Miten suhtautuisitte jos saisitte 5v. jälkeen tietää, että mies seurusteli ekat 3kk päällekkäin myös toisen naisen kanssa?
Kannattaako tässä vaiheessa tehdä enää asiasta numeroa kun tuo suhde on satakymmenvarmasti loppunut silloin aikanaan? Oltiin vaan jo sovittu yhteenmuutostakin ja siitä vasta n. 2-3 viikon päästä mies oli lopettanut kunnolla tuon toisen suhteen. (On todisteet että noin tapahtui, tätä ei tarvitse kyseenalaistaa. Eli ei ole kyse väärinkäsityksistä, toiveajatteluista, peloista tms. vaan kaikkineen ihan oikeasta tilanteesta.)
Mietin että annanko nyt vaan olla... Mutta itseäni tämä homma kalvaa sillä tasolla, että mietin mihin muuhun mies pystyy kun en tuolloin aikanaan tajunnut yhtään mitään siitä että meneillään oli muutakin minun ohellani.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Johtopäätös: Aloittaja ei niele.
Miksi mies ottaisi jonkun nielijän, jos saatavilla olisi aloittajan kaltainen kultakimpale?
Oikeasti empaattiselle ja kiltille luonteelle voi olla vaikea toisaalta loukata entistä ja toisaalta uusi ihastus vetää puoleensa. Ei sitä aina tilanteen ollessa päällä pysty viisaisiin ratkaisuihin. Kuten todettu ihmiset tekee virheitä[/quote]
------
Se on kuule niin, että kun yhdelle kumartaa niin samalla toiselle pyllistää.
Eli hänellä oli edellinen parisuhde vielä loppusinettiä vaille, kun alkoi suhteeseen sinun kanssasi. Eihän sitä tiedä jos tämä toinen nainen on roikkunut väkisin miehessäsi ja kiristänyt miestä. Vai onko miehesi aloittanut säätämisen molempien naisten kanssa samoihin aikoihin ja aluksi ei ole osannut päättää kumpi pääsee jatkoon. Lopulta on tykästynyt sinuun enemmän. Jos teillä parisuhteessa menee kuitenkin hyvin eikä muita luurankoja kaapissa ole niin anna asian olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Eroaisin. Toisen tapailu ei tässä olisi se kriittinen juttu, vaan vuosien epärehellisyys. Minulla on kusettamiselle täysi nollatoleranssi. Haukkukaa mustavalkoksi, evvk, kumppanille valehtelu ei ole mikään pyhä ihmisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Asettaisihan se ainakin suhteen alun ja kaikki siihen liittyvät ihanat muistot lievästi sanottuna outoon valoon, mutta toisaalta minä olisin kuitenkin se, joka lopulta sai miehen, ja se toinen olisi jäänyt häviölle. Kyllä kai ne 5 yhteistä vuotta painaisivat jotain. Asiasta pitäisi varmaan keskustella ja sitten vetää johtopäätökset.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.
Ei ainakaan halunnut sitä toista niin paljon, että olisi mieluummin jäänyt yksin kuin ollut ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Asettaisihan se ainakin suhteen alun ja kaikki siihen liittyvät ihanat muistot lievästi sanottuna outoon valoon, mutta toisaalta minä olisin kuitenkin se, joka lopulta sai miehen, ja se toinen olisi jäänyt häviölle. Kyllä kai ne 5 yhteistä vuotta painaisivat jotain. Asiasta pitäisi varmaan keskustella ja sitten vetää johtopäätökset.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.
Tai vaikka mitään toista suhdetta ei olisi seurustelun alussa ollutkaan, silti on mahdollista, että mies olisi halunnut mieluummin jonkun muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Tämä. En ole vielä koskaan aloittanut seurustelua ilman niin voimakasta ihastumisen tunnetta, ettei siinä olisi käynyt mielessäkään pyöritellä muita. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä joilla on tarvetta tällaiseen kilpailutukseen. Eikä tämä ihastumisen edellyttäminen suhteelta ole estänyt minua seurustelemasta tai tapaamasta nykyistä aviomiestäni. Jotkut sitten ilmeisesti aloittavat suhteen useiden täysin yhdentekevien ihmisten kanssa ja odottelevat josko jotain kimpailevaa ehdokasta kohtaan kehittyisi siinä tapailun lomassa tunteitakin. Minusta se kuulostaa kyllä tunnevammalta.
Mieheltä narsistista käytöstä. On selvästi persoonallisuushäiriöinen. Ei ole omaatuntoa. Narsistit yrittävät kiireellä sitoa uudet ihmiset itseensä. Ei ole koskaan rakastanut sinua. Narsistit ovat taitavia esittämään palavasti rakastunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Asettaisihan se ainakin suhteen alun ja kaikki siihen liittyvät ihanat muistot lievästi sanottuna outoon valoon, mutta toisaalta minä olisin kuitenkin se, joka lopulta sai miehen, ja se toinen olisi jäänyt häviölle. Kyllä kai ne 5 yhteistä vuotta painaisivat jotain. Asiasta pitäisi varmaan keskustella ja sitten vetää johtopäätökset.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.
