Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Kohta entinen asiantuntija kirjoitti:

Osa työkavereista on aivan ammattitaidottomia, mutta hyviä manipuloimaan ja esittämään.

Työpaikan arvot ovat lähinnä vitsi.

En saa tuolta enää kuin palkan ja pahan olon..

Voin samaistua ajatuksiisi "palkka ja paha olo" ja tässä työpaikassa ei saa näyttä omaa osaamistaan, kun tuntuu näille manipulaattoreille olevan uhka, heti ovat paska housussa ja vesimelonit kainalossa laittamassa kapuloita rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen valvontaviranomaisten sinisilmäisyyttä. Eikö tule mieleen, että ryhtiliikettä saatetaan harjoittaa vain tarkastusten ajaksi.

Meille tuli keskusliikkeeltä ilmoitus varaston tarkastuksesta muutaman viikon varoitusajalla. Kaikki vakkarit järjestelivät ja raivosiivosivat varastoa edellisellä viikolla, harjoittelijat hoitivat työt myymälän puolella ilman ohjausta.

 Viikon päästä tarkastuksesta varasto oli yhtä sekaisin kuin ennenkin,

vaikka se olisi ollut helppo pitää järjestyksessä muutaman minuutin päivittäisellä vaivannäöllä.

Tarkastajat eivät koskaan näe todellista tilannetta, jos niistä ilmoitetaan ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

nää teinit on keksineet, että on suorastaan muodikasta olla psyykkisesti kärsivä ja pyörittää höpötystensä ympärillä kauheaa koneistoa. Nuoret matkii ja imee arvomaailmaa, jossa on hienoa ja rohkeaa oikeastaan kertoa olevansa masentunut yms.

Jotkut opettajat omassa oikeamielisyytensä palossa suorastaan lietsovat tätä.

Myös koulujen nykykulttuurissa uudessa OPSissa korostettu oman toiminnan reflektointi (eli lapsentasoisesti käytännössä ohjattu itsekeskeisyys) kannustaa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen vanhusten parissa. Todella iso osa vanhuksista on niin huonossa kunnossa, että ne joilla dementia ei ole edennyt vielä niin pitkälle etteivät tajua enää mitään, niin he tiedostavat hirveän tilansa ja se on tosi kurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Monet näistä teidän mummoistanne ja papoistanne kertoo joka ikinen päivä meille hoitajille, että eivät mitään muuta haluaisi kuin kuolla jo pois, että miksi tämän kärsimyksen pitää vaan jatkua ja jatkua. Maskeja he vihaavat ja yrittävät joskus painostaa meitä hoitajia riisumaan ne, koska eivät todellakaan pelkää koronaa, vaan toivovat saavansa sen että pääsisi vihdoin helvetistä pois.

Tämä ja osa on myös realisteja, jotka ovat eläneet tuberkuloosiajat ja aasialaiset yms. Heitä ihmetyttää tämä koronavouhotus, joka on Suomessa tappanut muutaman sata ihmistä, vähemmän kuin kausiflunssa. Keuhkotauti tappoi tuhansia vuodessa.

Kausiflunssa?

Vierailija kirjoitti:

Naisten pääsy proffiksi ja hallinnon keskeisiin asemiin, jopa rehtoreiksi, ei ole lisännyt yliopistoissa päätöksenteon avoimuutta eikä demokratiaa eikä ole poistanut työpaikkakiusaamistakaan.  Tasa-arvon suurena saavutuksena mainostetaan sitä, että on korvattu esimies-termi esihenkilöllä. Hyvä veli -verkostojen rinnalle ovat tulleet hyvä sisar -verkostot.

Entä hyvä henkilö -verkostot?

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan olleeni joskus nimeltä mainitsemattomassa suurehkossa valtion työpaikassa,jossa kukin otti sairauslomia milloin milläkin syyllä.Osa saattoi olla perusteltuja,osa ehkä ei.Sairauslomien määrä oli aikamoinen.Työ oli lähinnä tyhjäntoimitusta ja saattaa kuulemma olla vieläkin.

