Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Se, että TEEN REHELLISTÄ TYÖTÄ.

Toimenkuvani ei ole yhteiskunnallisesti merkittävää, mutta työ se on tämäkin.[/

Miksi ei voi sanoa ääneen. Onko tämä työ joidenkin mielestä hävettävää, esim. itsensä myymistä tai puhelinmyyntiä?

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tyyppi meidän töissä jatkuvasti valittaa ja pitää älämölöä ”muiden puolesta” siitä miten tarvittaisiin lisää työvoimaa ja että töitä on liikaa. Loput porukasta selviää työstä moitteettomasti ja ilman ylitöitä.

Haluaisin sanoa suoraan tuolle valittavalle väelle, että he ovat laiskoja alisuoriutuvia p”””skoja, jotka eivät vain osaa organisoida töitään oikein. Haluaisin käskeä noiden pitää turpansa kiinni ja käyttävän sen turhan jokapäiväiseen valitukseen menevän ajan ihan oikeaan työntekoon.

Ylempi esimies ei anna tehdä niin koska ”niillä menee viimeinenkin motivaatio”. Mun mielestä toi porukka on liian mukavoitunutta ja tarttisi kunnon herätyksen siitä miten työsuhteessa oikeasti kuuluisi toimia. Lisäksi harmittaa susipaljon tuon kunnollisen väen takia. Tuo ylempi esimies nimittäin siirtelee ”valittavan väen” duuneja tuolle hyvinsuoriutuvalle porukalle. Näin ollen osa porukasta vaan himmailee ja valittaa, ja osa tekee kiltisti kaiken pyydetyn valittamatta.

T. Esimies

Minulla oli sama joskus. Olin 5 vuotta esimiehenä työpaikassa, jossa oli muodostunut jo vuosia aiemmin sellainen kulttuuri, että osa väestä valitti koko ajan. Se kauhuissaan oleminen oli myös naurettavaa pelleilyä. Kun tuli jokin muutos, heti oltiin ”kauhuissaan” yhteydessä ammattiliittoon. Olisi tehnyt mieli sanoa, että tee työsi ja lopeta valitus.

Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. Minä ilmoitin oman esimieheni tukemana, että työnantajan edustajalla on direktio-oikeus. Ruokatauko on 30 minuuttia, ei yli 45 min. ja työajasta puuttumaan jäävä aika vähennetään jatkossa palkasta. Jos on tarvetta ottaa ylimääräistä palkatonta vapaata kesken työpäivän, siihen pyydetään lupa esimieheltä etukäteen. Kyllähän siinä jonkinlaista vääntöä vielä yrittivät, mutta kokous lopetettiin napakasti. Kyseinen työntekijä irtisanoutui pari viikkoa tuon jälkeen. Luottamusmies yritti vielä tuonkin jälkeen mussuttaa, että organisaatiossa tuntuu olevan vallalla linja, jossa hyviä työntekijöitä savustetaan ulos. Vastasin, että tässä organisaatiossa on vallalla linja, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti mm. ruokataukojen pituuden osalta.

Olet säälittävä pullistelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tyyppi meidän töissä jatkuvasti valittaa ja pitää älämölöä ”muiden puolesta” siitä miten tarvittaisiin lisää työvoimaa ja että töitä on liikaa. Loput porukasta selviää työstä moitteettomasti ja ilman ylitöitä.

Haluaisin sanoa suoraan tuolle valittavalle väelle, että he ovat laiskoja alisuoriutuvia p”””skoja, jotka eivät vain osaa organisoida töitään oikein. Haluaisin käskeä noiden pitää turpansa kiinni ja käyttävän sen turhan jokapäiväiseen valitukseen menevän ajan ihan oikeaan työntekoon.

Ylempi esimies ei anna tehdä niin koska ”niillä menee viimeinenkin motivaatio”. Mun mielestä toi porukka on liian mukavoitunutta ja tarttisi kunnon herätyksen siitä miten työsuhteessa oikeasti kuuluisi toimia. Lisäksi harmittaa susipaljon tuon kunnollisen väen takia. Tuo ylempi esimies nimittäin siirtelee ”valittavan väen” duuneja tuolle hyvinsuoriutuvalle porukalle. Näin ollen osa porukasta vaan himmailee ja valittaa, ja osa tekee kiltisti kaiken pyydetyn valittamatta.

T. Esimies

Minulla oli sama joskus. Olin 5 vuotta esimiehenä työpaikassa, jossa oli muodostunut jo vuosia aiemmin sellainen kulttuuri, että osa väestä valitti koko ajan. Se kauhuissaan oleminen oli myös naurettavaa pelleilyä. Kun tuli jokin muutos, heti oltiin ”kauhuissaan” yhteydessä ammattiliittoon. Olisi tehnyt mieli sanoa, että tee työsi ja lopeta valitus.

Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. Minä ilmoitin oman esimieheni tukemana, että työnantajan edustajalla on direktio-oikeus. Ruokatauko on 30 minuuttia, ei yli 45 min. ja työajasta puuttumaan jäävä aika vähennetään jatkossa palkasta. Jos on tarvetta ottaa ylimääräistä palkatonta vapaata kesken työpäivän, siihen pyydetään lupa esimieheltä etukäteen. Kyllähän siinä jonkinlaista vääntöä vielä yrittivät, mutta kokous lopetettiin napakasti. Kyseinen työntekijä irtisanoutui pari viikkoa tuon jälkeen. Luottamusmies yritti vielä tuonkin jälkeen mussuttaa, että organisaatiossa tuntuu olevan vallalla linja, jossa hyviä työntekijöitä savustetaan ulos. Vastasin, että tässä organisaatiossa on vallalla linja, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti mm. ruokataukojen pituuden osalta.

Olet säälittävä pullistelija.

Päinvastoin. Nuo ylitaukojen pitäjät on työpaikan loisia, jotka omien pitkien taukojensa johdosta kasaavat työt muiden harteille.

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Täh? Mitä tukia? Ainoa tätä varten saamani tuki on Kelan tuki psykoterapiaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Täh? Mitä tukia? Ainoa tätä varten saamani tuki on Kelan tuki psykoterapiaa varten.

Ja lähes koko ajan olen joko tehnyt töitä tai opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Moni asiakas pääsisi suuresta osasta lääkkeitään (verensokeri-, verenpaine- ja kolesterolilääkkeet, kipulääkkeet selkä- ja nivelkipuihin, närästyslääkkeet) eroon jos hoitaisivat ylipainonsa pois laihduttamalla ja harrastaisivat liikuntaa ja söisivät terveellisemmin. Eikä tarvitsisi valittaa siitä miten kalliita lääkkeet ovat kun nämä keinot ovat parhaimmillaan ilmaisia.

Farmaseutti

Samaa mieltä.

t. proviisori

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Ihan huvikseni kärsin tästä vaikeasta masennuksesta ja "vatvon" muka traumojani.

Oikeasti en vatvo, vaan yritän kaikkeni, että elämäni olisi siedettävää ja pystyisin edes johonkin.

Sinun kannattaa pitää turpasi kiinni, kun et näytä oikeasti ymmärtävän hittojakaan mistä tässä oikeasti on kyse.

Häpeäisit mokoma idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Täh? Mitä tukia? Ainoa tätä varten saamani tuki on Kelan tuki psykoterapiaa varten.

Ja lähes koko ajan olen joko tehnyt töitä tai opiskellut.

Minäkin sain psykoterapiaa vasta kun olin taistellut 20 vuotta.

Voin käsi vapaa-ajattelijoiden lehden päällä vannoa, että olen yrittänyt, taistellut, rimpuillut ja kamppaillut enemmän kuin yksikään mielenterveyspotilaita halveksiva mulkero on milloinkaan.

Vaikea masennus ei lusmuille ja epätunnollisille ihmisille edes tule. Eikä sellaisille ketkä ovat tarpeeksi tyhmiä siihen sairastumaan.

En keksi mitään niin halveksittavaa olentoa, kuin sellainen kenen pitää maassa makaavia ja itsetuhoisia ihmisiä painaa lyttyyn ja mitätöidä heitä.

En pidä minään tuota ihmistä jonka mielestä mt-ongelmat ovat feikkaamista ja teeskentelyä.

Iso osa julkisen sektorin työntekijöistä on sellaisia, jotka saisi potkut yksityisellä sektorilla, koska työn tehokkuus on lähempänä nollaa. 

Tiedän olevani älykkäämpi kuin yksikään työtä tekevä läheiseni. Silti olen työtön. Syistä, joita en viitsi tässä eritellä. Osa kavereistani kysyy minulta jopa vinkkejä työhönsä. Halveksun ihmisiä, jotka saavat palkkaa työstä, jota eivät edes osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tyyppi meidän töissä jatkuvasti valittaa ja pitää älämölöä ”muiden puolesta” siitä miten tarvittaisiin lisää työvoimaa ja että töitä on liikaa. Loput porukasta selviää työstä moitteettomasti ja ilman ylitöitä.

Haluaisin sanoa suoraan tuolle valittavalle väelle, että he ovat laiskoja alisuoriutuvia p”””skoja, jotka eivät vain osaa organisoida töitään oikein. Haluaisin käskeä noiden pitää turpansa kiinni ja käyttävän sen turhan jokapäiväiseen valitukseen menevän ajan ihan oikeaan työntekoon.

