivusuhdetta. Kyllä me mokattiin meidän avioliitto ihan itse, ei tarvittu siihen ulkopuolista apua.

Minä olen kateellinen ja huolestunut omasta ”markkina-arvostani” ja siitä, että ex-mieheni löysi uuden naisen niin nopeasti ja hänen elämänsä tuntuu järjestyvän hyvin - mutta hän on myös ansainnut onnensa, en ajattele, että minulla pitäisi olla ensin joku. Kun en minä ole mitenkään paha tai paska ihminen eikä ex-miehenikään, meidän rakkaus vain loppui tai katosi ja samalla katosi ilo. Minusta olin rohkea sanomaan sen vihdoin ääneen, että minä en ole enää se sama iloinen ja onnellinen nainen, johon hän rakastui, ja jonka kansa eli. Eikä hän se mies, johon rakastuin ja elin. Minä en tainnut uskoa, että me yhdessä pystyisimme enää tunteita herättämään toisissamme. Onko se syy erota? Minulle oli, jos katoaa ilo niin katoaa kaikki. En minä nytkään mitenkään juhli, mutta ehkä se tästä, päivä päivältä.

Ja nyt minun täytyisi miettiä miten minä sanon ex-miehelle, että on parempi ottaa toisemme pois facesta, tulee vain paha mieli tai se ei ole hyvä idea tai jotain, ei ole mitään riitaa mutta en vaan jaksa toisten onnea. Olen kateellinen itsekkään pikkutytön tasolla kun toinen vei lelun millä en halunnut leikkiä. Mutta ei ex-mieheni ole koskaan ollut mikään lelu, en tarkoita sitä, ihmiset eivät ole leluja. Joku ymmärsi, että käsittelen vain hyviä ja huonoja tunteitani tässä eron sekamelskassa, koitan oppia, ymmärtää, kasvaa ihmisenä. Että voisin vilpittömästi onnitella ex-miestäni kun he kohta kuitenkin muuttavat yhteen, Ap

Vierailija kirjoitti:

Tää oli kiinnostava ketju. AP, yllätyin siitä, kuinka paljon ihmettelyjä sait osaksesi. Näyttää siltä, että osa kommentoijista ei ymmärrä, että tunteiden kanssa pitää tehdä töitä ja että ne eivät aina tottele "loogisuutta". Ja pohtia saa, todellakin. Eli ymmärrän täysin kirjoittamasi, ja kiva, että uskalsit kirjoittaa tänne. Asioiden läpi käyminen ja niistä keskusteleminen varmasti auttaa omalla elämänpolulla eteenpäin. Tsemppiä ja hyvää syksyn jatkoa! 

Tästä viestistä piti vielä erikseen kiittää, minäkin hämmästyin ihmettelyjä, että mitä nillitän kun itse jätin. Ihan eroa nillitin ja siihen liittyvää surua. Tunteita tulee ja menee, tiedän solutasolla, että tein oikein meitä kohtaan, päästin kituvan suhteen päiviltä ennen kuin kituutamme taas pari vuotta eteenpäin, ja tuhlaamme aikaa toisiimme. Se vaan tekee pirun kipeää, epäonnistuminen. Ja se, että ehkä kukaan ei enää koskaan rakasta minua. Lapset kuitenkin, heitä emme mokanneet.

Mietin sitä, että onko muka parempi kituuttaa huonommassakin suhteessa kuin selkeästi erota? Ja jos se huono suhde on huono vain siinä mielessä, että puolisot ovat kyllästyneet toisiinsa vuosien kuluessa. Kuitenkin ero antaa mahdollisuuden uuteen, ex-miehenikin löysi nopeasti uuden. Ja paremman, sanoi joku. Jos minä en löydä niin sitten en löydä. Joku ymmärsi myös etten tähän hetkeen ketään haluakaan, ei jaksa ihmisiä viihteenä. Eikä se ole minulle niin tärkeää, en tarvitse erosta toipumiseen mukavaa kaveria, jonka kanssa jakaa arki vaan selkeyttä millaista elämää haluan ja millaista elämää elän nyt vaikka vuosi eteenpäin. Tiedän riittävän hyvin kuka minä olen, en ole itseäni hukannut vaan haluan ilon takaisin. En ole masentunut, ainoastaan se, että rivarissa on autolle vain kylmä ulkokatos ja auton lasit pitää taas kohta kraapia niin masentaa. Tai enemmänkin vituttaa. Muuten kuuluu hyvää, kiitos.

Minulle tuli selkeämpi olo kun kirjoitin mitä kirjoitin ja luin kommentteja. Samoin sinulle joka toivotit tsemppiä niin samoin hyvää syksyä.

Jos joku muistaa kuinka oli huono fiilis erotessa niin toivottavasti olet päässyt paremmalle fiilikselle.

Laastari parantaa aina eron haavat,mies pääsee sinusta yli näin kun hommasi nopeesti uuden naisen..voi olla että kestää voi olla että ei kestä..toiset meistä on parisuhde ihmisiä ja toiset läheisriippuvaisia,toiset yksinäisiä susia..kukin tavallaan käsittelee eroa..

