Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia

Tää korona taitaa olla nyt suurin syy miksi ei työllisty kun kaikki mahdollinen on jo siirretty etätyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Tää korona taitaa olla nyt suurin syy miksi ei työllisty kun kaikki mahdollinen on jo siirretty etätyöhön.

Pitäisi aatella noin.. Silti pelottaa, jos työttömyys venyy niin kukaan ei ota enää töihin. Tuo on suurin pelkoni. Ap

Meillä on töitä reippaille ja ahkerille tekijöille.

https://www.mcdonalds.com/fi/fi-fi/mcdonalds/tyopaikat.html

Nykymaailmassa ei kannata olettaa, että onni potkis omalla kohdalla ja pääsis töihin vaikka kuinka pitkälle opiskelisi. Kannattaa rakentaa itsetunto muun kuin työn varaan.

Tsemppiä silti! Mun sisko haki töitä vuoden, haki siis kohdennetusti eli sellaisia hommia jotka kiinnosti ittee ja joihin oli halu päästä, ja vuoden jälkeen sai osa-aikaisen määräaikaisuuden. Nyt aloitti vakituisena!

Mutta vaikka sulle ei kävis noin vuoden jälkeen, älä panikoi. Hanki työnhaun rinnalle jotain sinua kiinnostavaa tekemistä, ja arvosta itseäsi muuten kuin työn kautta.

Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?

Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?

Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?

Hyvänen aika rauhoitu, ihmisarvosi ei liity työhön. Olen itsekin maisteri valmistunut kauan sitten ja työpaikat lähteneet alta useamman kerran. Nyt on tilanne jo niin heikko työnäkymien kannalta että opiskelen uuden tutkinnon. Onnekseni minut valittiin koulutukseen. Ei se ole sinun vikasi ettei töitä ole, tulevaisuudessa töitä tulee olemaan huomattavasti pienemmällä porukalla kuin nykyisin. Itsen osaan 7 kieltä, minulla on erikoisalan tutkintoja jo pari maisterintutkinnon lisäksi ja en edes halua enää hakea turhaan töitä vaan tulen vaihtamaan alaa täysin.

Töitä saavat varmasti vain 25-vuotias, korkeakoulutettu, 10 vuoden erikoisalan työkokemuksen omaava. Älä lannistu, sinussa ei ole mitään vikaa.

Haaveilen työttömyydestä. Mietin aina että teen tätä vielä vuoden ja sitten jään kotiin viettämään laatuaikaa.

Et ole yksin noiden tuntemusten kanssa: työn löytäminen on aina vain hankalampaa, sillä töihin etsitään yhä enemmän juuri johonkin asiaan erikoistuneita henkilöitä. Vaikka olisit kuinka mukava ja osaisit vaikka mitä, niin se ei välttämättä sovi, sillä se ei vastaa millintarkasti jotain avointa paikkaa. Samaan aikaan työttömiä syyllistetään kauheasti, ja Suomessa on sellainen tietty ajattelumaailma, että jos et tee työtä niin et ole minkään arvoinen. Eihän se niin ole, mutta vaikeaa siitä tunteesta on päästä eroon! Olen pahoillani, tällaista tämä on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?

Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?

Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?

Toki olen miettinyt tätä. En edes ole ihminen, jolle status tai titteli olisi tärkeää. Rahallisesti tulen toimeen myös ok, koska on jotain säästössä aiemmista töistä. Kaipaan jotain järkevää tekemistä ja haluan olla hyödyksi. Myönnän myös, että minua hävettää sanoa olevani työtön, jos tapaan ihmisiä. Työssä ollessa saa olla rauhassa ihmisten kysymyksiltä. Työttömänä tuntuu, että joutuu selvittämään ettei vaan istu sohvalla ja ole oloneuvoksena. En jaksa selitellä ja ahdistaa tavara ihmisiä tämän takia. Ap

Missäpäin ap asuu? Jos mahdollista, muuta lähemmäs jotain isompaa paikkakuntaa/kaupunkia niin työllistyminen on helpompaa.

Vähän sama tilanne täälläkin, paitsi että mulla on ikää jo sen verran etten työllisty ikäsyrjinnän takia. Kolme tutkintoa, kadehdittava työkokemus jne. mutta ikä alkaa vitosella. Voihan noita hakemuksia lähetellä oman alan hommiin ja hanttihommiin, mihinkään ei kelpaa. Jotta sellanen huutava työvoimapula.

Ahdistusta voidaan nykyään hoitaa lääkehoidolla

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika rauhoitu, ihmisarvosi ei liity työhön. Olen itsekin maisteri valmistunut kauan sitten ja työpaikat lähteneet alta useamman kerran. Nyt on tilanne jo niin heikko työnäkymien kannalta että opiskelen uuden tutkinnon. Onnekseni minut valittiin koulutukseen. Ei se ole sinun vikasi ettei töitä ole, tulevaisuudessa töitä tulee olemaan huomattavasti pienemmällä porukalla kuin nykyisin. Itsen osaan 7 kieltä, minulla on erikoisalan tutkintoja jo pari maisterintutkinnon lisäksi ja en edes halua enää hakea turhaan töitä vaan tulen vaihtamaan alaa täysin.

