Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde

Lapset asuvat minun luonani ja halutessaan voivat olla viikonloppuja isänsä luona tai arkipäiviä viikonlopun molemmin puolin. Ovat jo teinejä ja eivät mitenkään mustasukkaisia isästään, siis uudelle naiselle, kohteliaita, reippaita ja älykkäitä poikia. Naisella on oma kotinsa mutta viihtyvät hyvin yhdessä ex-mieheni kanssa, poikien puheiden mukaan, ja vähäisten puheiden mukaan. En utele pojilta millainen se nainen on, kuulemma mukava. Ap

Kuulostaa tosiaan siltä, että päätit todellisen perhehelvetin.

Vierailija kirjoitti:

Siis SINÄ halusit eron ja nyt itket, kun toisella onkin oma elämänsä? Ymmärsinkö oikein.? Aikamoista.

Tätä minäkin ihmettelin. Mutta ilmeisesti aloittaja ihan todella tätä tarkoittaa. Onko hän joku teini? Ei kai, kun lapsistakin puhuu. Mutta käyttäytyy kuin keskenkasvuinen. Aloitus on niin älytön, että pidän sitä kyllä provona. Ei kukaan aikuinen voi olla noin vieraantunut reaalimaailmasta. Vai luuleeko hän todellakin, että miehet on luotu hänen palvelijoikseen? En kyllä tajua...

Jos nainen ottaa eron, niin siinä hieman itsetuntoon kolahtaa, että kelpaanko minä vielä. Se on jäytävä tunne, jonka varmasti moni tunnistaa. Yleensä päättyneessä suhteessa seksikin on heikentynyt.

Mies ratkaisee usein asiat toimimalla. Uuden kanssa itsetunto palautuu ja seksikin paranee. Ei siinä mitään itseään tarvitse etsiä, kun ei se ole hukkkaankaan mennyt.

-Mies

Tässäkin ap lienee toteuttanut vain sen mitä mies oikeasti halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä provo vai onko joku todella tuota mieltä? Ihan oikeasti en käsitä aloittajan mielipidettä. Siis en ymmärrä oikeastaan yhtään mitään aloittajan kommentista.

Totta kai sitä haluaa uuden suhteen, jos akka lähtee litomaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni asetelma on päivänselvä. Sinä lähdit ja jätit suhteen. Mies oli älykäs ja hommasi uuden naisen. Hienoa! Ex-miehesi ei vaikuta olevan mikään luuseri, vaan toimen mies. Arvostan.

t. m50+

Niin, etkö sinä kestä omia ajatuksiasi eli sitä ns. yksinäisyyttä, aina on pakko olla joku?

Minusta jos on oltu lähes 20 vuotta naimisissa niin voisi olla hyvä siivota komerot että on tilaa toiselle ihmiselle. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, siellä on komeroissa vielä minun vaatteitani. Ei kai se tee kenestäkään luuseria.

Mutta jos hyvä tyyppi osuu kohdalle niin sitten on toimittava. Halusin vain kuulla onko kukaan jättänyt ja sitten pohtinut mitä tuli tehtyä. En minä kadu mitään tai halua ex-miestäni takaisin mutta haluaisin ymmärtää tilanteen missä olen. Lähinnä miten mieheni oli niin helppo mennä uuteen suhteeseen. Itsestä tuntuu ettei se ole niin helppoa minulle, luottaa ja rakastaa vielä joskus. Saa nähdä, Ap

Jotkut ei vaan osaa olla yksin, yleensä miehet. Eksä otti heti uuden meidän avioeron jälkeen. No, tämäkin nainen lähti joku aika sitten. Ja ex ei löytänytkään heti uutta. Nyt sitten on ihan palasina ja itkee minulle kohtaloaan. Voi voi. Minä olen edelleen sinkku, en kaipaa ketään nurkkiini pyörimään. Seuraa kyllä löytyisi milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ottaa eron, niin siinä hieman itsetuntoon kolahtaa, että kelpaanko minä vielä. Se on jäytävä tunne, jonka varmasti moni tunnistaa. Yleensä päättyneessä suhteessa seksikin on heikentynyt.

Mies ratkaisee usein asiat toimimalla. Uuden kanssa itsetunto palautuu ja seksikin paranee. Ei siinä mitään itseään tarvitse etsiä, kun ei se ole hukkkaankaan mennyt.

-Mies

Kiitos kommentistasi, avasi miesnäkökulmaa. Noin se varmaan on ja minulle hyvä ymmärtää, koska en kehtaa ex-mieheltänikään kysyä, Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ap lienee toteuttanut vain sen mitä mies oikeasti halunnut.