Ap miksi olet niin varma, ettei mies ollut tapaillut sitä naista jo suhteenne aikana? Kuka oikeasti muuten asuisi jo 2 kk erosta uuden kanssa? Mieti nyt vähän... Olisi mahdollista, että onnistuisi pääsemään treffeille 2 kk eron jälkeen ja olisi jopa käynyt saman kanssa treffeillä useammin, jos on oikein haluttu mies. Mutta 2 kk eron jälkeen nollasta aloitettuna, jolloin vasta aletaan väsätä profiilia tinderiin, kukaan ei muuta asumaan jonkun uuden tuttavuuden kanssa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä provo vai onko joku todella tuota mieltä? Ihan oikeasti en käsitä aloittajan mielipidettä. Siis en ymmärrä oikeastaan yhtään mitään aloittajan kommentista.

Totta kai sitä haluaa uuden suhteen, jos akka lähtee litomaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni asetelma on päivänselvä. Sinä lähdit ja jätit suhteen. Mies oli älykäs ja hommasi uuden naisen. Hienoa! Ex-miehesi ei vaikuta olevan mikään luuseri, vaan toimen mies. Arvostan.

t. m50+

Mä ymmärrän kyllä. Varmaan aika monen naisen mielestä "hyvä mies" käsittelee eron tunnetasolla ja vasta sitten siirtyy uuteen suhteeseen. Ihan riippumatta siitä, onko ollut jättäjå vai jätetty.

Itse ainakin oon myös päättänyt orastavan suhteen, jos miehen erosta on ollut lyhyt aika tai ei muuten ole sitä tunnetasolla käynyt läpi.

Eli ap:n ex vaikuttaa oudolta eikä millään tapaa ihailtavalta.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä asia kuuluu sinulle?

No.aapeelle kyllä vaan sinulle ei. Tyhmiä kyselet.

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi olet niin varma, ettei mies ollut tapaillut sitä naista jo suhteenne aikana? Kuka oikeasti muuten asuisi jo 2 kk erosta uuden kanssa? Mieti nyt vähän... Olisi mahdollista, että onnistuisi pääsemään treffeille 2 kk eron jälkeen ja olisi jopa käynyt saman kanssa treffeillä useammin, jos on oikein haluttu mies. Mutta 2 kk eron jälkeen nollasta aloitettuna, jolloin vasta aletaan väsätä profiilia tinderiin, kukaan ei muuta asumaan jonkun uuden tuttavuuden kanssa yhteen.

Huoh.

AP:han on sanonut, että he eivät asu yhdessä. Molemmilla oma asunto, mutta nainen viettää aikaa usein miehen luona, ja siksi on tavannut lapsiakin.

Tämä on ihan käsittämätön palsta, kun miehestä pitää jotenkin leipoa pahantekijä ja syyllinen tilanteeseen, vaikka edes aloittaja itse ei sano mitään siihen viittaavaa. :D

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että ensin jätetään ja sitten ulistaan kun jätetty jatkaakin elämäänsä ja löytää uusia ihmisiä ja uuden rakkaan. Mikä hlvetti siinä on? Kuinka itsekäs joku oikein voi olla? Keskity omaan elämääsi, itse lähdit.

Ulistaan? Mistä ihmeestä nämä käsitykset tulee, että ihmettely on ulinaa tai yritystä kieltää toisen itsenäiset valinnat? Ei ole. Ihmettely on ihmettelyä. Se miettimistä, miksi joku toimii kuten toimii.

Ja muuten., jos mä eroaisin miehestäni ja tämä löytäisi heti uuden, se vahvistaisi vain sitä käsitystä, että kannatti erota. Se vahvistaisi mulle sen, ettei mitään rakkautta koskaan ollut.

Ex-mieheni ja hänen naisystävänsä viettävät enemmän aikaa meidän entisessä kodissa koska siellä on tilaa paremmin. Nainen ei ole tietääkseni kirjoilla asunnossa vaan hänellä on oma asunto mutta he ovat viikonloput ex-miehelläni ja usein arki-iltojakin. Olen kysynyt tätä ex-mieheltäni selvyyden ja lasten vuoksi.

En pidä ex-miestäni outona koska hän naamasta päätellen voi selvästi paremmin nyt syksyllä kun uusi ihastus/rakkaus roihuaa verrattuna millainen kevät ja kesä meillä oli. Lapsilla on hyvä olla minun kanssani ja isänsä kanssa, se riittää minulle.

Ja mieheni on raivorehellinen, siis ex-mieheni. Hän tapasi tämän naisen alkusyksystä ja ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä. Nainen on tullut kuvioihin vasta kun minä olen muuttanut pois ja eropaperit ovat olleet vetämässä. Näin minulle on sanottu eikä minulla ole mitään syytä uskoa toisin. Jos asia olisi toisin niin se ei olisi vaikuttanut meidän tai oikeastaan minun eropäätökseen. Meidän suhde oli huonolla tolalla parisen vuotta, Ap