Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia

Olin itse vuoden työttömänä jonkin aikaa sitten ja se oli elämäni parasta aikaa. Varsinkin se alkupuoli, kun en edes hakenut töitä. Minulla ei ehtinyt tulla taloudellisen tilanteen takia huolia, joten siinä olin onnekaampi kuin monet.

Mutta haluankin kommentoida tuota häpeä-puolta. Uskon, että se on paljon kiinni siitä, miten henkilö itse ajattelee. Toki on aina ihmisiä, jotka ajattelevat työttömiä epäonnistuneiksi tai muuten vaan laiskoiksi. Mutta ehkä työtön voisi omaa ajatusmalliaan ohjata siihen suuntaan, että nykyajan työelämä on katkonaista ja siihen monella kuuluu pienet breikit. Itse sanoin ihan häpeilemättä, että otan aikaa itselleni, vaikka toki sitten noin puolestavälistä lähtien aloin töitäkin etsimään. Se oli kyllä stressaavaa välillä, koska noin 6 kuukauden aikana koin useita pettymyksiä, kun kävin paljon haastatteluissa, mutta lähes ainahan niissä sitten sai pettyä. Kyllä välillä mietin, että saankohan ikinä töitä. Mutta seuraavassa hetkessä yritin miettiä, että no jos en tältä alalta, niin ehkä joltain muulta alalta sitten. Mutta sinnikkyys palkittiin ja 6kk päästä sain oman alan töitä. Koen, että kukaan haastattelija tuon 6kk aikana ei pitänyt työttömyyttäni minään ongelmana tai nähnyt siinä mitään vikaa. Toki kysyttiin edellisen työsuhteen päättymisen syytä ja sitä, miksen vielä ole työssä, mutta kyllä myös hyvin ymmärrettiin se, ettei töihin tänä päivänä noin vaan mennä. Enkä myöskään kokenut, että kenelläkään olisi ollut sellaista oletusta, että minun pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan ja olla kiitollinen että huolitaan. Sitä en tiedä, kuinka moni rekrytoija heitti cv:ni menemään huomatessaan, etten ollut parhaillaan työsuhteessa. Varmasti niitäkin oli.

Keskittyisin siis löytämään niitä hyviä puolia työttömyydestä ja miettimään sitä, että vaikka työttömyydellä on nurjat puolensa ja taloudelliset vaikeudet on asia ihan erikseen, on kuitenkin aika harvinaista "saada" olla "tekemättä mitään" pidempää aikaa. Ottaa sen breikin työelämästä myös loman kannalta. Toisina päivinä teet täyden päivän cv:itä ja haastatteluita, toisena teet ihan mitä huvittaa, ilman huolta huomisesta. Kolmantena opettelet uusia taitoja työelämään tai syvennät osaamistasi jossain asiassa. Tätä voit sitten toivottavasti hyödyntää hauissa. Jos muut ihmiset lyttäävät työttömyyden takia, anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Jos joku kyselee, mitä olet tehnyt, kerro että olet hakenut töitä, mutta vastapainona on ollut ihana nauttia syysilmasta ulkoillen. Kerro se ylpeästi ja häpeilemättä. Kerro, mitä opit käymästäsi webinaarista ja miten nyt tässä hakemassasi työssä voisit sitä hyödyntää. Anna itsesi innostua uusista työmahdollisuuksista. Jos et niitä saakaan, olet silti ehkä oppinut jotain, koska olet miettinyt miten toimisit uudessa työssä. Opit myös jokaisesta haastattelusta uutta ja kehityt paremmaksi joka kerta. Jos joku kerta jäädyt, aivan varmasti mietit, mitä seuraavalla kerralla juuri siihen kysymykseen vastaisit, joten vastaus on valmiina, jos sitä kysytään.