Kenties. On aina viisaampaa antaa naisen päättää suhde. Pääsee helpommalla ja kaikki portit ovat auki loppuun asti.

Lähdin avioliitosta, kun ihastuin toiseen mieheen. Ei mikään noin vain ihastus, vaan pari vuotta olin kaukaa ihastellut. Ex ilmoitti ettei aio jäädä yksin, ja kaksi viikkoa siitä kun muutin pois exän luota niin hällä oli jo uusi suhde netistä etsittynä. Vuosia jo aikaa ja edelleen ex on tämän naisen kanssa. Minulla on edelleen oma rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ottaa eron, niin siinä hieman itsetuntoon kolahtaa, että kelpaanko minä vielä. Se on jäytävä tunne, jonka varmasti moni tunnistaa. Yleensä päättyneessä suhteessa seksikin on heikentynyt.

Mies ratkaisee usein asiat toimimalla. Uuden kanssa itsetunto palautuu ja seksikin paranee. Ei siinä mitään itseään tarvitse etsiä, kun ei se ole hukkkaankaan mennyt.

-Mies

Kiitos kommentistasi, avasi miesnäkökulmaa. Noin se varmaan on ja minulle hyvä ymmärtää, koska en kehtaa ex-mieheltänikään kysyä, Ap

Näin se on. Muistan itse, kuinka itsetuntoani hiveli aikanaan päästessäni ensimmäistä kertaa uuden naisen selkään eroni jälkeen 😊

Tuntuu että sinulla on eron käsittely kesken. Kyllä se siitä. Miehen elämä ei kuulu enää sinulle millään lailla jos ei ole kyse vaikka lasten koulusta tai aikataulun sopimisesta miten nuoret tulevat ja menevät. Ala suhtautua mieheen kuin lastesi opettajaan. Miehen parisuhde ei sekään kuulu sinulle lainkaan jos uusi nainen on lapsillesi asiallinen.

Ensimmäisessä viestissä nainen asuu aapeen eksän luona, myöhemmin hänellä yhtäkkiä onkin oma asunto. Edelleenkään en usko tätä juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä provo vai onko joku todella tuota mieltä? Ihan oikeasti en käsitä aloittajan mielipidettä. Siis en ymmärrä oikeastaan yhtään mitään aloittajan kommentista.

Totta kai sitä haluaa uuden suhteen, jos akka lähtee litomaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni asetelma on päivänselvä. Sinä lähdit ja jätit suhteen. Mies oli älykäs ja hommasi uuden naisen. Hienoa! Ex-miehesi ei vaikuta olevan mikään luuseri, vaan toimen mies. Arvostan.

t. m50+

Niin, etkö sinä kestä omia ajatuksiasi eli sitä ns. yksinäisyyttä, aina on pakko olla joku?

Minusta jos on oltu lähes 20 vuotta naimisissa niin voisi olla hyvä siivota komerot että on tilaa toiselle ihmiselle. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, siellä on komeroissa vielä minun vaatteitani. Ei kai se tee kenestäkään luuseria.

Mutta jos hyvä tyyppi osuu kohdalle niin sitten on toimittava. Halusin vain kuulla onko kukaan jättänyt ja sitten pohtinut mitä tuli tehtyä. En minä kadu mitään tai halua ex-miestäni takaisin mutta haluaisin ymmärtää tilanteen missä olen. Lähinnä miten mieheni oli niin helppo mennä uuteen suhteeseen. Itsestä tuntuu ettei se ole niin helppoa minulle, luottaa ja rakastaa vielä joskus. Saa nähdä, Ap

Ei ole pakko olla aina joku. Mutta jos voi olla kaksin, niin miksi olla yksin?

"...hyvä tyyppi osuu kohdalle niin sitten on toimittava." Totta kai. Eikö miehesi sitten tehnyt niin?

"...luottaa ja rakastaa.." Etkö sitten luottanut häneen? Ymmärsin, että sinä jätit suhteen ja miehesi EI jättänyt. Ongelma on nyt se, että miehesi ei toiminut niin kuin sinä oletit. Mies toimi oman päänsä mukaisesti. Mitä hemmettiä luulit hänen tekevän? Soittelevan sinulle ja kysyvän ohjeita, että hyväksytkö Lissun vai onko Maija sinusta parempi? Niinkö? Etkö ymmärrä, että miehesi hommasi ITSELLEEN sen uuden suhteen, ei sinulle. Asia on niin, että sinä et itsekkyydessäsi tajua yhtään mitään! Miehesi on itsenäinen ihminen, eikä sinun palvelijasi.

