Hitaasti etenevä parisuhde, vinkkejä?

Mullakin samankaltainen kokemus! Tavattiin harvakseltaan miehen ehdoilla, minä olisin halunnut nähdä enemmän. 3kk jälkeen olin jo todella ärsyyntynyt ja otin puheeksi asian, mies kierteli ja kaarteli, ei halunnut että ei enää nähtäisi. Lopulta en vain enää ottanut yhteyttä enkä ehdottanut tapaamista.. Juttu kuivui kasaan, emmekä enää ikinä nähneet. Pian tämän jälkeen tapasin miehen, joka käyttäytyi ihan päinvastoin ja on edelleen ihana. Minä opin kantapään kautta, että ei kiinnostunut ihminen käyttäydy noin. Sinulle AP vinkiksi: laita verkot vesille, voit löytää jotain parempaa ja tämä epäröijäkin huomaa muutoksen sinussa

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samankaltainen kokemus! Tavattiin harvakseltaan miehen ehdoilla, minä olisin halunnut nähdä enemmän. 3kk jälkeen olin jo todella ärsyyntynyt ja otin puheeksi asian, mies kierteli ja kaarteli, ei halunnut että ei enää nähtäisi. Lopulta en vain enää ottanut yhteyttä enkä ehdottanut tapaamista.. Juttu kuivui kasaan, emmekä enää ikinä nähneet. Pian tämän jälkeen tapasin miehen, joka käyttäytyi ihan päinvastoin ja on edelleen ihana. Minä opin kantapään kautta, että ei kiinnostunut ihminen käyttäydy noin. Sinulle AP vinkiksi: laita verkot vesille, voit löytää jotain parempaa ja tämä epäröijäkin huomaa muutoksen sinussa

Samaa mieltä. Mutta olisi korrektia kertoa silti toiselle, että nykytilanne ei sinusta ole sitoutumista suhteeseen ja niimpä et pidä suhdettä eksklusiivisena.

Jos mies on kiinnostunut, se ei jää epäselväksi eikä juttu ole epämääräinen. Simple as that. On vain ihastuneena vaikea nähdä totuutta, jolloin keksii tekosyitä selittämään miehen käytöstä parhain päin. 

Veikkaanpa, ettei mies ajattele olevansa parisuhteessa.

Se ei ole kiinnostunut vaikka ajattelee että olet oikein kiva ihminen.

Eipä tuo nyt kauhean hyvältä vaikuta. Tuskin tulee päättymään hyvin.

Ap:n kertoman perusteella en oikein usko että mies tässä tapauksessa jotenkin tietoisesti käyttäisi häntä hyväkseen. Luulen että enemmänkin kyse on siitä että miehellä ei vaan ole riittävää kipinää ap:ta kohtaan, mies ei välttämättä tätä asiaa itsekään täysin tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kanssa oli juuri tuollainen harvakseltaan tapailusuhde. Häntä ei tuntunut kiinnostavan ja edelleenkin kadun sitä, etten jättänyt asiaa sikseen ja siirtynyt eteenpäin. Ero tuli tietenkin.

Tämä stoori päättyi lopulta niin, että 6kk eron jälkeen palasimme yhteen ja johan alkoi tapailumotivaatiota löytymään! Muutettiin yhteen ja nyt meillä on jo perhe.

En tiedä mikä ihmeen laiskuus hänessä aikanaan oli. Ollaan puhuttu asiasta ja hän on siitä ajasta jotenkin pahoillaan, mutta ei sille mitään järkevää selitystä ole.

Olisikohan ollut toinen nainen? Tämän kanssa sitten juttu kuivunut kasaan 6kk aikana ja olit seuraavana listalla. Fiksu mies sinänsä kun ei ääneen myönnä.

En sano tätä pahalla, mutta olen itsekin tämänkaltaisessa tilanteessa. Tapailin miestä 3kk, minun kysyessäni seurustelusta tämä löi jarrut päälle emmekä nähneet seuraavaan kolmeen kuukauteen. Kunnes mies otti yhteyttä, katui aiempaa panikointiaan ja nyt olemme olleet yhdessä pari vuotta ja kaikki hyvin. Paitsi että alku painaa mieltäni edelleen, yritän selitellä itselleni että vasta menetettyään minut tajusi kuinka arvokas olen, mutta toinen nainen tuntuu todennäköisemmältä.

Jos tietäisin toisen naisen totuudeksi, suhde päättyisi varmasti tähän. Tämän vuoksi on helpompaa elää kyselemättä..

Itse kaipaan aika paljon huomiota ja yhteistä aikaa joten olis minulle nounou

Vaihtoehdot ovat seuraavat:

A. Mies on parisuhteessa tai hänellä on muita suhteita eli tapailee sinua seksin ja seuran vuoksi tai pitäen sinua varapäreenä

B. Miehellä on jokin asia, jonka haluaa salata sinulta esim. massiiviset velat, lapsi, sairaus tai epävarmuus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta.

C. Mies pelkää sitoutumista, vastuuta ja parisuhteen tuomia raameja elämään. Tätä hän ei välttämättä tiedosta, vaan kokee, että hänellä on paljon muuta puuhaa ja kiireitä elämässään, joka ajaa mahdollisen parisuhteen edelle.

