Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Fyssari kirjoitti:

Fysioterapiassa pitää aina painottaa aktiivisuutta, treeniä ja tsemppiä. Todellisuudessa ihmiset tarvitsisivat rentoutumista ja palautumista, koska eivät sitä enää osaa.

. fysioterapeutti

Olet ihana fysioterapeutti.

Minulla oli joskus ammoisina aikoina jatkuvia kovia selkäsärkyjä. Kävin useammalla fysioterapeutilla ja parilla lääkärillä. Kaikki hokivat, että lisää liikuntaa, kuntoilua, aktiviteettia ja jumppaa. Sillä hetkellä olin ns. himoliikkuja eli koukussa liikunnan endorfiineihin ja liikuin 15 tuntia viikossa ja päälle venyttelyt ja liikkuvuustreenit. Paino oli alakantissa.

Kunnes yksi fysioterapeutti tajusi miettiä tilannetta ja sanoi, että olen ylikunnossa ja hermostoni käy ylikierroksilla ja enemmän kuin 15tuntia ei voi enää liikkua, vaan nyt otetaan tavoitteeksi rentoutuminen ja pakkomielteisen liikunnan lopettaminen ja rauhoittuminen. Pani opettelemaan rentoutumista ja hengittämistä ja pitämään lepopäiviä ja lepoviikkoja.

Jonkin ajan perästä alkoi selkäsäryt hellittämään ja muutenkin kireä olo kropastani ja pakkomielteinen rasvaprosentin kyttääminen rauhoittui.

Aiemmille fysioterapeuteille olin yrittänyt selittää, että minun aikani ei riitä enempään liikkumiseen, kuin se 15 tuntia viikossa, koska minun pitää kulkea töissäkin. Mutta ei, aina ohjeena,että lisää treeniä ja keskivartalon vahvistamista ja lenkkiä ja salia ja jumppaa. Minä tarvitsin vain rentoutumista ja lepoa.

Rentoutuminen on tosiaan avainasia varsinkin tänä päivänä, kun ihmisillä on naamat koko ajan kiinni ties missä älypuhelimessa, tietokoneessa, televisiossa jne. Nukkuminen kärsii todella paljon, kun on oikeasti tosi vaikea laittaa puhelinta kiinni ja senkin jälkeen menee helposti tunti ennen kuin keho rauhoittuu ärsykkeistä.

Ihmiset, ei oikeasti ole mikään pakko tehdä ja suorittaa koko ajan, jollet ole vastuutyössä. Kyllä suurin osa töistä odottaa huomiseen ilman mitään vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Nykypäivänä vanhemmille on tärkeää, että lapset oppisivat älylaitteiden käytön puhumaan oppimisen sekä sosiaalisten vuorovaikutusten taitojen sijasta. Ei ole ihmeellistä, jos puheterapeutille on nykyään jonoja, ja kyse on lapsista, joilla ei autismi, kielellinen kehityshäiriö yms. selitä seurausta.

Miten käy sitten niiden oikeasti diagnosoitujen lapsien älylaitteiden myötä? Kun jo ilman diagnoosia olevat lapsetkin muuttuu levottomiksi ja jopa taidot puheessa ja sosiaalisen vuorovaikusessa kärsivät.

Nettiriippuvuutta on tutkittu ja netistä riippuvaisen aivoja on verrattu päihteisiin suurentuneen otsalohkon takia, minkä myötä impulsiivisuus ja kärsimätön käytös lisääntyy. Vähän oli helpompaa pysyä ruodussa vielä 10-15 vuotta sitten, kun ei ollut tietokonetta joka paikassa ja koulussakin jos sitä käytti, niin sillä kirjoitettiin vain esitelmiä. En edes kylässä rynnännyt tietokoneen äärelle netin ihmeelliseen maailmaan.

Nythän tilanne on paljon pahempi, kun netti on yhden käden ulottuvissa älypuhelinten ansiosta. Enää ei tarvitse bussipysäkillä harmitella tylsyyttä, kun voipi nopeasti ottaa älypuhelimen käteen ja mennä nettiin.

Haluan itse päästä tästä somen pahuudesta eroon. Älylaitteet on alkaneet olla minun mielestä yksi Saatanan keksintö (ihan oikeasti). Voisinpa vain palata siihen vanhaan: kotona tietokone, yksi pelikonsoli ja TV. Vielä mese-aikaankin oli helppoa, koska puhelimen kautta ei pystynyt mesettämään eikä näin ollen häirinnyt sosiaalista kanssakäymistä ravintoloissa, juhlissa, kouluissa tai töissä. Eri asia sitten tietysti rajaton tietokoneen käyttö, jos vanhempia ei edes kiinnosta yrittää tehdä asialle jotain. Itse olin tässä mielessä hankala, kun en millään päässyt tietokoneesta eroon. Olisinpa saanut riippuvuuteni hoitoa, sillä olen tyhmentynyt nettiriippuvuuden myötä. Ainoa hyvä asia, jossa olen onnistunut, on se että olen alkanut tottua terveelliseen ruokavalioon ja edes jonkinlaiseen liikuntaan.

Itsellä yksinäisyys tuo vielä lisäulottuvuuden tuohon dilemmaan. kun ei ole ketään juttukaveria edes, niin menenpä nettiin. Joku oivallus pitäisi nyt kyllä saada tähän nettiriippuvuuteen ,että tästä pääsisi irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä eräässä suomalaisessa isossa yliopistossa. Vedin assarina lukuisan määrän sukupuolentutkimuksen kursseja. Missään muualla yliopistomaailmassa et tapaa niin kiilusilmäisiä opiskelijoita. Innostuin oikein itsekin empiiriseen tutkimukseen. 

