Miten suhtautuisitte jos saisitte 5v. jälkeen tietää, että mies seurusteli ekat 3kk päällekkäin myös toisen naisen kanssa?
Kannattaako tässä vaiheessa tehdä enää asiasta numeroa kun tuo suhde on satakymmenvarmasti loppunut silloin aikanaan? Oltiin vaan jo sovittu yhteenmuutostakin ja siitä vasta n. 2-3 viikon päästä mies oli lopettanut kunnolla tuon toisen suhteen. (On todisteet että noin tapahtui, tätä ei tarvitse kyseenalaistaa. Eli ei ole kyse väärinkäsityksistä, toiveajatteluista, peloista tms. vaan kaikkineen ihan oikeasta tilanteesta.)
Mietin että annanko nyt vaan olla... Mutta itseäni tämä homma kalvaa sillä tasolla, että mietin mihin muuhun mies pystyy kun en tuolloin aikanaan tajunnut yhtään mitään siitä että meneillään oli muutakin minun ohellani.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Sinusta on siis ok muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka vielä nai muita? :D kyllä se seurustelu on normaaleille ihmisille vakavaa jo ennen yhteenmuuttoa... Harva haluaa muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka ei ole niin vakavissaan ollut.
MIten jotku voi edes ajatella jotain yhteemuuttoa jos muutama kk vasta takana?läheisriippuvuutta?
Kyllä kaikkein eniten rassaa se mikä täällä useimmilla tuntuu myös olevan näkökulma, että minulle valehdeltiin ensinnäkin siitä että ketään muita ei olisi kuvioissa. Kertomatta jättäminenkin on riittävän paha, mutta tosiaan hän vielä erikseen sanoi, että on pitkään ollut yksin. En missään nimessä olisi lähtenyt niille treffeille edes, jos olisin tiennyt että mieheni tapailee/seurustelee toisen kanssa. Olkoonkin, että se toinen suhde oli kestänyt myöskin vasta jokusen kuukauden, mutta silti. Miehelläni oli lukuisia tilaisuuksia kertoa, että kuvioissa on toinenkin/muitakin.
Ja sitten se, että tuo toinen suhde loppui vasta viikkoja sen jälkeen kun olimme sopineet jo yhteenmuutostakin. Ja kun nopea eteneminen ja se mieletön hullaannus oli eritoten miehen puolelta vielä aloitteellisempaa ja suurempaa, toki itsekin olin siinä satasella mukana.
Kyllä minulla on huijattu fiilis tuon alun takia, ei mahda mitään. Se kyllä värittää nyt ikävästi tätä koko 5 vuotta kun mietin miten en tajunnut silloin mitään - väkisin nousee ajatus että ehkä nytkään en tajua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Sinusta on siis ok muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka vielä nai muita? :D kyllä se seurustelu on normaaleille ihmisille vakavaa jo ennen yhteenmuuttoa... Harva haluaa muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka ei ole niin vakavissaan ollut.
Mitä sitten? Miten se, ketä kumppanisi on pannut ennen sitoutumista yhteiseen elämään koskee teidän yhteistä elämää? Eiköhän itse kullakin ole nykyaikana menneisyytensä. Yleensä menneiden pöyhimisestä ei koidu mitään hyvää. Sen näkee tässäkin n tapauksessa. Huonossa suhteessa ei tarvitse kenenkään olla, mutta aika outoa penkoa sitä suhdetta edeltäviä tapahtumia ja oikein hakemalla hakea aihetta eroon. Eroa jos et ole onnellinen suhteessasi, mutta toisen demonisointi ja syyttely on epäasiallista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkein eniten rassaa se mikä täällä useimmilla tuntuu myös olevan näkökulma, että minulle valehdeltiin ensinnäkin siitä että ketään muita ei olisi kuvioissa. Kertomatta jättäminenkin on riittävän paha, mutta tosiaan hän vielä erikseen sanoi, että on pitkään ollut yksin. En missään nimessä olisi lähtenyt niille treffeille edes, jos olisin tiennyt että mieheni tapailee/seurustelee toisen kanssa. Olkoonkin, että se toinen suhde oli kestänyt myöskin vasta jokusen kuukauden, mutta silti. Miehelläni oli lukuisia tilaisuuksia kertoa, että kuvioissa on toinenkin/muitakin.