Voi olla mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Mutta se on kummaa, miten me naiset jurputetaan kuinka meidän pitäisi saada olla miehen 1. halun kohde, kuitenkin unohdetaan, että emme itsekään saaneet sitä unelmien prinssiä. Viisi vuotta painaa vaakakupissa nyt aika paljon. Ap:lla ei ole helppo paikka.
Vierailija kirjoitti:
Mieheltä narsistista käytöstä. On selvästi persoonallisuushäiriöinen. Ei ole omaatuntoa. Narsistit yrittävät kiireellä sitoa uudet ihmiset itseensä. Ei ole koskaan rakastanut sinua. Narsistit ovat taitavia esittämään palavasti rakastunutta.
Etkö luule, että ap olisi viiden vuoden aikana huomannut miehen narsistiset piirteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Asettaisihan se ainakin suhteen alun ja kaikki siihen liittyvät ihanat muistot lievästi sanottuna outoon valoon, mutta toisaalta minä olisin kuitenkin se, joka lopulta sai miehen, ja se toinen olisi jäänyt häviölle. Kyllä kai ne 5 yhteistä vuotta painaisivat jotain. Asiasta pitäisi varmaan keskustella ja sitten vetää johtopäätökset.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.
Voi olla mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Mutta se on kummaa, miten me naiset jurputetaan kuinka meidän pitäisi saada olla miehen 1. halun kohde, kuitenkin unohdetaan, että emme itsekään saaneet sitä unelmien prinssiä. Viisi vuotta painaa vaakakupissa nyt aika paljon. Ap:lla ei ole helppo paikka.
En kyllä itse ryhdy suhteeseen kuin ihmisen kanssa, joka on sillä hetkellä mun ensimmäinen vaihtoehto, eli ihmisen kanssa johon olen ihastunut. Kun on ihastunut ei näe ketään muuta kuin sen yhden ihmisen.
Miksei ap ole puhunut asiasta miehen kanssa? Tässä keskustelussa on varmaan jo sanottu kaikki mahdollinen, mitä voi sanoa. Me emme kuitenkaan voi tietää, mitkä miehen motiivit ovat oikeasti olleet. Se selviää vain häneltä kysymällä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on aika nipoa. Mitä väliä jollain olleella ja menneellä? Etenkään kun ette olleet vielä silloin kihloissakaan!
Jos et ole saanut miestäsi petoksesta ja pettämisestä kiinni avioliiton aikana, niin ei kannata olla huolissaan.
Kuinka vakaalla pohjalla suhde voi olla jos se on alkanut pettämisellä?
Sinänsä tämä kyllä tuntuu olevan yllättävän yleistä että ensin pedataan uusi suhde alulle, ennen kuin uskalletaan lähteä vanhasta.
Minä olen tuollainen "toinen nainen" eli mies seurustelikin jonkun toisen kanssa samaan aikaan kun tapaili minua, ja myöhemmin muutti tämän kanssa yhteen. Se ei sinänsä haittaa, koska en koskaan ottanut kyseistä miestä kovin vakavasti, mutta vit uttaa että olen osallistunut tietämättäni pettämiseen. Lisäksi mies lähetteli myöhemmin vonkausviestejä ja tavallaan tekisi mieli paljastaa nämä sille nykyiselle naiselle.. En minkään koston vuoksi, vaan siksi että nainen tajuaisi millaisen miehen kanssa seurustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä mies, jos ei olisi sinua saanut niin olisi jatkanut tuon toisen kanssa joka oli selvästi vain varavaihtoehto. Itse en pystyisi luottamaan ettei hän vaihda sinuakin johonkin toiseen jos löytää "paremman". Lapsia en tuollaisen miehen kanssa ainakaan tekisi, siinä on hyvin iso riski että jääkin vauvan kanssa yksin kun mies vaihtaa toiseen vauvavuoden aikana.
Olisiko sitten parempi, että mies vain pysyisi sinun kanssasi, vaikka olisi löytänyt jonkun muun jonka kanssa haluaisi mieluummin olla? Sellaistako suhdetta haluat?
Entinen jätetään ennen kuin aletaan vehtaamaan uuden kanssa, sen verran selkärankaa pitää olla.
Eroaisin. Mitään muuta en edes harkitsisi. Ties vaikka olisi ollut rinnakkaissuhteita muutenkin teidän suhteen aikananne.
Ei tuollaisen jälkeen voi enää ikinä luottaa.
Kyllähän sen miehen nyt olisi syytä pystyä puhumaan tuosta asiasta. Mä itse en ainakaan pystyisi päästä tuommoisesta yli jos toinen ei mitenkään suostu edes puhumaan asiasta.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.