Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisitte jos saisitte 5v. jälkeen tietää, että mies seurusteli ekat 3kk päällekkäin myös toisen naisen kanssa?
15.11.2020 |
Kannattaako tässä vaiheessa tehdä enää asiasta numeroa kun tuo suhde on satakymmenvarmasti loppunut silloin aikanaan? Oltiin vaan jo sovittu yhteenmuutostakin ja siitä vasta n. 2-3 viikon päästä mies oli lopettanut kunnolla tuon toisen suhteen. (On todisteet että noin tapahtui, tätä ei tarvitse kyseenalaistaa. Eli ei ole kyse väärinkäsityksistä, toiveajatteluista, peloista tms. vaan kaikkineen ihan oikeasta tilanteesta.)
Mietin että annanko nyt vaan olla... Mutta itseäni tämä homma kalvaa sillä tasolla, että mietin mihin muuhun mies pystyy kun en tuolloin aikanaan tajunnut yhtään mitään siitä että meneillään oli muutakin minun ohellani.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni aikanaan elokuussa ekan kerran, tapailusuhteena ja pitkinä puhelinkeskusteluina se jatkui jouluun, jonka jälkeen alkoi seurustelu. Sain noin 6 vuoden yhdessäolon jälkeen tietää, että mies oli viettänyt joulun ex-seurustelukumppanin vanhempien luona.
En suuttunut, miksi olisin, sillä asian voi nähdä myös niin, että minä tungin miehen ja exänsä väliin. Vaikka en tästä tiennyt.Kiitos tästäkin näkökulmasta. Aikuisena ihmisenä ymmärrän myöskin, että kyllähän sitä alkuvaiheet monesti on sellaisia, että sitä vähän katsellaan ja tunnustellaan ja ihan puhtain paperein ei aina päästä ainakaan jälkikäteen ajatellen.
Ehkä minua hämää tässä nyt eniten se kuilu mikä on siinä, että meidän tapauksessamme nimenomaan mieheni oli se joka hullaantui aivan totaalisesti ja sanoi rakastuneensa heti ja halusi alkaa heti ekojen treffiemme jälkeen seurustelemaan ja tosiaan hänen aloitteestaan muutimme yhteenkin. Se kaikki hullun ihana (toki molemmin puolinen) rakastuminen ei stemmaa siihen, että toiseen suuntaan hän kuitenkin onkin vielä 3 kuukautta katsellut...
AP
Tän viestin myötä ymmärrän ongelmasi. Mies on heti halunnut lukita sinut itseensä ja ettet sinä enää katsele muita. Ollen itse kuitenkin täysin tietoinen siitä että itsselkä on muut jutut kesken. Mutta se että olisi kertonut sinulle siitä olisi pilannut sen sinun rakkauden täyden illuusion joka sai sinut sitoutumaan häneen heti ja epäilyksittä. Pelaili siis omaksi edukseen ja ilmeisesti on pitänyt siitä kiinni koska sanot että jo aiemmin jotkut jutut on herättänyt huomiosi mutta mies on pimittänyt asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kysyin tästä, mies totesi että minun pitää luottaa häneen vaan. Ei ollut halukas avaamaan asiaa sen enempää.
AP
No huh, onko jotain muitakin alentavia asenteita sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoitit aiemmin, että sinulla on muutenkin fiilis tuon miehen kanssa, ettei kaikki ole, niin kuin pitäisi..? Mitä se tarkalleen ottaen on? Onko mies ihan arkielämässäkin epäluotettava?
En sanoisi epäluotettava siten että epäilisin koko ajan jotain, mutta muotoilisin asian niin, etten voi ihan luottaa siihen että mieheni olisi sellainen tuki ja turva kuin ajattelen että avioliitossa ehkä tulisi olla. Tämä on niin epämääräistä, etten osaa nyt sanoittaa tuntemustani täysin auki.
AP
Luota oikeasti niihin tunteisiin. Itselleni on ainakin niiiin monta kertaa käynyt niin että on ollut se epämääräinen tunne joka on saanut selityksen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti empaattiselle ja kiltille luonteelle voi olla vaikea toisaalta loukata entistä ja toisaalta uusi ihastus vetää puoleensa. Ei sitä aina tilanteen ollessa päällä pysty viisaisiin ratkaisuihin. Kuten todettu ihmiset tekee virheitä
------
Se on kuule niin, että kun yhdelle kumartaa niin samalla toiselle pyllistää.