Kannustan lämpimästi pyrkimään ajattelemaan positiivisemmin ja rennommin. Vielä kerran painotan, että joo, on vaikea olla rento, jos tili ammottaa tyhjillään, mutta se työstä hermoilu ei toisaalta auta yhtään mitään. Uskon, että se sun oma tasapainoisuus, hyvä mieli ja energia, jonka saat siitä, että myös _palaudut siitä työn hakemisesta_ parantaa mahdollisuuksia työpaikan saamiseen. Järki juoksee paremmin, olemus on rennompi ja iloisempi sekä itsevarmempi.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap!

Jaan sinulle oman tarinani. Toivottavasti saat siitä vertaistukea.

Olen kolmekymppinen maisteri. Olen työskennellyt monella eri alalla, mutta missään en ole viihtynyt kauaa.

Viimeisin työsuhteeni päättyi burnoutiin ja pitkään sairaslomaan. Kiusanani on aina ollut huono turnauskestävyys, en jaksa kovaa kuormitusta pitkiä aikoja.

Oli siis vaihdettava alaa pakon edessä. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmän aikaa työttömänä, eikä huonompaa ajanjaksoa tälle voisi olla; koronatilanteen takia työttömien määrä on räjähtänyt käsiin ja työpaikkoja taas on aiempaa vähemmän. Kaikki ei siis tässä tilanteessa todellakaan ole itsestä kiinni.

Olen hakenut vimmatusti töitä ja ollut myös haastatteluissa, mutta omasta tsempistä huolimatta aina joku on mennyt viimeistään kalkkiviivoilla ohi. Harmittaa ja itkettääkin välillä, mutta minkäs teet. Suosittelen pitämään työnhausta taukoa aina välillä, kun meinaa alkaa kiehumaan yli. Työttömyyden epävarmuus ja jatkuva pakkien vastaanottaminen on todella rankkaa itsetunnolle.

Oman rikkinäisen työurani takia työ on menettänyt omassa elämässäni merkitystään. En enää tunne huonoa omatuntoa tai muuten huonommuutta kotona päivisin hengailusta. Olen yrittänyt työnhaun suhteen parhaani, mutta nyt on käynyt näin. Tässä tapauksessa myös edellä mainitut olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työllistymiseen.

Omien kokemuksieni pohjalta ehdotan sinulle, että pysyt aktiivisena, mutta samalla pidät tarkalla silmällä huolta omasta jaksamisestasi. Ota matalalla kynnyksellä vapaata työnhausta, ja mene vaikka metsäretkelle tai mistä vaan pidätkään. Työnhaussa on tärkeintä nostaa omaa osaamista esille, ja jos itsetunto on pohjamudissa, on aika vaikea nostaa itseään jalustalle.

Työttömille on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Korkeakoulutetuille työttömille on omia ohjelmiaan, ja myös työkkärin tarjonta kannattaa tsekata. Te-toimistot järjestävät lyhyitäkin täydennyskoulutuksia, joista voisi löytyä boostia cv:hen. Toisten työttömien kanssa verkostoituminen voi auttaa henkisella tasolla.

Paljon tsemppiä työnhakuusi! Muista, ettet todellakaan ole yksin. Työttömyys ei tee sinusta huonompaa kuin jostain toisesta, joka nyt jostain sattuman oikusta sattuu olemaan töissä. Ja niistä toisten kyselyistä ei todellakaan tarvitse välittää. Jo saikulla ollessani jouduin selittelemään tutuille kiusalliselta tuntuvia juttuja. Siihen tottuu, eikä tällä hetkellä paljon hetkauta kyselyt työttömyydestä. Sinä päätät kokemuksesi ja tuntemuksesi omasta elämäntilanteestasi, sitä ei lopulta määritä toiset ihmiset mielipiteineen.

