Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa töissä olevana tekisi mieli aina tiettyjen juhlapyhien aikana haistattaa pitkät asiakkaille jotka toivottavat hyvää joulua, hyvää uutta vuotta, hyvää loppiaista, hyvää pääsiäistä... Milloin mitäkin. Luulevatko asiakkaat että se on asiakaspalvelijoista jotenkin kivaa kuulla tuota toivottelujen rallatusta satoja kertoja päivässä usean päivän ajan.

Just. Mä tulin aina tosi iloiseksi, kun asiakkaat toivotti hyvää joulua tai juhannusta tai mitä milloinkin. Kaikesta sitä voikin valittaa.

T. Muissa hommissa nykyään, mutta aspana yli 10 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Ns. IT-gurut on monesti herkkänahkaisia primadonnia. Miehet ovat joskus työelämässä hyvin neitimäisiä juoruilijoita ja draamakuninkaita.

Voi jukra kuinka osui nappiin.Guruista en ihan tiedä,mutta ministeriössä juuri tolleen.Naisten kanssa hihitellään,että meillä miehet on pahimpia juorukelloja ja kantelupukkeja.

Työskentelin aiemmin lähihoitajana vanhuspuolella. Palkka oli mielestäni todella hyvä työn haastavuuten nähden, vanhuspuolen hoitajat eivät siis mielestäni ole alipalkattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa töissä olevana tekisi mieli aina tiettyjen juhlapyhien aikana haistattaa pitkät asiakkaille jotka toivottavat hyvää joulua, hyvää uutta vuotta, hyvää loppiaista, hyvää pääsiäistä... Milloin mitäkin. Luulevatko asiakkaat että se on asiakaspalvelijoista jotenkin kivaa kuulla tuota toivottelujen rallatusta satoja kertoja päivässä usean päivän ajan.

Olisin mielestäni töykeä asiakas, jos en juhlapyhien aikaan toivottaisi hyvää joulua tai mikä juhla nyt onkaan kysymyksessä. Sinä voisit ajatella asian kohteliaisuutena ja muistaa, että me asiakkaat kohtaamme sinut kaikki yksitellen.

Ihan perus kohteliaisuudet kuten esim. päivää, kiitos ja näkemiin riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Tätähän se on. Mitä suotta faktoja kiistämään, vaikka täällä niitä yli kaiken vihataankin.[/qrauhoi

Ymmärrän täysin tuon miltä tuntuu kuunnella noita valituksia, mutta se on seurausta eikä syy. Nytkin olen niin depressiossa että haluis vain kuolla tai juoda tai syödä rauhoittavia että lähtis. Haluis vaan valittaa aivot kuin lyijyä täynnä.

Depressiossa miettii vain häpeää ja epäonnistumisia. Ei sitä terve voi ymmärtää. Mutta sen toki olen ymmärtänyt etten ole mikään erikoishoidon tai huomion tarpeessa. Se on vain elettävä näillä mitä on. Näkisin kuitenkin monia asioita joilla mielenterveyttä voitaisiin parantaa. Yksinäisyys ja kerran kk hoitajalla käynti, jonka vituksen tai pilkan huomaat hetimiten.

Ei se silti unelmahommaa varmaan ole.

Käsittämättömän usein törmään itse omassa työssäni terveys- ja sosiaalialan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä erityisesti masennuksesta ja ahdistuksesta mitään. Ja se onkin iso syy siihen miksi nämä ovat niin isoja ongelmia väestössämme.

Moni ajattelee edellä kuullun tavoin että masentunut ei voi parantua koska hän rypee itsesäälissä ja keskittyy vain siihen mikä on huonosti. Ei näe mahdollisuuksiaan ja valittaa tyhjästä. Se on sama kuin sanoisi että oksennustaudista ei parane ennen kuin lopettaa oksentamisen. Niinhän se on mutta kuinka moni on kokeillut miten helppo on kesken noron päättää vain lopettaa oksentaminen.

Oksentaminen ja ongelmissa märehtiminen ovat molemmat sairauden oireita. Se tarkoittaa että ne alkavat kun sairastuu kyseiseen sairauteen ja loppuvat kun siitä paranee.