Ja sitten se, että tuo toinen suhde loppui vasta viikkoja sen jälkeen kun olimme sopineet jo yhteenmuutostakin. Ja kun nopea eteneminen ja se mieletön hullaannus oli eritoten miehen puolelta vielä aloitteellisempaa ja suurempaa, toki itsekin olin siinä satasella mukana.
Kyllä minulla on huijattu fiilis tuon alun takia, ei mahda mitään. Se kyllä värittää nyt ikävästi tätä koko 5 vuotta kun mietin miten en tajunnut silloin mitään - väkisin nousee ajatus että ehkä nytkään en tajua.
AP
Tsemppiä hirveesti, AP, noilla fiiliksillä olisin varmaan itsekin tuossa tilanteessa. Onko teidän tai sinun mahdollista käydä juttelemassa pariterapeutilla? Onko sinun mahdollista tuoda puolisollesi painokkaasti esiin että tämä asia on käsiteltävä, muuten ei tule "mitään"? Vai luottaako mies, ettei ongelmaa ole, jos siitä vaietaan. Älä satuta itseäsi, asiaa on yksin tai yhdessä käsiteltävä.
Vierailija kirjoitti:
MIten jotku voi edes ajatella jotain yhteemuuttoa jos muutama kk vasta takana?läheisriippuvuutta?
Joo, ymmärrän kyllä tämän kritiikin. Mutta olimme aikuisia ja olosuhteet olivat sen kaltaiset että yhteenmuutto oli luontevaa siinä tilanteessa. Itse en olisi ehkä aivan niin nopeasti edennyt, mutta ei minulla ollut mitään sitä vastaankaan kun tuntui että nyt on tähdet kertakaikkiaan kohdillaan.
Eikä tässä nyt itse asiassa ole mitään katumusta koskaan tarvinnut sen nopean yhteenmuuton suhteen harjoittaakaan, kaikkihan on mennyt hyvin 5 vuotta. Että tavallaan mikään ei olisi muuttunut vaikka olisimme odottaneet vuoden tai vaikka kolme.
Harmitus on nyt enemmänkin siinä että eivätkö vaistoni pelaa yhtään noin ylipäätäänkään mitä tulee mieheeni.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mulla suhteessa on aina ollut tärkeintä luottamus. Tätä on ollut jokaisen naisen vaikea tajuta. Eli homma menee niin, että ei paneminen ole niin paha asia kuin sen salailu ja valehtelu.
Tämän ketjun valossa kyllä näyttää siltä ettei avoimuus kannata. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää tilanteen tullen todisteena sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten jotku voi edes ajatella jotain yhteemuuttoa jos muutama kk vasta takana?läheisriippuvuutta?
Joo, ymmärrän kyllä tämän kritiikin. Mutta olimme aikuisia ja olosuhteet olivat sen kaltaiset että yhteenmuutto oli luontevaa siinä tilanteessa. Itse en olisi ehkä aivan niin nopeasti edennyt, mutta ei minulla ollut mitään sitä vastaankaan kun tuntui että nyt on tähdet kertakaikkiaan kohdillaan.
Eikä tässä nyt itse asiassa ole mitään katumusta koskaan tarvinnut sen nopean yhteenmuuton suhteen harjoittaakaan, kaikkihan on mennyt hyvin 5 vuotta. Että tavallaan mikään ei olisi muuttunut vaikka olisimme odottaneet vuoden tai vaikka kolme.
Harmitus on nyt enemmänkin siinä että eivätkö vaistoni pelaa yhtään noin ylipäätäänkään mitä tulee mieheeni.