Sairauslomilla pilailtiin avoimesti näin:plärättiin tautiluokitus-kirjaa (se millä annetaan sairauslomatieto vastaanotolla) ja lyötiin sormi sattumanvaraiseen kohtaan ja katsottiin mikä tauti olisi tällä kerralla vuorossa.Sitten naurettiin.Olin joskus hämmentynyt vitsailusta,mutta eihän siinä mitään väärää toisaalta ollut.En hakenut sairauslomia,vaikka mielessä kävi.

Varmaankin Puolustusvoimat? Siellä kuulin ensi kertaa sanan saikku, ja inhoan sanaa ja käsitettä edelleen. Itselläni kun ei ole tapana "saikutella".

"Uusi esimies savusti minut ulos.  Pilkkasi ja halveksui vähän väliä.  Sitten lomautti minut ja samaan aikaan palkkasi samoihin tehtäviin toisen työntekijän.  Luottamusmiehestä ei ollut mitään apua. 

Sitten potkut tulivat taloudellisista ja tuotannollisista syistä.  Mitään ei tehtävissä sanoi luottamusmies."

Kannattaako kuulua liittoon, kun pomo tekee mitä lystää.  Oliko ihan laillistakaan? 

Työttömyyskassaan voi liittyä ilman että olisi jonkin liiton jäsen.  En maksa turhasta enää koskaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan olleeni joskus nimeltä mainitsemattomassa suurehkossa valtion työpaikassa,jossa kukin otti sairauslomia milloin milläkin syyllä.Osa saattoi olla perusteltuja,osa ehkä ei.Sairauslomien määrä oli aikamoinen.Työ oli lähinnä tyhjäntoimitusta ja saattaa kuulemma olla vieläkin.

Sairauslomilla pilailtiin avoimesti näin:plärättiin tautiluokitus-kirjaa (se millä annetaan sairauslomatieto vastaanotolla) ja lyötiin sormi sattumanvaraiseen kohtaan ja katsottiin mikä tauti olisi tällä kerralla vuorossa.Sitten naurettiin.Olin joskus hämmentynyt vitsailusta,mutta eihän siinä mitään väärää toisaalta ollut.En hakenut sairauslomia,vaikka mielessä kävi.

Loppuvuodesta sitten pidettiin pitämättömät, palkkaan vaikuttamattomat sairaslomat. Tämä oli yleistä varsinkin naisilla eräässä valtion, nyt jo yksityistetyssä, virastossa.

Mitä ovat "pitämättömät" sairauslomat? Valtion hommissa vuosikiintiö?

Eikös sairauslomia pidetä/saa vain, jos on sairas? Valtiolla ei sairauslomissa omavastuupäiviä, kun "pitämättömät" sairauslomat ovat "palkkaan vaikuttamattomia"?  En ymmärrä... selittäkää!

IHmettelen vähän noita "kokemuksia" (vai uskomuksia?) valtion virastoissa. Olen ollut pari kesää aikanani keskuspankin hommissa ja myös kesäduunissa verovirastossa, eikä työtahti eroa yksityisestä. Työpaikat on usein aika kilpailtuja joten mitään b-luokan kastia ei ole päässyt kertymään. Porukka oli usein aika innostunutta työstään. Alisuoritujat ja juopot voidaan nykyään panna virastakin pois, mutta eipä sellaiset muutenkaan kestä pitkiä määräaikaisia työrupeampia. En todellakaan nähnyt kenenkään roikkuvan kellokortilla odottelemassa kotiinpääsyä, etenkin kun joustava työaika on tehnyt moisen tarpeettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan olleeni joskus nimeltä mainitsemattomassa suurehkossa valtion työpaikassa,jossa kukin otti sairauslomia milloin milläkin syyllä.Osa saattoi olla perusteltuja,osa ehkä ei.Sairauslomien määrä oli aikamoinen.Työ oli lähinnä tyhjäntoimitusta ja saattaa kuulemma olla vieläkin.