Masennus ei parane sillä että masentunut lopettaa sen sairastamisen. Syöpäkään ei lakkaa uusiutumasta sillä että henkilö päättää että ei enää tee uusia kasvaimia.

Turhahan tätä tietenkin on selittää ihmisille jotka työkseen jo kohtaavat masentuneita mutta eivät silti ole työnsä myötä vielä oppineet edes perusasioita aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työtä voi tehdä toimistotyöajan sisällä. En ymmärrä kollegojani jotka tekevät tätä työtä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla burnouttautuen kolmevitosina.

Riippuu kuule myös siitä, minkä alan opettaja on ja millä kouluasteella ja kuinka paljon saa kaikki materiaalit kustantajilta suoraan ja paljonko itse panostaa opetukseen yms. Itse kyllä joudun tehdä töitä myös iltaisin ja sunnuntaisinkin. Kivat sulle, jos ei sun tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanope täälläkin, hei vaan! Vihaan tätä kyynistävää alaa, jossa aikaa opettamiseen ei ole. Kaikki läpeensä sekaisin olevat häiriköt kipataan isoihin luokkiin, mitään ei saa vaatia, kaikki on nykylapsille tylsää ja vaikeaa, moni ihan normaali asia on ylivoimaista. Entisajan tavallinen lapsi loistaa nykyluokassa tähtenä, innokkaana, lapsekkaana, uteliaana ja oppimishaluisena. Kunnes oman onnensa nojaan jäätyään parissa vuodessa hiipuvat. Ei heitä ehdi huomioida kun aika menee näiden pulpetteja paiskovien ja lattialla konttaavien paimentamiseen.

Oma usko tulevaisuuteen on aika nollissa kun näkee näitä tulevaisuudentoivoja. Vanhemmat eivät tajua mitään, ovat aivan lastensa vedätettävissä, poikkiteloin koko ajan kun jotain negatiivista palautetta joku kehtaa mussukasta antaa. Kaikki resurssit palaa näihin häiriköihin ja vanhemmat vielä kehtaavat valittaa kiittämättömiä aivan kaikesta.

Toivoisin rauhallisia yksityiskouluja, joissa oppiminen olisi keskiössä, tunnelma mukava ja tukea ehtisi antaa myös nyt näkymättömille oppilaille. Peruskouluun toivoisin systeemiä, että jos et saa lastasi edes auttavasti kasvatettua ja kuriin, voitaisiin lapsi erottaa ja pakkosijoittaa erityisluokkaan halusi vanhempi tai ei (tarkkailuluokat takaisin!). Tai määrätä esim. sakkomaksua jos vanhemmat hoida kasvatusvelvollisuuttaan ja ota vastuuta lapsen käytöksestä ja koulunkäynnistä. Tai ääritapauksessa huoltajuus nopeammin pois, ei vasta kun lapsi on jo pysyvästi kieroon kasvanut ja tulevaisuus pilalla. Jotain uhkaa rangaistuksesta pitäisi saada, muuten tämä loputon vaatiminen ja häiriköinti vain kiihtyy. Sen sitten maksavat ne fiksut, kiltit, tavalliset oppilaat, joilta viedään oikeus koulurauhaan, tukeen ja oppimiseen.

Nykyisenä lukion ykkösenä voin allekirjoittaa viimeisen lauseen. Yläaste oli yhtä helvettiä, kun joutui olemaan samalla luokalla näiden vittumitäpaskaaketäkiinnostaavittuhelvetti -tyyppien kanssa. Meidän luokan ja koko koulun ilmapiiri oli surkea. Opettajia kävi sääliksi, kun joka tunnilla joutuivat kuuntelemaan oppilaiden suoraa vittuilua. Häiriköt vei opettajien ja luokkalaisten voimavarat, kun heitä ei saatu millään kolmen vuoden aikana kuriin.