AP
Ehkä tässä kohtaa kannattaisi rehellisesti puhua näiden tapahtumien herättämistä tuntemuksista sen miehen kanssa ja mennä vaikka parina juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Mies ei välttämättä tajua miten iso juttu tämä sinun mielestäsi on. Jotkut ei tykkää plyhiä menneitä ja ajattelee sen olevan vaan mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Hyvin monet ihmiset harrastavat seksiä ihan vaan seksin takia eivätkä ajattele olevansa missään parisuhteessa partnereidensa kanssa. Mikä nyt kenenkin mielestä on virallisesta parisuhteessa olemista ja mistä sen laskee alkavaksi. Toki olisi suotavaa että on yhteinen näkemys siitä, mikä on tapailua, mikä seurustelua ja milloin ollaan virallisesti sitoutuneessa parisuhteessa ja missä näiden rajat ja alkamiskohdat on . Kaikki ei ole nykyisin neitseellisiä puritsaaneja, ei naisista eikä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Hyvin monet ihmiset harrastavat seksiä ihan vaan seksin takia eivätkä ajattele olevansa missään parisuhteessa partnereidensa kanssa. Mikä nyt kenenkin mielestä on virallisesta parisuhteessa olemista ja mistä sen laskee alkavaksi. Toki olisi suotavaa että on yhteinen näkemys siitä, mikä on tapailua, mikä seurustelua ja milloin ollaan virallisesti sitoutuneessa parisuhteessa ja missä näiden rajat ja alkamiskohdat on . Kaikki ei ole nykyisin neitseellisiä puritsaaneja, ei naisista eikä miehistä.
Tämä kannattaa muistaa suhteita aloittaessaan ,mikäli se seksi on itselle se iso juttu. Kaikille se ei ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kun ihminen on sitten parisuhteessa, hän ei pystyisi olemaan pettämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Sinusta on siis ok muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka vielä nai muita? :D kyllä se seurustelu on normaaleille ihmisille vakavaa jo ennen yhteenmuuttoa... Harva haluaa muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka ei ole niin vakavissaan ollut.
Mitä sitten? Miten se, ketä kumppanisi on pannut ennen sitoutumista yhteiseen elämään koskee teidän yhteistä elämää? Eiköhän itse kullakin ole nykyaikana menneisyytensä. Yleensä menneiden pöyhimisestä ei koidu mitään hyvää. Sen näkee tässäkin n tapauksessa. Huonossa suhteessa ei tarvitse kenenkään olla, mutta aika outoa penkoa sitä suhdetta edeltäviä tapahtumia ja oikein hakemalla hakea aihetta eroon. Eroa jos et ole onnellinen suhteessasi, mutta toisen demonisointi ja syyttely on epäasiallista.
Ennen suhteen alkamista onkin ihan sama ketä on pannut ja kenen kanssa on seurustellut, mutta jos parisuhteesta päätetään ja aloitetaan yhteisen tulevaisuuden suunnittelu, niin silloin kyllä viimeistään loppuu muiden paneskelut. Eikä kyse ole mistään menneistä, jos PARISUHTEESSA pettää. Meillä nyt on vissiin vähän eri näkemys, mutta kyllä minä ainakin seurustelin mieheni kanssa vakavasti vuoden verran ennen yhteenmuuttoa eikä tosiaan kummallekaan ollut ok tuona aikana paneskella muita. Kaikki eivät välttämättä edes muuta yhteen, mutta voivat silti olla vaikka kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Hyvin monet ihmiset harrastavat seksiä ihan vaan seksin takia eivätkä ajattele olevansa missään parisuhteessa partnereidensa kanssa. Mikä nyt kenenkin mielestä on virallisesta parisuhteessa olemista ja mistä sen laskee alkavaksi. Toki olisi suotavaa että on yhteinen näkemys siitä, mikä on tapailua, mikä seurustelua ja milloin ollaan virallisesti sitoutuneessa parisuhteessa ja missä näiden rajat ja alkamiskohdat on . Kaikki ei ole nykyisin neitseellisiä puritsaaneja, ei naisista eikä miehistä.