Ylempi esimies ei anna tehdä niin koska ”niillä menee viimeinenkin motivaatio”. Mun mielestä toi porukka on liian mukavoitunutta ja tarttisi kunnon herätyksen siitä miten työsuhteessa oikeasti kuuluisi toimia. Lisäksi harmittaa susipaljon tuon kunnollisen väen takia. Tuo ylempi esimies nimittäin siirtelee ”valittavan väen” duuneja tuolle hyvinsuoriutuvalle porukalle. Näin ollen osa porukasta vaan himmailee ja valittaa, ja osa tekee kiltisti kaiken pyydetyn valittamatta.

T. Esimies

Minulla oli sama joskus. Olin 5 vuotta esimiehenä työpaikassa, jossa oli muodostunut jo vuosia aiemmin sellainen kulttuuri, että osa väestä valitti koko ajan. Se kauhuissaan oleminen oli myös naurettavaa pelleilyä. Kun tuli jokin muutos, heti oltiin ”kauhuissaan” yhteydessä ammattiliittoon. Olisi tehnyt mieli sanoa, että tee työsi ja lopeta valitus.

Kerran sanoinkin suorat sanat, luottamusmiehen läsnä ollessa. Työntekijä x piti ruokataukoa, söi siinä pöydän ääressä ja sitten tuli puhelu. Hän siirtyi puhumaan toiseen huoneeseen. Kun kuljin ohi 45 min. myöhemmin, edelleen oli puhumassa puhelimeen. Avasin oven ja sanoin, että tauko lienee pidetty, työt jatkuu. Tämän seurauksena tämä kolmekymppinen nainen haki saikkua ja oli yhteydessä luottamusmieheen syyttäen minua asiattomasta käyttäytymisestä. Sähköpostiviestejä tulvi. Kyllästyin niihin ja ilmoitin, että yhteenkään viestiin en enää vastaa. Yhteisessä palaverissa tuli selityksiä, kuinka työntekijällä on vaikea elämäntilanne ja minä olen täysin empatiakyvytön. Lisäksi oli syytöksiä puhelun salakuunteluun liittyen. Minä ilmoitin oman esimieheni tukemana, että työnantajan edustajalla on direktio-oikeus. Ruokatauko on 30 minuuttia, ei yli 45 min. ja työajasta puuttumaan jäävä aika vähennetään jatkossa palkasta. Jos on tarvetta ottaa ylimääräistä palkatonta vapaata kesken työpäivän, siihen pyydetään lupa esimieheltä etukäteen. Kyllähän siinä jonkinlaista vääntöä vielä yrittivät, mutta kokous lopetettiin napakasti. Kyseinen työntekijä irtisanoutui pari viikkoa tuon jälkeen. Luottamusmies yritti vielä tuonkin jälkeen mussuttaa, että organisaatiossa tuntuu olevan vallalla linja, jossa hyviä työntekijöitä savustetaan ulos. Vastasin, että tässä organisaatiossa on vallalla linja, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti mm. ruokataukojen pituuden osalta.

Olet säälittävä pullistelija.

Päinvastoin. Nuo ylitaukojen pitäjät on työpaikan loisia, jotka omien pitkien taukojensa johdosta kasaavat työt muiden harteille.

Nimenomaan. Ymmärrystä pitäisi löytyä ja empatiaa kun yhyy - on niin vaikeaa ja yhyy - nyt on ihan pakko hoitaa omia asioita. Olin hoitajana (sh) yli 10 vuotta ja elämäni paras päätös oli lähteä muihin töihin, koska hoitoyhteisöt on täynnä työn vieroksujia ja omissa ongelmissaan rypeviä. Kulutetaan toisten arvokasta aikaa omien ongelmien tilittämiseen.

Viimeinenkin mitta tuli täyteen, kun läheisin kollega valitti ensin pari vuotta, miten vaikea elämä on ollut ja mies juo ja lapsella on oppimisongelmia (vai miksi niitä on korrektia kutsua). Pari vuotta se jaksoi kertoa kaikille, jotka kuunteli. Sitten pamahti saikuttaminen ja poissaolot päälle. Niitä muu työyhteisö märehti ja voi voi, onkohan se nyt kunnossa ja blaa blaa blaa. Minulle hän laittoi saikulta viestin, että hänellä on lääkeriippuvuus ja niin pahat vieroitusoireet, ettei pysty tulemaan töihin. Laitoin välit poikki ja ilmoitin, että olen vaihtamassa työpaikkaa, enkä halua kuormittaa omaa mielenterveyttäni toisten ongelmilla. Vetäisi siitä herneet nenään ja jotain sellaista kirjoitti, että lähimmäisenrakkaus on kadonnut maailmasta ja se on yksi syy, miksi ihminen jää yksin ongelmiensa kanssa. Mieluummin olen työyhteisössä, jossa ihmiset ei kuormita toisia omilla ongelmillaan, vaan keskittyvät työntekoon.