Kiitos kivasta viestistä ja tsempeista. Alkoi itkettää, kun jaksoit näin kannustaa. Parempina päivinä pystyykin ajattelemaan, että parhaani olen tehnyt ja enemmänkin ja loppu ei vaan ole enää minun käsissäni. Itselläkin on karissut kunnianhimoiset urasuunnitelmat ja nyt tavoittelen työtä, joka olisi kiinnostavaa ja mielekästä. Toki tässä tilanteessa otan kyllä vastaan monenlaistakin työtä. On minulla vielä takataskussa opiskelu suunnitelmia, joten katson vielä sen kortin. Saisin suht vähällä työllä tutkinnostani työllistävamman toivon mukaan ja vaikka työ ei olisi sitä mitä olen kuvitellut tekeväni niin kyllä se varmasti työttömyyden voittaa. Tänään haen yhtä työtä ja odottelen tietoa yhdestä paikasta, jota en usko kyllä saavani, koska en ole tehnyt koskaan vastaavaa työtä. Sanoinkin, että jos nyt tulee hylky niin pidän hetken vapaata kyllä työnhausta. Käyn selvästi ylikierroksilla kerta ahdistus on näin kova. Toki mielessä kummittelee tuo 3 kk raja, joka pian täyttyy ja pelkään, että haastattelukutsutkin kohta loppuvat. Mutta olet oikeassa, että ei väsyneenä jaksa panostaa työhaastatteluihin mitä ne vaativat, joten ehkä olisi järkevämpää tehdä mukavia asioita ja huolehtia muuten jaksamisestaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap!

Jaan sinulle oman tarinani. Toivottavasti saat siitä vertaistukea.

Olen kolmekymppinen maisteri. Olen työskennellyt monella eri alalla, mutta missään en ole viihtynyt kauaa.

Viimeisin työsuhteeni päättyi burnoutiin ja pitkään sairaslomaan. Kiusanani on aina ollut huono turnauskestävyys, en jaksa kovaa kuormitusta pitkiä aikoja.

Oli siis vaihdettava alaa pakon edessä. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmän aikaa työttömänä, eikä huonompaa ajanjaksoa tälle voisi olla; koronatilanteen takia työttömien määrä on räjähtänyt käsiin ja työpaikkoja taas on aiempaa vähemmän. Kaikki ei siis tässä tilanteessa todellakaan ole itsestä kiinni.

Olen hakenut vimmatusti töitä ja ollut myös haastatteluissa, mutta omasta tsempistä huolimatta aina joku on mennyt viimeistään kalkkiviivoilla ohi. Harmittaa ja itkettääkin välillä, mutta minkäs teet. Suosittelen pitämään työnhausta taukoa aina välillä, kun meinaa alkaa kiehumaan yli. Työttömyyden epävarmuus ja jatkuva pakkien vastaanottaminen on todella rankkaa itsetunnolle.

Oman rikkinäisen työurani takia työ on menettänyt omassa elämässäni merkitystään. En enää tunne huonoa omatuntoa tai muuten huonommuutta kotona päivisin hengailusta. Olen yrittänyt työnhaun suhteen parhaani, mutta nyt on käynyt näin. Tässä tapauksessa myös edellä mainitut olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työllistymiseen.

Omien kokemuksieni pohjalta ehdotan sinulle, että pysyt aktiivisena, mutta samalla pidät tarkalla silmällä huolta omasta jaksamisestasi. Ota matalalla kynnyksellä vapaata työnhausta, ja mene vaikka metsäretkelle tai mistä vaan pidätkään. Työnhaussa on tärkeintä nostaa omaa osaamista esille, ja jos itsetunto on pohjamudissa, on aika vaikea nostaa itseään jalustalle.

Työttömille on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Korkeakoulutetuille työttömille on omia ohjelmiaan, ja myös työkkärin tarjonta kannattaa tsekata. Te-toimistot järjestävät lyhyitäkin täydennyskoulutuksia, joista voisi löytyä boostia cv:hen. Toisten työttömien kanssa verkostoituminen voi auttaa henkisella tasolla.