Tiedän että tuo on varmasti nykyään yleisin suhtautumistapa mutta en ole koskaan sitä osannut itse sisäistää. Mulle seksi on se juttu joka tekee ihmissuhteesta parisuhteen ja erityisen muiden suhteiden joukossa. Jos voi olla samalla lailla intiimisti vaikka vain kaverin tai jonkun minkä lie randomin kanssa, mikä sitten käytännössä erottaa parisuhteen näistä muista suhteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Hyvin monet ihmiset harrastavat seksiä ihan vaan seksin takia eivätkä ajattele olevansa missään parisuhteessa partnereidensa kanssa. Mikä nyt kenenkin mielestä on virallisesta parisuhteessa olemista ja mistä sen laskee alkavaksi. Toki olisi suotavaa että on yhteinen näkemys siitä, mikä on tapailua, mikä seurustelua ja milloin ollaan virallisesti sitoutuneessa parisuhteessa ja missä näiden rajat ja alkamiskohdat on . Kaikki ei ole nykyisin neitseellisiä puritsaaneja, ei naisista eikä miehistä.
Tämä kannattaa muistaa suhteita aloittaessaan ,mikäli se seksi on itselle se iso juttu. Kaikille se ei ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kun ihminen on sitten parisuhteessa, hän ei pystyisi olemaan pettämättä.
Jos seksi on itselle jokin kättelyyn verrattava tapahtuma, miten se että on parisuhteessa muuttaa tätä asiaa? En rehellisesti sanottuna usko että mitenkään. Kyllä tuollaisella ihmisellä ainakin on huomattavsti korkeampi riski eksyä parisuhteen aikana vieraaseen sänkyyn kuin ihmisellä, joka ei kevyttä seksiä harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Kyllä minulla on ollut ihan vaan seksisuhteita ja se on ollut molemmille osapuolille vain sitä. Sitten, kun ollaan vakavasti parisuhteessa, niin sen pitäisi olla molemmille osapuolille selvää, että ollaan toistemme ainoat seksikumppanit, ellei olla sovittu avoimesta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten jotku voi edes ajatella jotain yhteemuuttoa jos muutama kk vasta takana?läheisriippuvuutta?
Joo, ymmärrän kyllä tämän kritiikin. Mutta olimme aikuisia ja olosuhteet olivat sen kaltaiset että yhteenmuutto oli luontevaa siinä tilanteessa. Itse en olisi ehkä aivan niin nopeasti edennyt, mutta ei minulla ollut mitään sitä vastaankaan kun tuntui että nyt on tähdet kertakaikkiaan kohdillaan.
Eikä tässä nyt itse asiassa ole mitään katumusta koskaan tarvinnut sen nopean yhteenmuuton suhteen harjoittaakaan, kaikkihan on mennyt hyvin 5 vuotta. Että tavallaan mikään ei olisi muuttunut vaikka olisimme odottaneet vuoden tai vaikka kolme.
Harmitus on nyt enemmänkin siinä että eivätkö vaistoni pelaa yhtään noin ylipäätäänkään mitä tulee mieheeni.
AP
Niin sinä luotit ja uskoit sinisilmäisesti tuohon mieheen, koska osasi esittää sinulle jotain muuta mitä oikeasti oli. Erikoista juurikin se, että mikä ihmeen kiire hänellä oli muuttaa yhteen, kun oli toisen kanssa vielä suhteessa!? Ei se ole mikään pikkujuttu, että seurustellaan 3 kk kahden naisen kanssa ja toisen kanssa jo mietitään yhdessä asumista. Muutitko sinä miehen asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Kyllä minulla on ollut ihan vaan seksisuhteita ja se on ollut molemmille osapuolille vain sitä. Sitten, kun ollaan vakavasti parisuhteessa, niin sen pitäisi olla molemmille osapuolille selvää, että ollaan toistemme ainoat seksikumppanit, ellei olla sovittu avoimesta suhteesta.
Mikä sitten on se asia, joka määrittää milloin suhde on "vakava parisuhde"? Onko se vain jokin sanallinen sopimus? Jos seksi on vähän sellaista hälläväliä-meinikiä jota voi harrastaa kenen kanssa tahansa, miksi asia sitten parisuhteessa olisi toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Kyllä minulla on ollut ihan vaan seksisuhteita ja se on ollut molemmille osapuolille vain sitä. Sitten, kun ollaan vakavasti parisuhteessa, niin sen pitäisi olla molemmille osapuolille selvää, että ollaan toistemme ainoat seksikumppanit, ellei olla sovittu avoimesta suhteesta.