Hei ap, minusta sinun tunteet ovat ihan luonnollisia, riippumatta siitä, kuka oli aloitteentekijä eroamisessa.

Se on osa surutyötä ainakin minun muistojeni mukaan; sinä suret nyt. Ero aiheuttaa aina surua, vaikka sitä itse olisi halunnutkin.

Ja myös kaipausta, kaihoa. Sehän on prosessi

Olen monet kerrat törmännyt samaan ilmiöön.

Sehän on tosi tavallista; nainen käsittelee eroa ostelemalla uusia vaatteita, vaihtamalla kodin sisustusta ja muuttamalla kampausta sekä aloittaa joogan:)

Sekä miettii, tutkistelee sydäntään.

Siinä vaiheessa mies ottaa muutamat surukaljat baarissa, ostaa veneen ja lähtee baanalle sekä koittaa tehdä vaikutuksen johonkin; hän on nyt taas ' kierroksella'.

Toisilla suru jää kytemään, ja mahdollinen uusi parisuhde ei tuota oikein iloa, kun surua erosta ja tapahtuneista asioista ole ehtinyt käydä läpi. Miehet myös puhuvat vähemmän ja pelaavat enemmän. Toisilla todellakin on vahva motiivi perustaa se uusi suhde ja se saattaakin onnistua. Lopulta, hänen tyytyväisyydestään hyödyt sekä sinä että lapset.

Naisilla tarvitaan kodin lämpöä, usein ystävän helliä sanoja ja se uusi kampaus tai harrastus tai opiskelu. Ja käsittelyä ja lempeä asian hyväksyminen, uusia haaveita ja eteenpäin!

Jos mies jäi sinun sisustamaan kotiin, on ihan luonnollista, että tunnet vähän surua siitäkin.

Olet laittanut siihen jotain omaa, ja nyt luovuit siitä. Se konkretisoituu, kun toinen nyt ' saa' sen, mistä sinä luovuit.

Kuuntele ihan rauhassa nyt sun omia tarpeita , etsi harmoniaa ja mielenrauhaa sekä käy paljon kävelyllä! Raitis ilma antaa energiaa ja ajatukset virtaavat hienosti kävelyillä.

Keksit ehkä jotain uusia tavoitteita:)

Selviät tästä, ota pieniä askelia, luota tuleviin, uusia, ihania asioita tulossa:)

Enkä minä sanoisi tuota ex-mieheni uutta ihmissuhdetta laastariksi, jos joku saisi minut taas nauramaan niin hän olisi mahtava tyyppi eikä laastari. Kai minä suren kaatunutta maitoa ja sehän on minulle ihan oikein, mitäs läksit, kilkelis kokkelis. Mutta jos suhteesta puuttuu ilo ja yhteenkuuluvuus, nauru, hellyys niin kai sitä pärjää yksinkin jos vaihtoehto on kaksin mutta se ei tunnu miltään. Sen verran minä haluan olla rehellinen elämässäni, itselleni ja miehelleni/ex-miehelleni etten hukkaa meidän molempien aikaa vain tottumuksen vuoksi jos muuten suhde on tympeä. Vähän kun kaivaisi tuhkakupista natsoja nikkikseen, Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä provo vai onko joku todella tuota mieltä? Ihan oikeasti en käsitä aloittajan mielipidettä. Siis en ymmärrä oikeastaan yhtään mitään aloittajan kommentista.

Totta kai sitä haluaa uuden suhteen, jos akka lähtee litomaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni asetelma on päivänselvä. Sinä lähdit ja jätit suhteen. Mies oli älykäs ja hommasi uuden naisen. Hienoa! Ex-miehesi ei vaikuta olevan mikään luuseri, vaan toimen mies. Arvostan.

t. m50+

Niin, etkö sinä kestä omia ajatuksiasi eli sitä ns. yksinäisyyttä, aina on pakko olla joku?

Minusta jos on oltu lähes 20 vuotta naimisissa niin voisi olla hyvä siivota komerot että on tilaa toiselle ihmiselle. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, siellä on komeroissa vielä minun vaatteitani. Ei kai se tee kenestäkään luuseria.

