Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jäi yt- neuvotteluissa työttömäksi 3kk sitten ja on ihan kauhea katsoa miten onneton hän on koska oli luonut pitkän uran ja on työkeskeinen. Meillä lisäksi pari teiniä ja minulla huono palkka. Hän häpeää ihan kauheasti olla päivällä kotona, käy kaupassa naapurikunnassa ettei näkisi tuttuja. Kavereihinsa ei pidä yhteyttä ettei tulisi sääliä ja kyselyitä. Rekryprosessit ovat olleet tosi rankkoja, monta kierrosta kaikenmaailman testiä ja videohaastatteluja. Ja aina se soitto että jäi kakkoseksi. Välillä ei ole sopivaa haettavaa, sekin ahdistaa.

Muuta en voi hänelle sanoa kuin että eteenpäin on pakko ponnistaa. On kuitenkin todennäköisempää että koulutettu työhaluinen ihminen lopulta työllistyy kuin että ei ikinä työllistyisi. Itse olin 5v sitten työttömänä vupden. Kai mullakin meinasi usko.mennä mutta nyt ne ajat ovat unohtuneet mielestä.

Ei tarvi kertoa, mikä ala, mutta näytäpä tämä hänelle:

https://www.tide-forecast.com/locations/Xiamen-China/tides/latest

Lauantaina alkaa taas se aika, kun kivipallo suojaa auringonsäteiltä ja taas alkaa lisääntymään herkimmätkin otukset. Ovatko ne viruksia, bakteereita vai heinäsirkkoja? En tiedä, mutta hänellä varmaan olisi aikaa nyt tutkia asiaa:-)

Vierailija kirjoitti:

Ihan kakkapuhetta nuo kommentit, ettei työ määrittäisi ihmisarvoa. Tai ainakin ne ovat vain yksittäisten henkilöiden mielipiteitä. Todellisuudessa ja suurimman osan silmissä et ole yhtään mitään ilman työtä. Et silloinkaan, vaikka käyttäytäisit työttömyysajan itsesi kehittämiseen, harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen tekemiseen. Tuo on oikeastaan muiden silmissä vielä pahempi kuin se, että kärsit työttömyydestä ja makaat lamantuneena ja ahdistuneena kotona.

Juuri näin. Tämä työttömyydessä on myös raskainta. Uudet ihmiset kummeksuu miten parhaassa työiässä oleva ei muka ole töissä. Oletus on heti, että jotain täytyy olla vialla. Tutut myös ihmettelee ja säälii. Heti olet työtä vieroksuva jos kehtaat sanoa että muulle on nyt aikaa enemmän ja ihanaa kun saa edes elää omien rytmien mukaan. Työttömällä ei saisi olla varaa tehdä mitään kivaa, koska sekin kertoo vain sen, että töihin ei vaan huvita mennä. Työttömän kuuluu olla siellä sohvalla ja hävetä itseään. Jotainhan hän on väärin tehnyt, kun ei ole normaalien ihmisten tapaan töissä. Mentaliteetti on juuri tämä. Se on raskainta tässä. Ja kun itsekin alkaa ajatella, että on epäonnistut kerta tässä ollaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?

Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?

Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?

Tätä mäkin usein ihmettelen, miksi se työnteko on niin tärkeä asia (ymmärrän tietty että rahan takia mutta muuten, ja jos taloudellisesti on umpikujassa niin tottakai ahdistaa)? Että ei suunnilleen ole ihmisarvoa jos ei ole töissä? Miksi ihmisiä arvotetaan niin paljon työn ja ammatin kautta, usein ensimmäisiä kysymyksiä uuteen ihmiseen tutustuessa on "mitä teet työksesi"? 

Juu eivät säälijät ja kyselijät sitäkään halua että ihminen sanoisi että on ok olla työtön, puhutaanko jostain muusta. Ihmisen pitää osoittaa murheellisuutensa työttömyydestä ja mitä ilmeisimmin raportoida myös tuttavapiirille ahkera työnhakunsa.