Ujutin opetukseen aivan tuulesta temmattua roskaa. Ne kiilusilmäisemmät olivat aivan täpinöissään. Syötin heille mitä sattuu. Kukaan ei huomannut mitään. Mitä epätieteelliseempää ja räikeämpää provoa heitin, sen paremmin se tuntui uppoavan. Oli vain nyökyttelyä, että tämä vahvistaa minunkin teorian.

En ole asian kanssa ihan yksin. Eräs tutkijaryhmä taannoin päätti julkaista täysin keksittyjä sukupuolentutkimuksen "tutkimuksia". Voi sitä ylistystä, kunnes ryhmä paljasti, että kaikki on keksitty ja yhtäkään tutkimuksen lähdeviitettä ei ollut edes olemassa.

Niin - saako tätä edes sanoa ääneen? Kaikki yliopistolla ei ole tiedettä. Jos se nyt jotain on, niin lähinnä mihinkään perustumatonta kiilusilmäistä ideologiaa. Valitan jos totuus kirpaisee. 

En ymmärrä, kenelle tämä nyt olisi jokin uusi, radikaali paljastus.

Ai se, että opettaja jossain keksii kurssien opetusmateriaalit täysin omasta päästään lonkalta?

Voisit kaveri maksaa palkkarahasi takaisin yliopistolle. Olet huijannut opiskelijoiden lisäksi myös työnantajaasi.

Kuinka niin? Koko sukupuolen"tutkimus" on huijausta ja huuhaata. Innanen olisi kateellinen, kun hänen juttujaan hullummat tarinat käyvät tieteestä.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä ajattelee, että heidän pitää saada puhua asioistaan ja ongelmistaan koko elämän ajan jossain hoitosuhteessa, eivätkä he kykene ajattelemaan, että aikuisena pitää oppia selviämään itsenäisesti. Nykyään Suomessa on paljon aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole oppineet kotoa taitoja selviytyä arkipäivän askareista. Kyse ei ole aina siitä, ettei oikeasti pystyisi, vaan siitä, että ei viitsitä yrittää tarpeeksi sinnikkäästi.

Kerropa, mistä sitä sinnikkyyttä voisi oppia, kun vanhempia ei kiinnostanut opettaa näitä asioita, yhteiskunnan tukiverkot opettavat nimenomaan loisimaan tai ainakin olemaan menemättä tälle ikävälle epämukavuusalueelle, jossa sitä kehitystä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä eräässä suomalaisessa isossa yliopistossa. Vedin assarina lukuisan määrän sukupuolentutkimuksen kursseja. Missään muualla yliopistomaailmassa et tapaa niin kiilusilmäisiä opiskelijoita. Innostuin oikein itsekin empiiriseen tutkimukseen. 

Ujutin opetukseen aivan tuulesta temmattua roskaa. Ne kiilusilmäisemmät olivat aivan täpinöissään. Syötin heille mitä sattuu. Kukaan ei huomannut mitään. Mitä epätieteelliseempää ja räikeämpää provoa heitin, sen paremmin se tuntui uppoavan. Oli vain nyökyttelyä, että tämä vahvistaa minunkin teorian.

En ole asian kanssa ihan yksin. Eräs tutkijaryhmä taannoin päätti julkaista täysin keksittyjä sukupuolentutkimuksen "tutkimuksia". Voi sitä ylistystä, kunnes ryhmä paljasti, että kaikki on keksitty ja yhtäkään tutkimuksen lähdeviitettä ei ollut edes olemassa.

Niin - saako tätä edes sanoa ääneen? Kaikki yliopistolla ei ole tiedettä. Jos se nyt jotain on, niin lähinnä mihinkään perustumatonta kiilusilmäistä ideologiaa. Valitan jos totuus kirpaisee. 

Joku assari vetää ihan yksin kursseja vai? Ja vaikka vetäisi luuletko tosiaan ettei ole joku joka valvoisi opetuksesi laatua?

Seuraavan kerran kun alat tarinoimaan niin ota tällaiset ihan pienet asiat huomioon niin et paljastu trolliksi heti kättelyssä. Muuten ihan kiva tarina sinulta. Kiitokset siitä.

Vierailija kirjoitti:

Myymämme kallis voide ei estä ikääntymistä yhtään sen enempää kuin marketin perusvoide.

Suurin osa meikeistä on aivan turhia. Et sinä niitä oikeasti tarvitse, mainokset vain manipuloivat sinut uskomaan niin. Usko mieluummin äitiäsi tässä asiassa (edellyttäen, että hän on tolkun ihminen, tietenkin).

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kohtaamani julkkikset / rikkaat käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat ipanat, jos kaikki ei mene heidän haluamallaan tavalla.

Puuttuu vain se kuuluisa ”et sä tiedä, kuka mä oon?” lause.

Myös somella uhkailu on nii-in noloa.

"Mä kirjoitan susta ikävän Facebook-päivityksen, niin opitpahan olemaan. Niiih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä ajattelee, että heidän pitää saada puhua asioistaan ja ongelmistaan koko elämän ajan jossain hoitosuhteessa, eivätkä he kykene ajattelemaan, että aikuisena pitää oppia selviämään itsenäisesti. Nykyään Suomessa on paljon aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole oppineet kotoa taitoja selviytyä arkipäivän askareista. Kyse ei ole aina siitä, ettei oikeasti pystyisi, vaan siitä, että ei viitsitä yrittää tarpeeksi sinnikkäästi.

