Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla jossa hoidetaan lapsettomuus juttuja. Asiakkaana on pian 40vuotias nainen joka aikoo hankkia lapsen yksin. Olen vahvasti vastaan. Hän on epävakaa ja ei todellakaan mikään ”äiti” . Iho menee aina kananlihalle ja kun tämä henkilö tulee ovesta sisään. Toivon joka kerta että hän ei ikinä tule äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työtä voi tehdä toimistotyöajan sisällä. En ymmärrä kollegojani jotka tekevät tätä työtä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla burnouttautuen kolmevitosina.

Se on huonoa työn organisointia ja ajankäyttöä. Saahan sitä nysvätä jotakin pikkujuttua vaikka vuorokauden ympäriinsä, mutta mitä se hyödyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanope täälläkin, hei vaan! Vihaan tätä kyynistävää alaa, jossa aikaa opettamiseen ei ole. Kaikki läpeensä sekaisin olevat häiriköt kipataan isoihin luokkiin, mitään ei saa vaatia, kaikki on nykylapsille tylsää ja vaikeaa, moni ihan normaali asia on ylivoimaista. Entisajan tavallinen lapsi loistaa nykyluokassa tähtenä, innokkaana, lapsekkaana, uteliaana ja oppimishaluisena. Kunnes oman onnensa nojaan jäätyään parissa vuodessa hiipuvat. Ei heitä ehdi huomioida kun aika menee näiden pulpetteja paiskovien ja lattialla konttaavien paimentamiseen.

Oma usko tulevaisuuteen on aika nollissa kun näkee näitä tulevaisuudentoivoja. Vanhemmat eivät tajua mitään, ovat aivan lastensa vedätettävissä, poikkiteloin koko ajan kun jotain negatiivista palautetta joku kehtaa mussukasta antaa. Kaikki resurssit palaa näihin häiriköihin ja vanhemmat vielä kehtaavat valittaa kiittämättömiä aivan kaikesta.

Toivoisin rauhallisia yksityiskouluja, joissa oppiminen olisi keskiössä, tunnelma mukava ja tukea ehtisi antaa myös nyt näkymättömille oppilaille. Peruskouluun toivoisin systeemiä, että jos et saa lastasi edes auttavasti kasvatettua ja kuriin, voitaisiin lapsi erottaa ja pakkosijoittaa erityisluokkaan halusi vanhempi tai ei (tarkkailuluokat takaisin!). Tai määrätä esim. sakkomaksua jos vanhemmat hoida kasvatusvelvollisuuttaan ja ota vastuuta lapsen käytöksestä ja koulunkäynnistä. Tai ääritapauksessa huoltajuus nopeammin pois, ei vasta kun lapsi on jo pysyvästi kieroon kasvanut ja tulevaisuus pilalla. Jotain uhkaa rangaistuksesta pitäisi saada, muuten tämä loputon vaatiminen ja häiriköinti vain kiihtyy. Sen sitten maksavat ne fiksut, kiltit, tavalliset oppilaat, joilta viedään oikeus koulurauhaan, tukeen ja oppimiseen.

Nykyisenä lukion ykkösenä voin allekirjoittaa viimeisen lauseen. Yläaste oli yhtä helvettiä, kun joutui olemaan samalla luokalla näiden vittumitäpaskaaketäkiinnostaavittuhelvetti -tyyppien kanssa. Meidän luokan ja koko koulun ilmapiiri oli surkea. Opettajia kävi sääliksi, kun joka tunnilla joutuivat kuuntelemaan oppilaiden suoraa vittuilua. Häiriköt vei opettajien ja luokkalaisten voimavarat, kun heitä ei saatu millään kolmen vuoden aikana kuriin.

Etäkoulu oli siunaus, kun sai tehdä omassa rauhassa tehtäviä. Lähiopetuksessa opettajilla aika meni siihen, että piti koko tunnin kädestä pitäen auttaa näitä oppilaita jotka olivat pudonneet kärryiltä vuosia sitten oman paskan asenteensa vuoksi. Tästä kärsi sitten muut, jotka olisivat tunnilla tarvineet max pari minuuttia apua, jotta pääsisivät tehtävissä eteenpäin.