En oikeasti tajua mikä saa ihmisen tekstaamaan työttömälle että mites työnhaku sujuu tai onko töitä löytynyt. Senkö pitäisi jotenkin piristää että ahdistavasta asiasta kysellään. On nöyryyttävää kertoa jokainen epäonnistuminen. Kyselisivät vaikka että oletko katsonut jotain hyvää sarjaa tai lukenut hyvää kirjaa tai miten lapset voi. Näin minä olisin työttömänä halunnut.

tienaat silti luultavasti enemmän kun minä pskaduunissani (1700e/kk netto) että ei löydy sääliä minulta, nauti vapaudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Juu eivät säälijät ja kyselijät sitäkään halua että ihminen sanoisi että on ok olla työtön, puhutaanko jostain muusta. Ihmisen pitää osoittaa murheellisuutensa työttömyydestä ja mitä ilmeisimmin raportoida myös tuttavapiirille ahkera työnhakunsa.

En oikeasti tajua mikä saa ihmisen tekstaamaan työttömälle että mites työnhaku sujuu tai onko töitä löytynyt. Senkö pitäisi jotenkin piristää että ahdistavasta asiasta kysellään. On nöyryyttävää kertoa jokainen epäonnistuminen. Kyselisivät vaikka että oletko katsonut jotain hyvää sarjaa tai lukenut hyvää kirjaa tai miten lapset voi. Näin minä olisin työttömänä halunnut.

Tämä. Kun jäin työttömäksi niin tuntuu, että ihmisiä kiinnostaa enää vain joko olen saanut töitä ja miten työnhaku sujuu. Miten olin muka ennen kiinnostavampi ja riitti muutakin kysyttävää, kun olin töissä? Ennen kun kerroin työpaikkani sain olla rauhassa ja minua kohdeltiin kuin normaalia. Nyt olen tilivelvollinen kaikille elämästäni ja varsinkin työtilanteestani. Näin paljon se työssäolo määrittää meitä muiden silmissä ja lopulta myös omissamme. Ap

Ite ollut valmistumisen jälkeen 3v työtön. Minkäs teet :)

Vierailija kirjoitti:

tienaat silti luultavasti enemmän kun minä pskaduunissani (1700e/kk netto) että ei löydy sääliä minulta, nauti vapaudestasi.

Anteeksi vaan en kyllä tienaa. Määräaikainen työni loppui juuri, jossa oli täsmälleen sama palkka. Työ ei edes ollut omaa alaani ja kaukana maisterin työstä. Nyt saan toki ansiosidonnaista, mutta ei se raha tässä edes eniten ahdista vaan tämä kaikki muu ympärillä mistä olen kirjoittanut. Toki ahdistaa tuleva, jos tämä pitkittyy nii onhan se rahatilanne lopulta hyvin erilainen kuin työssä käyvänä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jäi yt- neuvotteluissa työttömäksi 3kk sitten ja on ihan kauhea katsoa miten onneton hän on koska oli luonut pitkän uran ja on työkeskeinen. Meillä lisäksi pari teiniä ja minulla huono palkka. Hän häpeää ihan kauheasti olla päivällä kotona, käy kaupassa naapurikunnassa ettei näkisi tuttuja. Kavereihinsa ei pidä yhteyttä ettei tulisi sääliä ja kyselyitä. Rekryprosessit ovat olleet tosi rankkoja, monta kierrosta kaikenmaailman testiä ja videohaastatteluja. Ja aina se soitto että jäi kakkoseksi. Välillä ei ole sopivaa haettavaa, sekin ahdistaa.

Muuta en voi hänelle sanoa kuin että eteenpäin on pakko ponnistaa. On kuitenkin todennäköisempää että koulutettu työhaluinen ihminen lopulta työllistyy kuin että ei ikinä työllistyisi. Itse olin 5v sitten työttömänä vupden. Kai mullakin meinasi usko.mennä mutta nyt ne ajat ovat unohtuneet mielestä.

Ei tarvi kertoa, mikä ala, mutta näytäpä tämä hänelle:

https://www.tide-forecast.com/locations/Xiamen-China/tides/latest

Lauantaina alkaa taas se aika, kun kivipallo suojaa auringonsäteiltä ja taas alkaa lisääntymään herkimmätkin otukset. Ovatko ne viruksia, bakteereita vai heinäsirkkoja? En tiedä, mutta hänellä varmaan olisi aikaa nyt tutkia asiaa:-)

Näytä hänelle ensin tämä video, jossa sama asia näkyy pidemmällä aikavälillä, ruudun vasemmassa alalaidassa ainakin:

I feel you! Olen töissä tällä hetkellä mutta kuitenkin. Olen siis akateeminen matalapalkkatyössä oleva. Sukulaisten kyselyt ym. eivät loppuneet työllistymiseen kun päivitellään ja säälitään, miten yliopiston käynyt ei työllisty omalle alalle hyvä palkkaisiin töihin. Minua siis hävettää kertoa mitä teen työkseni. Työpaikalla minua puolestaan hävettää kertoa, mikä on koulutukseni kun päivitellään miten akateeminen ei ole päässyt alan hommiin. Kuvittelin että työssä olevan on helpompi työllistyä. Ja p*skat! Olisi enemmän aikaa hakea töitä työttömänä ja olen varmaan jo leimautunut akateemiseksi josta ei ole alan töihin. Jatkan siis sekalaisia hommia kympin tuntipalkalla vuokrafirman kautta ja haen opiskelemaan uutta tutkintoa työvoimapula-alalta. Nykyisissä hommissa en halua jatkaa ja nykyisen alan täydennyskoulutus tuskin johtaa mihinkään...

Samat ajatukset ja itselläni samanlainen tausta. Työttömyys ei sulje työtöntä pelkästään työelämästä, vaan pakottaa yksinäisyyteen, kun läheisten asenne muuttuu ahdistavaksi uteluksi ja mollaamiseksi. Yritän kuitenkin pitää aktiivisen elämänrytmin yllä ja kiitän siitä, että olen vielä terve eikä velkataakat paina. Työttömyyttä on niin paljon takana, että en enää itsekään usko työllistyväni, korkeintaan pieniin pätkiin. Ja meitä on paljon, kaikilla aloilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, että työttömyys voi stressata, vaikka olisi miten paljon harrastuksia. Mulla oli työttömänä paljon, nyt on paljon, mutta silti työttömyys oli ahdistavaa. Yleinen asenne sitä kohtaan että työtön on laiska sohvalla makaava juoppo oli se pahin, vaikka tein paljon mm. hyväntekeväisyyttä, vähän salaakin. 

Siis nimenomaan tämä. Minulla on harrastuksia, liikun, käyn teatterissa, elokuvissa, miehen mökillä puuhailemassa ja haen ahkeraan töitä, joten tekemisen puutetta ei ole. Työttömyys ahdistaa ihan muusta syystä. Eniten pelkään juuri tämän pitkittymistä ja häpeän tätä. Koen epäonnistuneeni, koska olen tässä tilanteessa. Se syö henkisesti tosi paljon ja on raskainta työttömyydessä. Ap

Hei ap pidät siis työttömiä epäonnistujina? Pitäisikö työttömien sinun mielestäsi hävetä tilannettaan?

Vai koskeeko se vain sinua? Arvostettiinko teidän kotona ihmistä nimenomaan työn kautta? Saitko kehuja vain hyvistä arvosanoista koulussa?

Mitä jos koettaisit olla itsellesi myötätuntoisempi? Koettaisit lukea esim kirjallisuutta häpeästä (tiedän että tänävuonna on julkaistu hyvä kirja häpeästä suomen kielellä). Voisit oppia itsestäsi paljon ja ehkä olla jatkossa onnellisempi olet sitten työtön tai töissä.

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tienaat silti luultavasti enemmän kun minä pskaduunissani (1700e/kk netto) että ei löydy sääliä minulta, nauti vapaudestasi.

Anteeksi vaan en kyllä tienaa. Määräaikainen työni loppui juuri, jossa oli täsmälleen sama palkka. Työ ei edes ollut omaa alaani ja kaukana maisterin työstä. Nyt saan toki ansiosidonnaista, mutta ei se raha tässä edes eniten ahdista vaan tämä kaikki muu ympärillä mistä olen kirjoittanut. Toki ahdistaa tuleva, jos tämä pitkittyy nii onhan se rahatilanne lopulta hyvin erilainen kuin työssä käyvänä. Ap

Vaikea sanoa mitään, kun en tunne, mutta nyt on aika aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä, vähän niin kuin ennen sanottiin "umpihanki, kuin valkoinen paperi..." --- se olikin joku runo, ei tuu mieleen keneltä:

http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/topelius.htm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, että työttömyys voi stressata, vaikka olisi miten paljon harrastuksia. Mulla oli työttömänä paljon, nyt on paljon, mutta silti työttömyys oli ahdistavaa. Yleinen asenne sitä kohtaan että työtön on laiska sohvalla makaava juoppo oli se pahin, vaikka tein paljon mm. hyväntekeväisyyttä, vähän salaakin. 