Toki näin. Mutta mietipä itse kumpaa kohtaan on enemmän siteitä, sitä jonka kanssa on ollut kauemmin vai tuoreeseen ihastukseen. Mies ihastui ja ei malttanut olla virittelemättä suhdetta samalla kuin yritti päästä eroon entisestä. Ei kertonut asiasta uudelle, koska pelkäsi tämän jättävän jutun sikseen . Mitä mies voi nyt 5 v myöhemmin sanoa, että AP uskoisi? Kun AP tuntee kumppaninsa noin huonosti, ettei tiedä luottaako vai ei, ei ole mitään sanottavaa joka APtä tyydyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Eihän tässäkään tiedetä ,onko nämä seksisuhteet menneet päällekkäin. Vai onko tavannut tätä toista esim suhteen lopettaminen merkeissä. Aika naiivi ajatus on, että kun sen oikean kohtaa niin sillä sekunnilla se entinen elämä häviää häiritsemästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattoi pelätä jättämistä. Ei se ole helppoa. Siirsi sitä eteen päin.
Tuollaisiahan ne ovat. Valitsi kuitenkin sinut vai valitsiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Onkohan niiden tietämiesi tosielämän romanttisten suhteiden molemmat osapuolet samaa mieltä tästä tapahtumien kulusta vai pitääkö toinen osapuoli, joka sitoutui hitaammin suunsa viisaasti kiinni.
hups hups. kuka näitä aloituksia tekee. porvoosta tämäkin. ihmiset uskovat kaiken. hups hups.
eikä sivut oikein vedä enää ihmisiä kun tehtaillaan aloituksia ihan huuhaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Toisen tapailu ei tässä olisi se kriittinen juttu, vaan vuosien epärehellisyys. Minulla on kusettamiselle täysi nollatoleranssi. Haukkukaa mustavalkoksi, evvk, kumppanille valehtelu ei ole mikään pyhä ihmisoikeus.
Se ettei kerro jotain asiaa menneisyydestään ei ole valehtelua. Se on kertomatta jättämistä. On aika inhimmillistä jättää paljonkin menneitä asioita kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on aika nipoa. Mitä väliä jollain olleella ja menneellä? Etenkään kun ette olleet vielä silloin kihloissakaan!
Jos et ole saanut miestäsi petoksesta ja pettämisestä kiinni avioliiton aikana, niin ei kannata olla huolissaan.
Kuinka vakaalla pohjalla suhde voi olla jos se on alkanut pettämisellä?
Sinänsä tämä kyllä tuntuu olevan yllättävän yleistä että ensin pedataan uusi suhde alulle, ennen kuin uskalletaan lähteä vanhasta.
Millä ihmeen pettämisellä?
Mitä väliä sillä on jos mies on alussa ollut epävarma, jos on kuitenkin mennyt ap:n kanssa naimisiin ja ollut koko sen ajan uskollinen?
Minusta seurustelu on vasta toiseen tutustumista ja sen harkitsemista, että alanko tuon kanssa oikein tosissani.
En minä ainakaan suhteen alussa ollut aivan varma ja meni pitkään ennen kuin alkoi tuntua siltä, että juuri tuon miehen kanssa voin mennä naimisiinkin.
Jos minulla naisena näin, voin kuvitella, että miehilläkin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Toisen tapailu ei tässä olisi se kriittinen juttu, vaan vuosien epärehellisyys. Minulla on kusettamiselle täysi nollatoleranssi. Haukkukaa mustavalkoksi, evvk, kumppanille valehtelu ei ole mikään pyhä ihmisoikeus.
Se ettei kerro jotain asiaa menneisyydestään ei ole valehtelua. Se on kertomatta jättämistä. On aika inhimmillistä jättää paljonkin menneitä asioita kertomatta.
Olen samaa mieltä. En minäkään miehelleni ole kaikkea entisestä elämästäni kertonut. Enkä aiokaan kertoa. Se ei ole valehtelua.
Oletan, että miehelläni on samoin.