Paljon tsemppiä työnhakuusi! Muista, ettet todellakaan ole yksin. Työttömyys ei tee sinusta huonompaa kuin jostain toisesta, joka nyt jostain sattuman oikusta sattuu olemaan töissä. Ja niistä toisten kyselyistä ei todellakaan tarvitse välittää. Jo saikulla ollessani jouduin selittelemään tutuille kiusalliselta tuntuvia juttuja. Siihen tottuu, eikä tällä hetkellä paljon hetkauta kyselyt työttömyydestä. Sinä päätät kokemuksesi ja tuntemuksesi omasta elämäntilanteestasi, sitä ei lopulta määritä toiset ihmiset mielipiteineen.

Kiitos kivasta viestistä ja tsempeista. Alkoi itkettää, kun jaksoit näin kannustaa. Parempina päivinä pystyykin ajattelemaan, että parhaani olen tehnyt ja enemmänkin ja loppu ei vaan ole enää minun käsissäni. Itselläkin on karissut kunnianhimoiset urasuunnitelmat ja nyt tavoittelen työtä, joka olisi kiinnostavaa ja mielekästä. Toki tässä tilanteessa otan kyllä vastaan monenlaistakin työtä. On minulla vielä takataskussa opiskelu suunnitelmia, joten katson vielä sen kortin. Saisin suht vähällä työllä tutkinnostani työllistävamman toivon mukaan ja vaikka työ ei olisi sitä mitä olen kuvitellut tekeväni niin kyllä se varmasti työttömyyden voittaa. Tänään haen yhtä työtä ja odottelen tietoa yhdestä paikasta, jota en usko kyllä saavani, koska en ole tehnyt koskaan vastaavaa työtä. Sanoinkin, että jos nyt tulee hylky niin pidän hetken vapaata kyllä työnhausta. Käyn selvästi ylikierroksilla kerta ahdistus on näin kova. Toki mielessä kummittelee tuo 3 kk raja, joka pian täyttyy ja pelkään, että haastattelukutsutkin kohta loppuvat. Mutta olet oikeassa, että ei väsyneenä jaksa panostaa työhaastatteluihin mitä ne vaativat, joten ehkä olisi järkevämpää tehdä mukavia asioita ja huolehtia muuten jaksamisestaan. Ap

Se 3kk:n raja on ihan höpöhöpö, älä siitä ahdistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap!

Jaan sinulle oman tarinani. Toivottavasti saat siitä vertaistukea.

Olen kolmekymppinen maisteri. Olen työskennellyt monella eri alalla, mutta missään en ole viihtynyt kauaa.

Viimeisin työsuhteeni päättyi burnoutiin ja pitkään sairaslomaan. Kiusanani on aina ollut huono turnauskestävyys, en jaksa kovaa kuormitusta pitkiä aikoja.

Oli siis vaihdettava alaa pakon edessä. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmän aikaa työttömänä, eikä huonompaa ajanjaksoa tälle voisi olla; koronatilanteen takia työttömien määrä on räjähtänyt käsiin ja työpaikkoja taas on aiempaa vähemmän. Kaikki ei siis tässä tilanteessa todellakaan ole itsestä kiinni.

Olen hakenut vimmatusti töitä ja ollut myös haastatteluissa, mutta omasta tsempistä huolimatta aina joku on mennyt viimeistään kalkkiviivoilla ohi. Harmittaa ja itkettääkin välillä, mutta minkäs teet. Suosittelen pitämään työnhausta taukoa aina välillä, kun meinaa alkaa kiehumaan yli. Työttömyyden epävarmuus ja jatkuva pakkien vastaanottaminen on todella rankkaa itsetunnolle.

Oman rikkinäisen työurani takia työ on menettänyt omassa elämässäni merkitystään. En enää tunne huonoa omatuntoa tai muuten huonommuutta kotona päivisin hengailusta. Olen yrittänyt työnhaun suhteen parhaani, mutta nyt on käynyt näin. Tässä tapauksessa myös edellä mainitut olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työllistymiseen.