Etäkoulu oli siunaus, kun sai tehdä omassa rauhassa tehtäviä. Lähiopetuksessa opettajilla aika meni siihen, että piti koko tunnin kädestä pitäen auttaa näitä oppilaita jotka olivat pudonneet kärryiltä vuosia sitten oman paskan asenteensa vuoksi. Tästä kärsi sitten muut, jotka olisivat tunnilla tarvineet max pari minuuttia apua, jotta pääsisivät tehtävissä eteenpäin.

Pitäisi olla opiskelijoilla jokin taho tai vaikka oma järjestö joka veisi eteenpäin oppimisen oikeutta ja vaatisivat että näille häiriköille saa laittaa rajat ja kurin, voi poistaa luokasta ja ns tarkkailuluokat tulisi takaisin. Tai edes jokin koulurauhan säilyttävä vartija tms luokassa, sellainen henkilö jolla on valta pistää rajat. Onhan se väärin että ne jotka haluaa oppia, eivät voi sitä koulussa tehdä. Opettajatkaan ei halua olla sosiaalityöntekijöitä eikä mt-hoitajia vaan hyviä opettajia. Suurin osa näistä haistattelijoista hakee nimenomaan ihmistä joka laittaa rajat käyttäytymiselle. 

Anteeksi off-topic tässä, mutta pakko kommentoida näitä "häirikkö" juttuja - ihan hyvin siellä voi olla itseni kaltainen ylivilkas skidi jolla on asiat huonosti kotona vanhempien avioeron takia (+ muut jutut...) joka purkaantuu koulussa keskittymisvaikeuksiin. En ollut mikään hirviö ala ja ylä-asteella mutta on jotenkin naiivia olettaa että _kaikki_ lapset saataisiin kiltisti istumaan pulpetin ääreen kuten robotit. On myös ärsyttävää kuinka näitä hiljaisia hissukka lapsia aina ylennetään jotenkin Jeesuksen asemaan, eivät he tietenkään tee mitään väärää koskaan ja kaikista tulee isona lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla jossa hoidetaan lapsettomuus juttuja. Asiakkaana on pian 40vuotias nainen joka aikoo hankkia lapsen yksin. Olen vahvasti vastaan. Hän on epävakaa ja ei todellakaan mikään ”äiti” . Iho menee aina kananlihalle ja kun tämä henkilö tulee ovesta sisään. Toivon joka kerta että hän ei ikinä tule äidiksi.

Mä olen luullut, että kaikkien hedelmöityshoitoihin hakeutuvien on pakko käydä psykologin arviossa ennen hoitojen aloitusta.

Mun mielestä on todella ikävää, jos on tuollaisia tapauksia, että varta vasten avustetaan hedelmöittymisessä ihmisiä, joista ei ole vanhemmaksi.

Mutta raha ratkaisee yksityisillä lääkäriasemilla jos potilas maksaa niin ihan sama eettisyydestä.

Kyllä, he joutuvat käymään sen läpi ja niiden papereiden aitoutta voidaan jopa teeskennellä. Olen nähnyt tämän kyseisen naisen monesti, ja klinikan ulkopuolella. Se mitä olen nähnyt ja todistanut omin silmin, puhuu hänen paperit aivan toista. Monet tekevät mitä tahansa kunhan saavat lapsen.

Ja kyllä, rahalla saa. Moraalisesti tämä on todella väärin ja tästä tulee ongelmia jos ja kun nainen tulee raskaaksi. Hän on vahingollinen niin itselleen, kun mahdollisesti tulevalle lapselle.

Tämä todistaa sen ajatuksen puolesta, että jos nainen ei pysty miehen kanssa lasta tekemään, niin voisi jättää tekemättä. Kaiken kaikkiaan isättömiä lapsia on ihan tarpeeksi muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Tätähän se on. Mitä suotta faktoja kiistämään, vaikka täällä niitä yli kaiken vihataankin.[/qrauhoi

Ymmärrän täysin tuon miltä tuntuu kuunnella noita valituksia, mutta se on seurausta eikä syy. Nytkin olen niin depressiossa että haluis vain kuolla tai juoda tai syödä rauhoittavia että lähtis. Haluis vaan valittaa aivot kuin lyijyä täynnä.