Kerropa, mistä sitä sinnikkyyttä voisi oppia, kun vanhempia ei kiinnostanut opettaa näitä asioita, yhteiskunnan tukiverkot opettavat nimenomaan loisimaan tai ainakin olemaan menemättä tälle ikävälle epämukavuusalueelle, jossa sitä kehitystä tulisi.

Tyypillistä. Heti löytyy omaan vajavuuteen syyllinen muualta kuin peilistä. Nosta housut, käy parturissa ja mene töihin!

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä naiset ovat ahkeria ja tiimihenkisiä (yhtä aspergeria lukuunottamatta) ja miehet lusmuajia, jotka vetävät hyvää palkkaa ja tekevät kolmanneksen siitä työstä, mitä naiskollega pienemmällä palkalla.

Olen näiden esimies. Kunnalla.

Eikä kannata tulla sanomaan, että naistenkin pitäisi pyytää enemmän palkkaa. On pakko pyytää hiukan vähemmän kuin vastaava mieshakija, muuten siihen otetaan mies. Yleinen oletus on, että mies on aina jotenkin pätevämpi ja uskottavampi vaihtoehto. Jos hinta on sama, ota mies.

Ei kannata tulla sanomaan, ettei nainen osaa myydä itseään. Cv viimeistään kertoo, mikä se osaaminen on. Miespalkkaajat vain pitävät enemmän miesten tavasta olla ja tuoda itseään esiin, ehkä se tuntuu heille tutummalla ja luontevammalta. Naishaastateltava voi myös tilanteessa jännittää , vaikka työssään ei enää niin tekisikään.

Niin totta.

Todella moni mies pääsee töihin vain, koska on mies ja mahdollisesti hyvä jauhamaan pskaa, mihin moni nainen ei kykene ja hyvä niin. Mutta onneksi nämäkin keinotekoiset raja-aidat alkavat sortumaan urakalla ja työssään ei-kompetentit miehet jäävät lehdellä soittelemaan.

Nainen on hyvin usein se parempi työntekijä, kun mitataan oikeaa osaamista.

Viher-vasemmistolainen ajatusmaailma pitäisi julistaa mt-ongelmaksi. Täysin todellisuudesta irtautunutta vouhotusta. Vahingot kansantaloudelle ja ihmisten turvallisuudelle on jo nyt todella suuret.

Valtion virkahenkilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. kirjoitti:

Tämä on kumma ilmiö tämä kolmekymppisten henkinen hauraus.  Tulee ahdistunut olo milloin mistäkin, jos vaikka joku luennoitsija tai opiskelija ja J.K. Rowling sanoo käsityksenään, että biologinen sukupuoli on ensisijainen. Tai jos synnytysprosessissa lääkäri tekee sisätutkimuksen kysymättä erikseen lupaa. Tai jos...näitähän riittää. Halutaan oikeus erityiskohteluun, jos on "vaikea elämäntilanne". Tuon jotkut draamailevat tytöt oppii jo koulussa: pyytävät opelta vapaata tunnilta,jotta voivat käytävässä setviä sotkuisia some-suhteitaan jonkun pillittävän kaverinsa kanssa. T. yläkoulun ope..

Meillä on sama ilmiö ammatillisen koulutuksen puolella. ”En voi tulla ensimmäisille tunneille/teams-opetukseen, koska en nukkunut viime yönä yhtään. On ollut omassa elämässä vaikeuksia”. Tai kuten muutaman opiskelijan kohdalla: harjoittelu on pakko lopettaa, koska opiskelija ei kykene noudattamaan työyhteisön sääntöjä, kuten joka päivä ajoissa harjoittelupaikkaan tulemista. Ammatillisella puolella myös kännykkäriippuvuus aiheuttaa ongelmia, koska opiskelija ei ymmärrä, että jatkuva puhelimen vilkuilu/käyttäminen vaikuttaa hänen keskittymiseensä opetukseen. Valitettavasti samoilla opiskelijoilla, joilla on vaikeuksia pitää kännykkä poissa käytöstä oppitunneilla, tulee samat vaikeudet ilmi harjoittelun aikana.

Toisaalta kadehdin ihmisiä jotka uskaltavat kertoa ongelmistaan ja ottavat itsensä tarpeeksi tosissaan, jotta ymmärtävät omat rajansa. Itselläni on vasta aikuisena todettu adhd joka on aina vaikuttanut nukkumiseen ja suoriutumiseen opinnoissa. Olen kuitenkin pelännyt niin paljon arvostelua ja laiskana tai välinpitämättömänä pitämistä, etten ole haasteiden koskaan antanut näkyä ulospäin, enkä ole vedonnut mihinkään. No tämä on tietenkin johtanut siihen, että olen ollut lukemattomia kertoja koulussa ja töissä ilman, että olen tosiaan nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Sitten saatetaan pitää, varmaan ihan syystä, hieman hitaalla käyvänä. Jopa kirjoituksissa aikanaan olin all-nighterinä (kirjoitin silti hyvät pisteet). En uskaltanut hakea apua. Hävetti että aloin uupua. Yritän ja olen yrittänyt, ainut ongelma on se, että jossain vaiheessa se vaikuttaa fyysiseen terveyteen tai jaksaminen loppuu. Ei niin voi loputtomiin elää, keho ei kestä.