Mikä sitten on se asia, joka määrittää milloin suhde on "vakava parisuhde"? Onko se vain jokin sanallinen sopimus? Jos seksi on vähän sellaista hälläväliä-meinikiä jota voi harrastaa kenen kanssa tahansa, miksi asia sitten parisuhteessa olisi toisin?
Kyllä meillä ainakin asiasta keskusteltiin ja yhteistuumin päädyttiin siihen, että lähdetään kaksin suunnittelemaan ja rakentamaan tulevaisuutta. Kyllä minulla ainakin on ollut seksuaalisia tarpeita, vaikka mitään parisuhdetta en olisikaan halunnut. Seksi tuntuu hyvältä ja se on kivaa. En sitä nyt sen enempää jaksa avata. Sen tiedän, että koskaan en ole parisuhteessa ollessani pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin tulisi todella pahamieli ja huijattu olo, jos suhteemme alkuvaihe on ollut miehen toimesta pelkkää valhetta eikä hän ollutkaan minuun niin rakastunut, kuin väitti, koska hänellä oli siinä toinen nainen 3 kk! Se 3 kk on oikeasti melko pitkä aika tuollaisessa tilanteessa... Minulle on ihan ok, että tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin jne., mutta sekin kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos alkaa tapailla muita vielä ollessaan suhteessa.
Toisaalta minusta on ihan luonnollista ,että menee aikaa muutama kuukausi tapaamisesta ennenkuin tietää ,mitä mistäkin suhteesta tulee ja haluaa. Tässä tapauksessa mies kuitenkin lopetti toisen suhteen ennenkuin suhde APN kanssa syveni yhdessä asumiseen asti. Jopa APN mielestä tämä tosiasia on aivan varma.
Ap uskoi seurustelevansa tuon miehen kanssa jo vakavasti.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.
Minusta jo seksi tarkoittaa, että suhde alkaa olla jo tietyllä tavalla vakava. En voisi kuvitellakaan harrastavani irtosuhteita tai yleensäkään seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita. Jos mulle selviäisi että kumppanini suhtautuu seksiin noin kevyesti kuin esimerkiksi sinä, en näkisi suhteella jatkoa. Jos seksi ei tee suhteesta vakavaa, silloinhan sitä voi harrastaa kenen kanssa tahansa milloin vain, myös virallisessa suhteessa ollessa - vaikka sitten kumppanin selän takana. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jonka suhtautuminen seksiin on tuo. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan, koska on myös olemassa ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin minä.
Hyvin monet ihmiset harrastavat seksiä ihan vaan seksin takia eivätkä ajattele olevansa missään parisuhteessa partnereidensa kanssa. Mikä nyt kenenkin mielestä on virallisesta parisuhteessa olemista ja mistä sen laskee alkavaksi. Toki olisi suotavaa että on yhteinen näkemys siitä, mikä on tapailua, mikä seurustelua ja milloin ollaan virallisesti sitoutuneessa parisuhteessa ja missä näiden rajat ja alkamiskohdat on . Kaikki ei ole nykyisin neitseellisiä puritsaaneja, ei naisista eikä miehistä.
Tiedän että tuo on varmasti nykyään yleisin suhtautumistapa mutta en ole koskaan sitä osannut itse sisäistää. Mulle seksi on se juttu joka tekee ihmissuhteesta parisuhteen ja erityisen muiden suhteiden joukossa. Jos voi olla samalla lailla intiimisti vaikka vain kaverin tai jonkun minkä lie randomin kanssa, mikä sitten käytännössä erottaa parisuhteen näistä muista suhteista?
Rakkaushan se juttu on. Ja yleensä ihminen ei enää halua seksiä jonkun muun kanssa, jos on rakastunut.
Ja tämäkö on muiden ongelma? Minusta seurustelu ei ole vakavaa ennenkuin muutetaan yhteen tai muuten sitoudutaan. Se että paneskellaan silloin tällöin ei ole vakava suhde.