Omien kokemuksieni pohjalta ehdotan sinulle, että pysyt aktiivisena, mutta samalla pidät tarkalla silmällä huolta omasta jaksamisestasi. Ota matalalla kynnyksellä vapaata työnhausta, ja mene vaikka metsäretkelle tai mistä vaan pidätkään. Työnhaussa on tärkeintä nostaa omaa osaamista esille, ja jos itsetunto on pohjamudissa, on aika vaikea nostaa itseään jalustalle.

Työttömille on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Korkeakoulutetuille työttömille on omia ohjelmiaan, ja myös työkkärin tarjonta kannattaa tsekata. Te-toimistot järjestävät lyhyitäkin täydennyskoulutuksia, joista voisi löytyä boostia cv:hen. Toisten työttömien kanssa verkostoituminen voi auttaa henkisella tasolla.

Paljon tsemppiä työnhakuusi! Muista, ettet todellakaan ole yksin. Työttömyys ei tee sinusta huonompaa kuin jostain toisesta, joka nyt jostain sattuman oikusta sattuu olemaan töissä. Ja niistä toisten kyselyistä ei todellakaan tarvitse välittää. Jo saikulla ollessani jouduin selittelemään tutuille kiusalliselta tuntuvia juttuja. Siihen tottuu, eikä tällä hetkellä paljon hetkauta kyselyt työttömyydestä. Sinä päätät kokemuksesi ja tuntemuksesi omasta elämäntilanteestasi, sitä ei lopulta määritä toiset ihmiset mielipiteineen.

Kiitos kivasta viestistä ja tsempeista. Alkoi itkettää, kun jaksoit näin kannustaa. Parempina päivinä pystyykin ajattelemaan, että parhaani olen tehnyt ja enemmänkin ja loppu ei vaan ole enää minun käsissäni. Itselläkin on karissut kunnianhimoiset urasuunnitelmat ja nyt tavoittelen työtä, joka olisi kiinnostavaa ja mielekästä. Toki tässä tilanteessa otan kyllä vastaan monenlaistakin työtä. On minulla vielä takataskussa opiskelu suunnitelmia, joten katson vielä sen kortin. Saisin suht vähällä työllä tutkinnostani työllistävamman toivon mukaan ja vaikka työ ei olisi sitä mitä olen kuvitellut tekeväni niin kyllä se varmasti työttömyyden voittaa. Tänään haen yhtä työtä ja odottelen tietoa yhdestä paikasta, jota en usko kyllä saavani, koska en ole tehnyt koskaan vastaavaa työtä. Sanoinkin, että jos nyt tulee hylky niin pidän hetken vapaata kyllä työnhausta. Käyn selvästi ylikierroksilla kerta ahdistus on näin kova. Toki mielessä kummittelee tuo 3 kk raja, joka pian täyttyy ja pelkään, että haastattelukutsutkin kohta loppuvat. Mutta olet oikeassa, että ei väsyneenä jaksa panostaa työhaastatteluihin mitä ne vaativat, joten ehkä olisi järkevämpää tehdä mukavia asioita ja huolehtia muuten jaksamisestaan. Ap

Se 3kk:n raja on ihan höpöhöpö, älä siitä ahdistu!

Mietinkin, että onko se joku työkkärin ahdistelu keino, että ihmiset varmasti hakee töitä eikä lomaile.. Toki kyllähän tutkimukset kertoo, että vaikeutuu kuitenkin työnhaku, jos se pitkittyy. Toki on ihmiset saanu töitä vuodenkin työttömyyden jälkeen jne ja nyt vielä korona niin luulisi työnantajien suhtautuvan eri tavalla siitäkin syystä. Ap

En enää työllisty terveysongelmien ja iän takia. Keskustelin työvoimaneuvojan kanssa eilen, ja hän sanoi melko suoraan, että tilanteeni on toivoton. Nyt on pakko ajatella, että teen elämästäni mahdollisimman hyvän ilman ansiotyötä. Tuosta häpeästä ja kyselyistä sanon, että paras on kertoa totuus. Olen alkanut tehdä niin, ja elämä on helpottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap!