Iso osa vanhuksia on itsekkäitä kusipäitä

Hae se lapsesi kotiin jo klo 16 jälkeen, jos se kerran on mahdollista.

Miten joku voi vihata lastaan noin, että pitää hoidossa klo 8-17 ja lomaakin vain pari päivää jouluna ja pari viikkoa kesällä, kun itse kotona ja antaa toiselle lapselle hoivaa, huomiota ja rakkautta. Harmittaa toisen puolesta niin, että itkettää.

Juuri olin aikeissa kirjoittaa samaa! Monet vanhukset ovat todella itsekeskeistä porukkaa.

Olen koneinsinööri. Alalla on rasittavan paljon matemaattisesti heikkolahjaisia yksilöitä, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan konetekniikkaa helpon sisäänpääsyn ja oman auto- tai moottoripyöräharrastuksen vuoksi.

Tekniikkaa ei eivät juuri ymmärrä, paitsi käytännön tasolla. Hyvä kun edes Newtonin liikelait muistavat.

Asiakaspalvelijana voin sanoa, että etenkin keskiän ylittäneet, usein naiset, asiakkaat ovat ilkeitä, huonosti käyttäytyviä paskiaisia. Nuoret parhaimpia ja kohteliampia.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Ylipäätänsä ihmisille pitää tehdä vanhemmuuskoe ennen lapsen tekemistä, jotta pahimmat tapaukset saadaan seulottua pois.

Niin moni tekee lapsia, vaikka on itsekin esipuberteetti-iässä henkisesti.

Vaikutetaan kirjoitti:

Onpa mielenkiintoinen ketju. Moniin asioihin voidaan itse vaikuttaa, kun asioita katsoo vähän kauempaa kokonaisuuksina. Mehän mm. valitsemme poliitikot, jolloin painotukset eli mm. se, minne veroeurot laitetaan, voi vähän muuttua.

Tein omat yhteenvetoni 😉

 - Opettajille takaisin kurinpito-oikeuksia, ja paljon!

 - Sairaanhoitajat ylikuormittuneita, samoin kuin osa ala-asteen opettajista

 - Ruma ”laatikko arkkitehtuuri” ei johdukaan arkkitehdeistä vaan rakennusfirmoista, rahasta ja kilpailuttamisesta. Samoista syistä kuin huono rakentamiskulttuuri, jolle ei jostain syystä tapahdu mitään, vaikka se tiedostetaan hyvin.

 - Ei osata alais- eikä johtamistaitoja, työpaikoilla käyttäydytään lapsellisesti

 - Luterilaisen moraalin kato ja kieroutunut uskonnonopetus yliopistoissa

- Sosiaalipuolella liikaa hyysäämistä ja liian vähän ”ota itseäsi niskasta kiinni” -opastusta ja vaikeus erottaa kumpaa tarvitaan. Empatiakyky katoaa työuran edetessä auttamisen mahdottomuuteen

- Toisen asteen koulutus täysin kuralla, jos todistuksen saa Suomessa osaamatta kunnolla suomen kieltä. Tästä aiheutuu jopa vaaratilanteita mm. erityisruokavaliot ja kuormittaa työkavereita suhteettomasti. 

- Ympäristösäädöksiä lobataan kieroutuneesti. Juhlapuheet ja arjen toiminta päinvastaisia.

- Työpaikolla käytetään paljon ilmaisharjoittelijoita

- Kotikasvatus kunniaan: ”Monissa perheissä on hukassa tavallisimmatkin kohteliaisuussäännöt: muiden huomioiminen, oman vuoron odottaminen, oman suun kiinni pitäminen tarvittaessa, kiittäminen, tervehtiminen ja anteeksipyytäminen sekä tyhjänpäiväisen, kovaäänisen itsekehumisen hillitseminen. Joukosta loistaa tähtien lailla ne harvat, jotka osaavat käyttäytyä hyvin.”

- Suorittavissa ammateissa on keskimäärin kovaa työntekoa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (ja silloinkin palkka ns. tyhjäkäynnistä ei päätä huimaa).

- Julkishallinnossa on paljon turhaa paperienpyörittelyä.

- Lasten ja perheiden kanssa töitä tekevät ovat aika kovilla.

- Moraali vaikuttaa kuolleen kaikilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa julkisen sektorin työntekijöistä on sellaisia, jotka saisi potkut yksityisellä sektorilla, koska työn tehokkuus on lähempänä nollaa. 

Ketjun nimi oli ”mita-rehellista-tyohosi-liittyvaa-mielipidetta-et-voi-sanoa-aaneen”.

Miten tuo näkemyksesi liittyy työhösi?