Pitäisi olla opiskelijoilla jokin taho tai vaikka oma järjestö joka veisi eteenpäin oppimisen oikeutta ja vaatisivat että näille häiriköille saa laittaa rajat ja kurin, voi poistaa luokasta ja ns tarkkailuluokat tulisi takaisin. Tai edes jokin koulurauhan säilyttävä vartija tms luokassa, sellainen henkilö jolla on valta pistää rajat. Onhan se väärin että ne jotka haluaa oppia, eivät voi sitä koulussa tehdä. Opettajatkaan ei halua olla sosiaalityöntekijöitä eikä mt-hoitajia vaan hyviä opettajia. Suurin osa näistä haistattelijoista hakee nimenomaan ihmistä joka laittaa rajat käyttäytymiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei muutu kuin pakosta tai Coronan avulla kirjoitti:

Niin, meillä on ollut ja saatu ennen coronaa ns, pitkin hampain pitää 1 päivä viikossa etänä, kun se "on niin vaikeaa" ja "tasapuolisuuden" ja ties minkä asian takia sitä on pidetty niin vaikeana, kun "asiat nyt vaan sujuu paremmin kasvotusten"  ja "on niin kiva tavata välillä". No ei ole kiva tavata, hoidan mielelläni työni etänä, hermoni ovat menneet jo aikaa sitten ikävästi ja epäammattimaisesti käyttäytyvään tiimiin. Lisäksi se, että etätöitä ei ole suosittu, on tosiasiassa luottamuspula.

Silti työt ovat tulleet paremmin ja sujuvammin tehtyä etänä - ilman hermojen kiristystä siitä, että pitää pakolla sietää kateellisia ja epäystävällisiä sekä piikitteleviä tiimiläisnaisia. KAPPAS!

Esimies esittää mukavaa, mutta käyttää kiristyskeinona sitä, että en muka suoriudu "tarpeeksi" hyvin - vaaditaan täydellistä suoritusta minimiajassa - ja huom. ei ole kyse yksityisestä hyvin palkatusta työstä, vaan työstä kaupungilla. Mistään ei kiitetä, mitään uutta koulutusta ei saa, kaikki ansiot ovat muiden aikaansaamaa. Nuorempana, kaikki mitä tein, oli hienoa - nyt kun ikää on enemmän, mikään ei kelpaa. 

Olen ikäni kaiken tehnyt kokouksiin asialistat ja vetänyt tiimiä - nyt nämä asiat tulevat ulkoaohjattuna - nämä asiat kerrotaan ikäänkuin uutena asiana, minkä HE (päälliköt) osaavat tehdä omalla tavallaan, Ja olen vetänyt projekteja, ja olen saanut asioita aikaiseksi, mutta se ei kelpaa, nyt pitää tarkkaan kuten he tekisivät. (KÄYTÄ EXELIÄ...)  

Lisäksi: en ymmärrä, miksi ihminen ei voi tehdä asiantuntijatyötä omassa tahdissaan - jos joku on töissä klo 0700, ei se tee hänestä yhtään sen parempaa työntekijää.  Itse aloittaisin aamupäivällä, mutta tekisin iltaan asti. Olen siis yliopistosta valmistunut, monessa tulessa ollut ammattilainen.

 

Monille esimiehille on iso ongelma jos alainen on pätevämpi tai osaavampi ja siksi alaista kohdellaan kuin osaamatonta aloittelijaa, mielellään kuin vähä-älyistä. Jos kysyy jotain tarkentavaa tai selittää oman paremmin toimivan systeemin, tämä ei sitä ymmärrä ja selittää  että se systeemisi on väärä ja olet vähän yksinkertainen kun tuollaista teet. Monesti naurattanut töissä kun työkaveri tai esimies ei ymmärrä tehokkaampaa tai selkeämpää tapaa toimia jonka olen esittänyt ja suorastaan taputtelee päälaelle kuin pientä lasta. Tällä käytöksellä vaan osoittaa oman tyhmyytensä.