Tämähän ei ole missään nimessä muiden ongelma, mutta pohdin, voisiko kulttuuria muuttaa ymmärtävämpään suuntaan? Ei ole kenenkään etu, jos leimataan surutta ymmärtämättömyyttään ja pidetään "hauraana", vaikka taistelisi joka päivä moninkertaisesti useisiin muihin verrattuna. Toki lusmujakin on, mutta kun ikinä ei oikeastaan voi toisen elämästä tietää. Mielestäni ei ole hyvä sellainen kulttuuri, jossa hutkitaan ennenkuin tutkitaan ja muihin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti alentuvalla asenteella. Silloin tulee turhaa kärsimystä ja yksinäisyyttä. Toki samat säännöt kaikille, mutta on myös tosiasia, että ihmisillä on erilaiset tilanteet ja resurssit, ei yhdelläkään luokalla ole 30 samanlaista ihmistä. Epätodennäköistä on myös, että on 20 hyvinvoivaa ja 10 yksiselitteisesti laiskaa ihmistä. Ehkä joskus voisi kysyä, vaikka vaan ihmisystävällisyyden hengessä, miksi? Miksi et pysty? Hyvin usein ihmisillä on käytökseensä joku syy, eikä se aina ole huono kasvatus tai vastuuttomuus, se on vain yksi syy muiden joukossa.

Tiedoksi sinulle, että nykyisin jokaisessa oppilaitoksessa on erityisopettajia. Jos opiskelija ei etene toisten tahdissa tai poissaoloja kertyy, automaattisesti ohjataan joko kuraattorin tai erityisopettajan luo käynnille. Jokaisesta opiskelijasta itsestään se on kiinni, ottaako vastaan tarjotun tuen.

Opintoja on mahdollista suorittaa ammatillisessa koulutuksessa myös mukautetusti ja omassa tahdissa. Meidän oppilaitoksessa on ollut jopa sellainen tukiryhmä, jossa opiskelijoiden määrä on rajoitettu viiteen, sillä on opiskelijoita, jotka eivät pysty ahdistuneisuuden tai pakko-oireiden vuoksi osallistumaan ison ryhmän toimintaan ja poissaoloja siksi kertynyt. Opettajan kannalta tietenkin on hiukan raskasta, jos opettaa päivällä samat asiat 13 oppilaalle ja illalla erityisryhmässä opettaa samat asiat 5 oppilaalle. Nyt koronarajoitusten aikaan pienryhmäopetusta ei ole ollut, mutta teams-opetukseen onkin helpompi osallistua myös ahdistuneisuushäiriöisten henkilöiden. Osa opetuksista on nauhoitettu, että ne opiskelijat, joiden unirytmi on päälaellaan, pystyisivät myöhemmin katsomaan tallenteet. Eivät nämä toimet silti sitä tosiasiaa poista, että osalla harjoittelut keskeytyvät, koska ovat niin paljon poissa, tulevat aina myöhässä tai eivät noudata sääntöjä, oli syy mikä tahansa.

Jos opiskelijalla on selkeästi neurologista ongelmaa, siihen ei auta ymmärtäminen vaan tuki. Meillä on noin viidesosa opiskelijoista sellaisia, joilla on diagnoosi jostakin opiskeluun vaikuttavasta haasteesta. Yleisimmät näistä mielenterveyden haasteet (masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö erityisesti), autismin kirjon diagnoosit ja luki-häiriöt. Neljä viidesosaa opiskelijoista on sellaisia, joilla näitä haasteita ei pitäisi olla. Kyllä ne kännykät ovat esillä silti usein tai muuta motivaatioon ja keskittymiseen sekä yhteisten sääntöjen noudattamiseen liittyvää problematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskunnat voisi pakkoliittää kaupunkeihin. Meno ei voisi mennä enää nykyistä hullummaksi.

- pikkukunnan työntekijä

Ei todellakaan kannata liittää. t: kaupungin työntekijä

Vierailija kirjoitti:

Viher-vasemmistolainen ajatusmaailma pitäisi julistaa mt-ongelmaksi. Täysin todellisuudesta irtautunutta vouhotusta. Vahingot kansantaloudelle ja ihmisten turvallisuudelle on jo nyt todella suuret.

Valtion virkahenkilö

Ja se riistokapitalismiko tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, kun meillä on maa täynnä työttömiä ja firmat vaan investoivat kaiken ulkomaille?

Varmasti oletkin valtion virkahenkilö, joka istuskelee täällä kirjoittamassa persumielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viher-vasemmistolainen ajatusmaailma pitäisi julistaa mt-ongelmaksi. Täysin todellisuudesta irtautunutta vouhotusta. Vahingot kansantaloudelle ja ihmisten turvallisuudelle on jo nyt todella suuret.

Valtion virkahenkilö

Ja se riistokapitalismiko tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, kun meillä on maa täynnä työttömiä ja firmat vaan investoivat kaiken ulkomaille?

Varmasti oletkin valtion virkahenkilö, joka istuskelee täällä kirjoittamassa persumielipiteitä.

Puhumattakaan siitä jos kaikki viherajattelu unohdettaisiin, kun ilmastonmuutos on jo nyt selvä fakta. Se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle.