Se harrasti seksiä molempien kanssa samaan aikaan ja mietti, että kumpi on parempi hänelle. Sinä voitit. Puntaroi sen 3kk, että kumman valitsee ja kokeili molempia samaan aikaan, miltä tuntuu, sinä voitit. Kertoo sitä, että miehesi on hyvin harkitseva päätöksissään, päättyi sinuun. Ei tykkää myöskään olla yksin. Ei välttämättä tarkoita sitä, että hän tekisi sitä koskaan enään. Mahdollista, että olet saanut todella hyvän miehen. Sinun kannattaa kasvaa henkisesti, ei kaikki suhteet ala aina mitenkään ideaalisissa täydellisissä olosuhteissa täydellisten ihmisten aloittamana. Ei se silti kerro sitä, etteikö sinulla voisi olla erittäin hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Tämä. En ole vielä koskaan aloittanut seurustelua ilman niin voimakasta ihastumisen tunnetta, ettei siinä olisi käynyt mielessäkään pyöritellä muita. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä joilla on tarvetta tällaiseen kilpailutukseen. Eikä tämä ihastumisen edellyttäminen suhteelta ole estänyt minua seurustelemasta tai tapaamasta nykyistä aviomiestäni. Jotkut sitten ilmeisesti aloittavat suhteen useiden täysin yhdentekevien ihmisten kanssa ja odottelevat josko jotain kimpailevaa ehdokasta kohtaan kehittyisi siinä tapailun lomassa tunteitakin. Minusta se kuulostaa kyllä tunnevammalta.
Entäpä jos olet seurustelusuhteessa ja sitten tapaatkin uuden, johon kertakaikkiaan ihastut ja rakastut. Ghoustaatko entisen tosta vaan vai yritätkö lopettaa suhteen siististi. En näe tätä tilannetta minään kilpailuttamisena. On vain päättyvä suhde ja alkava suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Asettaisihan se ainakin suhteen alun ja kaikki siihen liittyvät ihanat muistot lievästi sanottuna outoon valoon, mutta toisaalta minä olisin kuitenkin se, joka lopulta sai miehen, ja se toinen olisi jäänyt häviölle. Kyllä kai ne 5 yhteistä vuotta painaisivat jotain. Asiasta pitäisi varmaan keskustella ja sitten vetää johtopäätökset.
Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että se toinen nainen lopetti suhteen miehen kanssa eikä hänelle jäänyt muita vaihtoehtoja? Olisi ehkä kuitenkin saattanut haluta ennemmin sen toisen.
Voi olla mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Mutta se on kummaa, miten me naiset jurputetaan kuinka meidän pitäisi saada olla miehen 1. halun kohde, kuitenkin unohdetaan, että emme itsekään saaneet sitä unelmien prinssiä. Viisi vuotta painaa vaakakupissa nyt aika paljon. Ap:lla ei ole helppo paikka.
En kyllä itse ryhdy suhteeseen kuin ihmisen kanssa, joka on sillä hetkellä mun ensimmäinen vaihtoehto, eli ihmisen kanssa johon olen ihastunut. Kun on ihastunut ei näe ketään muuta kuin sen yhden ihmisen.
Entäpä jos olet valmiiksi suhteessa toisen kanssa ja sitten ilmestyy se ykkösvaihtoehto, jonka haluat saada?
Ihan normia säätää alussa ennen kuin tekee lopullisen ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä mies, jos ei olisi sinua saanut niin olisi jatkanut tuon toisen kanssa joka oli selvästi vain varavaihtoehto. Itse en pystyisi luottamaan ettei hän vaihda sinuakin johonkin toiseen jos löytää "paremman". Lapsia en tuollaisen miehen kanssa ainakaan tekisi, siinä on hyvin iso riski että jääkin vauvan kanssa yksin kun mies vaihtaa toiseen vauvavuoden aikana.
Olisiko sitten parempi, että mies vain pysyisi sinun kanssasi, vaikka olisi löytänyt jonkun muun jonka kanssa haluaisi mieluummin olla? Sellaistako suhdetta haluat?
Entinen jätetään ennen kuin aletaan vehtaamaan uuden kanssa, sen verran selkärankaa pitää olla.
Välttämättä se jättäminen ei onnistu sillä, että sanoo heippa tämä oli tässä. SE toinen voi haluta yrittää korjata asiat, saada selityksiä tai yksinkertaisesti jää roikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, tuota noin, miten niin se on väärin? Jos kysymys on tosiaan suhteen alusta.
Ei se nyt ehkä ihan kaikkein kivointa toimintaa ole mutta jos on tyrkyllä kaksi yhtä hyvää tyttöystäväkandidaattia, niin miten niin se on väärin jos menee vähän aikaa miettiessä, että kumman kanssa alkais oleen vakavammin?
3kk on aika lyhyt aika. Jos nyt ei ihan joka päivä tai viikkokaan tapaa, niin helposti vierähtää tuon verran aikaa, ennen kuin osaa päättää tykkääkö toisesta vai ei.