Töitä saavat varmasti vain 25-vuotias, korkeakoulutettu, 10 vuoden erikoisalan työkokemuksen omaava. Älä lannistu, sinussa ei ole mitään vikaa.

Tämänkö piti lohduttaa? Nyt tuli vaa entistä enemmän olo, että en saa töitä. Toki olen itsekin miettinyt opintoja myös ja keväällä hakenut, mutta vielä en päässyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen työttömyydestä. Mietin aina että teen tätä vielä vuoden ja sitten jään kotiin viettämään laatuaikaa.

Mulla on elämä katkolla vielä noin 7 kuukautta. Sitten loppuu määräaikainen työ. Ainoa pieni pelko että tarjoavat jatkosopimusta. Pitäisi varmaan hakea saikkua että saisi hetken levätä. Viikonloppu ei millään riitä lepäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin ap asuu? Jos mahdollista, muuta lähemmäs jotain isompaa paikkakuntaa/kaupunkia niin työllistyminen on helpompaa.

Vähän sama tilanne täälläkin, paitsi että mulla on ikää jo sen verran etten työllisty ikäsyrjinnän takia. Kolme tutkintoa, kadehdittava työkokemus jne. mutta ikä alkaa vitosella. Voihan noita hakemuksia lähetellä oman alan hommiin ja hanttihommiin, mihinkään ei kelpaa. Jotta sellanen huutava työvoimapula.

Mies sai juuri töitä täältä, joten en haluaisi muuttaa. Hain kyllä jo ympäri Suomen ennen kuin miehellä tärppäsi, mutta silti en onnistunut saamaan työtä. Olen jo muuttanut pätkä työn perässä kaksi kertaa täysin uudelle paikkakunnalle, mutta mitään vakituista ei ole poikinut ja jouduin jo olemaan miehestä erossa. Enää en jaksa. Tosin en jaksa työttömyyttä, joten kai se on edessä jos tilanne ei muutu ja saisin täältä töitä... Ap

sosiaaliterapeutti kirjoitti:

Ahdistusta voidaan nykyään hoitaa lääkehoidolla

Ei suomessa, täällä saa vain mielialanömmöjä joilla ei tee mitään.

sosiaaliterapeutti kirjoitti:

Ahdistusta voidaan nykyään hoitaa lääkehoidolla

Ei tämä lääkkeillä ratkea vaan työpaikalla ja ok työn avulla. Ap

Mikä tässä nyt niin ahistaa? Saahan Suomessa työttömyyskorvausta. Jos ei saa töitä, on väärällä alalla tai liian vanha. So not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?

Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?

Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?

Toki olen miettinyt tätä. En edes ole ihminen, jolle status tai titteli olisi tärkeää. Rahallisesti tulen toimeen myös ok, koska on jotain säästössä aiemmista töistä. Kaipaan jotain järkevää tekemistä ja haluan olla hyödyksi. Myönnän myös, että minua hävettää sanoa olevani työtön, jos tapaan ihmisiä. Työssä ollessa saa olla rauhassa ihmisten kysymyksiltä. Työttömänä tuntuu, että joutuu selvittämään ettei vaan istu sohvalla ja ole oloneuvoksena. En jaksa selitellä ja ahdistaa tavara ihmisiä tämän takia. Ap

Tunnen samoin ap. Pitkä työura takana ja nyt ensimmäisen kerran työttömänä. Eristäydyn kotiin ja käynksupassakin vain aamulla aukaisin, etten törmää tuttuihin ihmisiin. Kyläily ei huvita, kuitenkin aletaan puhua työstä. Sitä on jotenkin vapaata riistaa kun on työtön, ihmiset neuvomassa ja kyselemässä..

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nyt niin ahistaa? Saahan Suomessa työttömyyskorvausta. Jos ei saa töitä, on väärällä alalla tai liian vanha. So not.

Ahdistaa, koska haluan tehdä jotain hyödyllistä ja järkevää enkä pyöritellä peukaloita kotona. Ikää on 30-vuotta ja alakin ok työllistävä, mutta ei silti tärppää. Kilpailu vaan on niin kovaa. Ahdistaa, kun mikään määrä yrittämistä ei riitä ja pelkään etten jaksa kohta enää yrittää. Tuntuu niin turhalta kuulla aina, että jollain muulla vaan sattuu olemaan enemmän juuri sitä haettua työkokemusta jne. Mitä voin tuossa enää edes parantaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nyt niin ahistaa? Saahan Suomessa työttömyyskorvausta. Jos ei saa töitä, on väärällä alalla tai liian vanha. So not.

Saa, sitten kun saa TE-keskukselta päätöksen. Tällähetkellä 6. Viikko menossa kun odottelen päätöstä. Kuulemma kestää kun ajat on tämmöiset. Harvalla on 1,5-2kk rahat tilillä pahanpäiväivän varalle, lainoihin ja muihin kuluihin.