Onneksi monilla valtion virkamiehillä on niin vähän valtaa, etteivät he voi tehdä asioille käytännössä mitään. Siinäpä kärvistelet, että ihmisillä on erilaiset mielipiteet kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. kirjoitti:

Tämä on kumma ilmiö tämä kolmekymppisten henkinen hauraus.  Tulee ahdistunut olo milloin mistäkin, jos vaikka joku luennoitsija tai opiskelija ja J.K. Rowling sanoo käsityksenään, että biologinen sukupuoli on ensisijainen. Tai jos synnytysprosessissa lääkäri tekee sisätutkimuksen kysymättä erikseen lupaa. Tai jos...näitähän riittää. Halutaan oikeus erityiskohteluun, jos on "vaikea elämäntilanne". Tuon jotkut draamailevat tytöt oppii jo koulussa: pyytävät opelta vapaata tunnilta,jotta voivat käytävässä setviä sotkuisia some-suhteitaan jonkun pillittävän kaverinsa kanssa. T. yläkoulun ope..

Meillä on sama ilmiö ammatillisen koulutuksen puolella. ”En voi tulla ensimmäisille tunneille/teams-opetukseen, koska en nukkunut viime yönä yhtään. On ollut omassa elämässä vaikeuksia”. Tai kuten muutaman opiskelijan kohdalla: harjoittelu on pakko lopettaa, koska opiskelija ei kykene noudattamaan työyhteisön sääntöjä, kuten joka päivä ajoissa harjoittelupaikkaan tulemista. Ammatillisella puolella myös kännykkäriippuvuus aiheuttaa ongelmia, koska opiskelija ei ymmärrä, että jatkuva puhelimen vilkuilu/käyttäminen vaikuttaa hänen keskittymiseensä opetukseen. Valitettavasti samoilla opiskelijoilla, joilla on vaikeuksia pitää kännykkä poissa käytöstä oppitunneilla, tulee samat vaikeudet ilmi harjoittelun aikana.

Toisaalta kadehdin ihmisiä jotka uskaltavat kertoa ongelmistaan ja ottavat itsensä tarpeeksi tosissaan, jotta ymmärtävät omat rajansa. Itselläni on vasta aikuisena todettu adhd joka on aina vaikuttanut nukkumiseen ja suoriutumiseen opinnoissa. Olen kuitenkin pelännyt niin paljon arvostelua ja laiskana tai välinpitämättömänä pitämistä, etten ole haasteiden koskaan antanut näkyä ulospäin, enkä ole vedonnut mihinkään. No tämä on tietenkin johtanut siihen, että olen ollut lukemattomia kertoja koulussa ja töissä ilman, että olen tosiaan nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Sitten saatetaan pitää, varmaan ihan syystä, hieman hitaalla käyvänä. Jopa kirjoituksissa aikanaan olin all-nighterinä (kirjoitin silti hyvät pisteet). En uskaltanut hakea apua. Hävetti että aloin uupua. Yritän ja olen yrittänyt, ainut ongelma on se, että jossain vaiheessa se vaikuttaa fyysiseen terveyteen tai jaksaminen loppuu. Ei niin voi loputtomiin elää, keho ei kestä.

Tämähän ei ole missään nimessä muiden ongelma, mutta pohdin, voisiko kulttuuria muuttaa ymmärtävämpään suuntaan? Ei ole kenenkään etu, jos leimataan surutta ymmärtämättömyyttään ja pidetään "hauraana", vaikka taistelisi joka päivä moninkertaisesti useisiin muihin verrattuna. Toki lusmujakin on, mutta kun ikinä ei oikeastaan voi toisen elämästä tietää. Mielestäni ei ole hyvä sellainen kulttuuri, jossa hutkitaan ennenkuin tutkitaan ja muihin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti alentuvalla asenteella. Silloin tulee turhaa kärsimystä ja yksinäisyyttä. Toki samat säännöt kaikille, mutta on myös tosiasia, että ihmisillä on erilaiset tilanteet ja resurssit, ei yhdelläkään luokalla ole 30 samanlaista ihmistä. Epätodennäköistä on myös, että on 20 hyvinvoivaa ja 10 yksiselitteisesti laiskaa ihmistä. Ehkä joskus voisi kysyä, vaikka vaan ihmisystävällisyyden hengessä, miksi? Miksi et pysty? Hyvin usein ihmisillä on käytökseensä joku syy, eikä se aina ole huono kasvatus tai vastuuttomuus, se on vain yksi syy muiden joukossa.

Tiedoksi sinulle, että nykyisin jokaisessa oppilaitoksessa on erityisopettajia. Jos opiskelija ei etene toisten tahdissa tai poissaoloja kertyy, automaattisesti ohjataan joko kuraattorin tai erityisopettajan luo käynnille. Jokaisesta opiskelijasta itsestään se on kiinni, ottaako vastaan tarjotun tuen.

Opintoja on mahdollista suorittaa ammatillisessa koulutuksessa myös mukautetusti ja omassa tahdissa. Meidän oppilaitoksessa on ollut jopa sellainen tukiryhmä, jossa opiskelijoiden määrä on rajoitettu viiteen, sillä on opiskelijoita, jotka eivät pysty ahdistuneisuuden tai pakko-oireiden vuoksi osallistumaan ison ryhmän toimintaan ja poissaoloja siksi kertynyt. Opettajan kannalta tietenkin on hiukan raskasta, jos opettaa päivällä samat asiat 13 oppilaalle ja illalla erityisryhmässä opettaa samat asiat 5 oppilaalle. Nyt koronarajoitusten aikaan pienryhmäopetusta ei ole ollut, mutta teams-opetukseen onkin helpompi osallistua myös ahdistuneisuushäiriöisten henkilöiden. Osa opetuksista on nauhoitettu, että ne opiskelijat, joiden unirytmi on päälaellaan, pystyisivät myöhemmin katsomaan tallenteet. Eivät nämä toimet silti sitä tosiasiaa poista, että osalla harjoittelut keskeytyvät, koska ovat niin paljon poissa, tulevat aina myöhässä tai eivät noudata sääntöjä, oli syy mikä tahansa.