Depressiossa miettii vain häpeää ja epäonnistumisia. Ei sitä terve voi ymmärtää. Mutta sen toki olen ymmärtänyt etten ole mikään erikoishoidon tai huomion tarpeessa. Se on vain elettävä näillä mitä on. Näkisin kuitenkin monia asioita joilla mielenterveyttä voitaisiin parantaa. Yksinäisyys ja kerran kk hoitajalla käynti, jonka vituksen tai pilkan huomaat hetimiten.

Ei se silti unelmahommaa varmaan ole.

Käsittämättömän usein törmään itse omassa työssäni terveys- ja sosiaalialan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä erityisesti masennuksesta ja ahdistuksesta mitään. Ja se onkin iso syy siihen miksi nämä ovat niin isoja ongelmia väestössämme.

Moni ajattelee edellä kuullun tavoin että masentunut ei voi parantua koska hän rypee itsesäälissä ja keskittyy vain siihen mikä on huonosti. Ei näe mahdollisuuksiaan ja valittaa tyhjästä. Se on sama kuin sanoisi että oksennustaudista ei parane ennen kuin lopettaa oksentamisen. Niinhän se on mutta kuinka moni on kokeillut miten helppo on kesken noron päättää vain lopettaa oksentaminen.

Oksentaminen ja ongelmissa märehtiminen ovat molemmat sairauden oireita. Se tarkoittaa että ne alkavat kun sairastuu kyseiseen sairauteen ja loppuvat kun siitä paranee.

Masennus ei parane sillä että masentunut lopettaa sen sairastamisen. Syöpäkään ei lakkaa uusiutumasta sillä että henkilö päättää että ei enää tee uusia kasvaimia.

Turhahan tätä tietenkin on selittää ihmisille jotka työkseen jo kohtaavat masentuneita mutta eivät silti ole työnsä myötä vielä oppineet edes perusasioita aiheesta.

Todella hyvin sanottu ja aivan käsittämätön ja surullista luettavaa tuo alkuperäinen kommentti. Terveysalojen koulutuksessa soisi panostettavan enemmän aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka kävisi töissään jos ois 5 miltsii tilillä

Eräs yliopiston opettaja Oulussa. En tiedä, onko jo eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työtä voi tehdä toimistotyöajan sisällä. En ymmärrä kollegojani jotka tekevät tätä työtä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla burnouttautuen kolmevitosina.

Tämä totta.

Lukion opettajana menossa jo 1x-vuosi. Oman aineen hallinta on jo niin vahvaa, ettei tunteja juuri tarvitse suunnitella. Ja sitä vartenhan ne opettajien oppaat on, että ne on täynnä valmiita materiaaleja ja tehtäviä ja niiden tehtävien vastaukset.

Ei jokaisen oppitunnin tarvitse olla nerokkaan kekseliäs, joka on käsikirjoitettu minuutin tarkkuudella ja sisältää kolmea eri työskentelytapaa ym. Välillä voi tunnilla käyttää juuri sitä kirjaa, jonka opiskelijat ovat ostaneet.

Huomenna loman loputtua nähnee niitä muutamia kollegoja, jotka palaa töihin uupumuslomalta, ja aloittavat silti taas sen 24/7 -töitä, 101% -lasissa meininkinsä. Ja eivät jaksa. Vähän käyvät sääliksi. Pitää osata välillä ottaa rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen vanhusten parissa. Todella iso osa vanhuksista on niin huonossa kunnossa, että ne joilla dementia ei ole edennyt vielä niin pitkälle etteivät tajua enää mitään, niin he tiedostavat hirveän tilansa ja se on tosi kurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Monet näistä teidän mummoistanne ja papoistanne kertoo joka ikinen päivä meille hoitajille, että eivät mitään muuta haluaisi kuin kuolla jo pois, että miksi tämän kärsimyksen pitää vaan jatkua ja jatkua. Maskeja he vihaavat ja yrittävät joskus painostaa meitä hoitajia riisumaan ne, koska eivät todellakaan pelkää koronaa, vaan toivovat saavansa sen että pääsisi vihdoin helvetistä pois.