Minusta ap voi mennä miehen kanssa pariterapiaan jos asia vaivaa. Mutta jos suhde on muuten hyvä ja onnistunut, niin en tosiaan alkais tuosta nipottamaan. Etenkään kun olette jo naimisiinkin ehtineet.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, josta ei tiedä tykkääkö vaiko ei ja jota joutuu vielä kilpailuttamaan jonkun toisen kanssa. Valinnan pitäisi olla aivan selvä, jos ei ole niin se ihminen on väärä ja ainoa oikea ratkaisu on jatkaa eri teille. Mulle tasan ainut syy jatkaa suhdetta jonkun kanssa on se, että pidän hänestä kaikilla mittareilla. Jos sitä fiilistä ei tule heti, ei ole mitään syytä jatkaa.
No mutta, selvästi tässäkin asiassa ihmisiä on todella erilaisia...
Elämä ei aina mene kuin romanttisessa filmissä. Pam ensi katseesta rakastumaan, unohdetaan kaikkien muu ja eletään onnellisesti elämän loppuun asti. Edellinen kommentti selittääkin, miksi yhä isompi osa ihmisistä elää sinkkuna. Ei kestetä eoätäydellisyyttä toisissa ihmisissä eikä suhteissa.
Itse antaisin menneen olla mennyttä ja miettisin ainoastaan sitä ,onko suhde tällä hetkellä itselle hyvä ja toimiva. Mies on kuitenkin valinnut 5 v olla APN kanssa ei kenenkään muun?
Toihan on ihan siitä kiinni mitä etsii. Tiedän ihan tosielämästä tapauksia joissa suhteen alku on mennyt kuin romanttisessa elokuvassa eli ei sekään mitenkään mahdotonta ole. En koe että on liikaa vaadittu olla toiselle alusta asti numero yksi eikä vertailussa jonkun toisen kanssa. Varsinkin kuvottaa ajatus, että suhteen alussa olisin onnessani harrastanut miehen kanssa seksiä ja seuraavassa hetkessä hän on ollut panemassa jotain toista naista, ja sitten on seuraavalla tapaamisella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskityn aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan, miksi mun pitäisi odottaa toiselta vähemmän? En keksi yhtäkään syytä. Samanlaiset keskenään jne.
Tämä. En ole vielä koskaan aloittanut seurustelua ilman niin voimakasta ihastumisen tunnetta, ettei siinä olisi käynyt mielessäkään pyöritellä muita. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä joilla on tarvetta tällaiseen kilpailutukseen. Eikä tämä ihastumisen edellyttäminen suhteelta ole estänyt minua seurustelemasta tai tapaamasta nykyistä aviomiestäni. Jotkut sitten ilmeisesti aloittavat suhteen useiden täysin yhdentekevien ihmisten kanssa ja odottelevat josko jotain kimpailevaa ehdokasta kohtaan kehittyisi siinä tapailun lomassa tunteitakin. Minusta se kuulostaa kyllä tunnevammalta.
Entäpä jos olet seurustelusuhteessa ja sitten tapaatkin uuden, johon kertakaikkiaan ihastut ja rakastut. Ghoustaatko entisen tosta vaan vai yritätkö lopettaa suhteen siististi. En näe tätä tilannetta minään kilpailuttamisena. On vain päättyvä suhde ja alkava suhde.
Ghoustaamisen ja 3kk seurustelun välilläkin on monia tapoja. Aikaahan tuossa on ollut vaikka kuinka.
Olin kanssa toisena naisena tällaisessa kuviossa. Vaihdoin jopa työpaikkaa meidän suhteen aikana, kun mies halusi, että voitaisiin viettää enemmän aikaa yhdessä. Uusi työpaikka oli siis lähempänä miestä. Olin viikon kerennyt olla siellä töissä, kun mies vaan lakkasi vastaamasta viesteihin enää.
Meni pari vuotta ja unohdin koko jutun, vaikka olin siitä kyllä todella surullinen sinä kesänä kun mies ghostasi. Sitten uusi vaimo joka oli myös kaverin kaveri facessa teki vuosipäivä postauksen. Tajusin, että mies oli tavannut tulevan vaimonsa ja minut samoihin aikoihin ja he olivat alkaneet seurustella meidän n.6kk suhteen aikana silloin, kun mies vielä suostutteli ottamaan uuden työn vastaan, jotta nähdään toisiamme useammin. Tosi kiva. Terkkuja vaan vaimolle.