Jos opiskelijalla on selkeästi neurologista ongelmaa, siihen ei auta ymmärtäminen vaan tuki. Meillä on noin viidesosa opiskelijoista sellaisia, joilla on diagnoosi jostakin opiskeluun vaikuttavasta haasteesta. Yleisimmät näistä mielenterveyden haasteet (masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö erityisesti), autismin kirjon diagnoosit ja luki-häiriöt. Neljä viidesosaa opiskelijoista on sellaisia, joilla näitä haasteita ei pitäisi olla. Kyllä ne kännykät ovat esillä silti usein tai muuta motivaatioon ja keskittymiseen sekä yhteisten sääntöjen noudattamiseen liittyvää problematiikkaa.

Millaista hyysäystä! Mihin nuo ”erityiset” työllistyy? Vai onks teillä oppilaitoksissa tärkein pointti se, että jokaisesta valmistuvasta tulee rahaa x-euroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinainen mielipide, mutta esimerkkejä miten järjettömiä vammaisten saamat tuet ovat:

Uuden auton verran maksanut sähköpyörätuoli kuljetetaan ilmaisella taksilla ilmaiseen huoltoon, koska vammainen on jälleen kerran ajanut sillä kännissä ruusupuskan kautta päin seinää.

Liikuntavammainen pariskunta saa lapsen. Yhteiskunta tarjoaa 24/7 avustajan hoitamaan vauvaa. Avustajatunteja saa helposti ainaki 8h/pvä, vaikka toinen vanhemmista liikkuisi täysin normaalisti.

Liikuntavammainen, jonka eläke on suurempi kuin hoitajien palkka, saa maksusitoumuksen kodinkoneisiin.

Vammaisen lapsen äitinä sanon antaisin koko omaisuuteni, kenties tulevat perinnöt jne jos lapseni olisi terve.

Tieto lapsemme vammaisuudesta tuli ilmi vasta, kun lapsi oli 2 vuotta.

Tuet ovat oikeutettuja. Mieheni on nyt 4.ttä vuotta omaishoitajana.

Kiinnostaisi ihan vilpittömästi miksi pidät antamieni esimerkkien tukia oikeutettuina? Entä onko mielestäsi oikeutettua tilailla pizzaa ja kaljaa invataksilla? Millaisia vastuita ja velvollisuuksia mielestäsi vammaisilla tulisi olla?

Monet vammaisaktivistit kampanjoivat sen puolesta, ettei tukia leikattaisi. Ääriharva sen puolesta, että vammaisia palkattaisiin oikeisiin työpaikkoihin.

Pääsispä itsekin taksilla baariin ja haluan myös oleilla asuntolassa missä saisin ruuan valmiina pöytään eikä tarvitsisi ottaa mistään vastuusta. Kotona olisi ilmainen siivooja ja kodinhuoltaja. Eipä ihme kun kehveleillä on aikaa olla onnellisia.

- diagnoosina adhd ja lukihäiriö

Ihan käsittämätöntä, että ihmiset täällä haluaisivat olla kehitysvammaisia, että saisi ah niin ihanasti tukia, ja pääsisi asumaan laitokseen muiden kehveleiden kanssa???

Hävettää, itselläkin ADHD, eikä tuli mieleenkään päästellä noin idioottimaisia mölinöitä.

Jos nyt lähdetään kuitenkin liikkeelle oikeista faktoista, niin suurin osa vammaisista elää koko elämänsä köyhyydessä, vailla mitään mahdollisuutta kohottaa omaa elintasoaan koskaan. Ei valita omaa asuinpaikkaa, tai itsenäistyä kuten muut.

ja joku sitä sitten kadehtii?

Aspana PK-seudun ulkopuolella. Minuun ei tee mitään vaikutusta, että joku on Helsingistä, mutta sitä "stadilaiset" ilmeisesti odottavat. Täytyy aina mainita että minä tulenkin Helsingistä, olen täällä nyt vain käymässä ja meillä stadissahan kaikki hoidetaan paremmin kuin täällä "maakunnissa".

Saman ketjun liikkeissä hoidetaan asiat ihan samalla tavalla joka paikassa. Näihin on valtakunnalliset ohjeistukset. Mutta sopii pysyä Stadissa, jos siellä on kerran niin paljon hienompaa.

Puoluepolitiikassa joku saattaa vaikuttaa ihan fiksulta ja mukavalta ihmiseltä, mutta muuttukin yhtäkkiä sekavaksi raivoajaksi, joka alkaa tehdä valituksia ja rikosilmoituksia milloin mistäkin.

Kaipa se päänuppi on kestänyt vaalien ajan normaalia käytöstä, mutta sitten tulee se oikea karva esiin.

Hyvä esimerkki on tämä Salon uimahallikeissi, vaikken itse tunne ko. henkilöä. Useimmat näistä jutuista eivät vuoda mediaan, ellei häirikkö sitä itse tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinainen mielipide, mutta esimerkkejä miten järjettömiä vammaisten saamat tuet ovat:

Uuden auton verran maksanut sähköpyörätuoli kuljetetaan ilmaisella taksilla ilmaiseen huoltoon, koska vammainen on jälleen kerran ajanut sillä kännissä ruusupuskan kautta päin seinää.