Tämä ja osa on myös realisteja, jotka ovat eläneet tuberkuloosiajat ja aasialaiset yms. Heitä ihmetyttää tämä koronavouhotus, joka on Suomessa tappanut muutaman sata ihmistä, vähemmän kuin kausiflunssa. Keuhkotauti tappoi tuhansia vuodessa.

Opettajasijaisuuksia tehdessäni tyrmistyin opettajanhuonejuttuja. Opettajat kuluttavat pääosan välitunneista juoruamalla oppilaiden ominaisuuksista ja etenkin kotioloista, jotka ovat hämmästyttävän hyvin tiedossa. Opettajat nauravat ja pilkkaavat oppilaita.

Kun kello soi, siemaistaan sumpit loppuun, haalitaan vermeet kasaan ja lähdetään rasittuneen näköisenä pitämään seuraavaa tuntia.

Jos koulussa tuntui siltä, että pahimpia kiusaajia ovat opettajat ja että monet opettajat inhoavat ja halveksivat oppilaita ja ovat valinneet ammattinsa koska se on ainoa mistä maksetaan puolipäivätyöstä kokopäivätyön palkka, niin tämä pitää paikkansa.

Pienissä sote-alan järjestöissä työ on pääsääntöisesti mukavaa ja palkitsevaa, mutta en käsitä, miksi näissä tavallisesti hallitus (eli ylin asioista päättävä elin) on niin järkyttävän epäpätevää. Ovat usein mustasukkaisia työntekijöille siitä, että työstä on tapana maksaa palkkaa ja kovia mikromanageroimaan. Vaativat itselleen huimia etuja luottamustyöstään: kerran yksi hallituksen jäsen vaati itselleen parempaa korvausta vapaaehtoistyöstään kuin minä sain yliopistokoulutettuna palkkaa.

Muista pyyhkiä jos käyt kakalla.

Naisten pääsy proffiksi ja hallinnon keskeisiin asemiin, jopa rehtoreiksi, ei ole lisännyt yliopistoissa päätöksenteon avoimuutta eikä demokratiaa eikä ole poistanut työpaikkakiusaamistakaan.  Tasa-arvon suurena saavutuksena mainostetaan sitä, että on korvattu esimies-termi esihenkilöllä. Hyvä veli -verkostojen rinnalle ovat tulleet hyvä sisar -verkostot.

Vierailija kirjoitti:

Opettajasijaisuuksia tehdessäni tyrmistyin opettajanhuonejuttuja. Opettajat kuluttavat pääosan välitunneista juoruamalla oppilaiden ominaisuuksista ja etenkin kotioloista, jotka ovat hämmästyttävän hyvin tiedossa. Opettajat nauravat ja pilkkaavat oppilaita.

Kun kello soi, siemaistaan sumpit loppuun, haalitaan vermeet kasaan ja lähdetään rasittuneen näköisenä pitämään seuraavaa tuntia.

Jos koulussa tuntui siltä, että pahimpia kiusaajia ovat opettajat ja että monet opettajat inhoavat ja halveksivat oppilaita ja ovat valinneet ammattinsa koska se on ainoa mistä maksetaan puolipäivätyöstä kokopäivätyön palkka, niin tämä pitää paikkansa.

Totta kai se pitää paikkansa. Kaikki eivät kuitenkaan pääse EDES opettajiksi. Kaikkien työpaikkojen Kahvitauoilla juoruillaan, miksi opettajainhuone olisi poikkeus? 9x% tapauksista oppilas on itse aloittanut perseilyn ja kun saa maistaa omaa lääkettään, opettaja kiusaa tai on ottanut silmätikukseen. Monille pikkumussukoille normaalien sääntöjen noudattamisen vaatiminen on kiusaamista. Toki opettaja on aikuinen, mutta ei missään muussa työpaikassa ei tarvitse päivittäin kuunnella tuollaista pään aukomista keskenkasvuisista kakaroilta ( ja joskus myös vanhemmilta).