Moni työtönkin selittää työttömyyttään sillä, etteivät tyhmemmät esimiehet palkkaa itseään fiksumpaa ja että haastattelussa todetaan muka, ettei haastateltava kuitenkaan ole fiksuna ja koulutettuna jäämässä tuohon paikkaan vaan hakee parempaa paikkaa, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Miksei voi suoraan hakea sitä kykyjensä mukaista paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla jossa hoidetaan lapsettomuus juttuja. Asiakkaana on pian 40vuotias nainen joka aikoo hankkia lapsen yksin. Olen vahvasti vastaan. Hän on epävakaa ja ei todellakaan mikään ”äiti” . Iho menee aina kananlihalle ja kun tämä henkilö tulee ovesta sisään. Toivon joka kerta että hän ei ikinä tule äidiksi.

Mä olen luullut, että kaikkien hedelmöityshoitoihin hakeutuvien on pakko käydä psykologin arviossa ennen hoitojen aloitusta.

Mun mielestä on todella ikävää, jos on tuollaisia tapauksia, että varta vasten avustetaan hedelmöittymisessä ihmisiä, joista ei ole vanhemmaksi.

Mutta raha ratkaisee yksityisillä lääkäriasemilla jos potilas maksaa niin ihan sama eettisyydestä.

Työskentelen vanhusten parissa. Todella iso osa vanhuksista on niin huonossa kunnossa, että ne joilla dementia ei ole edennyt vielä niin pitkälle etteivät tajua enää mitään, niin he tiedostavat hirveän tilansa ja se on tosi kurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Monet näistä teidän mummoistanne ja papoistanne kertoo joka ikinen päivä meille hoitajille, että eivät mitään muuta haluaisi kuin kuolla jo pois, että miksi tämän kärsimyksen pitää vaan jatkua ja jatkua. Maskeja he vihaavat ja yrittävät joskus painostaa meitä hoitajia riisumaan ne, koska eivät todellakaan pelkää koronaa, vaan toivovat saavansa sen että pääsisi vihdoin helvetistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Tätähän se on. Mitä suotta faktoja kiistämään, vaikka täällä niitä yli kaiken vihataankin.

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla jossa hoidetaan lapsettomuus juttuja. Asiakkaana on pian 40vuotias nainen joka aikoo hankkia lapsen yksin. Olen vahvasti vastaan. Hän on epävakaa ja ei todellakaan mikään ”äiti” . Iho menee aina kananlihalle ja kun tämä henkilö tulee ovesta sisään. Toivon joka kerta että hän ei ikinä tule äidiksi.

Mä olen luullut, että kaikkien hedelmöityshoitoihin hakeutuvien on pakko käydä psykologin arviossa ennen hoitojen aloitusta.

Mun mielestä on todella ikävää, jos on tuollaisia tapauksia, että varta vasten avustetaan hedelmöittymisessä ihmisiä, joista ei ole vanhemmaksi.

Mutta raha ratkaisee yksityisillä lääkäriasemilla jos potilas maksaa niin ihan sama eettisyydestä.

Yksityisellä mennään aina bisneksen ehdoilla.

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla jossa hoidetaan lapsettomuus juttuja. Asiakkaana on pian 40vuotias nainen joka aikoo hankkia lapsen yksin. Olen vahvasti vastaan. Hän on epävakaa ja ei todellakaan mikään ”äiti” . Iho menee aina kananlihalle ja kun tämä henkilö tulee ovesta sisään. Toivon joka kerta että hän ei ikinä tule äidiksi.

Mä olen luullut, että kaikkien hedelmöityshoitoihin hakeutuvien on pakko käydä psykologin arviossa ennen hoitojen aloitusta.

Mun mielestä on todella ikävää, jos on tuollaisia tapauksia, että varta vasten avustetaan hedelmöittymisessä ihmisiä, joista ei ole vanhemmaksi.

Mutta raha ratkaisee yksityisillä lääkäriasemilla jos potilas maksaa niin ihan sama eettisyydestä.

Kyllä, he joutuvat käymään sen läpi ja niiden papereiden aitoutta voidaan jopa teeskennellä. Olen nähnyt tämän kyseisen naisen monesti, ja klinikan ulkopuolella. Se mitä olen nähnyt ja todistanut omin silmin, puhuu hänen paperit aivan toista. Monet tekevät mitä tahansa kunhan saavat lapsen.

Ja kyllä, rahalla saa. Moraalisesti tämä on todella väärin ja tästä tulee ongelmia jos ja kun nainen tulee raskaaksi. Hän on vahingollinen niin itselleen, kun mahdollisesti tulevalle lapselle.