Liikuntavammainen pariskunta saa lapsen. Yhteiskunta tarjoaa 24/7 avustajan hoitamaan vauvaa. Avustajatunteja saa helposti ainaki 8h/pvä, vaikka toinen vanhemmista liikkuisi täysin normaalisti.

Liikuntavammainen, jonka eläke on suurempi kuin hoitajien palkka, saa maksusitoumuksen kodinkoneisiin.

Vammaisen lapsen äitinä sanon antaisin koko omaisuuteni, kenties tulevat perinnöt jne jos lapseni olisi terve.

Tieto lapsemme vammaisuudesta tuli ilmi vasta, kun lapsi oli 2 vuotta.

Tuet ovat oikeutettuja. Mieheni on nyt 4.ttä vuotta omaishoitajana.

Kiinnostaisi ihan vilpittömästi miksi pidät antamieni esimerkkien tukia oikeutettuina? Entä onko mielestäsi oikeutettua tilailla pizzaa ja kaljaa invataksilla? Millaisia vastuita ja velvollisuuksia mielestäsi vammaisilla tulisi olla?

Monet vammaisaktivistit kampanjoivat sen puolesta, ettei tukia leikattaisi. Ääriharva sen puolesta, että vammaisia palkattaisiin oikeisiin työpaikkoihin.

Pääsispä itsekin taksilla baariin ja haluan myös oleilla asuntolassa missä saisin ruuan valmiina pöytään eikä tarvitsisi ottaa mistään vastuusta. Kotona olisi ilmainen siivooja ja kodinhuoltaja. Eipä ihme kun kehveleillä on aikaa olla onnellisia.

- diagnoosina adhd ja lukihäiriö

Ihan käsittämätöntä, että ihmiset täällä haluaisivat olla kehitysvammaisia, että saisi ah niin ihanasti tukia, ja pääsisi asumaan laitokseen muiden kehveleiden kanssa???

Hävettää, itselläkin ADHD, eikä tuli mieleenkään päästellä noin idioottimaisia mölinöitä.

Jos nyt lähdetään kuitenkin liikkeelle oikeista faktoista, niin suurin osa vammaisista elää koko elämänsä köyhyydessä, vailla mitään mahdollisuutta kohottaa omaa elintasoaan koskaan. Ei valita omaa asuinpaikkaa, tai itsenäistyä kuten muut.

ja joku sitä sitten kadehtii?[/quote

Mikä siinä sitten on, kun kehitysvammainen menee terveen ohi puhe- tai fysioterapiajonossa?

Sairastuttuani reumaan 20-vuotiaana voisin mielelläni maksattaa yhteiskunnalle lähes kaikki terveydenhuollon kuluni. Kuitenkin sentään olen työkykyinen ihminen, joka on tehnyt välillä 12-tunnin mittaisia työpäiviä.

On ne kehitysvammaisten oikeuksia ajavat niin hauskoja. Oikeuksia pitäisi saada, muttei velvollisuuksia haluta antaa hoidettaviksi vaan hoitajat ottaa sitten vastuun.

Kun kehitysvammaisaktivistit on sitä mieltä, että kehitysvammainen on kykenevä itsenäiseen elämään niin miksi ei saman tien lakkauteta kehitysvammahuoltoa ja laitetaan kehitysvammaiset hakemaan töitä karenssin uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. kirjoitti:

Tämä on kumma ilmiö tämä kolmekymppisten henkinen hauraus.  Tulee ahdistunut olo milloin mistäkin, jos vaikka joku luennoitsija tai opiskelija ja J.K. Rowling sanoo käsityksenään, että biologinen sukupuoli on ensisijainen. Tai jos synnytysprosessissa lääkäri tekee sisätutkimuksen kysymättä erikseen lupaa. Tai jos...näitähän riittää. Halutaan oikeus erityiskohteluun, jos on "vaikea elämäntilanne". Tuon jotkut draamailevat tytöt oppii jo koulussa: pyytävät opelta vapaata tunnilta,jotta voivat käytävässä setviä sotkuisia some-suhteitaan jonkun pillittävän kaverinsa kanssa. T. yläkoulun ope..

Meillä on sama ilmiö ammatillisen koulutuksen puolella. ”En voi tulla ensimmäisille tunneille/teams-opetukseen, koska en nukkunut viime yönä yhtään. On ollut omassa elämässä vaikeuksia”. Tai kuten muutaman opiskelijan kohdalla: harjoittelu on pakko lopettaa, koska opiskelija ei kykene noudattamaan työyhteisön sääntöjä, kuten joka päivä ajoissa harjoittelupaikkaan tulemista. Ammatillisella puolella myös kännykkäriippuvuus aiheuttaa ongelmia, koska opiskelija ei ymmärrä, että jatkuva puhelimen vilkuilu/käyttäminen vaikuttaa hänen keskittymiseensä opetukseen. Valitettavasti samoilla opiskelijoilla, joilla on vaikeuksia pitää kännykkä poissa käytöstä oppitunneilla, tulee samat vaikeudet ilmi harjoittelun aikana.

