Hitaasti etenevä parisuhde, vinkkejä?

Jos olisi tosissaan ei ottaisi sitä riskiä, että kyllästyt tuohon touhuun ja alat etsimään uutta.. kannattaa vaan suoraan kysyä mikä homma ja jos alkaa kiertelemään ja kaartelemaan, keksimään tekosyitä siitä saa ainaki varmistuksen. Aika monella meistä on niitä huonojakin kokemuksia, mutta kuka riskeeraisi menettävänsä jonkun potentiaalisen ja kiinnostavan kumppanin menneisyyden haamujen takia

Jos teillä molemmilla on lapsia, niin ymmärrän erittäin hyvin halun edetä rauhassa ja vaikeuden sovittaa aikatauluja yhteen - tuskin te kuitenkaan vielä perheinä vietätte aikaa yhdessä. Itsekin näin miesystävääni suhteemme alussa vain silloin kun lapseni oli isällään (eli joka toinen viikonloppu) tai harrastusmenoissa. Meillä välimatkaa parisataa kilometriä, joten mitään arki-illan kahvitteluja ei oikein voitu harrastaa. Muutenkin halusin itsekin edetä suhteessa hitaasti ja tapailla kevyellä otteella, seurustelusta aloimme puhua vasta noin kolmen - neljän kuukauden kuluttua ensitapaamisesta ja lapselleni esittelin hänet noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tällöinkin vielä vietimme öitä yhdessä vain silloin, kun lapsi ei ollut kotona. Ajattelimme molemmat ensisijaisesti lapsen tunteita ja parasta. Nyt yhdessä viidettä vuotta, edelleenkään emme asu yhdessä, mutta tapaamme kyllä joka viikinloppu. Ihan vakavassa suhteessa kuitenkin, vaikka hitaasti olemmekin edenneet. Uusperhehelvetti ei vaan ole meitä varten.

Mulla ihan sama tilanne. Miestä on petetty pahoin aiemmissa suhteissa, joten on nyt erityisen varovainen. En vaan tiedä, kauanko jaksan tämmöistä hidastelua ja varovaisesti ottoa. Olen ajatellut sitäkin, että mahtaako hänellä olla muitakin juttuja yhtä aikaa menossa, mutta en tiedä. On puhunut minusta vanhemmilleenkin, joten kaippa jotain merkitsen tai sitten olen vain korvike sopivampaa odotellessa. 😔

Joo, molemmilla on tosiaan lapset hankittu ja yhteishuoltajuudella, joka rajoittaa yhteistä aikaa. Miehellä on myös harrastuksia ja luottamustehtäviä. Vietämme aikaa vain kahdestaan ja silloin kun lapset eivät tietenkään ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

No, ei hän jatkuvasti torju ehdotuksia ja syyt ovat olleet ihan perusteltuja. Luulen että hän on varovainen mahdollisesti koska on pettynyt pahasti aiemmassa suhteessa. Mutta tästä lähtien en ehkä ehdota itse mitään vaan annan hänen yksinomaan ehdottaa jos haluaa.

Hahahaa :D maailman vanhin tekosyy "varovainen mahdollisesti koska on pettynyt pahasti aiemmassa suhteessa".

Kaikkihan ne ovat pettyneet aiemmissa suhteissaan. Oleellista on kysyä MIHIN seikkaan olivat pettyneitä ja oliko suhteen toinen osapuoli samaa mieltä pettymyksen syystä.

Älkää nyt hyvät siskot uskoko tämmöisiä juttuja.

Jos miestä on petetty, sanon ihan hyvä syy olla jatkossa varovaisempi.

*se on

Kokemusta täälläkin. Luultavasti minun tapauksessa miehelle vain riitti huomattavasti vähempi yhdessäolo, hän siis voi helposti olla viikkojakin näkemättä ja harrastella omia juttujaan. Itse taas kun kiinnostun ihmisestä, haluan tutustua häneen ja tapailla säännöllisesti, että tietty läheisyys syntyy. Harvoin kun näkee, niin toinen on silloin aina vähän "vieras". Luulen, että nuo ovat ihan sitoutumisongelmia, tai miten niitä nyt sitten haluaakin kutsua. Sinällään hassua, kun eihän seurustelu vielä varsinaisesti mikään suuri sitoumus ole...