Uusi esimies savusti minut ulos.  Pilkkasi ja halveksui vähän väliä.  Sitten lomautti minut ja samaan aikaan palkkasi samoihin tehtäviin toisen työntekijän.  Luottamusmiehestä ei ollut mitään apua. 

Sitten potkut tulivat taloudellisista ja tuotannollisista syistä.  Mitään ei tehtävissä sanoi luottamusmies.

En halua tehdä työtäni mutta työllistyminen toisaalla vaikeaa

Hyvä asiakaspalvelu ja tulos vedetään työntekijöiden selkänahasta ja arvostusta ei saa. Kohtaan asiakkaan ja kollegat aina yhtä ystävällisesti ja iloisesti ja hoidan hommat, mutta samaan aikaan keikun jatkuvasti uupumuksen reunalla. Kun asioista puhuu ääneen ja kertoo liiallisesta työtaakasta, esimies ohittaa asian ja syyttää työntekijää. Olen kokenut, osaava ja asiakkaiden arvostama. Ahdistaa joka ilta ennen työpäivää ja uni ei tule silmään. En tiedä kauanko oikeasti jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Tätähän se on. Mitä suotta faktoja kiistämään, vaikka täällä niitä yli kaiken vihataankin.

Ymmärrän täysin tuon miltä tuntuu kuunnella noita valituksia, mutta se on seurausta eikä syy. Nytkin olen niin depressiossa että haluis vain kuolla tai juoda tai syödä rauhoittavia että lähtis. Haluis vaan valittaa aivot kuin lyijyä täynnä.

Depressiossa miettii vain häpeää ja epäonnistumisia. Ei sitä terve voi ymmärtää. Mutta sen toki olen ymmärtänyt etten ole mikään erikoishoidon tai huomion tarpeessa. Se on vain elettävä näillä mitä on. Näkisin kuitenkin monia asioita joilla mielenterveyttä voitaisiin parantaa. Yksinäisyys ja kerran kk hoitajalla käynti, jonka vituksen tai pilkan huomaat hetimiten.

Ei se silti unelmahommaa varmaan ole.

Surettaa usein lääkärikollegoiden liiallinen rahanahneus. Sairaalasta lähdetään ennen työajan loppua pitämään yksityisvastaanottoa, jonne potilaita otetaan 10 - 20 minuutin välein. Sitten valitetaan työn määrästä ja siitä, että ei ehdi hoitaa kunnolla potilaita. Nuoret lääkärit ottavat terveyskeskuksessa kappalemääräisesti potilaita vastaan ja tienaavat tosi hyvin, minkä jälkeen ovat kuukausia lomilla ja matkustelemassa. Usein tuntuu, että raha on ainoa motiivi. Lisäksi kokeneet kollegat valittavat jatkuvasti palkasta, joka on kaikilla mittareilla mitattuna  erittäin hyvä. Lisäksi ottaa joskus päähän tuo iänikuinen hokema, että lääkärin koulutus kestää kymmenen vuotta. Ei kestä. Ensin normaali akateeminen lääkärin tutkinto 5 - 6 vuotta. Sen jälkeen erikoistumista kaksi vuotta, joka kestää kaksi vuotta ja josta saa täyttä palkaa. Erikoistuin sisätauteihin kaksi vuotta ja sain täyttä palkkaa. Erikoistuminen on työssä oppimista. Puolisoni on DI. Hän on ollut töissä kymmenen vuotta, ja tavallaan "erikoistuu" koko ajan, sillä työssä on koko ajan oppimista. Lisäksi ihmettelen, miksi liittomme Lääkäriliitto vastustaa kiihkeästi lääkäreiden kouluttamista enemmän. Ymmärrän sen syyn: jos meistä on hiukan ns. pula, voimme kiristää palkalla, mutta eikö se, että lääkäreitä olisi vielä enemmän, helpottaisi kaikkien taakka. Lisäksi Suomessa ei ollenkaan vähän lääkäreitä väkilukuun suhteuttuna, kun verrataan moniin maihin. Pidän työstäni, mutta alalla on paljon ihmisiä ns. vääristä syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa töissä olevana tekisi mieli aina tiettyjen juhlapyhien aikana haistattaa pitkät asiakkaille jotka toivottavat hyvää joulua, hyvää uutta vuotta, hyvää loppiaista, hyvää pääsiäistä... Milloin mitäkin. Luulevatko asiakkaat että se on asiakaspalvelijoista jotenkin kivaa kuulla tuota toivottelujen rallatusta satoja kertoja päivässä usean päivän ajan.