Toisaalta kadehdin ihmisiä jotka uskaltavat kertoa ongelmistaan ja ottavat itsensä tarpeeksi tosissaan, jotta ymmärtävät omat rajansa. Itselläni on vasta aikuisena todettu adhd joka on aina vaikuttanut nukkumiseen ja suoriutumiseen opinnoissa. Olen kuitenkin pelännyt niin paljon arvostelua ja laiskana tai välinpitämättömänä pitämistä, etten ole haasteiden koskaan antanut näkyä ulospäin, enkä ole vedonnut mihinkään. No tämä on tietenkin johtanut siihen, että olen ollut lukemattomia kertoja koulussa ja töissä ilman, että olen tosiaan nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Sitten saatetaan pitää, varmaan ihan syystä, hieman hitaalla käyvänä. Jopa kirjoituksissa aikanaan olin all-nighterinä (kirjoitin silti hyvät pisteet). En uskaltanut hakea apua. Hävetti että aloin uupua. Yritän ja olen yrittänyt, ainut ongelma on se, että jossain vaiheessa se vaikuttaa fyysiseen terveyteen tai jaksaminen loppuu. Ei niin voi loputtomiin elää, keho ei kestä.

Tämähän ei ole missään nimessä muiden ongelma, mutta pohdin, voisiko kulttuuria muuttaa ymmärtävämpään suuntaan? Ei ole kenenkään etu, jos leimataan surutta ymmärtämättömyyttään ja pidetään "hauraana", vaikka taistelisi joka päivä moninkertaisesti useisiin muihin verrattuna. Toki lusmujakin on, mutta kun ikinä ei oikeastaan voi toisen elämästä tietää. Mielestäni ei ole hyvä sellainen kulttuuri, jossa hutkitaan ennenkuin tutkitaan ja muihin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti alentuvalla asenteella. Silloin tulee turhaa kärsimystä ja yksinäisyyttä. Toki samat säännöt kaikille, mutta on myös tosiasia, että ihmisillä on erilaiset tilanteet ja resurssit, ei yhdelläkään luokalla ole 30 samanlaista ihmistä. Epätodennäköistä on myös, että on 20 hyvinvoivaa ja 10 yksiselitteisesti laiskaa ihmistä. Ehkä joskus voisi kysyä, vaikka vaan ihmisystävällisyyden hengessä, miksi? Miksi et pysty? Hyvin usein ihmisillä on käytökseensä joku syy, eikä se aina ole huono kasvatus tai vastuuttomuus, se on vain yksi syy muiden joukossa.

Tiedoksi sinulle, että nykyisin jokaisessa oppilaitoksessa on erityisopettajia. Jos opiskelija ei etene toisten tahdissa tai poissaoloja kertyy, automaattisesti ohjataan joko kuraattorin tai erityisopettajan luo käynnille. Jokaisesta opiskelijasta itsestään se on kiinni, ottaako vastaan tarjotun tuen.

Opintoja on mahdollista suorittaa ammatillisessa koulutuksessa myös mukautetusti ja omassa tahdissa. Meidän oppilaitoksessa on ollut jopa sellainen tukiryhmä, jossa opiskelijoiden määrä on rajoitettu viiteen, sillä on opiskelijoita, jotka eivät pysty ahdistuneisuuden tai pakko-oireiden vuoksi osallistumaan ison ryhmän toimintaan ja poissaoloja siksi kertynyt. Opettajan kannalta tietenkin on hiukan raskasta, jos opettaa päivällä samat asiat 13 oppilaalle ja illalla erityisryhmässä opettaa samat asiat 5 oppilaalle. Nyt koronarajoitusten aikaan pienryhmäopetusta ei ole ollut, mutta teams-opetukseen onkin helpompi osallistua myös ahdistuneisuushäiriöisten henkilöiden. Osa opetuksista on nauhoitettu, että ne opiskelijat, joiden unirytmi on päälaellaan, pystyisivät myöhemmin katsomaan tallenteet. Eivät nämä toimet silti sitä tosiasiaa poista, että osalla harjoittelut keskeytyvät, koska ovat niin paljon poissa, tulevat aina myöhässä tai eivät noudata sääntöjä, oli syy mikä tahansa.

Jos opiskelijalla on selkeästi neurologista ongelmaa, siihen ei auta ymmärtäminen vaan tuki. Meillä on noin viidesosa opiskelijoista sellaisia, joilla on diagnoosi jostakin opiskeluun vaikuttavasta haasteesta. Yleisimmät näistä mielenterveyden haasteet (masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö erityisesti), autismin kirjon diagnoosit ja luki-häiriöt. Neljä viidesosaa opiskelijoista on sellaisia, joilla näitä haasteita ei pitäisi olla. Kyllä ne kännykät ovat esillä silti usein tai muuta motivaatioon ja keskittymiseen sekä yhteisten sääntöjen noudattamiseen liittyvää problematiikkaa.

En tajua. Jos ihminen ei selviä edes toisen asteen koulutuksesta, mikä järki on tuhlata sen kouluttamiseen resursseja? Koska on aivan h-e-lvetin selvää, että se ei koskaan tule selviämään työelämässä.

Toisen asteen oppilaitosten (poislukien lukio) on tarkoitus tuottaa osaavaa työvoimaa työmarkkinoille. Ei silitellä erityistapausten, nepsyjen ja luusereiden päitä.

Nykymaailmassa ei yksinkertaisesti ole paikkaa tuollaisille ihmisille. Pitäisi tulla jonkinlainen perustulo, halpaa viihdettä karjalle meillä jo onkin. Vrt. leipää ja sirkushuveja.