Siis nimenomaan tämä. Minulla on harrastuksia, liikun, käyn teatterissa, elokuvissa, miehen mökillä puuhailemassa ja haen ahkeraan töitä, joten tekemisen puutetta ei ole. Työttömyys ahdistaa ihan muusta syystä. Eniten pelkään juuri tämän pitkittymistä ja häpeän tätä. Koen epäonnistuneeni, koska olen tässä tilanteessa. Se syö henkisesti tosi paljon ja on raskainta työttömyydessä. Ap

Hei ap pidät siis työttömiä epäonnistujina? Pitäisikö työttömien sinun mielestäsi hävetä tilannettaan?

Vai koskeeko se vain sinua? Arvostettiinko teidän kotona ihmistä nimenomaan työn kautta? Saitko kehuja vain hyvistä arvosanoista koulussa?

Mitä jos koettaisit olla itsellesi myötätuntoisempi? Koettaisit lukea esim kirjallisuutta häpeästä (tiedän että tänävuonna on julkaistu hyvä kirja häpeästä suomen kielellä). Voisit oppia itsestäsi paljon ja ehkä olla jatkossa onnellisempi olet sitten työtön tai töissä.

Tsemppiä ap!

Myönnän, että vaikka en todellakaan ajattele, että työttömyys on vain ihmisen omaa syytä tai laiskuutta niin en minäkään tätä ymmärtänyt kunnolla ennen kuin itse koin tämän. Ajattelin, että ehkä kaikkia ei vaan työelämä niin kiinnosta tai muuta, mutta kyllä töitä löytyy jos kouluttautuu ja tekee vaikka mitä töitä ja muuttaa työn perässä, mutta ei vaan löydy. Ja kyllä häpeä liittyy muutenkin itseeni ja itseasiassa olenkin lukenut alan kirjallisuutta. Ehkä tämä on sitten jokin oppitunti itselle häpeästä. Etten arvottaisi itseäni niin paljon suoritusten ja tekemisen kautta. Ap

6 haastattelua 3kk aikana on kyllä todella hyvin. Oletko edennyt niissä toisella tai kolmannelle kierrokselle? Nyt pitäisi miettiä seuraavasti- sulla on CV ja hakemus siinä kunnossa että niillä pääsee haastatteluun. Mitä voi siinä haastellelussa muuttaa että pääsisit eteenpäin? Nyt selvästi olet päässyt testaamaan nykyistä tapaa monta kertaa, ja sillä ei saa töitä. Eli seuraavat 3kk ja 6 haastettelua teet jotain toisin, eikö? 

Voisiko tuo häpeä ja ahdistuneisuus haitata ihan työhaastattelussa?

Entä jos oikeasti koottaisit opiskella ja tehdä harjoituksia joilla häpeää ja ahdistuneisuutta hoidetaan. Näistä voisi olla apua sekä työttömyyden sietämiseen, työn saantiin että kaikkeen loppuelämän ajan.

Vierailija kirjoitti:

6 haastattelua 3kk aikana on kyllä todella hyvin. Oletko edennyt niissä toisella tai kolmannelle kierrokselle? Nyt pitäisi miettiä seuraavasti- sulla on CV ja hakemus siinä kunnossa että niillä pääsee haastatteluun. Mitä voi siinä haastellelussa muuttaa että pääsisit eteenpäin? Nyt selvästi olet päässyt testaamaan nykyistä tapaa monta kertaa, ja sillä ei saa töitä. Eli seuraavat 3kk ja 6 haastettelua teet jotain toisin, eikö? 

Sitten päästään tähän, että pääsen haastatteluihin ihan hyvin, mutta ne tyssää siihen, että jollakin muulla on juuri työkokemusta siitä kyseisestä työstä. Onpahan käynyt myös niin, että selvästi on vain vakinaistettu joku jo talossa oleva määräaikainen ja olen ollut vain kiintiö haastateltava. Syy on aina ollut se, että minulla ei ole juuri sitä täsmälleen samaa työkokemusta siitä työpaikasta. Miten tuollaisessa voi edes enää parantaa? Minkäs sille tekee. Todella turhauttavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuo häpeä ja ahdistuneisuus haitata ihan työhaastattelussa?