Olisin mielestäni töykeä asiakas, jos en juhlapyhien aikaan toivottaisi hyvää joulua tai mikä juhla nyt onkaan kysymyksessä. Sinä voisit ajatella asian kohteliaisuutena ja muistaa, että me asiakkaat kohtaamme sinut kaikki yksitellen.

Kuka kävisi töissään jos ois 5 miltsii tilillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että lääkärin työ on järkyttävän huono ammatti. Kadun valintaani joka päivä. Työolosuhteet ovat huonommat kuin aikoinaan nuorena kesätöissä kaupassa. Ei omaa päätösvaltaa työn tekemiseen, ei taukoja, ei edes omaa kaappia tavaroille,likainen ja kiireinen työ.Potilaat googlaavat vaivansa etukäteen, ja moni tietääkin niistä jopa enemmän kuin minä - ei voi kaikesta tietää kaikkea, mutta eivät usko jos sanon, ettei kuitenkaan ole ko vaivasta kyse. Takana ovat loiston päivät. Päivätyössä palkka on hyvä eli yli 5 tuhatta miinus verot, mutta moni korkeakoulutettu pääsee samaan paljon mukavammassa työssä.

Eräässä yliopistollisessa sairaalassa erikoislääkäreille ei ole edes omaa työhuonetta. Verottaja vie ison siivun palkasta. Työ raskasta ja vaativaa. Monissa muissa töissä tienaa saman tai jopa enemmän pienemmällä stressillä ja on paremmat edut.

Kerrotko, missä töissä on sama palkkataso kuin lääkäreillä pienemmällä stressillä ja isoimmilla eduilla?

Erikoistuvan lääkärin palkka sairaalassa päivätyössä on reippaasti alle 5 tuhatta. Ne ”isot palkat” tulevat päivystyksistä. Samalla menetät yhteisen ajan perheen kanssa. Tuon 4000+ palkan saa monessa työssä,jossa pidempi koulutus. Aina uutisoidaan korkeita palkkoja,vaan ei ole tuttavapiirissä näkynyt.Vähän ärsyttää,kun yksityissektorin pitkistä vastaanottopäivistä,joissa voi saada hyvän tilin uutisoidaan lääkärin perusansiona.

Työ on ihan ”jees”,mutta vaatii aika paljon monenlaisten haittapuolien sietoa.Osa tekee niin,että on duunissa osan vuotta ja kerää rahaa,jotta pärjää taloudellisesti osan vuotta palkattomalla lomalla.Tämä yleistymässä,kun ei jaksa muuten.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työtä voi tehdä toimistotyöajan sisällä. En ymmärrä kollegojani jotka tekevät tätä työtä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla burnouttautuen kolmevitosina.

Sitten osa kursseista menisi kahvasuunnittelulla, ainakin minulla. Enpä kyllä valita, koska valitsin itse tämän alan ja olin tietoinen asiasta.

Tunnustan että matkustelin ennen koronaa julkisen työnantajan laskuun päivärahat taskussani ns kongresseissa vähän väliä. Olen reissanut mm läpi USAn eikä ole Euroopassa juurikaan maata,jossa en olisi työasioissa käynyt.Kongresseista en muista kylläkään mitään,mutta kaupungit muustan oikein hyvin.

En ole ainoa matkoja tehtaillut.Minä sentään kävin ilmoittautumassa kongressissa paikan päällä.Osa ei tainnut tehdä niin.

Koordinoin työkseni vapaaehtoisia. Useat heistä eivät ole läheskään niin taitavia ja arvokkaita työssään kuin heille väitän, mutta lisäksi he ovat myös epämotivoituneita (vaikka ovat täysin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti ilmoittautuneet tehtävään) joten ylitsevuotava kiittäminen ja kehuminen on ainoa keino saada heidät hoitamaan hommansa.

Toisaalta moni on myös jokaisen kiitoksen ansainnut ja heitä kohtaan tuntuu epäreilulta että nämä lusmuilijat saavat saman kohtelun.