Sairauslomilla pilailtiin avoimesti näin:plärättiin tautiluokitus-kirjaa (se millä annetaan sairauslomatieto vastaanotolla) ja lyötiin sormi sattumanvaraiseen kohtaan ja katsottiin mikä tauti olisi tällä kerralla vuorossa.Sitten naurettiin.Olin joskus hämmentynyt vitsailusta,mutta eihän siinä mitään väärää toisaalta ollut.En hakenut sairauslomia,vaikka mielessä kävi.

Loppuvuodesta sitten pidettiin pitämättömät, palkkaan vaikuttamattomat sairaslomat. Tämä oli yleistä varsinkin naisilla eräässä valtion, nyt jo yksityistetyssä, virastossa.

Mitä ovat "pitämättömät" sairauslomat? Valtion hommissa vuosikiintiö?

Eikös sairauslomia pidetä/saa vain, jos on sairas? Valtiolla ei sairauslomissa omavastuupäiviä, kun "pitämättömät" sairauslomat ovat "palkkaan vaikuttamattomia"?  En ymmärrä... selittäkää!

Jos ei ole sairastellut, ovat sairaslomat pitämättä. Niitä saa olla tietty määrä, ettei se vaikuta palkkaan. Vuoden pitämättömät sairaslomat kannattaa säästää loppuvuodeksi. Jos ne pitää alkuvuodesta, niin sitten jos sairastuu loppuvuodesta, voi sairaslomalla olo vaikuttaa palkkaan alentavasti. Sopivalta lääkäriltä saa saikkua selkäkivun, burnoutin tai muun sellaisen vuoksi, joka ei näy päälle päin.

Olen opettaja pk-seudulla pitkäaikaisella kokemuksella. Pari faktaa jotka on hyvä tietää:

1. (sensuroitu)

2. suuri osa opettajista toivoo, suunnittelee ja miettii  ammatinvaihtoa (syitä alla)

3. kaikki lapset eivät opi kaikkia asioita; mitkään tukihöpötykset ja yksilöllinen opetus-lupaukset eivät toteudu oikeassa elämässä - eivätkä ne voikaan toteutua - koulutuksen järjestäjä ei nauti yleensä opettajakunnan vähintäkään luottamusta

4. kouluissa on sietämättömiä kurinpito-ongelmia kiitos harjoitetun koulutuspolitiikan ja kasvattamattomien lasten ja nuorten 

5. yhdysluokissa vain harva oppii mitään, eka- ja tokaluokkalaisille ne voivat olla tuhoisia (älkää vanhemmat suostuko sellaiseen)

6. opettajat inhoavat, monet ainakin, vanhempaintapaamisia joita arviointitapaamisiksi kutsutaan; niissä puhutaan harvoin ihan totta - peru tapaaminen ellet koe että se on sinulle ihan välttämätön

7. kaikissa kouluissa annettu opetus ei ole "samanlaista" eikä "tasa-arvoista" - eikä voikaan olla, koska oppilasaines on erilaista

8. jos luokassa on rehellinen ja totta puhuva opettaja eikä projekti-lavastaja, olkaa tyytyväisiä

9. tyytyväisyys opettajaan ilmaistaan jättämällä opettaja rauhaan tekemään työnsä, luokan "aktiiviset vanhemmat" voivat olla varsinainen vaiva

Vituttaa avuttomat vanhemmat, jotka raahaa sen korvakipuisen tai kuumeisen pikkulapsen päivystykseen keskellä yötä. Kysyttäessä onko kuumelääkettä annettu, niin ei. Siis voi avuttomuuden huipentuma jos ei osata edes sitä kuumelääkettä antaa yötä vasten. Myös korvakipuun auttaa särkylääke ja aamusta voi ottaa yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen. Ei tee kipeälle lapsellekkaan hyvää rampata keskellä yötä pitkin kyliä, ne hyvät yöunet kun olisi jaksamisen kannalta erittäin tarpeen.