D. Mies elää kahden vaiheilla jonkin muun suuren elämään vaikuttavan asian suhteen esim. uskonnollinen ideologia, joka tuomitsee suhteenne

Jne.

Syitä on lukemattomia. Kysy häneltä.

Höh, mikä ihmeen kiire ihmisillä on ja miksi pitäisi heti lyhyen tapailun jälkeen kiehnätä 24/7 yhdessä. En tajua. En lukenut kaikkia viestejä, mutta mitä nyt vähän silmäilin niin ihan normaalilta tuo vaikuttaa. Fiksulta, tavalliselta mieheltä jolla on jalat maassa eikä halua suin päin sännätä vakavaan suhteeseen. Varsinkin jos on lapsiakin ja harrastuksia ym. niin miten olisi aikaakaan jatkuvasti tavata? Sitä paitsi lapset menee uuden kumppanin edelle ajankäytössä ja muutenkin (siis sen ikäiset lapset, jotka asuu vielä kotona).

Minulle kävisi hyvin juuri tuollainen suhde, että oltaisi olemassa toista varten tarvittaessa ja pidettäisi yhteyksiä, mutta ei nähtäisi koko aika. En jaksa töiden jälkeen olla enää kovin sosiaalinen, ja lisäksi on muitakin aktiviteetteja ja ihmisiä elämässä niin paljon, etten saisi aikaa jaettua kaikelle kuten haluaisin, mikäli jotakuta (ketä tahansa) olisi nähtävä useamman kerran viikossa. Joskus myös haluaa olla ihan yksin.

Voisin siis olla hyvinkin tosi ihastunut ja kiinnostunut, mutta näin se silti menisi. Eikä mikään tuosta edes etenisi ajan kanssa, koska en esim aio koskaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Mutta ei se tosiaan kiinnostuksen määrästä tai laadusta kertoisi. Ihmiset on erilaisia.

Itselleni sopii hitaamman tahdin suhde, mutta sillä varmistuksella ettei kuvioissa tosiaan ole muita (seksin takia). En ajattele että tällä hetkellä suhde olisi mitenkään eksklusiivinen. Mutta en itse hae uutta suhdetta, koska pidän tästä miehestä ja en halua itse pilata tätä tapaamalla muita. Jouluun asti annan ”armonaikaa”, jos asia ei siinä vaiheessa muutu tai mies jatkaa linjalla, joka kertoo etten ole tärkeä, on sitten aika siirtyä eteenpäin. Ens vuoden alussa lienee hyvä keskustella asiasta kun sitten on mennyt noin 4 kk. Miehen lapsiasiat, vanhat suhteet, uskontonäkemykset, velka-asiat ym. on keskustelu läpi ja niissä ei ole mitään epäselvyyksiä.

Monelle miehelle riittää ihan hyvin kun näkee seurustelukumppaninsa parina viikonloppuna kuukaudessa. Itselleni olisi ainakin unelmatilanne.

Olet pelkkä kakkonen.

Kaikkihan riippuu siitä mitä itse suhteelta odotat. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä halua sitoutua muuhun kuin kevyeen tapailuun omilla ehdoilla. Jos rakastuu, niin se on sitten toinen juttu. Silloin yhteyttä halutaan pitää tiiviisti.

Omasta kokemuksesta itseni tuntien sanon että jos mies ei kaipaa seuraani, ja nipistä käytännössä ihan mistä vain saadakseen viettää edes hetken lähelläni, niin ei tule onnistumaan jatkossa, vetovoimaa on liian vähän. 

Viisi kertaa kahdessa kuukaudessa olisi minulle jo paljon näin alkajaisiksi.

Eron jälkeen minulle sopisi sellainen suhde, että viestitellään muutaman kerran viikossa ja nähtäisiin max 2-3 kuukaudessa. Viikolla on kiirettä töissä ja joskus haluaisi rentoutua yksin koko viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta itseni tuntien sanon että jos mies ei kaipaa seuraani, ja nipistä käytännössä ihan mistä vain saadakseen viettää edes hetken lähelläni, niin ei tule onnistumaan jatkossa, vetovoimaa on liian vähän. 

Samoin. Epätasapaino vallitsee suhteessa jossa joudut odottamaan ja toivomaan milloin toiselle sopii ja pelkäämään peruuntumista. Menet toisen ehdoilla ja hautaat omat tarpeesi. Jos toisella olisi hyväksyttävä syy se olisi helpompaa kestää.

Aikaa myöten tulet vihaiseksi, ensin miehelle ja sitten itsellesi kun tajuat että kukaan ei ole pakottanut sinua odottelemaan loputtomiin toisen mielihalujen tahtiin. On parempi että puhut nyt heti, jossain vaiheessa kuitenkin lähdet suhteesta ovet paukkuen, ihan ymmärrettävästi, tai sitten purat tunteesi miehen niskaan. Hän hämmästyy että kuinka nyt noin ja mikä nyt tuli?

Tuollainen mies sopisi just täydellisesti. Liika yhteydenpito alkaisi vain ahdistaa.