Mutta jos hyvä tyyppi osuu kohdalle niin sitten on toimittava. Halusin vain kuulla onko kukaan jättänyt ja sitten pohtinut mitä tuli tehtyä. En minä kadu mitään tai halua ex-miestäni takaisin mutta haluaisin ymmärtää tilanteen missä olen. Lähinnä miten mieheni oli niin helppo mennä uuteen suhteeseen. Itsestä tuntuu ettei se ole niin helppoa minulle, luottaa ja rakastaa vielä joskus. Saa nähdä, Ap

Ei ole pakko olla aina joku. Mutta jos voi olla kaksin, niin miksi olla yksin?

"...hyvä tyyppi osuu kohdalle niin sitten on toimittava." Totta kai. Eikö miehesi sitten tehnyt niin?

"...luottaa ja rakastaa.." Etkö sitten luottanut häneen? Ymmärsin, että sinä jätit suhteen ja miehesi EI jättänyt. Ongelma on nyt se, että miehesi ei toiminut niin kuin sinä oletit. Mies toimi oman päänsä mukaisesti. Mitä hemmettiä luulit hänen tekevän? Soittelevan sinulle ja kysyvän ohjeita, että hyväksytkö Lissun vai onko Maija sinusta parempi? Niinkö? Etkö ymmärrä, että miehesi hommasi ITSELLEEN sen uuden suhteen, ei sinulle. Asia on niin, että sinä et itsekkyydessäsi tajua yhtään mitään! Miehesi on itsenäinen ihminen, eikä sinun palvelijasi.

Miksi raivoat tuntemattomalle ihmiselle? Hänhän vaan kyselee kun haluaa ymmärtää miksi mies toimii kuten toimii. Ihan hyviä vastauksia on saanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, minusta sinun tunteet ovat ihan luonnollisia, riippumatta siitä, kuka oli aloitteentekijä eroamisessa.

Se on osa surutyötä ainakin minun muistojeni mukaan; sinä suret nyt. Ero aiheuttaa aina surua, vaikka sitä itse olisi halunnutkin.

Ja myös kaipausta, kaihoa. Sehän on prosessi

Olen monet kerrat törmännyt samaan ilmiöön.

Sehän on tosi tavallista; nainen käsittelee eroa ostelemalla uusia vaatteita, vaihtamalla kodin sisustusta ja muuttamalla kampausta sekä aloittaa joogan:)

Sekä miettii, tutkistelee sydäntään.

Siinä vaiheessa mies ottaa muutamat surukaljat baarissa, ostaa veneen ja lähtee baanalle sekä koittaa tehdä vaikutuksen johonkin; hän on nyt taas ' kierroksella'.

Toisilla suru jää kytemään, ja mahdollinen uusi parisuhde ei tuota oikein iloa, kun surua erosta ja tapahtuneista asioista ole ehtinyt käydä läpi. Miehet myös puhuvat vähemmän ja pelaavat enemmän. Toisilla todellakin on vahva motiivi perustaa se uusi suhde ja se saattaakin onnistua. Lopulta, hänen tyytyväisyydestään hyödyt sekä sinä että lapset.

Naisilla tarvitaan kodin lämpöä, usein ystävän helliä sanoja ja se uusi kampaus tai harrastus tai opiskelu. Ja käsittelyä ja lempeä asian hyväksyminen, uusia haaveita ja eteenpäin!

Jos mies jäi sinun sisustamaan kotiin, on ihan luonnollista, että tunnet vähän surua siitäkin.

Olet laittanut siihen jotain omaa, ja nyt luovuit siitä. Se konkretisoituu, kun toinen nyt ' saa' sen, mistä sinä luovuit.

Kuuntele ihan rauhassa nyt sun omia tarpeita , etsi harmoniaa ja mielenrauhaa sekä käy paljon kävelyllä! Raitis ilma antaa energiaa ja ajatukset virtaavat hienosti kävelyillä.

Keksit ehkä jotain uusia tavoitteita:)

Selviät tästä, ota pieniä askelia, luota tuleviin, uusia, ihania asioita tulossa:)

Kiitos, kiitos, kiitos!

Toiset on nopeempia, kun toiset. Se on ihan okei 😊. Me naiset eron jälkeen olemme pidempään yksin. Ja keskitymme itseemme ja lapsiimme. Mä asustelin 8-9v eron jälkeen lapsille eläen.

Hitto että osaakin ärsyttää nämä "miehet on sellaisia ja naiset on tällaisia" -jutut. Eiköhän se ole kuulkaas ihan yksilöstä kiinni, miten haluaa elämäänsä elää. Ja myös yksilön oma asia, ei varsinkaan exän.