Jaan sinulle oman tarinani. Toivottavasti saat siitä vertaistukea.

Olen kolmekymppinen maisteri. Olen työskennellyt monella eri alalla, mutta missään en ole viihtynyt kauaa.

Viimeisin työsuhteeni päättyi burnoutiin ja pitkään sairaslomaan. Kiusanani on aina ollut huono turnauskestävyys, en jaksa kovaa kuormitusta pitkiä aikoja.

Oli siis vaihdettava alaa pakon edessä. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmän aikaa työttömänä, eikä huonompaa ajanjaksoa tälle voisi olla; koronatilanteen takia työttömien määrä on räjähtänyt käsiin ja työpaikkoja taas on aiempaa vähemmän. Kaikki ei siis tässä tilanteessa todellakaan ole itsestä kiinni.

Olen hakenut vimmatusti töitä ja ollut myös haastatteluissa, mutta omasta tsempistä huolimatta aina joku on mennyt viimeistään kalkkiviivoilla ohi. Harmittaa ja itkettääkin välillä, mutta minkäs teet. Suosittelen pitämään työnhausta taukoa aina välillä, kun meinaa alkaa kiehumaan yli. Työttömyyden epävarmuus ja jatkuva pakkien vastaanottaminen on todella rankkaa itsetunnolle.

Oman rikkinäisen työurani takia työ on menettänyt omassa elämässäni merkitystään. En enää tunne huonoa omatuntoa tai muuten huonommuutta kotona päivisin hengailusta. Olen yrittänyt työnhaun suhteen parhaani, mutta nyt on käynyt näin. Tässä tapauksessa myös edellä mainitut olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työllistymiseen.

Omien kokemuksieni pohjalta ehdotan sinulle, että pysyt aktiivisena, mutta samalla pidät tarkalla silmällä huolta omasta jaksamisestasi. Ota matalalla kynnyksellä vapaata työnhausta, ja mene vaikka metsäretkelle tai mistä vaan pidätkään. Työnhaussa on tärkeintä nostaa omaa osaamista esille, ja jos itsetunto on pohjamudissa, on aika vaikea nostaa itseään jalustalle.

Työttömille on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Korkeakoulutetuille työttömille on omia ohjelmiaan, ja myös työkkärin tarjonta kannattaa tsekata. Te-toimistot järjestävät lyhyitäkin täydennyskoulutuksia, joista voisi löytyä boostia cv:hen. Toisten työttömien kanssa verkostoituminen voi auttaa henkisella tasolla.

Paljon tsemppiä työnhakuusi! Muista, ettet todellakaan ole yksin. Työttömyys ei tee sinusta huonompaa kuin jostain toisesta, joka nyt jostain sattuman oikusta sattuu olemaan töissä. Ja niistä toisten kyselyistä ei todellakaan tarvitse välittää. Jo saikulla ollessani jouduin selittelemään tutuille kiusalliselta tuntuvia juttuja. Siihen tottuu, eikä tällä hetkellä paljon hetkauta kyselyt työttömyydestä. Sinä päätät kokemuksesi ja tuntemuksesi omasta elämäntilanteestasi, sitä ei lopulta määritä toiset ihmiset mielipiteineen.