Arvonnat,todellakin "arvotaan" eli valitaan pärstäkertoimen/tai julkisuusarvon mukaan. Kukaan köyhä ei voita varsinkin jos avoimesti valittaa että koskaan elämässään ei ole ollut varaa.....tälläisen ihmisen päällä ei tosiaankaan haluta nähdä sitä meidän brändiä. Jos ei löydy sopivaa niin mitään palkintoja ei tosiaankaan jaeta. 

Ahkeria työntekijöitä nauretaan johtoryhmissä, lisävastuus ilman palkkaa :) jos sellaisen kykenevän löytää ja vielä halvalla niin se on ratkiriemukasta....harmittaa kun nämä ihmiset luulevat että tekemällä paljon, etenee tai saa liksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajasijaisuuksia tehdessäni tyrmistyin opettajanhuonejuttuja. Opettajat kuluttavat pääosan välitunneista juoruamalla oppilaiden ominaisuuksista ja etenkin kotioloista, jotka ovat hämmästyttävän hyvin tiedossa. Opettajat nauravat ja pilkkaavat oppilaita.

Kun kello soi, siemaistaan sumpit loppuun, haalitaan vermeet kasaan ja lähdetään rasittuneen näköisenä pitämään seuraavaa tuntia.

Jos koulussa tuntui siltä, että pahimpia kiusaajia ovat opettajat ja että monet opettajat inhoavat ja halveksivat oppilaita ja ovat valinneet ammattinsa koska se on ainoa mistä maksetaan puolipäivätyöstä kokopäivätyön palkka, niin tämä pitää paikkansa.

Totta kai se pitää paikkansa. Kaikki eivät kuitenkaan pääse EDES opettajiksi. Kaikkien työpaikkojen Kahvitauoilla juoruillaan, miksi opettajainhuone olisi poikkeus? 9x% tapauksista oppilas on itse aloittanut perseilyn ja kun saa maistaa omaa lääkettään, opettaja kiusaa tai on ottanut silmätikukseen. Monille pikkumussukoille normaalien sääntöjen noudattamisen vaatiminen on kiusaamista. Toki opettaja on aikuinen, mutta ei missään muussa työpaikassa ei tarvitse päivittäin kuunnella tuollaista pään aukomista keskenkasvuisista kakaroilta ( ja joskus myös vanhemmilta).

Kuka nyt opettajan paskahommia tekisikään, jos palkka suhteutettuna työaikaan lomineen ja työpäivän pituuksineen ei olisi kohtalainen. En minä ainakaan. Kutsumusopettaja polttaa itsensä loppuun nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työtä voi tehdä toimistotyöajan sisällä. En ymmärrä kollegojani jotka tekevät tätä työtä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla burnouttautuen kolmevitosina.

Tämä totta.

Lukion opettajana menossa jo 1x-vuosi. Oman aineen hallinta on jo niin vahvaa, ettei tunteja juuri tarvitse suunnitella. Ja sitä vartenhan ne opettajien oppaat on, että ne on täynnä valmiita materiaaleja ja tehtäviä ja niiden tehtävien vastaukset.

Ei jokaisen oppitunnin tarvitse olla nerokkaan kekseliäs, joka on käsikirjoitettu minuutin tarkkuudella ja sisältää kolmea eri työskentelytapaa ym. Välillä voi tunnilla käyttää juuri sitä kirjaa, jonka opiskelijat ovat ostaneet.

Huomenna loman loputtua nähnee niitä muutamia kollegoja, jotka palaa töihin uupumuslomalta, ja aloittavat silti taas sen 24/7 -töitä, 101% -lasissa meininkinsä. Ja eivät jaksa. Vähän käyvät sääliksi. Pitää osata välillä ottaa rennommin.

Lukiossa aikanaan (vuosia sitten) ihmetytti, miksi ostatettiin kirjoja, kun joissain aineissa niitä ei käytetty juuri lainkaan. Opettajat oli itse tehneet monisteita ja tehtävävihkosia. Niitä tehtiin ja kallis oppikirja kulki vain laukussa mukana.