Entä jos oikeasti koottaisit opiskella ja tehdä harjoituksia joilla häpeää ja ahdistuneisuutta hoidetaan. Näistä voisi olla apua sekä työttömyyden sietämiseen, työn saantiin että kaikkeen loppuelämän ajan.

Osaan kyllä olla haastatteluissa itsevarma ja positiivinen. En tietenkään anna ahdistuksen näkyä. Syy on aina ollut se, että jollakin muulla on täsmälleen haettua työkokemusta. Eli vaikka työhaastattelussa tekisi kaiken oikein ja menisi hyvin niin työpaikkaa ei välttämättä silti irtoa. Tuokin on nähty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuo häpeä ja ahdistuneisuus haitata ihan työhaastattelussa?

Entä jos oikeasti koottaisit opiskella ja tehdä harjoituksia joilla häpeää ja ahdistuneisuutta hoidetaan. Näistä voisi olla apua sekä työttömyyden sietämiseen, työn saantiin että kaikkeen loppuelämän ajan.

Ja kun noissa haastatteluissa olin niin en vielä ollut näin ahdistunut kuin nyt tästä tilanteestani, joten en usko että se on paljoakaan ollut syynä miksi en noita töitä saanut. Niihin oli valittu jo tyypit talon sisältä. Ap

Hei Ap!

Jaan sinulle oman tarinani. Toivottavasti saat siitä vertaistukea.

Olen kolmekymppinen maisteri. Olen työskennellyt monella eri alalla, mutta missään en ole viihtynyt kauaa.

Viimeisin työsuhteeni päättyi burnoutiin ja pitkään sairaslomaan. Kiusanani on aina ollut huono turnauskestävyys, en jaksa kovaa kuormitusta pitkiä aikoja.

Oli siis vaihdettava alaa pakon edessä. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmän aikaa työttömänä, eikä huonompaa ajanjaksoa tälle voisi olla; koronatilanteen takia työttömien määrä on räjähtänyt käsiin ja työpaikkoja taas on aiempaa vähemmän. Kaikki ei siis tässä tilanteessa todellakaan ole itsestä kiinni.

Olen hakenut vimmatusti töitä ja ollut myös haastatteluissa, mutta omasta tsempistä huolimatta aina joku on mennyt viimeistään kalkkiviivoilla ohi. Harmittaa ja itkettääkin välillä, mutta minkäs teet. Suosittelen pitämään työnhausta taukoa aina välillä, kun meinaa alkaa kiehumaan yli. Työttömyyden epävarmuus ja jatkuva pakkien vastaanottaminen on todella rankkaa itsetunnolle.

Oman rikkinäisen työurani takia työ on menettänyt omassa elämässäni merkitystään. En enää tunne huonoa omatuntoa tai muuten huonommuutta kotona päivisin hengailusta. Olen yrittänyt työnhaun suhteen parhaani, mutta nyt on käynyt näin. Tässä tapauksessa myös edellä mainitut olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työllistymiseen.

Omien kokemuksieni pohjalta ehdotan sinulle, että pysyt aktiivisena, mutta samalla pidät tarkalla silmällä huolta omasta jaksamisestasi. Ota matalalla kynnyksellä vapaata työnhausta, ja mene vaikka metsäretkelle tai mistä vaan pidätkään. Työnhaussa on tärkeintä nostaa omaa osaamista esille, ja jos itsetunto on pohjamudissa, on aika vaikea nostaa itseään jalustalle.

Työttömille on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Korkeakoulutetuille työttömille on omia ohjelmiaan, ja myös työkkärin tarjonta kannattaa tsekata. Te-toimistot järjestävät lyhyitäkin täydennyskoulutuksia, joista voisi löytyä boostia cv:hen. Toisten työttömien kanssa verkostoituminen voi auttaa henkisella tasolla.

Paljon tsemppiä työnhakuusi! Muista, ettet todellakaan ole yksin. Työttömyys ei tee sinusta huonompaa kuin jostain toisesta, joka nyt jostain sattuman oikusta sattuu olemaan töissä. Ja niistä toisten kyselyistä ei todellakaan tarvitse välittää. Jo saikulla ollessani jouduin selittelemään tutuille kiusalliselta tuntuvia juttuja. Siihen tottuu, eikä tällä hetkellä paljon hetkauta kyselyt työttömyydestä. Sinä päätät kokemuksesi ja tuntemuksesi omasta elämäntilanteestasi, sitä ei lopulta määritä toiset ihmiset mielipiteineen.