Kiitos kivasta viestistä ja tsempeista. Alkoi itkettää, kun jaksoit näin kannustaa. Parempina päivinä pystyykin ajattelemaan, että parhaani olen tehnyt ja enemmänkin ja loppu ei vaan ole enää minun käsissäni. Itselläkin on karissut kunnianhimoiset urasuunnitelmat ja nyt tavoittelen työtä, joka olisi kiinnostavaa ja mielekästä. Toki tässä tilanteessa otan kyllä vastaan monenlaistakin työtä. On minulla vielä takataskussa opiskelu suunnitelmia, joten katson vielä sen kortin. Saisin suht vähällä työllä tutkinnostani työllistävamman toivon mukaan ja vaikka työ ei olisi sitä mitä olen kuvitellut tekeväni niin kyllä se varmasti työttömyyden voittaa. Tänään haen yhtä työtä ja odottelen tietoa yhdestä paikasta, jota en usko kyllä saavani, koska en ole tehnyt koskaan vastaavaa työtä. Sanoinkin, että jos nyt tulee hylky niin pidän hetken vapaata kyllä työnhausta. Käyn selvästi ylikierroksilla kerta ahdistus on näin kova. Toki mielessä kummittelee tuo 3 kk raja, joka pian täyttyy ja pelkään, että haastattelukutsutkin kohta loppuvat. Mutta olet oikeassa, että ei väsyneenä jaksa panostaa työhaastatteluihin mitä ne vaativat, joten ehkä olisi järkevämpää tehdä mukavia asioita ja huolehtia muuten jaksamisestaan. Ap

Se 3kk:n raja on ihan höpöhöpö, älä siitä ahdistu!

Mietinkin, että onko se joku työkkärin ahdistelu keino, että ihmiset varmasti hakee töitä eikä lomaile.. Toki kyllähän tutkimukset kertoo, että vaikeutuu kuitenkin työnhaku, jos se pitkittyy. Toki on ihmiset saanu töitä vuodenkin työttömyyden jälkeen jne ja nyt vielä korona niin luulisi työnantajien suhtautuvan eri tavalla siitäkin syystä. Ap

Onhan se totta, että pidempi työttömyys aika laskee jossain määrin työllistymisen mahdollisuutta, mutta ei siihen voida mitään määräaikoja sanoa. Jokaisen tilanne on erilainen, joten ei tosiaan kannata mitään mörköä tehdä jostain näennäisestä aikarajasta.

Minusta näyttää, että koet ap kovaa syyllisyyttä työttömyydestä. Kuitenkin, kuten itsekin kerrot ja kuten esim edellä kommentoija sanoo, olosuhteet (paljon hakijoita, joiden joukossa aina joku, jolla juuri työtä vastaavaa kokemusta) ovat se tekijä, joka on vaikuttanut nyt paljon siihen ettet ole heti löytänyt töitä. En siis sinuna sättisi itseäni tai tuntisi huonommuutta. Uskoisin, että valtaosa ihmisistä, joille työttömyydestäsi kerrot, ymmärtävät myös tämän, ainakin, jos avaat tilannetta. Minusta vaikutat aktiiviselta ja ahkeralta ihmiseltä, joka tekee parhaansa.

Olen itsestäni oppinut: se että kokee muiden ihmisten ajattelevan itsestä pahaa, liittyy usein siihen että itse on tuomitseva ja vaativa persoona. Pitkään elin siinä harhassa, että en minä muita tuomitse, itseäni vain. Ajan kanssa aloin kuitenkin huomaamaan, että kyllähän minä paljon muitakin tuomitsen. Muista, että monet asiat ovat vain ajatuksia omassa pääsääsi, eivät faktoja/ tosia. Omia ajatuksia on mahdollista muuttaa. Itseäni psykoterapia on auttanut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää, että koet ap kovaa syyllisyyttä työttömyydestä. Kuitenkin, kuten itsekin kerrot ja kuten esim edellä kommentoija sanoo, olosuhteet (paljon hakijoita, joiden joukossa aina joku, jolla juuri työtä vastaavaa kokemusta) ovat se tekijä, joka on vaikuttanut nyt paljon siihen ettet ole heti löytänyt töitä. En siis sinuna sättisi itseäni tai tuntisi huonommuutta. Uskoisin, että valtaosa ihmisistä, joille työttömyydestäsi kerrot, ymmärtävät myös tämän, ainakin, jos avaat tilannetta. Minusta vaikutat aktiiviselta ja ahkeralta ihmiseltä, joka tekee parhaansa.