Että en yläkoulun äidinkielen opettajana pysty opettamaan hiljattain maahan tulleita nuoria kirjoittamaan sellaista suomea, että he voisivat mennä lukioon. Ei ole aikaa isoissa ryhmissä tähän. 

Jos halutaan maahantuleville nuorille kunnollinen kirjoitetun suomen kielen taito, pitäisi luokkakokoja reilusti pienentää. Ilman sitä on turha puhua mistään koto..utumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Että en yläkoulun äidinkielen opettajana pysty opettamaan hiljattain maahan tulleita nuoria kirjoittamaan sellaista suomea, että he voisivat mennä lukioon. Ei ole aikaa isoissa ryhmissä tähän. 

Jos halutaan maahantuleville nuorille kunnollinen kirjoitetun suomen kielen taito, pitäisi luokkakokoja reilusti pienentää. Ilman sitä on turha puhua mistään koto..utumisesta.

Saman ongelman kanssa olen paininut itsekin. Isot ryhmät ja valtavat tasoerot heikentävät opetuksen laatua.

Vierailija kirjoitti:

IHmettelen vähän noita "kokemuksia" (vai uskomuksia?) valtion virastoissa. Olen ollut pari kesää aikanani keskuspankin hommissa ja myös kesäduunissa verovirastossa, eikä työtahti eroa yksityisestä. Työpaikat on usein aika kilpailtuja joten mitään b-luokan kastia ei ole päässyt kertymään. Porukka oli usein aika innostunutta työstään. Alisuoritujat ja juopot voidaan nykyään panna virastakin pois, mutta eipä sellaiset muutenkaan kestä pitkiä määräaikaisia työrupeampia. En todellakaan nähnyt kenenkään roikkuvan kellokortilla odottelemassa kotiinpääsyä, etenkin kun joustava työaika on tehnyt moisen tarpeettomaksi.

Tämmöinen havainto mullakin.  Joillain onvaan tarve sättiä julkista puolta mutta kyllä omassa virastossani paiskotaan hommia erinomaisen hyvin eikä minusta esim. terkkarin palveluissa tai lasten opetuksessa  ole mitään huomautettavaa.  MIettikää nytkin terveyhdenhuollossa ja kouluissa toimitaan niin hyvin kuin pystytään vaikka palkanlisänä on vain koronatartunta.

Ehkä tilanne joskus ollut toinen, mutta onpa yksityiselläkin ryhti parantunut; Faija /(joka oli isossa yrityksessä myyntipäällikkö koko ikänasä)  kertoi että 70-luvun työelämässä alaiset lintsasi ja johtajat ryyppäsi  asiakkaiden kanssa tai keskenään, lounaat oli pitkiä ja sihteerit oli nättejä, osa niistä päätyi pomon uudeksi puolisoksi ja sitäkin useampi pomon puristelemaksi. Joku pomo piti joka iltapäivä tunnin "palaverin" sihteerinsä kanssa kunnes sihteeri yhtäkkiä lopetti työt ja häipyi tiettymättömiin. PItkään faija  mietti että mihin ja miksi se lähti mutta kukaan ei tiennyt. 

Idiootit puuhastelee

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen alkoi tuottamattoman työn teettäminen.

Raportteja, tilastoja, esityksiä pitää antaa johdolle, joka on niitä tutkivinaan.

Itse olen varma ettei uusi johto ymmärrä mitään niistä luvuista yms.

Kaiken huippu on, että nuo raportit on tehtävä eri muodossa kun miten toiminnanohjausjärjestelmä antaa sen nappia painamalla.

Onneksi en ollut riittävän yhteistyökykyinen ja ei tarvitse enää tuota pelleilyä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IHmettelen vähän noita "kokemuksia" (vai uskomuksia?) valtion virastoissa. Olen ollut pari kesää aikanani keskuspankin hommissa ja myös kesäduunissa verovirastossa, eikä työtahti eroa yksityisestä. Työpaikat on usein aika kilpailtuja joten mitään b-luokan kastia ei ole päässyt kertymään. Porukka oli usein aika innostunutta työstään. Alisuoritujat ja juopot voidaan nykyään panna virastakin pois, mutta eipä sellaiset muutenkaan kestä pitkiä määräaikaisia työrupeampia. En todellakaan nähnyt kenenkään roikkuvan kellokortilla odottelemassa kotiinpääsyä, etenkin kun joustava työaika on tehnyt moisen tarpeettomaksi.