Minulla on kerran alkanut mahtava suhde hitaasti, mutta se olikin sellainen aloitus, että meillä ei ollut edes tarkoitus alkaa suhteeseen, vaan kunhan paneskeltiin menemään... siinä se hitaasti alkoi muutenkin kiinnostaa ja lopulta varmaan parin vuoden kytemisen jälkeen roihahti ilmiliekkeihin ja loppua ei näy. 

tuo "probleemi"on aika paljastavaa.

mutta jos kuitenkin mies sittenkin tulee xy vuoden jälkeen hautajaisissasi rullaattorilla sanomaa, "#, kun mä e o ny kovi kiinnostunu ole".

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi tosissaan ei ottaisi sitä riskiä, että kyllästyt tuohon touhuun ja alat etsimään uutta.. kannattaa vaan suoraan kysyä mikä homma ja jos alkaa kiertelemään ja kaartelemaan, keksimään tekosyitä siitä saa ainaki varmistuksen. Aika monella meistä on niitä huonojakin kokemuksia, mutta kuka riskeeraisi menettävänsä jonkun potentiaalisen ja kiinnostavan kumppanin menneisyyden haamujen takia

Jep. Itse tein tämän ja kysyin ihan suoraan. En saanut selkeää vastausta, vaan epämääräistä kiertelyä. Ei taida miestä kiinnostaa.

Meillä kaikilla on ihan saman verran aikaa, on kiinni prioriteeteista mihin sen haluaa käyttää. Kiinnostunut ihminen löytää aikaa tapaamisille useammin kuin kerran kuussa, jos ei ole vankilassa. 

Missä tutustuitte toisiinne?

Jos mies on päivittäin kuitenkin yhteydessä, sitä olisi aika hankalaa salata jos kuvioissa olisi toinen nainen. Jos mies kuitenkin ehdottelee tapaamisia ja teette asioita yhdessä ja teillä on mukavaa, vaikuttaa siltä että hän kuitenkin näkee sinussa potentiaalia. 

Tapasimme yhteisen ystävän esitteleminä. mies oli myös kyllä tinderissä, eli etsi julkisesti seuraa, mutta emme tavanneet siellä.  t. ap

Tapasimme yhteisen ystävän esittelemänä, miehellä oli profiili tinderissä, eli haki seuraa julkisesti. mutta emme kuitenkaan tavanneet sitä kautta. 

Mulla oli yksi tuollainen tapailukumppani, jolle näkeminen oli aina ihan saakelin vaikeaa. Max. pari kertaa kuussa onnistui, koska "kiire", ja niitä harvoja sovittujakin tapaamisia saattoi perua milloin milläkin tekosyyllä. Hänellä oli tapana laittaa viestiä lähes joka vuorokausi mutta yleensä keskellä yötä.

Jälkikäteen hävettää oma tyhmyys, että tuollaista säätämistä katselin useamman kuukauden enkä ymmärtänyt edes kyseenalaistaa. Ihastuneena sokeutuu täysin kaikille selville merkeille, kun ei vaan halua myöntää että tunteet eivät ole molemminpuoliset. Tässä tapauksessa ne eivät olleet, mikä sittemmin tuli niin selväksi kuin voi tulla.

Voi olla mikä vaan. Kannattaa kysyä suoraan tai ennemminkin kannattaa kertoa miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Avoimesti. Minusta tuntuu että, olen hämmentynyt että....toivoisin että...

Minulla kanssa oli juuri tuollainen harvakseltaan tapailusuhde. Häntä ei tuntunut kiinnostavan ja edelleenkin kadun sitä, etten jättänyt asiaa sikseen ja siirtynyt eteenpäin. Ero tuli tietenkin.

Tämä stoori päättyi lopulta niin, että 6kk eron jälkeen palasimme yhteen ja johan alkoi tapailumotivaatiota löytymään! Muutettiin yhteen ja nyt meillä on jo perhe.

En tiedä mikä ihmeen laiskuus hänessä aikanaan oli. Ollaan puhuttu asiasta ja hän on siitä ajasta jotenkin pahoillaan, mutta ei sille mitään järkevää selitystä ole.

Vierailija kirjoitti:

No mies kyllä ehdottaa tapaamisia, soittelee puhelimella, jutellaan yleensä esim. tunnin verran, eli mikä motiivi olisi jutella ja avautua elämästään, kertoa menneisyydestään, perheestään, mistä asioista tykkää, jne. jos kerran olisin yhdentekevä hänelle? En vain ymmärrä mikä motivaatio siinä voi olla taustalla. t. ap

Tykkää puhua itsestään.