Olen itsestäni oppinut: se että kokee muiden ihmisten ajattelevan itsestä pahaa, liittyy usein siihen että itse on tuomitseva ja vaativa persoona. Pitkään elin siinä harhassa, että en minä muita tuomitse, itseäni vain. Ajan kanssa aloin kuitenkin huomaamaan, että kyllähän minä paljon muitakin tuomitsen. Muista, että monet asiat ovat vain ajatuksia omassa pääsääsi, eivät faktoja/ tosia. Omia ajatuksia on mahdollista muuttaa. Itseäni psykoterapia on auttanut paljon.

Tässä oli tosi paljon viisautta. Myönnän että koen työttömyydestä syyllisyyttä ja häpeää. Olen ankara itselleni ja se näkyy tässä hyvin. Varmasti tuomitsen eniten itseni tästä ja kuvittelen, että myös muut tuomitsevat yhtä vahvasti. En varmaan ottaisi itseeni niin muiden sanomista, jos itse ajattelisin itsestäni ja tilanteesta eri tavoin? Ei tässä itsensä ruoskiminen auta vaan päinvastoin. Ap

Up

Hei

Hae keikkatöihin. Esim Seuren kautta päiväkotiin. Teen keikkaa, eikä ahdista enää. Saatan lähteä opiskelemaan alaa ensi syksynä. Alalla on työvoimapula.

Kertokaa minullekin. Työttömänä vuodesta toiseen, välillä satunnaisia työkokeiluja ja paikkoihin aletaan ottaa jotain 10 vuotta nuorempia. Mulla on maisterikoulutus ja oon käynyt työttömyyden aikana lisäksi kaikenlaisia kursseja. Ei auta.

Minulla oli samat fiilikset kuin aloittajalla. Itse opiskelin uuden tutkinnon työvoimapula-alalta. En vaan jaksanut enää työnhakua kun itseluottamus oli miinuksen puolella. Häpeän tunne oli voimakas koska olin myös maisteri ja tunsin itseni huonoksi.  Valitsen alan jonka ammattilaisista on pulaa ja mihin ei voi työllistyä ilman koulutuksen myötä saatavaa pätevyyttä. 

Viinaa rupeat juomaan ja striimaat viinanhuuruista arkeasi internettiin livenä.

Mitähän aloittaja teki irtisanomisaikana? Tuosta sai käsityksen, että 3kk työttömänä ja 3kk hakenut töitä?

Paras mahdollisuus työllistyä on irtisanomisajan puitteissa, ennen kuin status muuttuu "työttömäksi".

MENKÄÄ TÖIHIN!!!

Vierailija kirjoitti:

MENKÄÄ TÖIHIN!!!

aijaa

Vierailija kirjoitti:

MENKÄÄ TÖIHIN!!!

Oliko aloittajan työttömyys taas hallituksen vika?Siitä vaan Marinille huutamaan.

Ymmärrän ahdistuksesi, olen kokenut samaa. Sitten kouluttauduin uudelle alalle, sain mielestäni unelmaduunin. Nyt olen sairaslomalla ja odottelen potkuja. Sairastuin pahasti, yritin käydä töissä mutta uuvutin itseni. Nyt opettelen rakentamaan identiteettiäni uudelleen, häpeä tilanteesta (vaikken minä sairastumista valinnut!) on ollut iso, pikkuhiljaa helpottaa. Pää pystyyn vaan, jos tulee puhe töistä. Oma asenteesi vaikuttaa siihen, miten ihmiset sinut näkevät. Olet arvokas.

Saako töitä edes enää?