Tämmöinen havainto mullakin.  Joillain onvaan tarve sättiä julkista puolta mutta kyllä omassa virastossani paiskotaan hommia erinomaisen hyvin eikä minusta esim. terkkarin palveluissa tai lasten opetuksessa  ole mitään huomautettavaa.  MIettikää nytkin terveyhdenhuollossa ja kouluissa toimitaan niin hyvin kuin pystytään vaikka palkanlisänä on vain koronatartunta.

Ehkä tilanne joskus ollut toinen, mutta onpa yksityiselläkin ryhti parantunut; Faija /(joka oli isossa yrityksessä myyntipäällikkö koko ikänasä)  kertoi että 70-luvun työelämässä alaiset lintsasi ja johtajat ryyppäsi  asiakkaiden kanssa tai keskenään, lounaat oli pitkiä ja sihteerit oli nättejä, osa niistä päätyi pomon uudeksi puolisoksi ja sitäkin useampi pomon puristelemaksi. Joku pomo piti joka iltapäivä tunnin "palaverin" sihteerinsä kanssa kunnes sihteeri yhtäkkiä lopetti työt ja häipyi tiettymättömiin. PItkään faija  mietti että mihin ja miksi se lähti mutta kukaan ei tiennyt. 

Tjaa...osa virastoista toimii taatusti tehokkaasti,esim.Vero kuulemma,mutta omalla hallinnonalallani vain pari toimijaa/virastoa on systemaattisempia toimissaan ja näin ollen siellä tehdään töitäkin.Johtamisesta asiat ovat kiinni pitkälti,omalla alallani ollaan tunnettuja heikosta johtamisesta.Olen pian eläkeiässä ja seuraillut tilannetta pitkään.Kyllä valtiolla on pääosin leppoisat päivät,kunnissa voi olla toisin,ei ole sieltä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan olleeni joskus nimeltä mainitsemattomassa suurehkossa valtion työpaikassa,jossa kukin otti sairauslomia milloin milläkin syyllä.Osa saattoi olla perusteltuja,osa ehkä ei.Sairauslomien määrä oli aikamoinen.Työ oli lähinnä tyhjäntoimitusta ja saattaa kuulemma olla vieläkin.

Sairauslomilla pilailtiin avoimesti näin:plärättiin tautiluokitus-kirjaa (se millä annetaan sairauslomatieto vastaanotolla) ja lyötiin sormi sattumanvaraiseen kohtaan ja katsottiin mikä tauti olisi tällä kerralla vuorossa.Sitten naurettiin.Olin joskus hämmentynyt vitsailusta,mutta eihän siinä mitään väärää toisaalta ollut.En hakenut sairauslomia,vaikka mielessä kävi.

Varmaankin Puolustusvoimat? Siellä kuulin ensi kertaa sanan saikku, ja inhoan sanaa ja käsitettä edelleen. Itselläni kun ei ole tapana "saikutella".

Ei ole PV

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen alkoi tuottamattoman työn teettäminen.

Raportteja, tilastoja, esityksiä pitää antaa johdolle, joka on niitä tutkivinaan.

Itse olen varma ettei uusi johto ymmärrä mitään niistä luvuista yms.

Kaiken huippu on, että nuo raportit on tehtävä eri muodossa kun miten toiminnanohjausjärjestelmä antaa sen nappia painamalla.

Onneksi en ollut riittävän yhteistyökykyinen ja ei tarvitse enää tuota pelleilyä sietää.

Toisaalta tuottavuus on kiistatta kasvanut meidän elinaikanamme:

https://external-content.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fwww.stat.fi…